Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankkiminen, kun ajatus raskaudesta inhottaa?
25.05.2020 |
Oli vähän vaikea tiivistää ongelmaani otsikkoon. Toivon että täältä löytyisi edes joku, jolla olisi kokemusta perheen perustamisesta tilanteessa, jossa ajatuskin raskaudesta / synnytyksestä inhottaa. Minulla on juuri näin, ja olen lykännyt lasten hankintaa sen takia. Vuosien mietintöjen jälkeen olemme kuitenkin miehen kanssa todenneet, että kyllä me haluaisimme lapsen.
Minua ei häiritse ajatuksen tasolla mikään synnytyksen jälkeen, mutta sitä ennen kaikki. En oikein osaa selittää asiaa, mutta kaikki ruumiin toimintaan liittyvä vaivaa minua ehkä muutenkin hiukan normaalia enemmän, ja ajatuskin muuttuvasta kehosta tuntuu pahalta, saati kun kyseiset muutokset ovat melko hyvin koko maailman nähtävillä. Vihaan ja inhoan lääkärissä käymistä ja toimenpiteitä, sairaaloita suorastaan pelkään. Synnytys on jotain mihin en yksinkertaisesti usko pystyväni. Uskon kivun olevan minulle liikaa (menen herkästi kivusta paniikkiin), ja ajatuskin niin haavoittuvaisena olemisesta vieraiden armoilla tuntuu kaamealta. Sektio tuntuu ajatuksen tasolla aavistuksen helpommalta (kontrolloidummalta?), mutta ei missään nimessä hyvältä sekään.
Saan varmasti miljoona alapeukkua tämän kirjoituksen takia, koska olen näin "heikko" enkä usko pystyväni mitä luonnollisimpaan asiaan, mutta kirjoitan tämän siitä huolimatta, sillä koen olevani aika lailla umpikujassa asian kanssa. Toivon kovasti, että tämän tekstin näkisi edes joku, joka on tuntenut jotain samanlaista, ja ehkä silti hankkinut lapsen. Haluaisin todella kovasti kuulla, miten kaikki meni, ja olisin kovin kiitollinen kaikista kommenteista! En nimittäin tunne ketään, kenelle raskaus ei olisi ollut maailman ihanin ja luonnollisin asia. Tunnen itseni vähän surkeaksi pelkojeni vuoksi, mutta yritän pitää itsetuntoani yllä muistamalla, että jokainen meistä pelkää jotain. Minulle se asia valitettavasti on raskaus, synnytys ja lääkärit.
Kommentit (63)
Mä vihasin raskautta ja imetystä ihan sydämeni pohjasta alusta loppuun, en tosin osannut kuvitella sitä etukäteen. Vauva on 19, muuten ihan tervepäinen, muttei tykkää pizzasta. Silloin olin vain epäonnistunut, nykyään olisin d-mer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole sen arvosia, että kannattaa kehonsa pilata. Mitä järkeä hankkitua raskaaksi kun et sitä halua.
Lapset todella ovat sen arvoisia. Ei paina mitään kehon pilaantuminen sen rinnalla minkä onnen lapsi tuo.
Mielestäni sektion kyllä saa, jos alateitse synnyttäminen ahdistaa ja pelottaa. En muutenkaan ymmärrä, miksei synnytystapaa voi valita? Miksi pitää "pelottaa" ja "ahdistaa", jotta voi synnyttää sektiolla.
Raskausaikana inhottavinta oli ehkä kaikki lääkärikäynnit. Itsellä toki oli ylimääräisiä ultria (vauvan koon takia). Eipä sekään hienoa ollut, kun sitä ultrasauvaa (en tiedä oikeaa nimee) survottiin alapäähän ja itse makaat siinä tuolissa jalat levällään. Ja se kesti varmaan puoli tuntia, kun otettiin kaikkia mittoja jne. Oli alapää jo ihan hellänä.
Synnytystapa-arvio oli myös kamala. Paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilö tai sairaanhoitaja sekä kaksi opiskelijaa. Kysyttiin toki, saako opiskelijat olla paikalla, mutta siinä huoneessa he jo olivat, joten en jotenkaan "uskaltanut" sanoa, että ei. Jotenkin jäädyin ja nyökkäsin kauhusta. Ja taas jalat levälleen ja alapää paljaana makaamaan. Lääkäri teki jotain tutkimuksia ja sormilla venytti alapäätä ja survoi niitä sormia eri asennoissa. Samalla muut töllistelee vieressä ja tunnet, kuinka itellä vaan valuu valkovuotoo alapäästä. Itsellä oli lähes koko raskauden ihmeellistä liman valumista :( Niin ja jotain häntäluu juttua myös kokeiltiin ja laittoi sormen peppuun, jonka jälkeen toinen opiskelijoista teki samoin. Voi luoja.
