Miten tuette opiskelemaan lähteviä lapsianne?
Kuinka moni vanhempi täällä tukee aikuisia opiskelemaan lähteviä lapsiaan ja miten? Kiinnostaisi kuulla
Kommentit (56)
Itse aikoinani en saanut mitään tukea kotoa kun lähdin opiskelemaan. Otin astiakaapista mukaani yhden lasin, haarukan, veitsen ja lusikan sekä syvän lautasen. Ai niin, yhden kattilan sain myös mukaani. Onneksi oli lahjaksi saatuja lakanoita tallessa. Opiskelut maksoin, opintotuella ja lainalla sekä vuokran asumistuella. Kävin myös töissä viimeisenä opiskeluvuotena.
Omat lapseni tulevat saamaan ihan toisenlaisen kohtelun. Tytär on nyt lukiossa ja poika yläasteella. Tulemme mieheni kanssa tukemaan heitä niin paljon kuin mahdollista kun he lähtevät kotoa pois.
Olen maksanut tarvittaessa takuuvuokran ja antanut ylioppilaslahjaksi 500 euroa käytettäväksi kämpän hankintoihin. Naapurikaupunkia kauemmaksi opiskelemaan lähteneelle lapselle olen maksanut matkaliput silloin, kun hän tulee käymään kotona. Lisäksi olen maksanut suurempia terveydenhoitoon liittyviä menoja, esim. silmälasit ja hammaslääkärin. Kaikille on maksettu myös kotivakuutus ja yksi harrastus.
Lapset ovat saaneet viedä kotoa vanhoja liinavaatteita ja astioita, mutta käytännössä kaikki saivat viimeistään yo-lahjaksi uusia sen verran, että vain lakanoille on ollut tarvetta.
Asumis- ja opintotuesta on jäänyt kaikilla lapsilla asumismenojen jälkeen vähän käyttörahaakin, koska he ovat asuneet edullisesti opiskelija-asunnossa tai kimppakämpässä. Ja jokainen vähänkin asioihin perehtynyt tietää, että nykyisin kannattaa nostaa opintolainaa, koska Kela maksaa siitä merkittävän osan takaisin, jos valmistuu ajallaan.
Oma tyttäreni lähdössä Otaniemeen syksyllä. Varmaan autamme siinä missä voimme. Esim
- asunnon kalustaminen ja astiat (ehkä jotain saa nyt YO lahjaksi)
-takuuvuokra
-puhelinlasku
-muutaman satasen ehkä per kk esim ruokahankintoihin tms pakollisiin.
Aika näyttää mitä tarvitsee, mutta haluan auttaa ja autan jos voin. Asumme toisella paikkakunnalla eli kotona ei voi sitten vaan enää käväistä syömässä tai pesemässä pyykkiä.
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttäreni lähdössä Otaniemeen syksyllä. Varmaan autamme siinä missä voimme. Esim
- asunnon kalustaminen ja astiat (ehkä jotain saa nyt YO lahjaksi)
-takuuvuokra
-puhelinlasku
-muutaman satasen ehkä per kk esim ruokahankintoihin tms pakollisiin.Aika näyttää mitä tarvitsee, mutta haluan auttaa ja autan jos voin. Asumme toisella paikkakunnalla eli kotona ei voi sitten vaan enää käväistä syömässä tai pesemässä pyykkiä.
Muutama satanen kuukaudessa? Kuulostaa aika paljolta. Oma lapseni opiskelee Otaniemessä ja asuu Teekkarikylässä. Vuokra on 400 euroa, johon hän saa asumistukea 320 euroa sekä lisäksi opintotukea 250 euroa. Käyttörahaa siis jää tuista kuukaudessa 170 euroa. Lapseni mukaan 300 euroa kuukaudessa riittää hyvin muihin menoihin vuokran jälkeen eli tukien päälle hän tarvitsee 130 euroa kuukaudessa, ei todellakaan muutamaa sataa euroa.
Järkevänä opiskelijana lapseni luonnollisesti nostaa myös opintolainaa. Kelan opintolainahyvitys on monen tonnin potti, joten sitä ei kannata jättää ottamatta.
Yksi lähtenyt, kaksi vielä lähdössä. Ostettiin jokaiselle teininä kalusteet omaan huoneeseen sillä ajatuksella, että ottavat ne mukaansa. Samoin noin 15-vuotiaasta olen kullekin ostanut erilaisia taloustavaroita (aterimia, astioita, kattilaa, vuokia jne.). Liinavaatteita myös kerrytetty. Lähdön hetkellä käytiin sitten ostamassa vielä noin parilla sadalla kaikkea mitä ei ollut vielä ostettu (mm. matto, pieni nojatuoli, jotain keittötavaroita).
