TÄÄ JUTTU ON TOSI MIELENKIINTOINEN, Mielipiteitä kaipailisin.
Eli tää kertoo mun siskonpojasta joka on nyt 25-vuotias. No kaikki alkoi
kun tää mun systerin oli laivalla pojan ollessa 4-vee. Niin tää poika sai ihan kauhean paniikin siellä laivalla ja alkoi kattelemaan kaikkia pelastuliivejä ja veneitä, ja olis heti halunnu laivasta pois.
No sitten noin puol vuotta myöhemmin tää mun siskon perhe lähti amerikkaan matkoille. No ne meni siellä johonki liikkeeseen, missä oli tosi iso taulu titanicista. No tää poika oli kattonu sitä taulua ihan naulittuna ja tuijottanu tosi kauan. Mun sisko oli sitten oli yrittäny kysyä pojalta jotain ja poika vaan tuijotti. Siitten poika oli yhtäkkiä alkanu selittämmän että " äiti, mä oon ollu tuossa laivassa ja mulla oli sellanen puinen matkalaukku. Sitten me oltiin sellasen ison oven takana ja ne ei päästäny meitä pois"
No mun sisko oli tietysti yrittäny kysellä lisää ja sit tää poika oli vaan puhunu koko ajan samaa.
No nyt vuosia myöhemmin tää poika ei edes muista koko asiaa.
Mitäs ootte mieltä?
Me tässä taas juteltiin siskon kanssa tosta jutusta pitkästä aikaa ja mun sisko ei vielkäkään keksi että mistä poika olis voinu keksiä ton jutun.
Kommentit (69)
Mutta aiheesta joskus kirjallisuuttakin lukeneena voin kertoa, että ympäri maailmaa, kulttuurista, iästä, uskonnosta, olosuhteista huolimatta löytyy yhteneväisiä tapauksia todisteineen, että jälleensyntymistä tapahtuu. Ei kenenkään aivojen kemialliset prosessit voi tuottaa tuollaista tietoa, joka tarkkojen tutkimusten jälkeen osoittautuu todelliseksi historiaksi. Usein tapaukset tosiaan tulleet esiin juuri pikkulapsilla, joilla vielä tuoreempi yhteys edelliseen. Aikuisillakin sitten ainakin regression kautta saadaa selvityksia selittämättömiin reaktioihin/pelkoihin. Yleensä juuri traaginen loppu jää elämään vaikka aivan käsittämättömältä tuntuukin, että miten ne upouuteen elimeen (aivoihin) voivat siirtyä.
Se on sitä luonnon kiertokulkua.
menin lapsena kaverini mökille ja kun päästiin perille, tiesin heti että oon ollut ennenkin siellä. Tiesin jopa, että kaverin perhe on maalannut mökin koska se on ennen ollut eri värinen. Tiesin myös miten huonekalut olivat olleet siellä, ku he olivat ostaneet mökin. Äitini myöhemmin kertoi ettei ole mahdollista, että olisin joskus käynyt siellä. Mökki sijaitsi ainakin 200 km päässä kotoani.
cowboy tai karjavaras tai joku sellainen. Minulla on sellainen mielikuva että istun junassa kädet selän taakse sidottuna. En tiedä olenko nainen tai mies, nuori vai vanha. Ainoa mielikuva on haju ja ääni. Junan ääni, sellainen kolina ja hevosen ja pölyn haju. Niin sellainen tunne että joka paikkaan sattuu. En ole kokenut missään paikassa tunnetta että olisin ollut siellä aikaisemmin, tämä tunne tulee usein juuri silloin kun olen juuri nukakahtamassa.
Kuulunekko nämä dejavu jutskat samaan sarjaan???
Mulla tulee hirveän usein tilanteita että olen kokenut/nähnyt vastaavan asian ennekin???
Teki ihan hirveästi mieli päästä sinne. Ja oli tosiaan aikamoinen mörskä, jossa ei ollut ulkoisesti mitään houkuttelevaa. Tuli vaan semmoinen olo, että tuonne minä kuulun. Joten JOS kyse oli jostain " edellinen elämä" -jutusta niin minä en ainakaan ole ollut Kleopatra tms. Mutta empä tiiä oliko se sitä.
Niin ja olen kyllä matkustellut useissa eri maissa ennen ja jälkeen tämän kokemuksen ja muualla en ole tuntenut mitään tällaista.
