Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapset. Millaisiin asioihin osallistut tai olisit valmis osallistumaan?
25.05.2020 |
Millaisia asioita olette tehneet yhdessä puolison lasten ollessa paikalla? Osallistutteko yhteiseen tekemiseen, vai hoitaako puolisonne yksin omat lapsensa? Olisitko valmis osallistumaan yhteiseen tekemiseen ja lasten hoitoon?
Haaveilen siitä, että voisin yhdessä tulevan puolison ja lasten kanssa tehdä kävelyretkiä luonnossa, pyöräretkiä, hiihtää yhdessä, jne. Toki matkat ei voi olla vielä kovin pitkiä lasten iästä johtuen.
Onko turhaa haaveilla osallistuvasta puolisosta? Pitääkö asennoitua siihen että teen yksin lasten kanssa tuollaiset asiat?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Osallistuisin niin paljon kuin lasten vanhemmat ja etenkin lapsi itse haluavat. Kohtelisin kuin omaa, mutta lapsen oikeiden vanhempien kasvatusperiaatteiden mukaisesti, olettaen että ovat täyspäisiä vastuullisia aikuisia. En väkisin yrittäisi olla enempää kuin äitipuoli, oma äiti on aina oma äiti ja oma isä on aina oma isä. Lapsilla ei voi olla liikaa välittäviä turvallisia välittäviä aikuisia elämässään?
Näin kohtelen sukulaisten ja ystävienkin lapsia.
Siis olisitko valmis kuitenkin olemaan jonkun kanssa, vaikka tämä ei olisi täyspäinen vastuullinen aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa uusperhekuviot tulevat voimaan. Kyllä oletus on, että perhe hoidetaan yhtenä yksikkönä ja me aikuiset vedämme yhtä köyttä. Tai siis asiasta on jo puhuttu, emme halua kahden kerroksen väkeä lapsistamme.
Jos toisella ei olisi lapsia, niin en olettaisi, että osallistuu mihinkään. Toisaalta en usko, että yhteiselosta tulisi niin mitään.
Toki arjessa tulee vastaan tilanteita, joissa on pakko osallistua, mutta eipä niitä kamalasti ole tullut eteen. Eli jos minä olen työmatkalla, niin mies ruokkii teinini. Tai menimme mökille kahdella autolla, niin mies otti teinini kyytiin. Tms.
Miehelläni on puolestaan alakouluikäisiä, jotka käyvät joka toinen vkl. Viiden vuoden aikana on kerran tullut eteen tilanne, että jouduim ottamaan lapsista vastuun. Mies joutui lähtemään ongelmatilanteessa töihin.
Eli kyllä yhteiselo toimii, kun se on yhteinen sopimus, että kukin lähtökohtaisesti hoitaa omat lapsensa.
Miksi pitäisi osallistua toisen kakaroitten hoitoon?
Noh itsehän en tähän suohon enää lähtisi jos en olisi jo liian syvällä. Kohta 7v kokemuksella voin kertoa omakohtaisen kokemuksen. Pitkä vuodatus...
Tavatessamme (siis sen 7v sitten) miehellä oli 2 hyvin pientä lasta edellisestä liitosta. Alkuun tulin omasta mielestäni hyvin toimeen lasten ja solahdin sujuvasti osaksi arkea. Ex-rouvan kanssakin tultiin hyvin juttuun ja meillä on esim yhteinen aikuisten wa-ryhmä lasten asioita varten. Lapset aikoinaan osoittivat kiintymystä minuun ja minä heihin.
Mikäli haksahdat tähän pyörään, muista selvät rajaukset heti alusta. Itse olin alkujaan suht nuori (27v) ja naiivi ja hoidin liikaa - mies, jopa muilta osin todella hyvä mies, käyttää tällaisen tilaisuuden aina hyväksi. Miehet vaan on itsekkäitä perusluonteiltaan (mun mielipiteeni).
Vuosien aikana kasvoin ja sysäsin tän paljonpuhutun ”meta”-vastuun miehelle takaisin. Noh, exähän se senkin toki hoitaa pääasiassa (uudet vaatteet, synttärilahjat jne).
Kaikki meni vuosia aika hyvin, hieman koin silloin tällöin kateutta ja lapset alkoivatkaan tuntumaan taakalta loppuvuosina sillä alkujaan ”joka toinen viikonloppu” -järjestely muuttui muutama vuosi sitten ”viikko-viikko-”järjestelyksi. Ja miten sitovaa se onkaan!. Olen paljon miettinyt paljon eroa tämän takia. Taloudellisesti voisin helposti erota.
Käytännössä joku muun päättää menemiseni ajankohdat ja lomat; siis jos miehen kanssa haluan niitä yhdessä viettää. Lasten kouluarki jne sitoo jopa minua.
