Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu huostaanottojen määrän jatkuva kasvu?
24.05.2020 |
Huostaanotot ovat jatkuvasti lisääntyneet. https://www.perhehoitoliitto.fi/sijaisvanhemmaksi/sijaisvanhemmuus/usei…
Mistä johtuu? Liittyykö tiukentuneisiin kasvatusmääräyksiin? Esim. kurittaahan lasta ei saa nykyisin enää mitenkään, edes ei-ruumiillisesti, ja silti osa perheistä tekee sitä. Perheistä myös yhä useammin tehdään lasuja, kiitos mm. terveyskeskuksella, neuvolalla, päiväkodilla ja koululla olevan ilmoitusvelvollisuuden, eli yhä useammat kasvatusmääräysten rikkomukset päätyvät sossun tietoon ja siten tulee lisää huostaanottoja.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmilta puuttuu se vanhemmuus ja teini päättää olla menemättä kouluun, niin siitä se pääsääntöisesti lähtee. Koulusta tehdään ilmoitus ja vanhemmat nostaa kätensä pystyyn. Seuraavana sitten mietitäänkin huostaanottoa ja sijoitusta. Ihan kiva systeemi, että hankalan teinin kasvattaa sitten laitos.
Varmaan vikaa siinä vanhemmuudessakin, mutta myös teinit on ihan oikeasti ovelampia kuin ennen, koska saavat kaiken tiedon maailmassa. On kavereita, jotka on nuorisokodissa ja nuori huomaa, että toihan on ihan jees. Kovan tason laitokset sitten erikseen. Varsinkin, jos ne vanhemmat on ihan ok ja rahoittavat sen nuoren elämää myös sijoituksessa. Vanhempien "jäkättäminen" puuttuu, on vaan kasvottomia ohjaajia ja säännöt joita noudatata.
Sellaiset asiat, jotka ennen kuitattiin todellakin sillä murrosiällä, johtavat nykyisin lastensuojeluun. Juurikin tuo koulupinnaaminen. Ennen vanhemmilla oli auktoriteettia, mutta nykyisin ihan tosissaan kaikesta ollaan tekemässä lastensuojeluilmoitusta ja vanhemmat on varpaillaan.
Olen itse sosiaalialalla ja nuorten kanssa tekemisissä etsivän nuorisotyön tehtävissä ja pidän nykyistä lakia jokseenkin epäonnistuneena. Siis että mun on pakko tehdä lastensuojeluilmoitus, jos ollaan etsivässä tilanteessa, että nuori jää meidän haaviin vaikka kännissä. Jos kääntäisin selän, sen nuoren perheen elämä voisi jakua ihan ennallaan. Kun autan, mun on pakko tehdä se ilmoitus. En voi auttaa ja ohjata vaikka menemään kotiin ja käskeä kavereita auttamaan. Tai voin, mutta ilmoitus on pakko tehdä.
Ainakin päiväkodeissa on todella yleistä, että vaikka henkilökunnalla on se velvollisuus tehdä ilmoitus pienistäkin rikkeistä ja epäkohdista vanhempien kasvatustyössä, niin käytännössä asioita katsotaan sormien välistä jos ei kyseessä ole joku tosi vakava juttu.
Ei teidän siellä päiväkodeissa haluta keräävän listaa rikkeistä ja ilmoittaa niitä jonain poliisina. Teidän tulee ilmoittaa, jos jostain lapsesta herää huoli. Jos tulee sellainen olo, että onkohan tuolla lapsella kaikki asiat hyvin kotona. Se huoli voi olla vaikka vanhempien taloudesta, jos lapsi tulee jatkuvasti vääränkokoisissa ja risoissa vaatteissa. Vanhempien jaksamisesta, jos ne vaatteet on jatkuvasti likaiset tai lapsi on jatkuvasti päiväkodissa niin nälkäinen, että tulee mieleen saakohan tämä kotona ruokaa. Tai jos se lapsi itse puhuu, että äiti tai isä lyö tai tulee sinne mustelmilla ja ruhjeilla. Kasvatusrikkeet eivät ole niitä mitä me lasussa etsitään.
Kyllä pk-henkilökunnalle on kerrottu, että esim. kuritusepäilyistä pitää ilmoittaa. Vaikka lapsen käytöksessä tai olemuksessa ei olisikaan mitään huolestuttavaa.