Uskon, että jos olet kuollut silleen ihan " normaalisti" eli ilman mitään kamalaa dramatiikkaa niin se muisto ei ihan ihmisen psyyken toiminnan kannalta seuraa enää seuraavaan elämään. Mutta jos kuolee jossain titanicilla tai vaikka keskitysleirillä niin se yksinkertaisesti helpommin jää muistona alitajuntaan myös uuteen elämään. Uskon myös, että jotkut tehtävät jatkuvat seuraavassa elämässä. Esimerkiksi minä sain mieheni takaisin tässä elämässä ja olen oppinut luottamaan siihen, että se pysyy tuossa. Siis en pelkää, että ei tule töistä takaisin elävänä jne. T. 52
Sen jälkeen olen kyllä käynyt useissa eri maissa tuntematta niissä mitään tuttua.
Terv. Sisiliassa paikan tunnistanut
Vierailija:
Myös erikoista, että sitten matkakohteeksi valikoituu juuri se paikka, jossa on asunut aiemmin, vaikka maailman väkirikkaimmat valtiot ovat ihan muualla. Ei millään pahalla tämäkään.
katsoimme hänen kanssaan ensimmäisen kerran minun lapsuuden valikuvia ja minun lapsuuden perhettä, Tyttäreni oli jotenkin vaivautunut. Ikää siis kohta 4v.
Tyttäreni syntymän jälekeen, minulle " ilmestyi" vauva, joka haluaisi vielä syntyä meille.
Olen aina ajatellut, että saavatkohan syntymättömät sielut päättää mihin perheeseen haluavat syntyä... Sitähän tukisi tuo, että 62:lle oli ilmestynyt lapsi, joka haluaisi syntyä heille.
Vierailija:
Olen aina ajatellut, että saavatkohan syntymättömät sielut päättää mihin perheeseen haluavat syntyä... Sitähän tukisi tuo, että 62:lle oli ilmestynyt lapsi, joka haluaisi syntyä heille.
Vierailija:
Vierailija:Niin, eivät tämän ketjun mukaan ainakaan kovin pitkälle ole vaeltaneet. Joku tais menää peräti 300 km...
Vierailija:Olen aina ajatellut, että saavatkohan syntymättömät sielut päättää mihin perheeseen haluavat syntyä... Sitähän tukisi tuo, että 62:lle oli ilmestynyt lapsi, joka haluaisi syntyä heille.
Olihan niitä ulkomaan eläviäkin, mutta mistä sen tietää montako elämää on elänyt välissä.
ulkomaalaiseen mieheen ja mulle tuli vaan semmonen kirkas ajatus " tää on mun aviomies" . Tunne oli vaan semmonen toteaminen, kuten aurinko paistaa tänään. Miehellä aivan sama tunne. Ollaan nyt jo useamman vuoden naimisissa:) Koko parisuhteen ajan on molemmilla ollut tunne, että oltais oltu jo elinikä yhdessä ja suhde seesteinen kuin vanhalla parilla. Ehkäpä olimme aviopari jo edellisessä elämässämme;)
se varmasti valaisee asiaa!
Lapset varsinkin ovat hyvin herkkiä, yhteydessä paljon siihen minkä aikuiset ovat unohtaneet. Kirja kannattaa lukea!
Näillä selitän myös lahjakkuudet ja (voimakkaat) kiinnostuksen kohteetkin.
Itse olen monta kertaa unessani hukkunut. Ihan lapsesta asti kaikki painajaiseni liittyvät hukkumiseen. Koskaan ei ole ollut tilannetta jossa olisin oikeasti ollut hukkumaisillani. Olen myös kohtuuhyvä uimari enkä pelkää vettä.
Se ei myöskään liity unen syvenemiseen. Nukahtamisvaiheessa astun usein rappusen alas, siis unissani.
Mulle tulee aika ajoin tuntemuksia, että olen elänyt tämän tai nähnyt tämän ennenkin. Toisaalta olen melko järkiperäinen, mutta tiedän myös ihmisten järjen rajallisuuden eli en voi olla myöskään varma etteikö olisi jälleensyntymistä. Jotenkin uskon siihen kuitenkin...
Olin kai lintu ennen...nykyään on niin vaikeaa olla aloillaan..haluan vain olla vapaa ja liitää!
siitä, että toinen aivopuolisko jostain syystä reagoi johonkin tapahtumaan hitaammin kuin toinen yhtäkkisesti, hetkellisesti...
esim. kirja tai ohjelma asiasta. Myös siis 4 v:lle tarkoitettu kirja esim. vaan laivasta. Jos sanot, että ei sellaista kirjaa kukaan muista koskaan olleenkaan niin minä oletan, että ette vain tajua miten helposti lapsi omaksuu asioita eri lähteistä. En usko uudelleen syntymään, karmaan jne. Huuhaata myös osan niistä mielestä, jotka kuitenkin ovat olleet tunnetuimpia suomalaisia itämaisten uskontojen kannattajia.