Nyt kaikki on mennyt päin p*eetä ja tilanne on sellainen että vihaan yhtä lapsista. Ja toivoisin ettei se tulisi. Toisen ottaisin mielelläni. Miehen kanssa aiheesta on vaikea puhua sillä tietenkin hän loukkaantuu kovasti.
Edellisen liiton lapset jättävät yhteisen pienen lapsemme ulos kaikesta leikistä eivätkä ota mukaan jne. Kyseessä kuitenkin vasta pieni taaperoikäinen, joka ei ymmärrä miksi kohdellaan kuin roskaa. Tai tarkemmin sanoen: vanhin lapsi manipuloi nuorempaa (joka todella pitää pikkuveljestään ja haluaisi touhuta senkin kanssa!) ja houkuttelee pois pelkästään omiin leikkeihinsä heti mikäli nuorempi lapsi osoittaa mitään huomiota taaperoon. Muina aikoina vain kiusaa pikkusiskoaan, joka aina taipuu ja antaa anteeksi ja myötäilee.
Tilanne lähti kehittymään tällaiseksi vuosi sitten. Mies ei näe esikoisensa toiminnassa mitään (ei näe mitään ”outoa”). Molemmat ovat tyttöjä. Tuntuu, että räjähdän kun en tiedä mitä tekisin. Pyrin olemaan oman lapseni (siis tämän yhteisen kanssa) mahd paljon poissa kun nämä tytöt ovat isällään, jottei tarvitse katsoa tuota eristämistä mutta eihän se aina töiden takia onnistu.
Erotako ja ”jättää” lapseni sitten ihan yksin niiden kanssa? Nythän voin jotenkin edes pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä. Kaikki on varmaan omaa syytäni kun en ottanut jotaki tarpeeksi huomioon jne. Mutta tilanne kuitenkin on sellainen että inhoan sitä yhtä lasta, toisen haluaisin meille ja haluaisin touhuta hänenkin kanssaan, tilanne kotona on kireä kun aiheesta olen yrittänyt keskustella eli mies tietää tunteeni, pelkään että oma lapseni katkeroituu tai hänen siteensä isosiskoon (-ihin 🙄) katkeaa ja hän kasvaa jotenkin kieroon ymsyms pyörii päässä kokoajan.
En kadu lastani mutta kadun valintaani 7v sitten.
En osallistu mitenkään. Olen aikuisen kohtelias, mutta yhdessä olemme käytännössä vain ruokapöydän ääressä. Puoliso (hän on mies) hoitaa kaiken omiin lapsiinsa liittyvän eikä oleta, että minä teen mitään yhteisiä kävelyretkiä tms. Tietenkin autan, jos lapsi satuttaa itsensä, mutta lapset ovat meillä ollakseen isänsä kanssa. Siihen heitä kannustan pysyttelemällä taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään osallistu, hoitakoon itse kakaroidensa viihdyttämisen. Minä seurustelen miehen kanssa, en hänen lasten.
N31
Tällaista asennetta en ihan ymmärrä. Kun ne lapset nyt tulee sen miehen mukana, onhan ne sen lapsia.
Mutta jos se teillä toimii ja kaikki on tyytyväisiä, niin hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi osallistua toisen kakaroitten hoitoon?
Mä en jotenkin ymmärrä tilannetta, jossa näin ei koskaan tulisi tapahtumaan. Etenkin, jos asutaan saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh itsehän en tähän suohon enää lähtisi jos en olisi jo liian syvällä. Kohta 7v kokemuksella voin kertoa omakohtaisen kokemuksen. Pitkä vuodatus...
Tavatessamme (siis sen 7v sitten) miehellä oli 2 hyvin pientä lasta edellisestä liitosta. Alkuun tulin omasta mielestäni hyvin toimeen lasten ja solahdin sujuvasti osaksi arkea. Ex-rouvan kanssakin tultiin hyvin juttuun ja meillä on esim yhteinen aikuisten wa-ryhmä lasten asioita varten. Lapset aikoinaan osoittivat kiintymystä minuun ja minä heihin.
Mikäli haksahdat tähän pyörään, muista selvät rajaukset heti alusta. Itse olin alkujaan suht nuori (27v) ja naiivi ja hoidin liikaa - mies, jopa muilta osin todella hyvä mies, käyttää tällaisen tilaisuuden aina hyväksi. Miehet vaan on itsekkäitä perusluonteiltaan (mun mielipiteeni).
Vuosien aikana kasvoin ja sysäsin tän paljonpuhutun ”meta”-vastuun miehelle takaisin. Noh, exähän se senkin toki hoitaa pääasiassa (uudet vaatteet, synttärilahjat jne).Kaikki meni vuosia aika hyvin, hieman koin silloin tällöin kateutta ja lapset alkoivatkaan tuntumaan taakalta loppuvuosina sillä alkujaan ”joka toinen viikonloppu” -järjestely muuttui muutama vuosi sitten ”viikko-viikko-”järjestelyksi. Ja miten sitovaa se onkaan!. Olen paljon miettinyt paljon eroa tämän takia. Taloudellisesti voisin helposti erota.