Väkivallasta pitää ilmoittaa. Kurittaa voi lasta muutenkin.
Tarkoitan sitä, että jos lapsi vaikka kertoo saaneensa luunapin, mutta on kuitenkin täysin normaali eikä objektiivisesti katsottuna herätä huolta. Silti ilmianto pitää tehdä tästä kasvatusrikkeestä.
Ei se ole kasvatusrike vaan ihan Suomen lain mukaan väkivaltaa lasta kohtaan. Sitä kutsutaan pahoinpitelyksi. Sinä ilmoitat siitä sen vuoksi, että jos sillä vanhemmalla ei ole muuta keinoa kurittaa lastaan kuin väkivalta, niin sen tulee saada siihen pulmaan apua esim. perheneuvolasta tai perhetyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somesta johtuu. Pikkulasten vanhemmilta pitäisi kieltää tai rajoittaa rajusti sosiaalisen median käyttöä, jotta pystyisvät paremmin keskittymään lapsiinsa. Yhä enemmän näkee pienten lasten vanhempia, jotka ei kiinnitä mitään huomioita lapseen, kun puhelin vie mielenkiinnon. Julkisilla paikoilla näkee säännöllisesti vaaratilanteita ja välillä lapsi telookin itsensä ja näitä pääsee sitten hoitamaan, kun vanhemmat jättää lapsensa kokonaan vahtimatta, kun puhelimene tuijottaminen vie voiton.
Näitä näkee päivystyksessä jatkuvasti ja tuntuu vain vuosi toisensa jälkeen pahenevan Lasten vanhemmat selaa puhelinta tai ei pysty yhtään keskittymään kun koittaa kertoa hoito-ohjeita lapsen vaivaan ja someen koukuttuneet ei aina kykene ruokkimaan tai lääkitsemään lastaaan säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmilta puuttuu se vanhemmuus ja teini päättää olla menemättä kouluun, niin siitä se pääsääntöisesti lähtee. Koulusta tehdään ilmoitus ja vanhemmat nostaa kätensä pystyyn. Seuraavana sitten mietitäänkin huostaanottoa ja sijoitusta. Ihan kiva systeemi, että hankalan teinin kasvattaa sitten laitos.
Varmaan vikaa siinä vanhemmuudessakin, mutta myös teinit on ihan oikeasti ovelampia kuin ennen, koska saavat kaiken tiedon maailmassa. On kavereita, jotka on nuorisokodissa ja nuori huomaa, että toihan on ihan jees. Kovan tason laitokset sitten erikseen. Varsinkin, jos ne vanhemmat on ihan ok ja rahoittavat sen nuoren elämää myös sijoituksessa. Vanhempien "jäkättäminen" puuttuu, on vaan kasvottomia ohjaajia ja säännöt joita noudatata.
Sellaiset asiat, jotka ennen kuitattiin todellakin sillä murrosiällä, johtavat nykyisin lastensuojeluun. Juurikin tuo koulupinnaaminen. Ennen vanhemmilla oli auktoriteettia, mutta nykyisin ihan tosissaan kaikesta ollaan tekemässä lastensuojeluilmoitusta ja vanhemmat on varpaillaan.
Olen itse sosiaalialalla ja nuorten kanssa tekemisissä etsivän nuorisotyön tehtävissä ja pidän nykyistä lakia jokseenkin epäonnistuneena. Siis että mun on pakko tehdä lastensuojeluilmoitus, jos ollaan etsivässä tilanteessa, että nuori jää meidän haaviin vaikka kännissä. Jos kääntäisin selän, sen nuoren perheen elämä voisi jakua ihan ennallaan. Kun autan, mun on pakko tehdä se ilmoitus. En voi auttaa ja ohjata vaikka menemään kotiin ja käskeä kavereita auttamaan. Tai voin, mutta ilmoitus on pakko tehdä.
Ainakin päiväkodeissa on todella yleistä, että vaikka henkilökunnalla on se velvollisuus tehdä ilmoitus pienistäkin rikkeistä ja epäkohdista vanhempien kasvatustyössä, niin käytännössä asioita katsotaan sormien välistä jos ei kyseessä ole joku tosi vakava juttu.
