Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TÄÄ JUTTU ON TOSI MIELENKIINTOINEN, Mielipiteitä kaipailisin.
06.07.2006 |
Eli tää kertoo mun siskonpojasta joka on nyt 25-vuotias. No kaikki alkoi
kun tää mun systerin oli laivalla pojan ollessa 4-vee. Niin tää poika sai ihan kauhean paniikin siellä laivalla ja alkoi kattelemaan kaikkia pelastuliivejä ja veneitä, ja olis heti halunnu laivasta pois.
No sitten noin puol vuotta myöhemmin tää mun siskon perhe lähti amerikkaan matkoille. No ne meni siellä johonki liikkeeseen, missä oli tosi iso taulu titanicista. No tää poika oli kattonu sitä taulua ihan naulittuna ja tuijottanu tosi kauan. Mun sisko oli sitten oli yrittäny kysyä pojalta jotain ja poika vaan tuijotti. Siitten poika oli yhtäkkiä alkanu selittämmän että " äiti, mä oon ollu tuossa laivassa ja mulla oli sellanen puinen matkalaukku. Sitten me oltiin sellasen ison oven takana ja ne ei päästäny meitä pois"
No mun sisko oli tietysti yrittäny kysellä lisää ja sit tää poika oli vaan puhunu koko ajan samaa.
No nyt vuosia myöhemmin tää poika ei edes muista koko asiaa.
Mitäs ootte mieltä?
Me tässä taas juteltiin siskon kanssa tosta jutusta pitkästä aikaa ja mun sisko ei vielkäkään keksi että mistä poika olis voinu keksiä ton jutun.
Kommentit (69)
nainen voi uudelleensyntyä mieheksi ja päin vastoin. Sielunvaellusta nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon täysin, että poika saattaa olla ollut Titanicilla.
Ei tuon ikäinen voi muuten tietää, että matkalaukut ovat olleet puisia, tai saatika, että ihmisiä on suljettu ovien taakse.
Kolmannen luokan matkustajia kun suljettiin ovien taakse, pakotettiin hukkumiskuolemaan, jotteivät he pääse tukkimaan ja valtaamaan pelastusvenepaikkoja. Karua, mutta totta.
Todellakin uskon, että hän on menehtynyt entisessä elämässään Titanicilla.
Omasta kokemuksesta voin kertoa että mammani (äitini äiti) haudattiin ennen lapseni syntymää.
Kun lapseni oli vauva kävin mammani haudalla. vauva hiljeni täysin ollessamme haudan vierellä.
seuraavan kerran kävimme hautausmaalla kun lapseni oli 2-3 vuotias. Hän halusi pois rattaista, juoksi suoraan oikealle haudalle. Seisoi siinä ja odotti minua. kun tulin vierelle hän sanoi: " minut laitettiin tuonne makaamaan ennen kuin tulin sinun luo."
Lapsellani on samat piirteet kuin mammallani (sormet, silmät) ja uskon, että hän on edesmennyt mammani.
EN OSAA LAINATA, TÄÄ OLI JOSSAIN VIESTISSÄ:
" Itse olen kerran ollut Kreikassa matkalla,ja yhtä-äkkiä tunsin vieraan ympäristön, pystyin sanomaan, mitä seuraavan kadunkulman takana on, vaikka en ollut koskaan käynyt siellä. Outo tunne 12 -vuotiaalle lapselle, mutta nyt ymmärrän, että olin todellla ollut siellä aikaisemmin."
Mulla on ollut juuri samanlainen kokemus! Tapahtui vain Sisiliassa ja olin silloin 11-vuotias. Kävelin kadulla äitini kanssa ja sanoin, että kun käännymme kulmasta niin siellä on aukio, jonka reunassa on suuri puu ja sen alla penkki. Ja niin olikin! Hotellihuoneestamme ei näkynyt sinne tms. Se penkki olis tietysti saattanut puuttua sieltä matkalla.