Käytännössä joku muun päättää menemiseni ajankohdat ja lomat; siis jos miehen kanssa haluan niitä yhdessä viettää. Lasten kouluarki jne sitoo jopa minua.
Nyt kaikki on mennyt päin p*eetä ja tilanne on sellainen että vihaan yhtä lapsista. Ja toivoisin ettei se tulisi. Toisen ottaisin mielelläni. Miehen kanssa aiheesta on vaikea puhua sillä tietenkin hän loukkaantuu kovasti.
Edellisen liiton lapset jättävät yhteisen pienen lapsemme ulos kaikesta leikistä eivätkä ota mukaan jne. Kyseessä kuitenkin vasta pieni taaperoikäinen, joka ei ymmärrä miksi kohdellaan kuin roskaa. Tai tarkemmin sanoen: vanhin lapsi manipuloi nuorempaa (joka todella pitää pikkuveljestään ja haluaisi touhuta senkin kanssa!) ja houkuttelee pois pelkästään omiin leikkeihinsä heti mikäli nuorempi lapsi osoittaa mitään huomiota taaperoon. Muina aikoina vain kiusaa pikkusiskoaan, joka aina taipuu ja antaa anteeksi ja myötäilee.
Tilanne lähti kehittymään tällaiseksi vuosi sitten. Mies ei näe esikoisensa toiminnassa mitään (ei näe mitään ”outoa”). Molemmat ovat tyttöjä. Tuntuu, että räjähdän kun en tiedä mitä tekisin. Pyrin olemaan oman lapseni (siis tämän yhteisen kanssa) mahd paljon poissa kun nämä tytöt ovat isällään, jottei tarvitse katsoa tuota eristämistä mutta eihän se aina töiden takia onnistu.
Erotako ja ”jättää” lapseni sitten ihan yksin niiden kanssa? Nythän voin jotenkin edes pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä. Kaikki on varmaan omaa syytäni kun en ottanut jotaki tarpeeksi huomioon jne. Mutta tilanne kuitenkin on sellainen että inhoan sitä yhtä lasta, toisen haluaisin meille ja haluaisin touhuta hänenkin kanssaan, tilanne kotona on kireä kun aiheesta olen yrittänyt keskustella eli mies tietää tunteeni, pelkään että oma lapseni katkeroituu tai hänen siteensä isosiskoon (-ihin 🙄) katkeaa ja hän kasvaa jotenkin kieroon ymsyms pyörii päässä kokoajan.
En kadu lastani mutta kadun valintaani 7v sitten.
Eli sinä halusit, että miehen lapset ottavat osansa sinun taaperonhoitovastuustasi ja kun eivät näin tee, sinä kimmastut. Haluat omaa aikaa ja isompi tytöistä tajuaa, että olet tekemässä heistä pikkuveikan viihdyttäjiä, vaikka moinen tekeminen ei kuulu miehesi lapsille lainkaan.
Vaikuttaa sitä, että et ole hyväksynyt ja ymmärtänyt omaa vanhemmuuttasi lainkaan, vaan oletat, että se on samanlaista kuin miehellä aikanaan eli muutama päivä silloin tällöin. Kun se onkin 24/7, niin tulet katkeraksi miehen exälle, joka saa olla joka toinen viikko vapaa, sinä et. Sitten projisoit vihasi siihen isompaan lapseen, koska toiveesi on viikko vapaata taaperosta (isompien lasten tätä leikittäessä) eikä toive toteudukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi osallistua toisen kakaroitten hoitoon?
Miksi olla parisuhteessa, jos toisen asiat ei kiinnosta vittuakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmilla on omia lapsia, yhtään yhteistä ei ole. Me kyllä osallistumme molemmat toistemme lapsien asioihin ihan luonnostaan. Saatetaan auttaa toisen lasta koulutehtävissä, otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen jne. Minä saatan leipoa lasten kanssa, mies saattaa pelata pelejä. Miehen lapset tulee meille aina välillä viettämään aikaa minun kanssani. Lapset myös viettävät aikaa keskenään ja katsovat toistensa perään. Meillä tämä homma on mennyt kyllä niin hyvin kuin vain mennä voi.
Vierailija kirjoitti:
Noh itsehän en tähän suohon enää lähtisi jos en olisi jo liian syvällä. Kohta 7v kokemuksella voin kertoa omakohtaisen kokemuksen. Pitkä vuodatus...
Tavatessamme (siis sen 7v sitten) miehellä oli 2 hyvin pientä lasta edellisestä liitosta. Alkuun tulin omasta mielestäni hyvin toimeen lasten ja solahdin sujuvasti osaksi arkea. Ex-rouvan kanssakin tultiin hyvin juttuun ja meillä on esim yhteinen aikuisten wa-ryhmä lasten asioita varten. Lapset aikoinaan osoittivat kiintymystä minuun ja minä heihin.