Ei teidän siellä päiväkodeissa haluta keräävän listaa rikkeistä ja ilmoittaa niitä jonain poliisina. Teidän tulee ilmoittaa, jos jostain lapsesta herää huoli. Jos tulee sellainen olo, että onkohan tuolla lapsella kaikki asiat hyvin kotona. Se huoli voi olla vaikka vanhempien taloudesta, jos lapsi tulee jatkuvasti vääränkokoisissa ja risoissa vaatteissa. Vanhempien jaksamisesta, jos ne vaatteet on jatkuvasti likaiset tai lapsi on jatkuvasti päiväkodissa niin nälkäinen, että tulee mieleen saakohan tämä kotona ruokaa. Tai jos se lapsi itse puhuu, että äiti tai isä lyö tai tulee sinne mustelmilla ja ruhjeilla. Kasvatusrikkeet eivät ole niitä mitä me lasussa etsitään.
Kyllä pk-henkilökunnalle on kerrottu, että esim. kuritusepäilyistä pitää ilmoittaa. Vaikka lapsen käytöksessä tai olemuksessa ei olisikaan mitään huolestuttavaa.
Väkivallasta pitää ilmoittaa. Kurittaa voi lasta muutenkin.
Tarkoitan sitä, että jos lapsi vaikka kertoo saaneensa luunapin, mutta on kuitenkin täysin normaali eikä objektiivisesti katsottuna herätä huolta. Silti ilmianto pitää tehdä tästä kasvatusrikkeestä.
Ei se ole kasvatusrike vaan ihan Suomen lain mukaan väkivaltaa lasta kohtaan. Sitä kutsutaan pahoinpitelyksi. Sinä ilmoitat siitä sen vuoksi, että jos sillä vanhemmalla ei ole muuta keinoa kurittaa lastaan kuin väkivalta, niin sen tulee saada siihen pulmaan apua esim. perheneuvolasta tai perhetyöstä.
Siis pitää ilmoittaa myös sellaisista asioista, jotka eivät herätä huolta. Muutenkin on ne kurituskeinot aika niukassa tänä päivänä. Jäähyllekään ei enää saa laittaa suositusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneisyys on kasvussa.
Tämä on kylmä tosiasia. Samoin todellisuuspako eli kaikenlainen addiktiivinen käytös. Keskiluokkainen vanhempi voi paeta työhön. Alempi luokka selvemmin päihteisiin ja peleihin.
Velkaantumimen on aina riski. Elämänhallinnan eli itsekurin puute. Usein vanhemman oma turvaton lapsuus, jota uusinnetaan.
On myös joissain tilanteissa kyse ns villityksestä nuorten keskuudessa, että halutaan laitokseen. Etenkin jos kaveripiirissä on "laitosnuoria". Ei yleistä mutta ei tavatontakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneisyys on kasvussa.
Tämä on kylmä tosiasia. Samoin todellisuuspako eli kaikenlainen addiktiivinen käytös. Keskiluokkainen vanhempi voi paeta työhön. Alempi luokka selvemmin päihteisiin ja peleihin.
Velkaantumimen on aina riski. Elämänhallinnan eli itsekurin puute. Usein vanhemman oma turvaton lapsuus, jota uusinnetaan.
Ennen vanhaan lähes kaikenlaisille ihmisille oli työtä tarjolla. Enää ei ole, vaan työpaikan saadakseen pitää olla "huippuosaaja" jolla on aukoton ja nousujohteinen CV. Kun taas työtä ei ole, niin muukin elämä alkaa mennä alamäkeä.
Vierailija kirjoitti:
Somesta johtuu. Pikkulasten vanhemmilta pitäisi kieltää tai rajoittaa rajusti sosiaalisen median käyttöä, jotta pystyisvät paremmin keskittymään lapsiinsa. Yhä enemmän näkee pienten lasten vanhempia, jotka ei kiinnitä mitään huomioita lapseen, kun puhelin vie mielenkiinnon. Julkisilla paikoilla näkee säännöllisesti vaaratilanteita ja välillä lapsi telookin itsensä ja näitä pääsee sitten hoitamaan, kun vanhemmat jättää lapsensa kokonaan vahtimatta, kun puhelimene tuijottaminen vie voiton.
Näitä näkee päivystyksessä jatkuvasti ja tuntuu vain vuosi toisensa jälkeen pahenevan Lasten vanhemmat selaa puhelinta tai ei pysty yhtään keskittymään kun koittaa kertoa hoito-ohjeita lapsen vaivaan ja someen koukuttuneet ei aina kykene ruokkimaan tai lääkitsemään lastaaan säännöllisesti.