Sen tunteen kun ajattelet ihmisestä, jonka olet tuntenut 10min että " ihan kuin oltaisiin aina tunnettu" . Osittain varmasti myös sen, miksi joku ihminen inhottaa ihan suunnattomasti vaikka et edes tunne koko ihmistä.
en nyt puutu niiden todenperäisyyteen. mutta hypnoosista sen verran, että se ei ole välttämättä luotettava muistikuvien palauttamisessa. hypnotisoija voi nimittäin vaikuttaa hypnotisoitavan mieleen johdattelevilla kysymyksillä. esim. perättömiä muistoja insestistä voi syntyä tällätavalla kysymyksen asettelun perusteella. tästä oli juuri juttua hesarin kuukausiliitteessä. pohjautuisikohan samaan kuin lasten miellyttämishalu, nehän vastaa yleensä niin että aikuiset olisivat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisista mitkä saksalaisilla oli
Olen vuosikausia lapsuudesta asti silloin tälloin herännyt painajaisuneen missä oli kaasukammio.
Siis olen ihmismassan vieressä kulkemassa ja sitten tulee se kammio. Jostain syystä olen kuitenkin tilanteen ulkopuolella kun herään.
Minä olen edellisessä elämässäni ollut amerikkalainen ja pelastunut titanicilta mutta mieheni kuoli siellä. Joo, tiedän että elokuvassa tapahtui juuri näin mutta sillä ei ole tekemistä tämän asian kanssa. Olen ihan pienestä asti tiennyt millainen titanic oli sisältä. Olin isälle joskus sanonut joitain yksityiskohtia ja kukaan ei ollut edes puhunut titanicista mulle silloin. Heti kun opin lukemaan oikein ahmin tietoa ja mua karmii kun tiedän millaista siellä merellä silloin oli :( Se, että menetin rakkaani siellä on vaikuttanut tänä päivänä siihen, että kun tapasin mieheni (tiesin heti kun näin mieheni, että tuossa se on) niin olin todella läheisriippuvainen ja pelkäsin koko ajan, että milloin se kuolee. Kun sitten näin sen elokuvan niin itkin sen jälkeen hysteerisenä 3 tuntia ja mieheni meinas viedä mut sairaalaan kun olin niin hysteerinen! Ensin en olis halunnut mennä katsoon sitä kun tuntui, että jos ei se näytä siltä miltä se silloin näytti mutta kyllä se leffa oli todella hyvin tehty! Edelleen mua kiinnostaa kaikki mereen liittyvä valtavan paljon mutta titanic on kyllä yli muiden. Mua on myös pienestä asti kiinnostanut amerikka ja jotenkin koen asuvani väärässä maassa. En ole tässä elämässä jenkeissä käynytkään mutta tiedän kuuluvani sinne johonkin pieneen osavaltioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mainittu ketjussa :D Ei pahalla, kokemukset voivat itselle olla todentuntuisia.
Olin koko päivän menossa, joten ny tulin lukemaan näitä juttuja. Aika mielenkiintoista.... En olisi uskonu että näitä juttuja on tapahtunu niin paljo muillekin. Pistää miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös erikoista, että sitten matkakohteeksi valikoituu juuri se paikka, jossa on asunut aiemmin, vaikka maailman väkirikkaimmat valtiot ovat ihan muualla. Ei millään pahalla tämäkään.
Voin istua jonkun kanssa juttelemassa ja tiedän, että näin on käynyt ennenkin. Voin arvata montakin minuuttia keskustelua täysin sana sanalta eteenpäin...
Usein niitä ei tule, mutta kun tulee, niin on tosi jännä olo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä elämä ole tässä, eikä se lopu kuolemaan. Sielu jatkaa karman mukaista kiertokulkua...opettelee joka kerta paremmaksi ihmiseksi.
Vierailija:
Ei tämä elämä ole tässä, eikä se lopu kuolemaan. Sielu jatkaa karman mukaista kiertokulkua...opettelee joka kerta paremmaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
52 on kattonu tosiaan liian monta nyykyelokuvaa.
Vaikutat aika bimbolta...
Jaah, en tiedä mitä sä bimbolla käsität mutta tietääkseni en ole sellainen. Ainakin mulla on 2 koulutusta joista toinen akateeminen.
T. 52
tuntuu aika oudolta että kaikki ovat edellisissä elämissään olleet joko jotain " erikoista" (=Titanicissa hukkuneita,karjavarkaita tms.) tai omia sukulaisiaan. Tuttuja paikkojakin on tunnistettu Aurinkomatkojen lomakohteista tms.
