Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei päässyt yliopistoon, eikä aio osallistua pääsykokeisiin
23.05.2020 |
Höpöttää vain välivuodesta. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Ei ole valmistautunut mitenkään kokeisiin. Täytyy vain toivoa, että löytää kokoaikaisen työpaikan, eiköhän ne lukuhalut taas herää.
Miten teillä on vietetty välivuosi? Onko nuori asunut kotona vai omillaan?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Nuori? Se on kuule aikuinen. Tekee omat päätöksensä. Sinä vanhempana tuet sen jokaikistä tulevaisuudensuunnitelmaa. Miksi pitää nähdä negatiivista kaikessa. Mikään ei ole kamalampaa kun vanhempi joka yrittää ohjailla lapsiaan johonkin ennalta määrittelemäänsä "oikeaan" suuntaan. Moni lapsi aikuistuttuaan vierastaa sellaista vanhempaa joka on väen vängällä vastustanut lapsensa suunnitelmia.
Itse pidin useita välivuosia, opiskelin lukion jälkeen amiskassa ja päädyin lopulta sinne yliopistoon. En kyllä ole varma oliko tämä minulle oikea paikka ollenkaan mutta kaikki läheiset olivat sitä mieltä että tottakai minä yliopistoon menen. En ole varma tulenko tekemään näitä hommia ikinä, on ihan muita taipumuksia. Nyt ahdistaa kertoa näistä tuntemuksista perheelle kun tiiän miten ne pitää minua ihan hulluna jos "heitän hukkaan" nämä opinnot. Haluatko että lapsesi kokee ettei voisi puhua sinulle huolistaan?
Ei ole hyvää vanhemmuutta tukea kaikkea, mitä lapsi saa päähänsä. Vanhemman tehtävä on myös ohjata, jos nuori on menossa metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen on aikuinen eikä mikään nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se ensikertalaisuus sitten menetetään?
Opiskelupaikan vastaanottamisesta. Kannusta muksua ottamaan avoimesta yliopistosta kursseja ja mahdollisesti korottamaan yo-arvosanoja. Tyhmintä olisi mennä jonneki hikipajaan hikipalkalla
Missä niitä hikipajatöitä on? Jossain Bangladeshissä?
Viittasin luonnollisesti näihin mäkkäreihin, varastoihin ja vastaaviin. Moni on jäänyt sille tielle
Ylioppilas on täysi-ikäinen, mutta ei välttämättä aikuinen. Valinnat voidaan tehdä seurustelukumppanin tahdon mukaisesti, mikä on paljon kamalampi vaihtoehto kuin vanhempien ohjaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivan puiseva fyysinen työ lisää opiskeluhaluja kummasti, eikä minulla ollut almistuessani euroakaan velkaa.
Ei tuollaisia käytännössä ole ollut olemassa enää sitten 80-luvun. Niihin vähiin mitä on jäljellä, on ne samat sata hakijaa per avoin paikka kuin muihinkin töihin. Ja valituksi tulemisen minimivaatimus on ammattikoulutus ja vino pino kaikenlaisia kortteja ja passeja.
Milloin olet viimeksi ollut työelämässä? Opiskelen tälläkin hetkellä, ja kaverini ovat kesät tomaattiviljelmillä, raivaussahan varressa metsissä, baarimikkoina ja siivoojina. On ihan normaalia, että nuoriso käy tuollaisessa duunissa ennen kuin mahdollisuus oman alan työhön tarjoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori? Se on kuule aikuinen. Tekee omat päätöksensä. Sinä vanhempana tuet sen jokaikistä tulevaisuudensuunnitelmaa. Miksi pitää nähdä negatiivista kaikessa. Mikään ei ole kamalampaa kun vanhempi joka yrittää ohjailla lapsiaan johonkin ennalta määrittelemäänsä "oikeaan" suuntaan. Moni lapsi aikuistuttuaan vierastaa sellaista vanhempaa joka on väen vängällä vastustanut lapsensa suunnitelmia.