Varmasti totta. Some (tämäkin) on aikaavievää ja kouluttavaa. Lapsen tarvitsevuus on monelle raskasta ja sitä luistellaan pakoon. Lapsi kuitenkin tarvitsee läsnäolevaa aikuista, nähdyksi tulemista ja aitoa välittämistä. Somen luoma hajamielisyys ja välinpitämättömyys saavat lapsen tuntemaan itsensä merkityksettömäksi, jopa riesaksi vanhemmalle. Lapsi ei ansaitse tätä. Lapsi ei itse voinut päättää syntymästään. Vanhemman pitäisi ymmärtää paremmin omat velvollisuutensa lapsen terveen psyykkisen kehityksen mahdollistamisessa. Lapsi ei pysty kasvattamaan eikä hoitamaan itseään. Aikuinen tarvitaan siihen aina ja tuon kasvatustehtävän kuuluisi olla palkitsevaa. Äärettömän surullista, jos lapsi on vain rasite tai jos vain hymy kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneisyys on kasvussa.
Tämä on kylmä tosiasia. Samoin todellisuuspako eli kaikenlainen addiktiivinen käytös. Keskiluokkainen vanhempi voi paeta työhön. Alempi luokka selvemmin päihteisiin ja peleihin.
Velkaantumimen on aina riski. Elämänhallinnan eli itsekurin puute. Usein vanhemman oma turvaton lapsuus, jota uusinnetaan.Ennen vanhaan lähes kaikenlaisille ihmisille oli työtä tarjolla. Enää ei ole, vaan työpaikan saadakseen pitää olla "huippuosaaja" jolla on aukoton ja nousujohteinen CV. Kun taas työtä ei ole, niin muukin elämä alkaa mennä alamäkeä.
Tottakai edelleen on duunarihommia ihan kuin ennenkin. Työn tahti ja vaatimustaso ovat paikoin nousseet, kilpailu työmarkkinoilla on kiristynyt kun löysään ei ole varaa. Toiset eivät suorittavassa työssä jaksa tätä etenkin jos elintavat ovat rempallaan. Duunarinkin pitäisi olla fitti ja mielellään raitis. No, melkein. Tai sitten luonnevikainen, jotta onnistuu selittämään kaiken parhain päin. Pehmeät runoilijat pärjäävät huonommin. Pääasia että olet suorittava, tehokas ja ulkoasultasi myyvä. Yhä enemmän myös duunaritöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneisyys on kasvussa.
Tämä on kylmä tosiasia. Samoin todellisuuspako eli kaikenlainen addiktiivinen käytös. Keskiluokkainen vanhempi voi paeta työhön. Alempi luokka selvemmin päihteisiin ja peleihin.
Velkaantumimen on aina riski. Elämänhallinnan eli itsekurin puute. Usein vanhemman oma turvaton lapsuus, jota uusinnetaan.Ennen vanhaan lähes kaikenlaisille ihmisille oli työtä tarjolla. Enää ei ole, vaan työpaikan saadakseen pitää olla "huippuosaaja" jolla on aukoton ja nousujohteinen CV. Kun taas työtä ei ole, niin muukin elämä alkaa mennä alamäkeä.
Tottakai edelleen on duunarihommia ihan kuin ennenkin. Työn tahti ja vaatimustaso ovat paikoin nousseet, kilpailu työmarkkinoilla on kiristynyt kun löysään ei ole varaa. Toiset eivät suorittavassa työssä jaksa tätä etenkin jos elintavat ovat rempallaan. Duunarinkin pitäisi olla fitti ja mielellään raitis. No, melkein. Tai sitten luonnevikainen, jotta onnistuu selittämään kaiken parhain päin. Pehmeät runoilijat pärjäävät huonommin. Pääasia että olet suorittava, tehokas ja ulkoasultasi myyvä. Yhä enemmän myös duunaritöissä.
Niiden duunarihommien määrä laskee jatkuvasti ensisijaisesti teknisestä kehityksestä ja toissijaisesti kohoavasta palkkatasosta johtuen.
Vielä 80-luvulla töitä sai marssimalla aamulla tehtaan portille ja kysymällä töitä. Ei saa enää.
