Mulla on ihan uskomaton työkokeilija tai harjoittelija mukani (apu"tyttönä")

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Millä sinä nykyään elät? Miten onnistuit eristäytymään?

Kirjoitat tosi hyvin ja selkeästi.

Tätä se on ku työhön kykenemättöä ei päästetä eläkkeelle vaan roikotetaan väkisin kaikissa työkokeluissa.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Tunnetko itsesi "ihmiseläimeksi" ja mutantiksi. Luokkaa 1% on tuommoisia.

AP:n ja muutaman muun kirjoituksen luettuani toivon, että Ilkka Taipaleen tahto menisi jossain läpi: alkoholistit eläkkeelle. Heti.

Mitä ihmettä he siellä höpisevät turhia, ovat hankaloittamassa oikeasti työtä tekevien työtä, ja vaikeuttavat työkykyisten ihmisten mahdollista työmarkkinoille pääsyä?

💎

AP:n ja muutaman muun kirjoituksen luettuani toivon, että Ilkka Taipaleen tahto menisi jossain läpi: alkoholistit eläkkeelle. Heti.

Mitä ihmettä he siellä höpisevät turhia, ovat hankaloittamassa oikeasti työtä tekevien työtä, ja vaikeuttavat työkykyisten ihmisten mahdollista työmarkkinoille pääsyä?

nosto

Tuo friikki on onnekas koska hän on nainen. Tuollaiset miehet saavat turpiin monta kertaa ja monet ihmiset saattavat ihan "kurinpalautuksena" huutaa heille mielin määrin. Huonosti käyttäytyvien ihmisten kurittaminen on niin kivaa ja hyödyllistä, sillä lailla ihminen saadaan käyttäytymään paremmin. Tai vähintäänkin saadaan friikit pakenemaan työpaikoista ja jäämään kodittomiksi.

Myös mitä tuollaisille ihmisille on tosi kiva sanoa on "sun pitäisi mennä lääkärille hankkimaan apua sun mielenterveysongelmiin". Vuosikausien ajan pitää lukemattomien ihmisten sanoa noin tuollaisille friikeille. Ja kyllähän se friikki varmaan psykiatrille meneekin. Psykiatri sanoo "et sinä psykiatrisia hoitoja tarvitse, olet työkykyinen. Ai sulla ei ole työpaikkaa? Mene työkkäriin, siellä he järjestävät sinulle kuntouttavia työkokeiluja, ne ovat sinulle hyväksi". Kun friikki menee työkokeiluun niin siellä työkaveri menettää hermot ja sanoo friikille "pitäisköhän sun hankkia apua sun mielenterveysongelmiin, mitä luulet?"

Elämä on ihanaa. Muottiin sopimattomia ihmisiä kohdellaan hurjan johdonmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Kiitos. Erittäin tärkeä ja näkemyksellinen viesti. Mielestäni olet rohkea ja empaattinen, kun toit ajatuksesi ja kokemuksesi julki. Myös minulla on ollut haastavia hetkiä elämässäni ja tunnistan tuon itsessäni, että olen teoreettisesti lahjakas mutta käytännöllisesti aika perustasoa. Siitä huolimatta minua yritettiin väkisin työntää kuntouttavaan työtoimintaan viikkaamaan paitoja, pussittamaan ruuveja tai tekemään jotain muuta yhtä yksitoikkoista ja yksinkertaista suorittavan tason työtä. Niin sanotut ammattiauttajat eivät ymmärrä vähänkään fiksumpia tai erilaisesta näkökulmasta elämää tarkastelevia ja kuvittelevat, että aliarviointi ja holhoaminen palvelevat heidän asiakkaidensa etua. Nämä kuntouttavan työtoiminnan yms. paikat ovat myös usein ilmapiiriltään lannistavia ja siellä on työkavereina paljon mm. antisosiaalisia elämäm_koululaisia, kouluttautumisvihamielisiä, näköalattomuuteen jumiutuneita sekä pakkomielteisiä ripustautuvia stalkkaajia. Ei tosiaan mikään hyvä saati kuntouttava ympäristö herkälle ja ajattelevalle ihmiselle.