Tämä seuraava ei tapahtunut itselleni, mutta ystävälleni, jonka kanssa avoimesti ollaan kaikista asioista puhuttu. (Se on ollut muuten yksi voimavarani, tämä ystävä! Hän myös koki kaiken raskauteen ja synnytykseen liittyvän ikävänä asiana). Hänellä oli (on) perussairaus, jonka vuoksi joutui muutama kuukausi synnytyksen jälkeen sydämenultraan. Kertoi että ultran suoritti joku kohtalaisen nuori lääkäri, joka kovasti itsekin ujosteli tilannetta. Ystävä kertoi, että kun ultralla painettiin rintoja niin ne alkoi valua maitoa ja se mies nolostellen paperilla pyyhki sitten sitä valuvaa maitoa pois. Voin vaan kuvitella kuinka kamalaa, jotenkin nöyryyttävää toikin. Vaikka toki täysin luonnollista.
Tsemppiä ap, selviät kyllä. Ehkä se ei ole helppoa, mutta niin me muutkin jotenkin ollaan selvitty.
Ei me kaikki äidit olla nautittu raskaudesta, eikä lähdetty synnyttämään sillä mielellä että ihana voimaannuttava kokemus. Olisin ihan hyvin voinut tuon jättää kokematta, minusta tuo ei ole yhtään olennaista äitiydessä. Mutta ne kestää vain vähän aikaa. Pelkosektion saa jos pitää päänsä asiassa. Itselläni toisen kohdalla sen vaadin. Ei lapsia kannata olla hankkimatta siitä syystä että raskaus ja synnytys ei miellytä ajatuksena. Eikä äidin tarvitse olla sitä tyyppiä joka vertailee jotain maidon herumisen määrää, en ole itsekkään. Voit olla sellainen kuin olet nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun pystyt jäsentään pelkojasi. Ymmärrän sinua ainakin jollain tasolla. Itseäkin synnytys pelotti ja "muiden armoilla oleminen". Olisin näin jälkikäteen toivonut jotenkin avoimempaa keskustelua siitä, mitä oli edessä. Ja kehon muutokset pelotti. Muistan kuinka synnärillä rinnat paisu paisumistaan kun maito nousi rintoihin. Kätilö repi toista (vuotavaa) rintaani kohti pumppua ja yritti näyttää kuinka pumpataan. Samalla vauva imi toista rintaani ja tunsin olevani lehmä. Isot, lautasen kokoset nännit maitoo valuen makasin sängyllä. Verta valu ja alapää rikki. Ahdistavaa. Sairaala-aika ahdistaa vieläkin.
No joo. Ahdistaa oli. Meillä on yksi lapsi ja hän riittää. Voisin ottaa toisen jos saisin sen yks kaks vaan syliin ilman raskautta ja synnytystä.
Tosin onhan sektiokin vaihtoehtona. Oletko ajatellut sellaista? Helpottaako se sua?
Moni nainen tuntuu vieraantuneen kehostaan ja se näkyy suhtautumisessa raskauteen ja äitiyteen. Minusta ihmisen ns eläimellinen puoli on rujon kaunista nykyisessä photoshopatussa keinotodellisuutta palvovassa maailmassa. Raskaus ja synnytys eivät muutu. Arvostan jokaista raskauden läpikäynyttä rohkeaa naista, jotka kantavat sisällään uutta elämää. Nää melonivertaukset kertoo aina esittäjästä itsestään kaiken olennaisen. Hienoa, että naiset uskaltavat vielä tehdä lapsia, vaikka ajan ilmapiirissä on paljon vihamielisyyttä, toivottomuutta ja sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanon samaa että ei kannata ihannoida sektiota ja luulla että se on helppo ja kivuton. Alatiesynnytyksessä kipu kestää 3 tuntia, sektiossa sietämättömänä 3 viikkoa ja melko kovana 3 kuukautta. Sektion kivut alkavat sen sektion jälkeen.