Mikäli haksahdat tähän pyörään, muista selvät rajaukset heti alusta. Itse olin alkujaan suht nuori (27v) ja naiivi ja hoidin liikaa - mies, jopa muilta osin todella hyvä mies, käyttää tällaisen tilaisuuden aina hyväksi. Miehet vaan on itsekkäitä perusluonteiltaan (mun mielipiteeni).
Vuosien aikana kasvoin ja sysäsin tän paljonpuhutun ”meta”-vastuun miehelle takaisin. Noh, exähän se senkin toki hoitaa pääasiassa (uudet vaatteet, synttärilahjat jne).Kaikki meni vuosia aika hyvin, hieman koin silloin tällöin kateutta ja lapset alkoivatkaan tuntumaan taakalta loppuvuosina sillä alkujaan ”joka toinen viikonloppu” -järjestely muuttui muutama vuosi sitten ”viikko-viikko-”järjestelyksi. Ja miten sitovaa se onkaan!. Olen paljon miettinyt paljon eroa tämän takia. Taloudellisesti voisin helposti erota.
Käytännössä joku muun päättää menemiseni ajankohdat ja lomat; siis jos miehen kanssa haluan niitä yhdessä viettää. Lasten kouluarki jne sitoo jopa minua.
Nyt kaikki on mennyt päin p*eetä ja tilanne on sellainen että vihaan yhtä lapsista. Ja toivoisin ettei se tulisi. Toisen ottaisin mielelläni. Miehen kanssa aiheesta on vaikea puhua sillä tietenkin hän loukkaantuu kovasti.
Edellisen liiton lapset jättävät yhteisen pienen lapsemme ulos kaikesta leikistä eivätkä ota mukaan jne. Kyseessä kuitenkin vasta pieni taaperoikäinen, joka ei ymmärrä miksi kohdellaan kuin roskaa. Tai tarkemmin sanoen: vanhin lapsi manipuloi nuorempaa (joka todella pitää pikkuveljestään ja haluaisi touhuta senkin kanssa!) ja houkuttelee pois pelkästään omiin leikkeihinsä heti mikäli nuorempi lapsi osoittaa mitään huomiota taaperoon. Muina aikoina vain kiusaa pikkusiskoaan, joka aina taipuu ja antaa anteeksi ja myötäilee.
Tilanne lähti kehittymään tällaiseksi vuosi sitten. Mies ei näe esikoisensa toiminnassa mitään (ei näe mitään ”outoa”). Molemmat ovat tyttöjä. Tuntuu, että räjähdän kun en tiedä mitä tekisin. Pyrin olemaan oman lapseni (siis tämän yhteisen kanssa) mahd paljon poissa kun nämä tytöt ovat isällään, jottei tarvitse katsoa tuota eristämistä mutta eihän se aina töiden takia onnistu.
Erotako ja ”jättää” lapseni sitten ihan yksin niiden kanssa? Nythän voin jotenkin edes pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä. Kaikki on varmaan omaa syytäni kun en ottanut jotaki tarpeeksi huomioon jne. Mutta tilanne kuitenkin on sellainen että inhoan sitä yhtä lasta, toisen haluaisin meille ja haluaisin touhuta hänenkin kanssaan, tilanne kotona on kireä kun aiheesta olen yrittänyt keskustella eli mies tietää tunteeni, pelkään että oma lapseni katkeroituu tai hänen siteensä isosiskoon (-ihin 🙄) katkeaa ja hän kasvaa jotenkin kieroon ymsyms pyörii päässä kokoajan.
En kadu lastani mutta kadun valintaani 7v sitten.
Kuinka moni kouluikäinen täyssisarus ottaa taaperoikäisen aina mukaan leikkiin?
Paitsi, että tässä on kyseessä uusperhekuvio, onhan ydinperheissäkin sisarusten välistä mustasukkaisuutta yms. Jos ne lapset on teillä vain joka toinen viikko, eihän ne edes kunnolla pikkusisarustaan välttämättä tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh itsehän en tähän suohon enää lähtisi jos en olisi jo liian syvällä. Kohta 7v kokemuksella voin kertoa omakohtaisen kokemuksen. Pitkä vuodatus...
Tavatessamme (siis sen 7v sitten) miehellä oli 2 hyvin pientä lasta edellisestä liitosta. Alkuun tulin omasta mielestäni hyvin toimeen lasten ja solahdin sujuvasti osaksi arkea. Ex-rouvan kanssakin tultiin hyvin juttuun ja meillä on esim yhteinen aikuisten wa-ryhmä lasten asioita varten. Lapset aikoinaan osoittivat kiintymystä minuun ja minä heihin.
Mikäli haksahdat tähän pyörään, muista selvät rajaukset heti alusta. Itse olin alkujaan suht nuori (27v) ja naiivi ja hoidin liikaa - mies, jopa muilta osin todella hyvä mies, käyttää tällaisen tilaisuuden aina hyväksi. Miehet vaan on itsekkäitä perusluonteiltaan (mun mielipiteeni).