Sen jälkeen olen käynyt ostamassa noin kerran kuussa ruokakassin, jossa myös mukana vessapaperia, hygieniatavaroita tms. Ehkä satasen per kerta. Samoin matkakulut kotiin olen ostanut, eli bussiliput valmiiksi verkosta.
Muuten ei olla autettu rahallisesti, mutta tietää kyllä että jos hätä tulee, niin aina saa apua. Lisäksi kaikki lapset ovat saaneet pienen perinnön jo vuosia sitten eli tilillä on n. 20 000. Lisäksi ovat säästäneet lahja- ja kesätyörahoja.
Ajattelen kyllä niin että tuen opiskelevaa lastani samoin kuin jos asusi kotona yhä. Eli autan ruokakuluissa, lääkärikuluissa, kampaamo jne kaikkea sellaista mitä maksoin kun asui kotonakin vielä. Opiskeleva nippanappa aikuinen lapsi ei minun silmissäni ole vielä ihan valmis ottamaan täyttä taloudellista vastuuta elämästään. Tai siis siihen ei tarvitse olla vielä valmis.
Vierailija kirjoitti:
Just. Mulle ostettiin huonekaluja ja tultiin muuttoavuksi. Itse olen maksanut vuokrat, ruoat, matkat ja huvitukset opintotuesta ja asumistuesta. 5 vuotta pärjäsin niillä ja työtä tekemällä, sitten piti varuiksi ottaa opintolaina kun muutettiin yhteiseen omistusasuntoon miehen kanssa enkä saanut enää asumistukea. Jos joku nyt ihmettelee että yli 5 vuotta yliopistossa, niin olen kaksi tutkintoa saanut valmiiksi ja kolmas on tekeillä.
Antakaa niiden lasten aikuistua.
Törkeää. Olet siis kaksi tutkintoa meidän veronmaksajien rahoilla hankkinut, eikä sekään riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttäreni lähdössä Otaniemeen syksyllä. Varmaan autamme siinä missä voimme. Esim
- asunnon kalustaminen ja astiat (ehkä jotain saa nyt YO lahjaksi)
-takuuvuokra
-puhelinlasku
-muutaman satasen ehkä per kk esim ruokahankintoihin tms pakollisiin.Aika näyttää mitä tarvitsee, mutta haluan auttaa ja autan jos voin. Asumme toisella paikkakunnalla eli kotona ei voi sitten vaan enää käväistä syömässä tai pesemässä pyykkiä.
Muutama satanen kuukaudessa? Kuulostaa aika paljolta. Oma lapseni opiskelee Otaniemessä ja asuu Teekkarikylässä. Vuokra on 400 euroa, johon hän saa asumistukea 320 euroa sekä lisäksi opintotukea 250 euroa. Käyttörahaa siis jää tuista kuukaudessa 170 euroa. Lapseni mukaan 300 euroa kuukaudessa riittää hyvin muihin menoihin vuokran jälkeen eli tukien päälle hän tarvitsee 130 euroa kuukaudessa, ei todellakaan muutamaa sataa euroa.
Järkevänä opiskelijana lapseni luonnollisesti nostaa myös opintolainaa. Kelan opintolainahyvitys on monen tonnin potti, joten sitä ei kannata jättää ottamatta.
Kiitos tiedoista! Meille tilanne uusi. Opiskelupaikka varmistui vasta muutama päivä sitten ja asuntojen katsomisella ollaan aloitettu. Tai siis tyttö katsoo ja kysyy meidän mielipiteitä. Opiskelija-asuntoihin on tällä hetkellä 1,5v jono. Eli katsotaan mihin muuttaa ja mitä se maksaa.
Asioilla on tapana järjestyä. Ehkä se pari sataa kk on liikaa. Ja itse asiassa kuulin vasta tänään, että opintolainaa nimenomaan kannattaa ottaa nykyisin koska osa (oliko 40%) muuttuu opintotueksi. Ei ollut minun opiskeluaikana näin :-)
Kannatan itse kyllä sitä, että vanhemmat tukisivat lapsiaan ja moni sukulainen on ainakin tehnyt niin. Omat vanhempani taas eivät paljon voi auttaa ja se on tavallaan vaikuttanut elämääni ja olin pitkään töissä ennekuin pystyin edes ajattelemaan opiskelua. En olisi voinut tavallaan mennä suoraan opiskelemaan ilman mitään rahaa ja säästöjä. Moni tietenkin toimii erilailla, mutta itsellä ei paljon ollut vaihtoehtoja.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttäreni lähdössä Otaniemeen syksyllä. Varmaan autamme siinä missä voimme. Esim
- asunnon kalustaminen ja astiat (ehkä jotain saa nyt YO lahjaksi)
-takuuvuokra
-puhelinlasku
-muutaman satasen ehkä per kk esim ruokahankintoihin tms pakollisiin.Aika näyttää mitä tarvitsee, mutta haluan auttaa ja autan jos voin. Asumme toisella paikkakunnalla eli kotona ei voi sitten vaan enää käväistä syömässä tai pesemässä pyykkiä.