Sektiosta on tehty käsittämätön illuusio että olisi helppo ja kiva.
Ja olen itsekin siis lääkörin määräyksestä yhden sektion joutunut ottamaan. Alatie on sata kertaa helpompi.
Ne ketkä sektiota ihannoi ovat yleensä niitä joilla ei ole yhtään alatiesynnytystä. Ole tarkkana keneltä otat ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi sektio on traumasttisempi ”toisten armoilla olo” kuin alatie jota itse voit ohjata ja muutella pitkin matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjäät. Olen synnyttänyt useamman lapsen ja on myös ollut epäonninen komplikaatioinen sektio sekä erittäin paha repeämä jossa pidätyskyky hävisi pitkäksi aikaaja kakat tuli housuun pitkään. Kaikesta on selvitty ja olen ikionnellinen lapsistani (ja tekisin saman milloin vaan uudelleen). Päivä kerrallaan ja liikoja stressaamatta.
Aplle vielä, kannattaa kysellä sektiosta sellaiselta jolla itsellään on sekä alateisynnytys että sektio. Esim itse ottaisin mieluummin jopa alatiesynnytyksen repeämän kera kuin sektion. Sillä sektio oli todella paljon kamalampi kaikin tavoin. Se voi mennä hyvin, tai olla menemättä. En kuitenkaan ihannoisi sitä liikaa.
Miksi kannattaa? Minullakin on kokemusta molemmista. Sektiosta toipuminen oli itselleni huomattavasti helpompaa.
No niin. Nyt tässä on ap:lle kaksi täysin vastakkaista kokemusta, joten mitä näiden mielipiteiden kuulemisesta on nyt hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjäät. Olen synnyttänyt useamman lapsen ja on myös ollut epäonninen komplikaatioinen sektio sekä erittäin paha repeämä jossa pidätyskyky hävisi pitkäksi aikaaja kakat tuli housuun pitkään. Kaikesta on selvitty ja olen ikionnellinen lapsistani (ja tekisin saman milloin vaan uudelleen). Päivä kerrallaan ja liikoja stressaamatta.
Aplle vielä, kannattaa kysellä sektiosta sellaiselta jolla itsellään on sekä alateisynnytys että sektio. Esim itse ottaisin mieluummin jopa alatiesynnytyksen repeämän kera kuin sektion. Sillä sektio oli todella paljon kamalampi kaikin tavoin. Se voi mennä hyvin, tai olla menemättä. En kuitenkaan ihannoisi sitä liikaa.
Miksi kannattaa? Minullakin on kokemusta molemmista. Sektiosta toipuminen oli itselleni huomattavasti helpompaa.
No niin. Nyt tässä on ap:lle kaksi täysin vastakkaista kokemusta, joten mitä näiden mielipiteiden kuulemisesta on nyt hyötyä?
Paljonkin. Hänen pitää muodostaa käsitys asista ITSE. Sitä ei voi tehdä jos kuulee vain sektion ylistystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanon samaa että ei kannata ihannoida sektiota ja luulla että se on helppo ja kivuton. Alatiesynnytyksessä kipu kestää 3 tuntia, sektiossa sietämättömänä 3 viikkoa ja melko kovana 3 kuukautta. Sektion kivut alkavat sen sektion jälkeen.
Sektiosta on tehty käsittämätön illuusio että olisi helppo ja kiva.
Ja olen itsekin siis lääkörin määräyksestä yhden sektion joutunut ottamaan. Alatie on sata kertaa helpompi.
Ne ketkä sektiota ihannoi ovat yleensä niitä joilla ei ole yhtään alatiesynnytystä. Ole tarkkana keneltä otat ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi sektio on traumasttisempi ”toisten armoilla olo” kuin alatie jota itse voit ohjata ja muutella pitkin matkaa.
Et voi luvata kenellekkään että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin. Tiedät kyllä että kaikki ei toivu siitä nopeasti ja jotkut ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sanon samaa että ei kannata ihannoida sektiota ja luulla että se on helppo ja kivuton. Alatiesynnytyksessä kipu kestää 3 tuntia, sektiossa sietämättömänä 3 viikkoa ja melko kovana 3 kuukautta. Sektion kivut alkavat sen sektion jälkeen.
Sektiosta on tehty käsittämätön illuusio että olisi helppo ja kiva.