Vuosien aikana kasvoin ja sysäsin tän paljonpuhutun ”meta”-vastuun miehelle takaisin. Noh, exähän se senkin toki hoitaa pääasiassa (uudet vaatteet, synttärilahjat jne).Kaikki meni vuosia aika hyvin, hieman koin silloin tällöin kateutta ja lapset alkoivatkaan tuntumaan taakalta loppuvuosina sillä alkujaan ”joka toinen viikonloppu” -järjestely muuttui muutama vuosi sitten ”viikko-viikko-”järjestelyksi. Ja miten sitovaa se onkaan!. Olen paljon miettinyt paljon eroa tämän takia. Taloudellisesti voisin helposti erota.
Käytännössä joku muun päättää menemiseni ajankohdat ja lomat; siis jos miehen kanssa haluan niitä yhdessä viettää. Lasten kouluarki jne sitoo jopa minua.
Nyt kaikki on mennyt päin p*eetä ja tilanne on sellainen että vihaan yhtä lapsista. Ja toivoisin ettei se tulisi. Toisen ottaisin mielelläni. Miehen kanssa aiheesta on vaikea puhua sillä tietenkin hän loukkaantuu kovasti.
Edellisen liiton lapset jättävät yhteisen pienen lapsemme ulos kaikesta leikistä eivätkä ota mukaan jne. Kyseessä kuitenkin vasta pieni taaperoikäinen, joka ei ymmärrä miksi kohdellaan kuin roskaa. Tai tarkemmin sanoen: vanhin lapsi manipuloi nuorempaa (joka todella pitää pikkuveljestään ja haluaisi touhuta senkin kanssa!) ja houkuttelee pois pelkästään omiin leikkeihinsä heti mikäli nuorempi lapsi osoittaa mitään huomiota taaperoon. Muina aikoina vain kiusaa pikkusiskoaan, joka aina taipuu ja antaa anteeksi ja myötäilee.
Tilanne lähti kehittymään tällaiseksi vuosi sitten. Mies ei näe esikoisensa toiminnassa mitään (ei näe mitään ”outoa”). Molemmat ovat tyttöjä. Tuntuu, että räjähdän kun en tiedä mitä tekisin. Pyrin olemaan oman lapseni (siis tämän yhteisen kanssa) mahd paljon poissa kun nämä tytöt ovat isällään, jottei tarvitse katsoa tuota eristämistä mutta eihän se aina töiden takia onnistu.
Erotako ja ”jättää” lapseni sitten ihan yksin niiden kanssa? Nythän voin jotenkin edes pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä. Kaikki on varmaan omaa syytäni kun en ottanut jotaki tarpeeksi huomioon jne. Mutta tilanne kuitenkin on sellainen että inhoan sitä yhtä lasta, toisen haluaisin meille ja haluaisin touhuta hänenkin kanssaan, tilanne kotona on kireä kun aiheesta olen yrittänyt keskustella eli mies tietää tunteeni, pelkään että oma lapseni katkeroituu tai hänen siteensä isosiskoon (-ihin 🙄) katkeaa ja hän kasvaa jotenkin kieroon ymsyms pyörii päässä kokoajan.
En kadu lastani mutta kadun valintaani 7v sitten.
Eli sinä halusit, että miehen lapset ottavat osansa sinun taaperonhoitovastuustasi ja kun eivät näin tee, sinä kimmastut. Haluat omaa aikaa ja isompi tytöistä tajuaa, että olet tekemässä heistä pikkuveikan viihdyttäjiä, vaikka moinen tekeminen ei kuulu miehesi lapsille lainkaan.
Vaikuttaa sitä, että et ole hyväksynyt ja ymmärtänyt omaa vanhemmuuttasi lainkaan, vaan oletat, että se on samanlaista kuin miehellä aikanaan eli muutama päivä silloin tällöin. Kun se onkin 24/7, niin tulet katkeraksi miehen exälle, joka saa olla joka toinen viikko vapaa, sinä et. Sitten projisoit vihasi siihen isompaan lapseen, koska toiveesi on viikko vapaata taaperosta (isompien lasten tätä leikittäessä) eikä toive toteudukaan.
Mitå ihmettä horiset? Jos haluan ”vapaata”, otan sen eron ja tuppaan lapsen viikoksi aina isälleen. Ja ”nautin”. Mutta kun en koe lastani taakaksi ja olisin onnellisempi vain hänen kanssaan kaksin.
Olisin vain toivonut hänelle normaalia lapsuutta ja lämmintä sisarussuhdetta. Kaikki sisarukset kinastelevat mutta lähtökohtaisesti kai leikkivät yhdessä ja pitävät ns yhtä. Meillä ei.