Itse pidin useita välivuosia, opiskelin lukion jälkeen amiskassa ja päädyin lopulta sinne yliopistoon. En kyllä ole varma oliko tämä minulle oikea paikka ollenkaan mutta kaikki läheiset olivat sitä mieltä että tottakai minä yliopistoon menen. En ole varma tulenko tekemään näitä hommia ikinä, on ihan muita taipumuksia. Nyt ahdistaa kertoa näistä tuntemuksista perheelle kun tiiän miten ne pitää minua ihan hulluna jos "heitän hukkaan" nämä opinnot. Haluatko että lapsesi kokee ettei voisi puhua sinulle huolistaan?
Ei ole hyvää vanhemmuutta tukea kaikkea, mitä lapsi saa päähänsä. Vanhemman tehtävä on myös ohjata, jos nuori on menossa metsään.
Vanhempi ei voi mitenkään ohjata aikuista lastaan jos lapsi on sellainen kun on. Jos on käynyt tuuri ja lapset ovat itsekin sellaisia että vanhempien ehdotukset käyvät järkeen ja ovat mieluisia niin ei siinä mistään vanhempien onnistuneesta ohjaamisesta ole kyse. Jos aikuinen lapsi ei syty lainkaan vanhempien ehdotuksille niin ei sille mitään voi. Lapsen tulee antaa kokeilla siipiään, sillä aina joskus ne hulluimmatkin haaveet toteutuu. Jos ei toteudu niin SE ON ERITTÄIN TÄRKEÄ OPETUS. Helikopterivanhemmuus on haitallista.
Esimerkiksi minun kohdallani perheenjäsenten alituinen jankkaus yliopistosta sai minut päätymään sinne, ja tuntuu siltä että heitän hukkaan nämä vuodet kun olisin voinut tehdä työtä oikean tulevaisuuteni eteen.
Nuori tai vanha kärjistäen melko yhden tekevää nyt. Välivuosi voi toisinaan olla kenelle tahansa hyvä juttu. Mutta välivuoteenkin kannattaa suhtautua, ainakin osittain vakavasti.
Tarkoitan, että jos tai kun aikoo viettää välivuoden niin jos mahdollista, etukäteen ainakin alustavasti suunnittelee mitä silloin aikoo tehdä. Monelle tulee toki väkisinkin välivuosi(a) jo siksi, ettei saa töitä (ai korkeintaan satunnaisia työpätkiä) tai saa "unelmiensa opiskelupaikkaa", eikä ole valmis ja halukas tekemeen kompromiseja. (Monille suosituimmille aloille on viime vuosina ollut ihan normaalia hakea useampi kerta)
Töiden tai unelmien opiskelupaikann saaminen ei ainakaan helpotu, jos käyttää aikansa vain ajelehtimiseen.
Kyllä. Kyllä sitä voi vaikka lukon jälkeen käytttää kuukauden sen isompia suunnittelematta tai tekemättä, mitään erityisen "järkevää",
Sen sijaan useampi kuukausi tai mahd. jopa vuosi(a) eläminen paljossa vain ajelehtien vailla minkäänlaista pyrkimystä, saati kuvitelmaa tai haavetta ja yritystä edetä "suunnitelmallisemmin" ei lupaa luullakseni kenellekään hyvää.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yo-arvosanojen korottaminen on nyt todella tärkeää, jos haluaa jossain vaiheessa opiskelemaan. Jatkossakin otetaan jopa 70% sisään todistuksella. Kannusta siihen osa-aikatöiden ohella.
Vierailija kirjoitti:
Yo-arvosanojen korottaminen on nyt todella tärkeää, jos haluaa jossain vaiheessa opiskelemaan. Jatkossakin otetaan jopa 70% sisään todistuksella. Kannusta siihen osa-aikatöiden ohella.