Ja olen itsekin siis lääkörin määräyksestä yhden sektion joutunut ottamaan. Alatie on sata kertaa helpompi.
Ne ketkä sektiota ihannoi ovat yleensä niitä joilla ei ole yhtään alatiesynnytystä. Ole tarkkana keneltä otat ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi sektio on traumasttisempi ”toisten armoilla olo” kuin alatie jota itse voit ohjata ja muutella pitkin matkaa.Et voi luvata kenellekkään että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin. Tiedät kyllä että kaikki ei toivu siitä nopeasti ja jotkut ei ollenkaan.
Et sinäkääm voi luvata että sektiosta toipuu.
T. Ikuiset vauriot sektiosta
Eivät ne muutokset yhdessä yössä tapahdu, vaan ehdit kyllä sopeutua kasvavaan vatsaasi pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko adoptio teille vaihtoehto? Maailmahan on väärällään hylättyjä lapsia. Voisit välttyä raskaudelta ja samalla pelastaa jonkun lapsen köyhyydeltä. Toki se saattaa olla aika kallista, jos olen oikein ymmärtänyt. Raskaudesta en osaa sanoa mitään, sillä en ole ollut raskaana, mutta itseäkin ajatus järkyttää älyttömästi.
Velat varmaan tuli ketjuun riehumaan ja sektiota ihannoimaan. Ap puhu asiasta KÄTILÖN KANSSA äläkä lue tätä hullua vela-palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mistä tämä sun "kehoinho" johtuu? Onko sinulla jonkinlaista traumataustaa ? Luulisin että apua tuohon voisi saada ja sitä kannattaisi hakea jo ennen raskautta. Saat varmaan sektion, mutta itse olen kokenut jo raskausajan fyysisesti rankemmaksi kuin sektiosta toipumisen, sehän kestääkin 9 kk!, joten siihenkin olisi varmaan hyvä varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjäät. Olen synnyttänyt useamman lapsen ja on myös ollut epäonninen komplikaatioinen sektio sekä erittäin paha repeämä jossa pidätyskyky hävisi pitkäksi aikaaja kakat tuli housuun pitkään. Kaikesta on selvitty ja olen ikionnellinen lapsistani (ja tekisin saman milloin vaan uudelleen). Päivä kerrallaan ja liikoja stressaamatta.
Aplle vielä, kannattaa kysellä sektiosta sellaiselta jolla itsellään on sekä alateisynnytys että sektio. Esim itse ottaisin mieluummin jopa alatiesynnytyksen repeämän kera kuin sektion. Sillä sektio oli todella paljon kamalampi kaikin tavoin. Se voi mennä hyvin, tai olla menemättä. En kuitenkaan ihannoisi sitä liikaa.
Miksi kannattaa? Minullakin on kokemusta molemmista. Sektiosta toipuminen oli itselleni huomattavasti helpompaa.
No niin. Nyt tässä on ap:lle kaksi täysin vastakkaista kokemusta, joten mitä näiden mielipiteiden kuulemisesta on nyt hyötyä?
Paljonkin. Hänen pitää muodostaa käsitys asista ITSE. Sitä ei voi tehdä jos kuulee vain sektion ylistystä.
Yleensä kuulee kyllä enemmän ylistystä alatiesynnytyksestä ja pelottelua sektion riskeistä. Kyllä ap saa pelkopolilla täysilaidallisen tuota ”paha sektio, hyvä alatiesynnytys” ”tietoa”. Ole huoleti.
Synnyttäminen alateitsekö on sitten jotenkin helppoa? Jos sektiosta ei saa puhua, että se on helppoa. Alatie synnytyksessä olet jalat levällään, alapää kaikkien nähtävinä (ja sörkittävä), tulee pissaa ja kakkaa joka reiästä. Haisee jäätävältä. Joku niitä tulee susta pyyhkiin. Joka ponnistuksella nänneistä tulee maitoa ja oot niin kauheissa kivuissa, ettei sua oikeestaan edes kiinnosta. Siis ihan eläimellistä! Tuntuu, että per*e repee ja niinhän siellä alhaalla paikat repeekin. Joku kätiöistä painaa sua mahaa, lähes mahaa painollaan sun mahan päällä, joku tunkee sormia sun p*lluun ja venyttää häpyhuulia, kaks pitää sun jaloista kii ja venyttää sivuille.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanon samaa että ei kannata ihannoida sektiota ja luulla että se on helppo ja kivuton. Alatiesynnytyksessä kipu kestää 3 tuntia, sektiossa sietämättömänä 3 viikkoa ja melko kovana 3 kuukautta. Sektion kivut alkavat sen sektion jälkeen.