Toivon sinulle kaikkea hyvää! <3

Vierailija kirjoitti:

AP:n ja muutaman muun kirjoituksen luettuani toivon, että Ilkka Taipaleen tahto menisi jossain läpi: alkoholistit eläkkeelle. Heti.

Mitä ihmettä he siellä höpisevät turhia, ovat hankaloittamassa oikeasti työtä tekevien työtä, ja vaikeuttavat työkykyisten ihmisten mahdollista työmarkkinoille pääsyä?

Veikkailen syitä miksi hulluja ei eläkkeelle päästetä:

1. Ahneus. Riistofirmat voi yrittää saada hulluista ilmaista työvoimaa.

2. Kateus ja kauna. Jos hullut pääsevät eläkkeelle niin jotkut muutkin haluavat. "Miksi noi pääsi eläkkeelle mutta me ei? Epäreilua! Kannattaa ryhtyä alkoholistiksi. Jos noi ei tee mitään niin mekään ei tehdä mitään!"

3. Huijaaminen. Jos yksi oikeasti hullu päästetään eläkkeelle niin sana leviää ja seuraavaksi sata ihmistä alkavat feikata hullua päästäkseen eläkkeelle myös. Kenties näin ei tapahtuisi, mutta tätä päättäjät varmaan pelkäävät. Aina pitää vainoharhaisesti aivan yli kaiken pelätä sitä että jotkut alkavat hyväksikäyttää rakoja sosiaaliturvajärjestelmässä.

4. Tekopyhyys / idioottimainen auttavaisuus. Monet ihmiset väittävät että hulluille on hyväksi kun he pääsevät töihin. Ehkä he ihan tietoisesti valehtelevat eli ovat tekopyhiä. Jos he oikeasti uskovat puheensa niin he ovat auttavaisia idiootteja.

5. Kyvyttömyys ymmärtää ja hyväksyä tosiasioita. On paljon sairaudentunnottomia ihmisiä jotka sinnikkäästi jaksaa jankata hamaan loppuun saakka että "kyllä nuo ihmiset vielä saadaan paranemaan, kyllä heistä vielä saadaan työkykyisiä, kyllä se vielä onnistuu, pitää vain jatkaa vielä, pitää vielä jatkaa, pitää vielä jatkaa, pitää vielä jatkaa". Tuollaiset sisukkaat harkintakyvyttömät pakkomielteiset periksiantamattomat vahvatahtoiset paksukalloiset jästipäät jatkavat hullun pakottamista töihin kunnes hullu kuolee tai pimahtaa ja alkaa heilua kirveen kanssa, jolloin hänet raahataan vankimielisairaalaan.

Varmasti on muitakin syitä olla päästämättä hullua eläkkeelle. Syitä joilla ei ole mitään tekemistä ihmisyksilön hyvinvoinnin ja tarpeiden ja kykyjen kanssa.

Pää pölkylle

Voi myös olla että käyttäytyy tahallaan noin jotta harjoittelu lopetettaisiin mahdollisimman lyhyeen ja pääsisi kotiin tekemään ei mitään

