Onko muiden elämä vauvan kanssa pelkkää nukuttamista?

Mulla l

Nukahti parhaiten lelumatolle vai mikä sen oikea nimi onkaan, eli annoin olla siinä ja katteli niitä leluja kunnes nukahti itse touhusin jotain muuta yms

Mulla oli lapsi ekat kuukaudet sitterissä ja heilutin sitteriä jalalla. Paljon myöhemmin luin, että olis pitänyt laittaa matolle ja mitä lie. Ihan normaali lapsi tuli. Unikoulu oli 10kk iässä ja nukkuu hyvin edelleen 4-vuotiaana.

Antakaa lasten olla rauhassa älkääkä koko ajan hössöttäkö. Stressi tarttuu niihin lapsiin ylisuorittajaäideistä.

Ihan ekaksi ap, uskoisin kertomisestasi päätellen ja omasta kokemuksestani, että olet saanut ihan riitttävästi ohjeita ja olet ihan riittävästi kokeillut niitä. Olet hyvä äiti, kun jaksat tuota rumbaa. Minä oikeastaan en usko, että sinä tai puolisosi voitte enää tehdä omin avuin paljon muuta.

Olen ollut esikoisen kanssa tuossa pisteessä, ja ajauduin ihan tosi masentuneeksi, kun luulin etten vaan osaa hoitaa omaa vauvaani. Kävi kuitenkin ilmi kuopuksen kanssa, että jotkut vauvat vaan nukahtaakin ihan itsekseen, ja nukkuu itselleen sopivia pätkiä! Mikä ahaa-elämys! En olekaan huono äiti!!

Tänään viimeksi taas mietin kuopus-vauvaamme laskiessa sänkyyn, ja hänen siinä heti nukahdettuaan, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin esikoisen kanssa. Luulen, että meidän olisi pitänyt kertoa tilanteestamme mahdollisimman avoimesti lähipiirillemme, esim. omalle äidille yms. läheisille, jotka meille haluavat pelkkää hyvää ja ovat valmiina auttamaan. Kerroinhan

heille, että olemme väsyneitä, kun vauva ei nuku. Mutta en kertonut, että itken koko ajan, tunnen itseni maailman kauheimmaksi äidiksi, montako kertaa päivässä olen yrittänyt saada vauvaa nukkumaan, olen imuroinut viimeksi 4 kk sitten kun mitään jaksamista ei ole muille asioille, en ole nähnyt vauvan hymyilevän ikinä, ahmin kaksi karkkipussia päivässä että saan jotain mielihyvää epätoivon keskelle jne. Konkreettisia asioita miten huonossa jamassa asiat on. Ei ollut normaalin vauvaväsymyksen puitteissa.

Olisi pitänyt tulla jonkinlainen ”väliintulo”. Olisi pitänyt vaikka sopia, että lähden kahdeksi vuorokaudeksi pois kotoa ja joku muu hoitaa vauvaa. Joku muu olisi katsonut, miten vauvan uni toimii. Tietenkin äidin lähtö pois vauvan luota pitkäksi aikaa on hirveän iso kynnys, mutta jotain olisi pitänyt järjestää, ettei asiat olisi pahentuneet pahenemistaan. Vaikka vaatia, että neuvolasta olisin saanut perhetyöntekijän tms. useaksi tunniksi kerrallaan useana päivänä luokseni näyttämään, miten se taikatemppu tehdään, jos kerran ne kärräämiset ym. auttavat. + tilanteen seuranta viikon välein.

Jos sittenkään kukaan ei olisi löytänyt vauvalle sen parempaa unirytmiä, olisi ollut kylliksi todisteita lähteä selvittämään terveysjuttuja. Tai kylliksi todisteita saada joku käytännön avuksi, että äidiltä on nukutusrumban taakka aina hetken pois, ja olisi jaksamista, kunnes vauva kasvaa ja se jossain vaiheessa helpottaa.

Neuvola on siitä hassu paikka, että sieltä saa apua sattumanvaraisesti. Sitä kyllä on tarjolla, esim. noita perhetyöntekijöitä tms., mutta se apu pitää kaivaa jonkun ihme kerrosten läpi. Ilmeisesti auttaa, jos lausuu taikasanan masennus. Mutta kurjaa että homman pitää mennä siihen pisteeseen.

Eli ole mahdollisimman rehellinen teidän tilanteesta. Kaikilla ei ole noin vaikeaa, joten sitä ei välttämättä hahmoteta, että olet tietysti jo kokeillut kaikki googlen, neuvolan ja maalaisjärjen neuvot ja tarvitset oikeasti apua eikä pelkkiä neuvoja.