Ja jos CV:ssä on aukkoja, niin sitten päätyy usein vuosiksi työkkärin kirjoille lähettelemään työhakemuksia, joihin ei joko tule mitään vastausta tai sitten "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisjärki on kadonnut-lapset käyttäytyvät huonosti(tietenkin kasvettuaan ilman rajoja)-vanhemmilta loppuvat keinot-joko pahoinpidelläään lasta/toisiansa ja/tai aletaan käyttämään päihteitä kestääkseen oman epäonnistumisen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuosta jotain uutta tilastoa? Pitkäänhän ne lisääntyivät, mutta mikä on ollut tilanne viime vuosina?
Suomessa kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 18 544 lasta vuonna 2018
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huostaanotot loppuu, kun ministeriö ja Suomen valtio lakkaa rahoittamasta huostabisnestä. Sijoittajat rikastuvat miljoona per huostattu lapsi, joten se houkuttelee ja selittää kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ennätyslukemat.
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotot loppuu, kun ministeriö ja Suomen valtio lakkaa rahoittamasta huostabisnestä. Sijoittajat rikastuvat miljoona per huostattu lapsi, joten se houkuttelee ja selittää kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ennätyslukemat.
Edelleen sen päätöksen huostaanototsta tekee kunnan sosiaalitoimi ilman markkinatalouden paineita. Se minne lapsi sitten sijoitetaan riippuu lapsen tarpeista ja sen kunnan resursseista. Pienet lapset menevät aina sijaisperheisiin. Isommat voivat mennä perhekoteihin, jos ovat ok, ei päihteitä eikä vaikeita mt juttuja tai rikollisuutta. Isoilla kaupungeilla on myös omia lastenkoteja, esim. Helsingillä on kuusi omaa lastenkotia. Puuttuvan oman resurssin kunta ostaa markkinoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä loppui juuri lastensuojelun selvitys. Ilmoitus tuli teinin kannabiksen käytöstä ja itsetuhoisuudesta. Apua emme saa, vain satunnaiset seulat. Itse yh-äiti ja 3 lasta joista nuorin pieni leikki-ikäinen joka joutuu tilanteessa elämään. Uupumusta, väsymystäni ei huomioitu, usein istuivat vastaamatta. Itse olisin halunnut teinin sijoitukseen ettei tulevaisuus mene pilalle mutta soskua ei kiinnosta. Nyt ensin pitää tapahtua jotain hirveitä ja sitten katsellaan. Kesäksi ehdottivat pyöräilyä mikäli sellainen on. Ja tämä tilanne Oulussa. Itse koen lastensuojelun työn lähes sairaana ja naurettava. Apua ei tule enkä suosittele ketään hakemaan sieltä apua. Jos olisimme "parempi perhe" apuakin tulisi
- Suurin osa huostaanotetuista on teinejä. Teinien huostaanoton taustalla on usein päihteillä ja rikoksilla oireilu, myös kotioloissa voi olla puutteita mutta ei läheskään aina.
- Neuropsykiatriset diagnoosit yliedustettuina. Tukea ja palveluja ei saa, mikä johtaa lopulta huostaanottoon. Suosittelen lukemaan esim.
https://yle.fi/uutiset/3-11896039
Päihdeongelmien hoito on ihan retuperällä samoin lastenpsykiatrisen avun saamisen. Tämä näkyy lastensuojelussa, josta tullut ongelmien kaatoluokka.
Kaikki palvelut karsitaan, kouluissa ja päiväkodeissa liian isot ryhmät ja liian vähän henkilökuntaa, terveydenhuolto ei toimi, lapsi ei saa esim psykologin aikaa tarpeeksi aikaisin, jolloin ongelmat vaan kasvaa, sitten pitäisi saada jo osastopaikka, mutta niitä ei ole riittävästi, joten lastensuojelu on ainoa mitä jää jäljelle. Ja lapset ovat heitteillä ilman riittävää hoitoa, kun nuorisokoti ei voi tarjota lapselle samaa kuin sairaala.