Kai saat ohjauksesta jotain palkkiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Kiitos. Erittäin tärkeä ja näkemyksellinen viesti. Mielestäni olet rohkea ja empaattinen, kun toit ajatuksesi ja kokemuksesi julki. Myös minulla on ollut haastavia hetkiä elämässäni ja tunnistan tuon itsessäni, että olen teoreettisesti lahjakas mutta käytännöllisesti aika perustasoa. Siitä huolimatta minua yritettiin väkisin työntää kuntouttavaan työtoimintaan viikkaamaan paitoja, pussittamaan ruuveja tai tekemään jotain muuta yhtä yksitoikkoista ja yksinkertaista suorittavan tason työtä. Niin sanotut ammattiauttajat eivät ymmärrä vähänkään fiksumpia tai erilaisesta näkökulmasta elämää tarkastelevia ja kuvittelevat, että aliarviointi ja holhoaminen palvelevat heidän asiakkaidensa etua. Nämä kuntouttavan työtoiminnan yms. paikat ovat myös usein ilmapiiriltään lannistavia ja siellä on työkavereina paljon mm. antisosiaalisia elämäm_koululaisia, kouluttautumisvihamielisiä, näköalattomuuteen jumiutuneita sekä pakkomielteisiä ripustautuvia stalkkaajia. Ei tosiaan mikään hyvä saati kuntouttava ympäristö herkälle ja ajattelevalle ihmiselle.

Toivon sinulle kaikkea hyvää! <3

Täh? Tollastako väkeä siellä on? Kuulostaa joltain yläasteen tarkkisluokalta, tai mikä sen luokan nimi aikoinaan olikaan mihin kerättiin kaikista pahimmat riitapukarit. Miten tuollaisessa seurassa kenenkään vointi muka paranisi? Tuollahan taataan se että työttömät palavat loppuun.

Aikamoinen rangaistus herkälle ihmiselle joutua tollaseen paikkaan. Paetkaa henkenne edestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Kiitos. Erittäin tärkeä ja näkemyksellinen viesti. Mielestäni olet rohkea ja empaattinen, kun toit ajatuksesi ja kokemuksesi julki. Myös minulla on ollut haastavia hetkiä elämässäni ja tunnistan tuon itsessäni, että olen teoreettisesti lahjakas mutta käytännöllisesti aika perustasoa. Siitä huolimatta minua yritettiin väkisin työntää kuntouttavaan työtoimintaan viikkaamaan paitoja, pussittamaan ruuveja tai tekemään jotain muuta yhtä yksitoikkoista ja yksinkertaista suorittavan tason työtä. Niin sanotut ammattiauttajat eivät ymmärrä vähänkään fiksumpia tai erilaisesta näkökulmasta elämää tarkastelevia ja kuvittelevat, että aliarviointi ja holhoaminen palvelevat heidän asiakkaidensa etua. Nämä kuntouttavan työtoiminnan yms. paikat ovat myös usein ilmapiiriltään lannistavia ja siellä on työkavereina paljon mm. antisosiaalisia elämäm_koululaisia, kouluttautumisvihamielisiä, näköalattomuuteen jumiutuneita sekä pakkomielteisiä ripustautuvia stalkkaajia. Ei tosiaan mikään hyvä saati kuntouttava ympäristö herkälle ja ajattelevalle ihmiselle.

Toivon sinulle kaikkea hyvää! <3

Täh? Tollastako väkeä siellä on? Kuulostaa joltain yläasteen tarkkisluokalta, tai mikä sen luokan nimi aikoinaan olikaan mihin kerättiin kaikista pahimmat riitapukarit. Miten tuollaisessa seurassa kenenkään vointi muka paranisi? Tuollahan taataan se että työttömät palavat loppuun.

Aikamoinen rangaistus herkälle ihmiselle joutua tollaseen paikkaan. Paetkaa henkenne edestä!

Kyllä siellä usein tuollaista on. T. kierrätyskeskuksen ohjaajana työskennellyt.

Työskentelen päiväkodissa. Aina silloin tällöin tulee joku työkokeiluun tms. Osa aivan kuutamolla ja osa aivan huippuja! Se on siis tuurista kiinni kuka sieltä tulee. Enemmistö on ilokseni ollut niitä tolkkuja joiden kanssa hommat sujuvat.

Ap, näytä pomollesi tuo mitä kirjoitit. Eihän tilanne voi tuollaisena jatkua, sinä ja työkokeilija kärsitte molemmat.