Vauva ei saa olla yhtään rauhassa ja vaistoaa, että häneltä vaaditaan nyt jotain, koska äiti on niin hermostunut.

Vauva pois sylistä elämään omaa elämäänsä, nukuttaminen loppuu myös samantien. Enkä tarkoita, että vauvaa ei saisi sylitellä, mutta jo koko elämä on sitä, että nukutetaan, niin eihän se ole lapselle hyväksi. Jos nukahtaa omia aikojaan, niin OK, mutta ei tervettä vauvaa tarvitse nukuttaa!

Vauvalle tekemistä, lattialle sätkimään ja katsomaan, kun viikkaan pyykkejä tai leivot. Jos huutaa, niin ilmoita, että ensin tämä - ihan oikeasti, vauvan jokaisesta inahduksesta ei rynnätä paikalle, äiti kyllä tunnistaa, koska on tosihätä ja koska kiukku.

Noin pienen kanssa sitä vaan selvitään päivästä toiseen. Ei kannata ihan hirveästi miettiä ja angstailla, koska vauva on joka tapauksessa ihan eri heppu jo kuukauden parin päästä ja sitten on eri haasteet. Jälkikäteen ajatellen nuo kaikki vaiheet olivat ohikiitäviä.

Meillä oli vaikeasti nukkuva poika. Unikoulut ja kaikki tehtiin, mutta ei nukkunut päivin eikä öin. Päivisin sain nukkumaan vain heiluttamalla koko ajan vaunuja. 5-6-vuotiaana tuli joka yö meidän sänkyyn, ja täältä saamien ohjeiden mukaan laitoimme patjan lattialle ”koska ei sitten tule kylmälle ja kovalle lattialle”. Ei toiminut. Oli päiväkodissa varmaa ainoa, joka ei nukkunut päiväunia.

Nyt poika on aikuinen ja kokeillut kaikki kikkakolmoset. Lopputuloksena se, että nukkuu vain melatoniinilla. Jos ei sitä ota, niin nukahtaa vasta viideltä aamulla. Riippumatta siitä, monelta on herännyt tai miten on liikkunut.

Huonot nukkujat ovat huonoja nukkujia alusta alkaen.

Minulla ei ole lapsia, mutta silloin kun olin itse lapsi, kuulemma ainoa tapa jolla nukahdin oli laittaa minut vaunuissa parvekkeelle, turkiksiin käärittynä. Silloin oli vieläpä todella kylmä talvi.

Pointti on se että jotkut lapset vaan on vähän erikoisia ja haastavia 😅

Mieheni siskon poika ei vauvana nukkunut juuri yhtään. Monesti hän öisin ajeli autolla vauvan kanssa kun huomasi että siellä saattoi nukahtaa vähäksi aikaa. Myös siskoni esikoinen ei vauvana suostunut nukkumaan, ihan sama miten päin yritti. Kummatkin lapset saivat myöhemmin adhd diagnoosin. Toinen jo päiväkodissa ja toinen koulussa. Useimilla nämä uniongelman menevät varmaan itsestään ohi mutta toisilla siinä taas on syy jota ei vielä vauva-aikana voi huomata.

Olen ehkä teitä suurinta osaa eri sukupolvea, mutta meillä ei ole lapsia (3) koskaan tarvinnut erityisesti nukuttaa.

Vauvalla on turvallinen ja rauhallinen, vähän hämärä nukkumapaikka ja kun väsyy se laitetaan sinne niin kyllä se nukahtaa ennenpitkää ja yleensä aika pian.

Mitä enemmän on ympärillä "sirkushyveja", tarkoitan esim lauletaan, kannetaan ees taas, hyssytellään, kuuluu musiikkia, on kuvia ja lejuja joita katsella ja mitä suurempi numero siitä nukkumisrsta tehdään sitä huonommin lapset nukahtivat.

Toisaalta olen tehnyt aina näin joten he ovat tottuneet nukkumaan ns itsenäisesti joten siihen ei ole ns yhtäkkiä tullut muutosta.

Tällä metodilla lapsemme ovat nukkuneet nuorina ja nyttemmin aikuisinakin varsin hyvin. Samat metodit, eli ei mitään virikkeitä, hiljaista, pimeä tai ainakin hämärä huone ja ei muutakun unta palloon.

No tuollaistahan se oli. Nukkui vain vartin pätkissä ja vain tissillä. Heti jos yritin siirtää omaan sänkyyn tai muualle, hätkähti hereille ja alkoi parku. Ei siihen mikään muu auttanut kuin se, että kasvoi isommaksi.