Siis sinusta opiskelu=yliopisto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskusteltiin nimenomaan yliopistoon hakemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori? Se on kuule aikuinen. Tekee omat päätöksensä. Sinä vanhempana tuet sen jokaikistä tulevaisuudensuunnitelmaa. Miksi pitää nähdä negatiivista kaikessa. Mikään ei ole kamalampaa kun vanhempi joka yrittää ohjailla lapsiaan johonkin ennalta määrittelemäänsä "oikeaan" suuntaan. Moni lapsi aikuistuttuaan vierastaa sellaista vanhempaa joka on väen vängällä vastustanut lapsensa suunnitelmia.
Itse pidin useita välivuosia, opiskelin lukion jälkeen amiskassa ja päädyin lopulta sinne yliopistoon. En kyllä ole varma oliko tämä minulle oikea paikka ollenkaan mutta kaikki läheiset olivat sitä mieltä että tottakai minä yliopistoon menen. En ole varma tulenko tekemään näitä hommia ikinä, on ihan muita taipumuksia. Nyt ahdistaa kertoa näistä tuntemuksista perheelle kun tiiän miten ne pitää minua ihan hulluna jos "heitän hukkaan" nämä opinnot. Haluatko että lapsesi kokee ettei voisi puhua sinulle huolistaan?
Ei ole hyvää vanhemmuutta tukea kaikkea, mitä lapsi saa päähänsä. Vanhemman tehtävä on myös ohjata, jos nuori on menossa metsään.
No jos se on menossa mettätöihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, eipä näytä hyvälle cv:ssä, että olimpas tuossa muutaman vuoden kotona...
Omilleen muutto tietysti, jos on jo sen ikäinen! Jos on aikuinen, on myös aikuisen velvollisuudet. Vietin minäkin peräti 4 välivuotta, mutta omillani ja töitä tehden, osin ulkomailla. Kyllä ne opiskeluhalut tosiaan jossain vaiheessa heräävät, kun tekee suorittavaa työtä minimipalkalla jonkin aikaa. Itse tein sittemmin 2 tutkintoa, yhden AMK:n ja vielä aikuisena yliopistossa ihan normit kandin ja maisterin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori tai vanha kärjistäen melko yhden tekevää nyt. Välivuosi voi toisinaan olla kenelle tahansa hyvä juttu. Mutta välivuoteenkin kannattaa suhtautua, ainakin osittain vakavasti.
Tarkoitan, että jos tai kun aikoo viettää välivuoden niin jos mahdollista, etukäteen ainakin alustavasti suunnittelee mitä silloin aikoo tehdä. Monelle tulee toki väkisinkin välivuosi(a) jo siksi, ettei saa töitä (ai korkeintaan satunnaisia työpätkiä) tai saa "unelmiensa opiskelupaikkaa", eikä ole valmis ja halukas tekemeen kompromiseja. (Monille suosituimmille aloille on viime vuosina ollut ihan normaalia hakea useampi kerta)
Töiden tai unelmien opiskelupaikann saaminen ei ainakaan helpotu, jos käyttää aikansa vain ajelehtimiseen.
Kyllä. Kyllä sitä voi vaikka lukon jälkeen käytttää kuukauden sen isompia suunnittelematta tai tekemättä, mitään erityisen "järkevää",
Sen sijaan useampi kuukausi tai mahd. jopa vuosi(a) eläminen paljossa vain ajelehtien vailla minkäänlaista pyrkimystä, saati kuvitelmaa tai haavetta ja yritystä edetä "suunnitelmallisemmin" ei lupaa luullakseni kenellekään hyvää.
Sinkkumies
No höpöhöpö. Itselläni ei ollut mitään tavoitteita pitkään aikaan lukion jälkeen, mutta niin vain olen tehnyt kaksikin eri uraa vaativissa asiantuntijatehtävissä. Tai no, oli haaveita, jotka eivät toteutuneet, joten piti sopeutua ja muuttaa kurssia. Karsea ajatus, että 19-vuotiaana pitäisi tietää mihin tähtää ja pyrkiä siihen suoraa putkea.