Muutama satanen kuukaudessa? Kuulostaa aika paljolta. Oma lapseni opiskelee Otaniemessä ja asuu Teekkarikylässä. Vuokra on 400 euroa, johon hän saa asumistukea 320 euroa sekä lisäksi opintotukea 250 euroa. Käyttörahaa siis jää tuista kuukaudessa 170 euroa. Lapseni mukaan 300 euroa kuukaudessa riittää hyvin muihin menoihin vuokran jälkeen eli tukien päälle hän tarvitsee 130 euroa kuukaudessa, ei todellakaan muutamaa sataa euroa.
Järkevänä opiskelijana lapseni luonnollisesti nostaa myös opintolainaa. Kelan opintolainahyvitys on monen tonnin potti, joten sitä ei kannata jättää ottamatta.
Kiitos tiedoista! Meille tilanne uusi. Opiskelupaikka varmistui vasta muutama päivä sitten ja asuntojen katsomisella ollaan aloitettu. Tai siis tyttö katsoo ja kysyy meidän mielipiteitä. Opiskelija-asuntoihin on tällä hetkellä 1,5v jono. Eli katsotaan mihin muuttaa ja mitä se maksaa.
Asioilla on tapana järjestyä. Ehkä se pari sataa kk on liikaa. Ja itse asiassa kuulin vasta tänään, että opintolainaa nimenomaan kannattaa ottaa nykyisin koska osa (oliko 40%) muuttuu opintotueksi. Ei ollut minun opiskeluaikana näin :-)
Otaniemen soluasuntoihin ei todellakaan ole 1,5 vuoden jono. Yksiöihin on, mutta jokainen halukas teekkari saa soluhuoneen Otaniemestä ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Ja Otaniemen AYY:n solut ovat täysin kelvollisia. Monissa soluhuoneissa on oma kylppäri. Jos asutte pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien ulkopuolella, tyttärellänne on hyvin suuri mahdollisuus saada soluhuone heti syyskuun alussa.
Otaniemessä opiskelevan nuoren äiti
Vierailija kirjoitti:
Kannatan itse kyllä sitä, että vanhemmat tukisivat lapsiaan ja moni sukulainen on ainakin tehnyt niin. Omat vanhempani taas eivät paljon voi auttaa ja se on tavallaan vaikuttanut elämääni ja olin pitkään töissä ennekuin pystyin edes ajattelemaan opiskelua. En olisi voinut tavallaan mennä suoraan opiskelemaan ilman mitään rahaa ja säästöjä. Moni tietenkin toimii erilailla, mutta itsellä ei paljon ollut vaihtoehtoja.
Miksi et? Opiskelitko jossain ulkomailla? Suomessa pystyy hyvin opiskelemaan opintotuen ja -lainan avulla, vaikka vanhemmat eivät avustaisi lainkaan. Niin minäkin tein.
Meillä on kaksi lasta, jotka vasta ala-asteelta yläkouluun siirtymässä mutta molemmille on syntymästä saakka isovanhempien ja vanhempien toimesta säästetty rahaa niin että on tarkoitus ostaa kummallekin asunnot siinä vaiheessa kun muuttavat kotoa. Yksi sijoitusasunto meillä jo on, mutta kaupunki voi olla lapsille väärä.
Opiskeluaika voi kestää viisikin vuotta se on pitkä aika olla esim solussa. Asuin aikanaan sellaisessa 3kk ja kärsin melkein joka minuutista.
Maksan tyttären auton kulut ja kuntosalijäsenyyden. Hän sai auton, pienen ja käytetyn, 18-vuotislahjaksi. Tarvitsee sitä, koska käy töissä myös ja työpaikalle on julkisilla hankala kulkea. Yhdessä käydään ruokakaupassa välillä ja ostetaan isommat määrät tarpeellista. Tosi hienosti pärjää kyllä ja on tarkka rahoistaan.
Voi saada, jos asuminen perustuu vuokrasuhteeseen tai jos ostaa asunnon vanhemmiltaan.
"ASP-asunto ei voi olla asunto, jossa ASP-tallettaja jo tosiasiallisesti asuu ennen kaupantekoa. Poikkeuksia ovat tilanteet, joissa asuminen perustuu huoneenvuokrasuhteeseen tai asunto hankitaan omilta vanhemmilta." Näin Valtiokonttorin ASP-sivuilla.