Kapalointi rauhoitti meillä nukkumiset vauvana, kun touhusi hereillä vaikka oli väsynyt tai heräsi säpsymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakkomielle sinulla on suorittaa joku tietyn konseptin mukainen nukutusoperaatio? Minun lapsia ei ole nukutettu kuin keskussairaalassa, anestesiahoitajan toimesta.

Silti jokainen on nukkunut ennemmin tai myöhemmin. Miksi ihmeessä sinä et anna lapsen olla rauhassa ja oppia nukkumaan aivan itsekseen?

Siksi ,koska vauva on selvästi väsynyt ja ärtyisä,selvisi minulle ap: n tekstistä.Kukaan ei jaksaisi koko päivää ärtynyttä vauvaa.

Ei ole.

Toki vauvat on erilaisia mutta ei myöskään kannata opettaa lasta olemaan kiinni äidissä tai isässä koko aikaa.

Älä tee numeroa nukkumisesta äläkä ja koita olla itse stressaamatta.

Luo lapselle aina sama, turvallinen ja rauhallinen, hiljainen, hämärä, nukkumapaikka, älä vaan hiissaa sitä muksua ympäriinsä ja kuvittele että se nukkuu rauhassa millon missäkin happeningissa tai tilassa jossa on aktiviteetteja vauvan katseille.

Ei kantoreppuja, kävelytyksiä, hyssytyksiä tai muuta roskaa, muuten lapsi oppii vaatimaan niitä joka ikinen kerta. Totuta nukahtamaan ilman. Jos ei nuku, niin onko liian kuumassa? Onko vatsa täynnä kunnon ruokaa? Onko vatsanväänteitä? Onko makuuhuone rauhallinen?

En ole koskaan varsinaisesti nukuttanut yhtäkään vauvaani. Ne nukahtavat silloin kun niitä väsyttää, sinne missä ovat. Isompana on sitten päiväunille ja yöunille oma aikansa, mutta en harrasta silloinkaan nukuttamista. Päiväunia ei tarvitse nukkua jos ei väsytä, yöunille vien sänkyyn, luetaan sadut ym ja sitten lapsi jää nukahtamaan itse. Koko nukuttaminen on käsitteenä ihan pöljä. Hyssyttelyä silloin jos lapsi on esim kipeä, pelkää tai muuta sellaista, mutta jatkuva nukuttaminen kuulostaa hölmön hommalta.

Autismikirjon lapselta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää, että saat vauvan nukkumaan riittävästi (hyvänlaatuista unta) jotta hänen aivonsa kehittyvät normaalisti, ja itsekin jaksat.

Ensimmäisenä huomioni kiinnitti se, että herätät vauvan - miksi?

On löydyttävä keino, jolla vauva saa kokea olevansa niin tyytyväinen, että pystyy nukahtamaan... KOKEILE TÄTÄ: laita vaunujen kantokoppaan ja keinuta hellästi ylös-alas suunnassa samalla, kun keinutat edes-taakse (ja siinäkin ylös-alas). Juuri kun näyttää, että vauva meinaa nukahtaa, jatka vielä lempeästi! (Ettei tule suurta muutosta juuri silloin, kun olisi nukahtanut...) Melut ja mölyt pois ensimmäisten 20 min jälkeen nukahtamisesta, jotta vauva ehtii päästä syvään uneen.

Olennaista on tosiaan löytää se, mikä rauhoittaa vauvan hänen ehdoillaan. Kerrothan, mikä auttoi!

En siis tosiaan herätä vauvaa :D jos meinaat tuota aloitusviestiä missä lukee herätys, niin tarkoitin siis että vauva heräsi silloin. Anteeksi epäselvyys.

Iltaisin vauva on tähän mennessä nukahtanut ilman mitään ongelmaa mutta nyt viikon ajan sekin on alkanut hankaloittumaan ja täyttymään itkusta.

Äsken vauva taas unisöi ja nukahti. Havahtui itse ihan minuutin-pari nukahtamisen jälkeen sylissä. Nukahti heti uudelleen ja havahtui taas. Oikeen siis sätkähtää. Ei mielestäni kuulunut mitään ääntä enkä liikkunut tms. Myöskään muuten en ole yhdistänyt heräämistä mihinkään ääneen. Nyt sain vauvan omaan sänkyyn ja on ollut siellä jo kymmenisen minuuttia nukkuen(?).

