Miten tuette opiskelemaan lähteviä lapsianne?

Saivat huonekaluja ja keittiötarvikkeita kotoa mukaan, olen auttanut välillä vuokranmaksussa ja käynyt kaupassa heidän kanssaan.

Laittakaa lisää! Eka lapsi lähdössä kotoa eikä oikein tiedä kuinka paljon nuori tarvitsee apua.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa lisää! Eka lapsi lähdössä kotoa eikä oikein tiedä kuinka paljon nuori tarvitsee apua.

Riippuu toki siitä, minkä ikäinen lapsi on ja kuinka paljon pystyt auttamaan. Jos olet vähävarainen, ei kannata ajautua talousvaikeuksiin kotoa muuttaneen aikuisen lapsen auttamisen takia. Jos sinun rahatilanne on hyvä, voit toki auttaa tarpeen mukaan.

No tämä nyt lienee itsestään selvää, mutta kiinnostaa miten muut tekee. Puhun siis esim yliopistoon lähtevistä ”lapsista”. Kun eihän tuo opintoraha ja asumistuki kata edes niitä asumismenoja ja syödäkin vissiin pitää. Plus kaikki muut menot.

Niin kiinnostaa tosiaan kuulla ihan niistä kaikista ääripäistä, en auta mitenkään -> ostan asunnon nuorelle ja maksan kaiken -variaatioihin.

Ap

Up

Siis maksaako jotkut aikuisen lapsensa vuokraa? xD

Ei ihme että olen tavannut niin avuttomia parikymppisiä miehiä.

Annettiin rahat takuuvuokraan, ostettiin huonekaluja ja kodintarvikkeita mitä ei löytynyt jo valmiiksi, autettiin muutossa, hankittiin mausteet yms. ruokatavarat. Maksetaan matkat kun tulevat kotona käymään. Ollaan myös sanottu, että jos tulee tiukka paikka, pitää pyytää apua eikä ottaa pikavippejä tai muuta velkaa.

On ostettu asunto.

Ei olla mitään ökyrikkaita, mutta itse aikoinaan ostettiin suht edullinen talo ja asuntovelat on ajat sitten maksettu pois. Ei ole kulutusluottoja eikä autolainoja. Ostettiin sitten sellainen kerrostaloasunto, jossa voisimme itsekin sitten myöhemmin asua kun talosta haluamme luopua.

Just. Mulle ostettiin huonekaluja ja tultiin muuttoavuksi. Itse olen maksanut vuokrat, ruoat, matkat ja huvitukset opintotuesta ja asumistuesta. 5 vuotta pärjäsin niillä ja työtä tekemällä, sitten piti varuiksi ottaa opintolaina kun muutettiin yhteiseen omistusasuntoon miehen kanssa enkä saanut enää asumistukea. Jos joku nyt ihmettelee että yli 5 vuotta yliopistossa, niin olen kaksi tutkintoa saanut valmiiksi ja kolmas on tekeillä.

Antakaa niiden lasten aikuistua.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa lisää! Eka lapsi lähdössä kotoa eikä oikein tiedä kuinka paljon nuori tarvitsee apua.

Taitaa riippua ihan lapsesta. Toiset eivät halua yhtään.

Kyllä autan. Nyt lapsi on armeijassa ja kustannan auton vakuutukset ja verot ja maksan n 200e/kk. Niin kauan avustan noin, kun opintohaluja on. Omilleen muutti jo ennen armeijaa ja olen maksanut suurimman osan huonekaluista, vuodevaatteista ja keittiötarvikkeita.

Mua iskä auttoi takuuvuokran kanssa ja antoi ekan opiskeluvuoden ajan 150e kuukaudessa tilille. Sen jälkeen antoi silloin tällöin rahaa tai osti esim. uudet kengät tai talvitakin. Kiitollinen olin avusta ja iskä niin mielellään teki kun oli varaa.

Sanoisin, että se, jolle on tärkeintä henkinen tuki ei valmistu rahallisella avulla.

Minä maksan opiskelevan lapseni kännykkälaskun ja jos tilistä jää olen laittanut silloin tällöin 100€ ’köyhälle opiskelijalle’ kun muutti sai ottaa kotoa huonekaluja ja astioita jne. Kummitätinsäkin silloin antoi pannuja jne ylimääräistä omasta kotoaan.

Vierailija kirjoitti:

Just. Mulle ostettiin huonekaluja ja tultiin muuttoavuksi. Itse olen maksanut vuokrat, ruoat, matkat ja huvitukset opintotuesta ja asumistuesta. 5 vuotta pärjäsin niillä ja työtä tekemällä, sitten piti varuiksi ottaa opintolaina kun muutettiin yhteiseen omistusasuntoon miehen kanssa enkä saanut enää asumistukea. Jos joku nyt ihmettelee että yli 5 vuotta yliopistossa, niin olen kaksi tutkintoa saanut valmiiksi ja kolmas on tekeillä.