Eikä vanhemman lapsen tarvitse ”hoitaa” sekuntiakaan. Antaisi vain nuoremman siskonsa tehdä niinkuin hän itse haluaa eli touhuilla pikkuveljensä kanssa.
Osallistun melkein kaikkeen, paitsi lasten äitiin yhteydenpidon hoitaa mieheni. Jos mies on paikalla, hän hoitaa kasvatusasiat ja hellyyden lapsiin päin. Jos ei ole paikalla, hoidan kasvatuspuolen, mutta hellyyttä tai muuta läheisyyttä vain jos on aivan erikoistilanne.
Miehen lapsi on tällä hetkellä perheen ainoana lapsena kotihoidossa. Minä hoidan siis arkipäivät. Vietän mieheni lasten kanssa hereilläolotunteja enemmän kuin kumpikaan heidän vanhemmistaan. Ei ole ihan ihannetilanne minulle itselleni, mutta olemme yhdessä tähän ratkaisuun päätyneet ja saan panostukselleni vastinetta.
Tähän tilanteeseen ei päädytty aivan tuosta vaan. Ensin oli erillisempää. En olisi näin sitoutunut, jos ei mieheni myös sitoutuisi yhtä lailla yhteisiin tavoitteisiin ja minun lapsiini.
Vaikka minulla menee lasten kanssa hyvin, en mitenkään varsinaisesti rakasta heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset on 11- ja 14-vuotiaat, joten paljon riippuisi siitä, minkä ikäisiä puolison lapset ovat. Toki nyt en edes tapaile ketään, voi olla että puolisoasteelle päästäisiin vasta, kun omat lapset ovat muuttaneet pois kotoa. En oikein näe järkeä pistään pystyyn uusperhettä muutaman vuoden takia.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että tässä kohtaa olisin muuttamassa yhteen jonkun kanssa useamman vuoden seurustelun jälkeen, toivoisin, että toisinaan voisimme koko porukalla tehdä metsäretken, laittaa pizzaa tai viettää leffailtaa.
Mitä pienempi lapsi puolisolla olisi, sitä enemmän olisin mukana arjessa. Omat lapset ottivat pienempänä "perheeseen" kenet tahansa, joka oli meillä pari yötä. Jos puolison lapset olisivat yhtään saman tyyppisiä, en näe syytä erottautua lapsen silmissä kahdeksi eri perheeksi saman katon alla.
Teini-ikäisen kanssa voi vain toivoa, että naama ei ala liikaa ärsyttää ja välttämättömät asiat saadaan sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmilla on omia lapsia, yhtään yhteistä ei ole. Me kyllä osallistumme molemmat toistemme lapsien asioihin ihan luonnostaan. Saatetaan auttaa toisen lasta koulutehtävissä, otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen jne. Minä saatan leipoa lasten kanssa, mies saattaa pelata pelejä. Miehen lapset tulee meille aina välillä viettämään aikaa minun kanssani. Lapset myös viettävät aikaa keskenään ja katsovat toistensa perään. Meillä tämä homma on mennyt kyllä niin hyvin kuin vain mennä voi.
Tuo toimii, jos on se vastavuoroinen mies. Kirjoitin aiemmin ketjussa, ettäne miehet ovat harvinaisia. Yleensä miehillä on taipumus antaa vastuusille, joka sen suostuu ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh itsehän en tähän suohon enää lähtisi jos en olisi jo liian syvällä. Kohta 7v kokemuksella voin kertoa omakohtaisen kokemuksen. Pitkä vuodatus...
Tavatessamme (siis sen 7v sitten) miehellä oli 2 hyvin pientä lasta edellisestä liitosta. Alkuun tulin omasta mielestäni hyvin toimeen lasten ja solahdin sujuvasti osaksi arkea. Ex-rouvan kanssakin tultiin hyvin juttuun ja meillä on esim yhteinen aikuisten wa-ryhmä lasten asioita varten. Lapset aikoinaan osoittivat kiintymystä minuun ja minä heihin.
Mikäli haksahdat tähän pyörään, muista selvät rajaukset heti alusta. Itse olin alkujaan suht nuori (27v) ja naiivi ja hoidin liikaa - mies, jopa muilta osin todella hyvä mies, käyttää tällaisen tilaisuuden aina hyväksi. Miehet vaan on itsekkäitä perusluonteiltaan (mun mielipiteeni).
Vuosien aikana kasvoin ja sysäsin tän paljonpuhutun ”meta”-vastuun miehelle takaisin. Noh, exähän se senkin toki hoitaa pääasiassa (uudet vaatteet, synttärilahjat jne).Kaikki meni vuosia aika hyvin, hieman koin silloin tällöin kateutta ja lapset alkoivatkaan tuntumaan taakalta loppuvuosina sillä alkujaan ”joka toinen viikonloppu” -järjestely muuttui muutama vuosi sitten ”viikko-viikko-”järjestelyksi. Ja miten sitovaa se onkaan!. Olen paljon miettinyt paljon eroa tämän takia. Taloudellisesti voisin helposti erota.