Vierailija kirjoitti:
Omilleen muutto tietysti, jos on jo sen ikäinen! Jos on aikuinen, on myös aikuisen velvollisuudet. Vietin minäkin peräti 4 välivuotta, mutta omillani ja töitä tehden, osin ulkomailla. Kyllä ne opiskeluhalut tosiaan jossain vaiheessa heräävät, kun tekee suorittavaa työtä minimipalkalla jonkin aikaa. Itse tein sittemmin 2 tutkintoa, yhden AMK:n ja vielä aikuisena yliopistossa ihan normit kandin ja maisterin.
Niitä suorittavia töitä minimipalkalla ei enää juuri ole. Ylipäätään töihin pääsy on aktiivisen ihmisen juttu ja edellyttää, että useimmat elämän osa-alueet ovat timmissä kunnossa.
Todellinen vaihtoehto koulutukselle on lähinnä kotiin jääminen ja syrjäytyminen. Eikä se kyseinen pleikkari ja kokis -linja ole mitenkään aktiivisen epämukava. Mukavahan sitä on nukkua aamulla pitkään ja olla vailla erityisiä velvoitteita. Vaikka toki se tekee hallaa ihmiselle pidemmän päälle ja pienentää entisestään todennäköisyyttä työllistyä.
Aikansa kun lyö rankkasateessa villaa seinään tai rälläköi teräslaivassa -30 asteen pakkasessa niin kummasti rupeaa koulu taas maistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikansa kun lyö rankkasateessa villaa seinään tai rälläköi teräslaivassa -30 asteen pakkasessa niin kummasti rupeaa koulu taas maistumaan.
Noihin mainitsemiisi hommiin ei pääse ilman alan koulutusta, aukotonta CV:tä ja hyvää supliikkia haastattelussa.
Se ajatus, että työmarkkinoilla olisi tarjolla jotain "ojankaivajan hommia" joihin voisi vaan mennä, edustaa kadonnutta maailmaa. Sitä maailmaa, missä tekninen kehitys ei ollut kovin pitkällä ja palkat olivat matalat.
Meillä on kans sellainen lusmu yo kotona . Ei ole mitään tehnyt pääsykokeiden eteen. Aikaa olisi vielä lukea muutama viikko. Kaitpa joskus herää, kun rahaa ei tulekaan enää vanhemmilta.
Vielä yläasteella oli tosi ahkera ja todistus sen mukainen . Lukiossa alkoi veljeilemään lusmujen kanssa . Esimerkki ja keskustelu ei auta.
Ei auta muuta ,kuin kehottaa menemään elokuussa omaan vuokrakämpään ja elättäköön itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Lukion jälkeen ei t. korvausta. Amislainen saa koska valmistuu ammattiin.
Miten voi olla mahdollista!!!??? Lukio on miljoona kertaa vaativampi kuin amis!
Nuori? Se on kuule aikuinen. Tekee omat päätöksensä. Sinä vanhempana tuet sen jokaikistä tulevaisuudensuunnitelmaa. Miksi pitää nähdä negatiivista kaikessa. Mikään ei ole kamalampaa kun vanhempi joka yrittää ohjailla lapsiaan johonkin ennalta määrittelemäänsä "oikeaan" suuntaan. Moni lapsi aikuistuttuaan vierastaa sellaista vanhempaa joka on väen vängällä vastustanut lapsensa suunnitelmia.
Itse pidin useita välivuosia, opiskelin lukion jälkeen amiskassa ja päädyin lopulta sinne yliopistoon. En kyllä ole varma oliko tämä minulle oikea paikka ollenkaan mutta kaikki läheiset olivat sitä mieltä että tottakai minä yliopistoon menen. En ole varma tulenko tekemään näitä hommia ikinä, on ihan muita taipumuksia. Nyt ahdistaa kertoa näistä tuntemuksista perheelle kun tiiän miten ne pitää minua ihan hulluna jos "heitän hukkaan" nämä opinnot. Haluatko että lapsesi kokee ettei voisi puhua sinulle huolistaan?