Antakaa niiden lasten aikuistua.

Lasten taloudellinen tukeminen tilanteessa, missä sitä tukea tarvitaan, on paras mahdollinen tilaisuus vähentää tulevia perintöveroja. Jos ensimmäiset 18 vuotta on hoidettu kasvatustyö kunnolla, kenenkään aikuistuminen ei jää vanhempien avun takia tapahtumatta.

Vierailija kirjoitti:

No tämä nyt lienee itsestään selvää, mutta kiinnostaa miten muut tekee. Puhun siis esim yliopistoon lähtevistä ”lapsista”. Kun eihän tuo opintoraha ja asumistuki kata edes niitä asumismenoja ja syödäkin vissiin pitää. Plus kaikki muut menot.

Niin kiinnostaa tosiaan kuulla ihan niistä kaikista ääripäistä, en auta mitenkään -> ostan asunnon nuorelle ja maksan kaiken -variaatioihin.

Ap

Mä sain opiskelemaan lähtiessäni aikoinaan uuden läppärin, huonekaluja, aterimia ja kattiloita.  Opiskeluaikoina sain myös rahaa ja mulle maksettiin lomamatkoja ulkomaille. Ajattelin suunnilleen saman verran auttaa omaa lasta jos talous sallii. 

Autan kaikessa, mihin omat varat riittävät ja mitä lapsi kelpuuttaa. En tunge auttamaan asiissa tai tavoilla, joita hän ei kaipaa.

Tämä on kattanut asunnon oston ja sähkölaskun maksun sekä satunnaisesti muutakin. Se on kattanut neuvoja ja joskus myös siivousapua, kun lapsi on pyytänyt. Se on kattanut kerran ajamisen hakemaan hänet kotiin sairastamaan kun oli keuhkokuumeessa eikä uskaltanut sairastaa yksin. Ja sen sellaista.

Minulle oli kerätty astiasto ja sain huonekaluja yms. mukaan. Aina kun kävin kotona äiti vei kauppaan ja maksoi kaiken, samoin myös syksyllä ja keväällä vaatekaupoille. Lisäksi aina kun pyysin laittoivat rahaa tilille. En tiedä miten paljon olisivat rahaa lopulta antaneet, mutta 4 vuoden opintojen aikana sain n. 1500 €, enempää en tarvinnut. Kävin töissä kesäisin ja veronpalautukset tuli joulukuussa.

Ostettiin huonekaluja ja muuta tarpeellista kun muuttivat. Käydään välillä yhdessä isommilla ruokaostoksilla jotka maksan, samoin maksetaan kalliit, tarpeelliset hankinnat, esim. läppäri, puhelin. Laitetaan myös säännöllisesti vähän rahaa tileille. Halutaan tukea silloin kun eniten sitä tarvitsevat, tässä ja nyt. Ihan järkeviä rahankäyttäjiä ovat molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Just. Mulle ostettiin huonekaluja ja tultiin muuttoavuksi. Itse olen maksanut vuokrat, ruoat, matkat ja huvitukset opintotuesta ja asumistuesta. 5 vuotta pärjäsin niillä ja työtä tekemällä, sitten piti varuiksi ottaa opintolaina kun muutettiin yhteiseen omistusasuntoon miehen kanssa enkä saanut enää asumistukea. Jos joku nyt ihmettelee että yli 5 vuotta yliopistossa, niin olen kaksi tutkintoa saanut valmiiksi ja kolmas on tekeillä.

Antakaa niiden lasten aikuistua.

Se ei vaan tänä päivänä ole noin yksinkertaista. Tuista on leikattu ja töitä ei ole kaikille. Varsinkaan nyt koronan takia on turha haaveilla.

Itse en ole töitä saanut opintojen ohelle vaikka olen hakenut. Saan tukia noin 560€/kk ja vuokra on 512€ (on opiskelijakämppä) joten eipä vajaa 50€ makseta mitenkään muita kuluja. Pakko ottaa laina kylkeen.

Vanhemmat auttoivat muutossa, ostivat huonekaluja ja mausteita kun niitä ei ollut etukäteen. Välillä ostavat ruokakassin ja pesuaineita enkä näe siinä mitään pahaa. Kaikki vanhemmat eivät toki auta joko siksi ettei pysty tai ei vain välitä. Ei se aikuistuminen tuosta jää kiinni. Ajat muuttuvat eikä kaikilla ole samanlaisia lähtökohtia.