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui juuri lastensuojelun selvitys. Ilmoitus tuli teinin kannabiksen käytöstä ja itsetuhoisuudesta. Apua emme saa, vain satunnaiset seulat. Itse yh-äiti ja 3 lasta joista nuorin pieni leikki-ikäinen joka joutuu tilanteessa elämään. Uupumusta, väsymystäni ei huomioitu, usein istuivat vastaamatta. Itse olisin halunnut teinin sijoitukseen ettei tulevaisuus mene pilalle mutta soskua ei kiinnosta. Nyt ensin pitää tapahtua jotain hirveitä ja sitten katsellaan. Kesäksi ehdottivat pyöräilyä mikäli sellainen on. Ja tämä tilanne Oulussa. Itse koen lastensuojelun työn lähes sairaana ja naurettava. Apua ei tule enkä suosittele ketään hakemaan sieltä apua. Jos olisimme "parempi perhe" apuakin tulisi
Sun pitää vaatia sitä sijoitusta tiukasti, teet itse säännöllisesti ilmoituksia tilanteestanne ja perustelet miksi nuori tarvitsee apua, sosiaalijohtajalle soitto myös.
Noita paikkoja on rajatusti ja pakko saada vaan viesti perille että teillä on todellinen syy saada apua. Nuoren tulevaisuus on tärkeä, älä anna periksi ja jätä lastasi ilman tarvittavaa hoitoa. Myös viranomaisten toiminnasta voi tehdä valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui juuri lastensuojelun selvitys. Ilmoitus tuli teinin kannabiksen käytöstä ja itsetuhoisuudesta. Apua emme saa, vain satunnaiset seulat. Itse yh-äiti ja 3 lasta joista nuorin pieni leikki-ikäinen joka joutuu tilanteessa elämään. Uupumusta, väsymystäni ei huomioitu, usein istuivat vastaamatta. Itse olisin halunnut teinin sijoitukseen ettei tulevaisuus mene pilalle mutta soskua ei kiinnosta. Nyt ensin pitää tapahtua jotain hirveitä ja sitten katsellaan. Kesäksi ehdottivat pyöräilyä mikäli sellainen on. Ja tämä tilanne Oulussa. Itse koen lastensuojelun työn lähes sairaana ja naurettava. Apua ei tule enkä suosittele ketään hakemaan sieltä apua. Jos olisimme "parempi perhe" apuakin tulisi
Eli olisit itse halunnut lapsen muuttavan laitokseen? Jos pössyttely ei ole ihan karannut käsistä ja mt ongelmaa löytyy, on Oulullakin varmaan jonkinlainen nuorisoasema, josta saa matalalla kynnyksellä päihdehoitoa ja psykiatriaa. On varmaan teille oikea osoite, jos sijoituksen kriteerit eivät vielä täyttyneet.
Vierailija kirjoitti:
k
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui juuri lastensuojelun selvitys. Ilmoitus tuli teinin kannabiksen käytöstä ja itsetuhoisuudesta. Apua emme saa, vain satunnaiset seulat. Itse yh-äiti ja 3 lasta joista nuorin pieni leikki-ikäinen joka joutuu tilanteessa elämään. Uupumusta, väsymystäni ei huomioitu, usein istuivat vastaamatta. Itse olisin halunnut teinin sijoitukseen ettei tulevaisuus mene pilalle mutta soskua ei kiinnosta. Nyt ensin pitää tapahtua jotain hirveitä ja sitten katsellaan. Kesäksi ehdottivat pyöräilyä mikäli sellainen on. Ja tämä tilanne Oulussa. Itse koen lastensuojelun työn lähes sairaana ja naurettava. Apua ei tule enkä suosittele ketään hakemaan sieltä apua. Jos olisimme "parempi perhe" apuakin tulisi
Sun pitää vaatia sitä sijoitusta tiukasti, teet itse säännöllisesti ilmoituksia tilanteestanne ja perustelet miksi nuori tarvitsee apua, sosiaalijohtajalle soitto myös.
Noita paikkoja on rajatusti ja pakko saada vaan viesti perille että teillä on todellinen syy saada apua. Nuoren tulevaisuus on tärkeä, älä anna periksi ja jätä lastasi ilman tarvittavaa hoitoa. Myös viranomaisten toiminnasta voi tehdä valituksen.
Kiitos tärkeästä tiedosta. Itselläni keinot/voimat lopussa mutta saan kyllä apua valituksen tekoon
Tarkoitan sitä, että jos lapsi vaikka kertoo saaneensa luunapin, mutta on kuitenkin täysin normaali eikä objektiivisesti katsottuna herätä huolta. Silti ilmianto pitää tehdä tästä kasvatusrikkeestä.