"Luulen, että vauva on jännittynyt ja psyykksiesti & fyysisesti ylirasittunut siitä, ettei saa elää omalla rytmillään, niin kovasti kuin yritätkin auttaa. Ehkä olisi parempi, että unohdat kellot ja minuutit ja keskityt siihen, mitä vauva tarvitsee. "

Näin olen tähän asti tehnyt, nyt vajaa viikon koittanut neuvolan ohjeita (en kyllä tuohon kahteen tuntiin pääse mutta olen yrittänyt pitää sitä ilman nukkumaanlaittoa esim 10min pidempään kuin normaalisti.)

Mulle on varmaan vaikeinta se itkun selvittäminen. Jos on liian kauan aktivointia/seurustelua > itkua. Jos laitan väärään aikaan sänkyyn/vaunuihin > itkua.

Hm... Hyvä, että pääsen keskustelemaan asiasta - hyvä, ettet pidä vauvan tyytymättömyyttä mitättömänä, vaan haluat, että hän on mahdollisimman tyytyväinen.

Kerron sinulle yhden väärinkäsityksen, joka monella ihmisillä on vauvoista: että heille pitäisi tarjota paljon virikkeitä. Vauva toki tarvitsee vuorovaikutusta perushoivan muodossa ja vähäsen stimulaatiota muutenkin (vauvaa ei saisi koskaan "hylätä"), mutta ei vauva oikeasti jaksa mitään kovin sosiaalista pitkään... Jos vauva esim. kääntää katseensa seurustelun aikana muualle, on erittäin tärkeää, ettei häntä yritä pakottaa katsekontaktiin. Oletko kuullut S.O.S. -merkeistä? (Social Over Stimulation)

Tuo katsekontakti on tuttu, ja kun vauva alkaa katsella muualle niin lopetan kirjojen tai lelujen näyttämisen enkä ota katsekontaktia. Neuvolan mukaan tällöin voi pitää vaikka laulutuokioita. Eikö se ole sitten niin virikkeellistävää? Täytyy googlata vielä tarkemmin nuo sos-merkit.

Kommenttiin 19, vauva nukkuu makuupussissa mutta ilmeisesti siellä on liikaa liikkumatilaa kun pystyy hätkähdellä. Aina puhutaan myös siitä ettei vauva saa nukahtaa rinnalle joten olen täss vaiheessa vienyt vauvan pois jolloin herkästi herää. Ehkä ensiksi kuoppaan nyt tuon "säännön" ja annan vauvan nukkua sylissä jos tahtoo. Ap

Herrajestas eikö nykyihmisillä ole enää minkäänlaisia vaistoja olemassa jos pitää googlettaa jotain merkkejä?? Kolme vauvaa olen onnistunut hoitamaan ilman yhtään sos-merkin tietämystä, toimi sen mukaan mitä vaistosi sanoo! Se on sinun vauvasi ja kun lopetat turhan miettimisen, ylianalysoinnin ja pohtimisen niin osaat kyllä hoitaa häntä juuri oikein!

Nukkumista varten kannattaa olla tietyt, tutut ja turvalliset paikat, esim. pinnasänky ja vaunut (vaunutkin säännöllisinä aikoina). Muuten olette pulassa kun lapsi on yksi-kaksivuotias, eikä ole oppinut että sänky on se paikka missä nukutaan, ei siis osaa rauhoittua automaattisesti sinne. Kantoliinat ja -reput vain hereillä oloa varten kun pitää tehdä jotain, muuten vauva saattaa alkaa vaatimaan kantelua nukahtaakseen, ja joudutte ojasta allikkoon. Rytmit ja säännöllisyys, tuttu päiväjärjestys, on helpon nukahtamisen a ja o, ja luo pohjaa tulevaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää, että saat vauvan nukkumaan riittävästi (hyvänlaatuista unta) jotta hänen aivonsa kehittyvät normaalisti, ja itsekin jaksat.

Ensimmäisenä huomioni kiinnitti se, että herätät vauvan - miksi?

On löydyttävä keino, jolla vauva saa kokea olevansa niin tyytyväinen, että pystyy nukahtamaan... KOKEILE TÄTÄ: laita vaunujen kantokoppaan ja keinuta hellästi ylös-alas suunnassa samalla, kun keinutat edes-taakse (ja siinäkin ylös-alas). Juuri kun näyttää, että vauva meinaa nukahtaa, jatka vielä lempeästi! (Ettei tule suurta muutosta juuri silloin, kun olisi nukahtanut...) Melut ja mölyt pois ensimmäisten 20 min jälkeen nukahtamisesta, jotta vauva ehtii päästä syvään uneen.

Olennaista on tosiaan löytää se, mikä rauhoittaa vauvan hänen ehdoillaan. Kerrothan, mikä auttoi!