Käytännössä joku muun päättää menemiseni ajankohdat ja lomat; siis jos miehen kanssa haluan niitä yhdessä viettää. Lasten kouluarki jne sitoo jopa minua.
Nyt kaikki on mennyt päin p*eetä ja tilanne on sellainen että vihaan yhtä lapsista. Ja toivoisin ettei se tulisi. Toisen ottaisin mielelläni. Miehen kanssa aiheesta on vaikea puhua sillä tietenkin hän loukkaantuu kovasti.
Edellisen liiton lapset jättävät yhteisen pienen lapsemme ulos kaikesta leikistä eivätkä ota mukaan jne. Kyseessä kuitenkin vasta pieni taaperoikäinen, joka ei ymmärrä miksi kohdellaan kuin roskaa. Tai tarkemmin sanoen: vanhin lapsi manipuloi nuorempaa (joka todella pitää pikkuveljestään ja haluaisi touhuta senkin kanssa!) ja houkuttelee pois pelkästään omiin leikkeihinsä heti mikäli nuorempi lapsi osoittaa mitään huomiota taaperoon. Muina aikoina vain kiusaa pikkusiskoaan, joka aina taipuu ja antaa anteeksi ja myötäilee.
Tilanne lähti kehittymään tällaiseksi vuosi sitten. Mies ei näe esikoisensa toiminnassa mitään (ei näe mitään ”outoa”). Molemmat ovat tyttöjä. Tuntuu, että räjähdän kun en tiedä mitä tekisin. Pyrin olemaan oman lapseni (siis tämän yhteisen kanssa) mahd paljon poissa kun nämä tytöt ovat isällään, jottei tarvitse katsoa tuota eristämistä mutta eihän se aina töiden takia onnistu.
Erotako ja ”jättää” lapseni sitten ihan yksin niiden kanssa? Nythän voin jotenkin edes pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä. Kaikki on varmaan omaa syytäni kun en ottanut jotaki tarpeeksi huomioon jne. Mutta tilanne kuitenkin on sellainen että inhoan sitä yhtä lasta, toisen haluaisin meille ja haluaisin touhuta hänenkin kanssaan, tilanne kotona on kireä kun aiheesta olen yrittänyt keskustella eli mies tietää tunteeni, pelkään että oma lapseni katkeroituu tai hänen siteensä isosiskoon (-ihin 🙄) katkeaa ja hän kasvaa jotenkin kieroon ymsyms pyörii päässä kokoajan.
En kadu lastani mutta kadun valintaani 7v sitten.
Kuinka moni kouluikäinen täyssisarus ottaa taaperoikäisen aina mukaan leikkiin?
Paitsi, että tässä on kyseessä uusperhekuvio, onhan ydinperheissäkin sisarusten välistä mustasukkaisuutta yms. Jos ne lapset on teillä vain joka toinen viikko, eihän ne edes kunnolla pikkusisarustaan välttämättä tunne.
Jälkeen kerran osoitus, ettei uusperhe toimi. Ydinperheessä voi esikoinen myös käyttäytyä todella huonosti taaperoa kohtaan. Asia selvitetään, mutta ei aleta vihaamaan esikoista.
Sekä omat että miehen lapset ovat teinejä. Käymme joskus yhdessä shoppailemassa, ulkona syömässä tai retkellä. Kotona jokainen puuhailee aika lailla omia juttujaan, mutta välillä laitetaan yhdessä ruokaa. Myös kotitöihin jokainen osallistuu ja pyydän miehen lapsia tekemään kotihommia samalla lailla kuin omianikin.
Kasvatusasiat ovat oman vanhemman vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Sekä omat että miehen lapset ovat teinejä. Käymme joskus yhdessä shoppailemassa, ulkona syömässä tai retkellä. Kotona jokainen puuhailee aika lailla omia juttujaan, mutta välillä laitetaan yhdessä ruokaa. Myös kotitöihin jokainen osallistuu ja pyydän miehen lapsia tekemään kotihommia samalla lailla kuin omianikin.
Kasvatusasiat ovat oman vanhemman vastuulla.
Eikös tuo kotihommien teettäminen ole nimenomaan kasvattamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh itsehän en tähän suohon enää lähtisi jos en olisi jo liian syvällä. Kohta 7v kokemuksella voin kertoa omakohtaisen kokemuksen. Pitkä vuodatus...
Tavatessamme (siis sen 7v sitten) miehellä oli 2 hyvin pientä lasta edellisestä liitosta. Alkuun tulin omasta mielestäni hyvin toimeen lasten ja solahdin sujuvasti osaksi arkea. Ex-rouvan kanssakin tultiin hyvin juttuun ja meillä on esim yhteinen aikuisten wa-ryhmä lasten asioita varten. Lapset aikoinaan osoittivat kiintymystä minuun ja minä heihin.