Miksi kukaan ei ole tuntenut olevansa keski-ikäisenä alkoholismiin kuollut satama-ahtaaja Itä-Berliinistä?
En silti usko jälleensyntymiseen. Luultavasti kyseessä on jonkinlainen deja vu´ta vastaava ilmiö, joka selittyy häiriöllä aivoissa. Mielestäni tämä tukisi sitäkin, miksi ne entiset elämät ovat niin usein Ranskan aatelisia tai Titanicin hukkuneita, tai läheisiä ihmisiä menneisyydestä. Jos aivoissa sattuisi jokin sekaannus, joka sotkisi luettua/ kuultua/ nähtyä/ koettua uudelleen niin että se tuntuisi muistolta. Monestihan voi " muistaa" asioita, jotka ovatkin oikeasti ihan muuta, tai esim. muistella unta totena.
Kuitenkin, itsellänikin on kokemus, jolle ei " virallista" selitystä ole; ammattikouluun tuli vuotta alemmalle luokalle tyttö, jota kohtaan tunsin välitöntä läheisyyden tunnetta ja suojelevaa rakkautta. En ikinä kertonut siitä kenellekään, varsinkaan asianomaiselle, vaikka meistä ajan mittaan hyvänpäiväntuttu-kavereita tulikin. Minusta tuntui kuin olisin ollut hänen äitinsä, vaikka meillä oli vain vuosi ikäeroa. Se oli todella omituista. Mietin silloin jo sitäkin, voisinko olla biseksuaali, mutten usko, sillä tunteessa ei ollut mitään seksuaalista. Emme ole pitäneet yhteyttä koulun päätyttyä, mutta edelleen näen silloin tällöin unia hänestä, joissa yleensä etsin häntä huolissani ja minulla on suojelusenkeli-tunne häntä kohtaan. En osaa selittää miltä se oikein tuntui, mutta tunsin oloni jotenkin ehjäksi hänen lähellään, kuin olisin löytänyt kadoksissa olleen rakkaan ihmisen. (En tarkoita, etten tuntisi itseäni ehjäksi muutenkin, vaan aivan erityisellä tavalla.) Edelleen toivon että hänellä olisi kaikki hyvin elämässä ja muistan häntä rukouksissani.
Se on ainoa asia, josta olen ajatellut, että jos jälleensyntyminen olisi totta, olisin varmaan ollut hänen äitinsä tai isosiskonsa.
Meillä on ollut aina näin. Minun siskoni teki itsemurhan -99 ja viikko sen jälkeen 6v:den yrityksen jälkeen tulin raskaaksi ja toinen lapsemme syntyi elokuussa niinkuin kuollut sisarenikin. Yhdennäköisyyttä heillä ei ole paljoakaan mutta luonne on samanlainen, kyllä monesti pelottaa ja mietityttää minkäslainen tulevaisuus tyttärellämme on.
Vierailija:
Meillä on ollut aina näin. Minun siskoni teki itsemurhan -99 ja viikko sen jälkeen 6v:den yrityksen jälkeen tulin raskaaksi ja toinen lapsemme syntyi elokuussa niinkuin kuollut sisarenikin. Yhdennäköisyyttä heillä ei ole paljoakaan mutta luonne on samanlainen, kyllä monesti pelottaa ja mietityttää minkäslainen tulevaisuus tyttärellämme on.
Yksi kuolee, ja yksi uusi tulee tilalle.
Eli esim. vaarini kuoli, ja 2kk myöhemmin lapseni syntyi, ja aina kun on joku kuollut on myös joku syntynyt.
Alue: Aihe vapaa
Näille epäilijöille vain haluan sanoa, että vaikka jokin asia ei ole järjellä selitettävissä ei se tarkoita etteikö sitä olisi.
En ole aiemmin edes miettinyt jälleensyntymistä, mutta omaa lastani seuratessani olen tullut siihen tulokseen että hän on ollu täällä aiemminkin. Hän vain tietää kaikki asiat. Ei hänelle tarvitse selitellä mitään.
Mulla on myös iso tarve tulla raskaaksi, jotta edesmennyt äitini pääsisi syntymään uudestaan. Tää tarve on ihan käsittämätön. Ei sitä osaa selittää.