Sektiosta on tehty käsittämätön illuusio että olisi helppo ja kiva.
Ja olen itsekin siis lääkörin määräyksestä yhden sektion joutunut ottamaan. Alatie on sata kertaa helpompi.
Ne ketkä sektiota ihannoi ovat yleensä niitä joilla ei ole yhtään alatiesynnytystä. Ole tarkkana keneltä otat ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi sektio on traumasttisempi ”toisten armoilla olo” kuin alatie jota itse voit ohjata ja muutella pitkin matkaa.
Kaverille tehty kaksi sektiota, ihan hyvin voi eikä ollut mitään kolmen viikon sietämättömiä kipuja. Nämä ovat yksilöllisiä, toisilla alatie on aivan hirveä ja tuhoaa paikat, toiselle sektio vie viikoiksi sänkyyn, joillekuille kumpikin on ok kokemus.
Itse ymmärrän AP:tä, olen valinnut olla lapseton osittain tästä syystä, että raskaus ällöttää ihan pohjattomasti. Tänä keväänä kaksi työkaveria jäi äitiyslomalle ja todella alkoi jo rasittaa se jatkuva mahan sively ja ilmavaivojen vertailu (kyllä, kirjaimellisesti tämä oli kahvitauolla heillä puheenaiheena). En halua että mahassani kasvaa yhtään mitään, en halua tuntea liikkeitä ja vaappua paksuin nilkoin puhisten sohvalle istumaan... Näin niin kuin kärjistettynä :). Tosin itse en sitten halua sitä lopputulostakaan niin paljoa että olisin valmis käymään tuon kokemuksen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sanon samaa että ei kannata ihannoida sektiota ja luulla että se on helppo ja kivuton. Alatiesynnytyksessä kipu kestää 3 tuntia, sektiossa sietämättömänä 3 viikkoa ja melko kovana 3 kuukautta. Sektion kivut alkavat sen sektion jälkeen.
Sektiosta on tehty käsittämätön illuusio että olisi helppo ja kiva.
Ja olen itsekin siis lääkörin määräyksestä yhden sektion joutunut ottamaan. Alatie on sata kertaa helpompi.
Ne ketkä sektiota ihannoi ovat yleensä niitä joilla ei ole yhtään alatiesynnytystä. Ole tarkkana keneltä otat ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi sektio on traumasttisempi ”toisten armoilla olo” kuin alatie jota itse voit ohjata ja muutella pitkin matkaa.Et voi luvata kenellekkään että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin. Tiedät kyllä että kaikki ei toivu siitä nopeasti ja jotkut ei ollenkaan.
Et sinäkääm voi luvata että sektiosta toipuu.
T. Ikuiset vauriot sektiosta
Enkä ole luvannutkaan, mutta lueppa tuo oma tekstisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanon samaa että ei kannata ihannoida sektiota ja luulla että se on helppo ja kivuton. Alatiesynnytyksessä kipu kestää 3 tuntia, sektiossa sietämättömänä 3 viikkoa ja melko kovana 3 kuukautta. Sektion kivut alkavat sen sektion jälkeen.
Sektiosta on tehty käsittämätön illuusio että olisi helppo ja kiva.
Ja olen itsekin siis lääkörin määräyksestä yhden sektion joutunut ottamaan. Alatie on sata kertaa helpompi.
Ne ketkä sektiota ihannoi ovat yleensä niitä joilla ei ole yhtään alatiesynnytystä. Ole tarkkana keneltä otat ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi sektio on traumasttisempi ”toisten armoilla olo” kuin alatie jota itse voit ohjata ja muutella pitkin matkaa.
Synnytyksissä, sektioissa se oma kokemus ei välttämättä vastaa muiden kokemusta. Mikä ihmeen 3 viikon sietämätön ja 3 kuukauden kova kipu. Ei kyllä itselläni ollut, kipulääkkeitä en muutaman päivän jälkeen tarvinnut ollenkaan.
Ei lapset ole sen arvosia, että kannattaa kehonsa pilata. Mitä järkeä hankkitua raskaaksi kun et sitä halua.