Mikäli haksahdat tähän pyörään, muista selvät rajaukset heti alusta. Itse olin alkujaan suht nuori (27v) ja naiivi ja hoidin liikaa - mies, jopa muilta osin todella hyvä mies, käyttää tällaisen tilaisuuden aina hyväksi. Miehet vaan on itsekkäitä perusluonteiltaan (mun mielipiteeni).
Vuosien aikana kasvoin ja sysäsin tän paljonpuhutun ”meta”-vastuun miehelle takaisin. Noh, exähän se senkin toki hoitaa pääasiassa (uudet vaatteet, synttärilahjat jne).Kaikki meni vuosia aika hyvin, hieman koin silloin tällöin kateutta ja lapset alkoivatkaan tuntumaan taakalta loppuvuosina sillä alkujaan ”joka toinen viikonloppu” -järjestely muuttui muutama vuosi sitten ”viikko-viikko-”järjestelyksi. Ja miten sitovaa se onkaan!. Olen paljon miettinyt paljon eroa tämän takia. Taloudellisesti voisin helposti erota.
Käytännössä joku muun päättää menemiseni ajankohdat ja lomat; siis jos miehen kanssa haluan niitä yhdessä viettää. Lasten kouluarki jne sitoo jopa minua.
Nyt kaikki on mennyt päin p*eetä ja tilanne on sellainen että vihaan yhtä lapsista. Ja toivoisin ettei se tulisi. Toisen ottaisin mielelläni. Miehen kanssa aiheesta on vaikea puhua sillä tietenkin hän loukkaantuu kovasti.
Edellisen liiton lapset jättävät yhteisen pienen lapsemme ulos kaikesta leikistä eivätkä ota mukaan jne. Kyseessä kuitenkin vasta pieni taaperoikäinen, joka ei ymmärrä miksi kohdellaan kuin roskaa. Tai tarkemmin sanoen: vanhin lapsi manipuloi nuorempaa (joka todella pitää pikkuveljestään ja haluaisi touhuta senkin kanssa!) ja houkuttelee pois pelkästään omiin leikkeihinsä heti mikäli nuorempi lapsi osoittaa mitään huomiota taaperoon. Muina aikoina vain kiusaa pikkusiskoaan, joka aina taipuu ja antaa anteeksi ja myötäilee.
Tilanne lähti kehittymään tällaiseksi vuosi sitten. Mies ei näe esikoisensa toiminnassa mitään (ei näe mitään ”outoa”). Molemmat ovat tyttöjä. Tuntuu, että räjähdän kun en tiedä mitä tekisin. Pyrin olemaan oman lapseni (siis tämän yhteisen kanssa) mahd paljon poissa kun nämä tytöt ovat isällään, jottei tarvitse katsoa tuota eristämistä mutta eihän se aina töiden takia onnistu.
Erotako ja ”jättää” lapseni sitten ihan yksin niiden kanssa? Nythän voin jotenkin edes pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä. Kaikki on varmaan omaa syytäni kun en ottanut jotaki tarpeeksi huomioon jne. Mutta tilanne kuitenkin on sellainen että inhoan sitä yhtä lasta, toisen haluaisin meille ja haluaisin touhuta hänenkin kanssaan, tilanne kotona on kireä kun aiheesta olen yrittänyt keskustella eli mies tietää tunteeni, pelkään että oma lapseni katkeroituu tai hänen siteensä isosiskoon (-ihin 🙄) katkeaa ja hän kasvaa jotenkin kieroon ymsyms pyörii päässä kokoajan.
En kadu lastani mutta kadun valintaani 7v sitten.
Kuinka moni kouluikäinen täyssisarus ottaa taaperoikäisen aina mukaan leikkiin?
Paitsi, että tässä on kyseessä uusperhekuvio, onhan ydinperheissäkin sisarusten välistä mustasukkaisuutta yms. Jos ne lapset on teillä vain joka toinen viikko, eihän ne edes kunnolla pikkusisarustaan välttämättä tunne.
Jälkeen kerran osoitus, ettei uusperhe toimi. Ydinperheessä voi esikoinen myös käyttäytyä todella huonosti taaperoa kohtaan. Asia selvitetään, mutta ei aleta vihaamaan esikoista.
Niinhän se asia pitäisi selvittää siinä uusperheessäkin.
Osallistuisin niin paljon kuin lasten vanhemmat ja etenkin lapsi itse haluavat. Kohtelisin kuin omaa, mutta lapsen oikeiden vanhempien kasvatusperiaatteiden mukaisesti, olettaen että ovat täyspäisiä vastuullisia aikuisia. En väkisin yrittäisi olla enempää kuin äitipuoli, oma äiti on aina oma äiti ja oma isä on aina oma isä. Lapsilla ei voi olla liikaa välittäviä turvallisia välittäviä aikuisia elämässään?
Näin kohtelen sukulaisten ja ystävienkin lapsia.