En siis tosiaan herätä vauvaa :D jos meinaat tuota aloitusviestiä missä lukee herätys, niin tarkoitin siis että vauva heräsi silloin. Anteeksi epäselvyys.

Iltaisin vauva on tähän mennessä nukahtanut ilman mitään ongelmaa mutta nyt viikon ajan sekin on alkanut hankaloittumaan ja täyttymään itkusta.

Äsken vauva taas unisöi ja nukahti. Havahtui itse ihan minuutin-pari nukahtamisen jälkeen sylissä. Nukahti heti uudelleen ja havahtui taas. Oikeen siis sätkähtää. Ei mielestäni kuulunut mitään ääntä enkä liikkunut tms. Myöskään muuten en ole yhdistänyt heräämistä mihinkään ääneen. Nyt sain vauvan omaan sänkyyn ja on ollut siellä jo kymmenisen minuuttia nukkuen(?).

"Luulen, että vauva on jännittynyt ja psyykksiesti & fyysisesti ylirasittunut siitä, ettei saa elää omalla rytmillään, niin kovasti kuin yritätkin auttaa. Ehkä olisi parempi, että unohdat kellot ja minuutit ja keskityt siihen, mitä vauva tarvitsee. "

Näin olen tähän asti tehnyt, nyt vajaa viikon koittanut neuvolan ohjeita (en kyllä tuohon kahteen tuntiin pääse mutta olen yrittänyt pitää sitä ilman nukkumaanlaittoa esim 10min pidempään kuin normaalisti.)

Mulle on varmaan vaikeinta se itkun selvittäminen. Jos on liian kauan aktivointia/seurustelua > itkua. Jos laitan väärään aikaan sänkyyn/vaunuihin > itkua.

Hm... Hyvä, että pääsen keskustelemaan asiasta - hyvä, ettet pidä vauvan tyytymättömyyttä mitättömänä, vaan haluat, että hän on mahdollisimman tyytyväinen.

Kerron sinulle yhden väärinkäsityksen, joka monella ihmisillä on vauvoista: että heille pitäisi tarjota paljon virikkeitä. Vauva toki tarvitsee vuorovaikutusta perushoivan muodossa ja vähäsen stimulaatiota muutenkin (vauvaa ei saisi koskaan "hylätä"), mutta ei vauva oikeasti jaksa mitään kovin sosiaalista pitkään... Jos vauva esim. kääntää katseensa seurustelun aikana muualle, on erittäin tärkeää, ettei häntä yritä pakottaa katsekontaktiin. Oletko kuullut S.O.S. -merkeistä? (Social Over Stimulation)

Tuo katsekontakti on tuttu, ja kun vauva alkaa katsella muualle niin lopetan kirjojen tai lelujen näyttämisen enkä ota katsekontaktia. Neuvolan mukaan tällöin voi pitää vaikka laulutuokioita. Eikö se ole sitten niin virikkeellistävää? Täytyy googlata vielä tarkemmin nuo sos-merkit.

Kommenttiin 19, vauva nukkuu makuupussissa mutta ilmeisesti siellä on liikaa liikkumatilaa kun pystyy hätkähdellä. Aina puhutaan myös siitä ettei vauva saa nukahtaa rinnalle joten olen täss vaiheessa vienyt vauvan pois jolloin herkästi herää. Ehkä ensiksi kuoppaan nyt tuon "säännön" ja annan vauvan nukkua sylissä jos tahtoo. Ap

Olet saanut aivan älyttömiä ja vuosikymmeniä vanhoja neuvoja. Tottakai vauva saa nukahtaa rinnalle tai syliin, se on paras ja luonnollisin paikka nukahtaa niin pienelle. Minulla on aina vauvat nukkuneet pieninä suurimman osan päiväunista sylissä ja hyvin usein nukutettu rinnalle. Ne on eläneet 9kk äidin sisällä, sen äidin syli ja rinta on vauvalle maailman luonnollisin ja paras paikka nukkua ja nukahtaa.

T. Kätilö

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon lapselta kuulostaa.

Ap täällä, ihan normaali, fiksu, hyvin nukkuva lapsi on nyt 2,5 vuotiaana :) lisäksi on tullut toinenkin lapsi jonka päiväunet olivat myös haastavia! Oli koko ajan väsynyt ja kärttyinen ja mikään ei auttanut.

Jos joku samassa tilanteessa oleva lukee niin voin lohduttaa että meillä ainakin nämä kummatkin lapset ovat noin 8 kk ikäisestä eteenpäin alkaneet nukkua paremmin!