Koen puolison exän hallitsevan suhdettani

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri sotkeutumassa/ sotkeutunut tällaiseen huolestuttavasti samalta tuntuvaan tilanteeseen. Olen vielä raskaana, niin asemani on aika heikko ( siis siltä tuntuu).

Miehen exä ja lasten äiti vie kaiken energian mieheltä, mikä juuri nyt olisi tärkeää kohdistaa uuden perheen rakentamiseen. Uhkailee lasten viemisellä kauas yms, josta mies on tietysti huolissaan. Ja joo, mies on miellyttäjätyyppiä ja itselläni alkaa olla pinna kireällä näiden asioiden suhteen. Ei taida olla mitään toivoa saada rauhaa uusperheen integroitumiselle ja onnelliselle odotukselle. Välillä mietin, että mihin olen oikein itseni laittanut. Lähikuukaudet näyttävät.

Voi ei. Voisitteko mennä todella nopeasti miehen kanssa uusperheeseen erikoistuneeseen pariterapiaan? Siellä saisit selkeyttä asiaan. Ja jos näyttää siltä, ettei mies tajua tai häntä ei kiinnosta, eroa ennen kuin katkeroidut ja uuvut. Asemasi ei ole heikko, kun seisot omilla jaloillasi, kuuntelet rehellisesti itseäsi ja sitä mitä tarvitset- suostut näkemään realiteetit ja sen, onko sun mahdollista voida hyvin tuossa kuviossa. Lapsi ei ole mikään syy joutua elämään sivustakatsojana omassa elämässä. Jos sulla ei ole mahdollista voida tuossa suhteessa hyvin, eroa, niin voit nauttia lapsesta ja elämästäsi muualla.  Uusperheen kehittyminen vie vuosia, mut ratkaisevaa on, kiinnostaako miestä pätkääkään lähteä kulkemaan sitä tietä vai aikooko keskittyä exänsä miellyttämiseen. Pidä huoli itsestäsi, ja pää selkeänä sen suhteen mikä on sulle hyväksi ja mikä ei. Uusperhe voi olla aivan järkyttävä rajaton sotku. Tai sitten sen voi saada toimimaan. Hakekaa ainakin apua ja asiantuntevaa tukea.

Meillä oli piinaava syyllistäjä-ex, joka soitteli ja tekstaili miehelleni vaikka sitten kesken meidän kahden aikuisen lomamatkan, että kun tämä lapsi ei nyt suostu syömään hernekeittoa ja sinun pitää nyt tämä asia HETI ratkaista. Ihan milloin vain ex vinkaisi, miehen olisi pitänyt olla valppaana vastaamaan. Useat asioista eivät edes liittyneet lapseen, vaan exän omaan kykenemättömyyteen hoitaa asioitaan kuin aikuinen ja joissa oli tottunut hyppyyttämään miestään jo kun se oli jo entinen mies.

Minun tultuani tähän kuvioon mukaan laitoin ensimmäisenä stopin exän passaamiselle. Exää ei kyyditä mihinkään, exälle ei kanneta, exän huonekaluja ei käydä korjaamassa eikä sulaketaulua katsomassa - ex hoitaa ne asiat ihan itse.

Sitten laitoin stopin lapsen asioiden pyörittelylle eestaas. Kun lapsi on äidillään, äiti hoitaa. Kun se on isällään, isä hoitaa. Kaikista pikku mielipahoista tai kahvilla käymisistä ei tarvitse neuvotella, ei edes siitä mennäänkö kesälomalla ensin mökille vai huvipuistoon. Vain maasta poistumiseen tarvitaan toisenkin vanhemman lupa.

Edelleen, vaikka lapsi on jo iso teini, ex yrittää tätä veivaamiskuviota aina silloin tällöin. Koittaa, josko mies lähtisi mukaan omituiseen hippasteluun, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa exälle mielihyvää huomion saamisesta ja oman asiansa läpi puskemisesta.  Itse laitoin exän numeron estoon jo vuosia sitten, kun yritti ulottaa huutomääräilynsä minuunkin.

AP: miehen täytyy laittaa exä ruotuun. Jos se ei sitä tee, kohdista katse horisonttiin ja kävele sinne. Säästä aikaasi. Tämä uusperheily ei ole heikkohermoisten laji.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli piinaava syyllistäjä-ex, joka soitteli ja tekstaili miehelleni vaikka sitten kesken meidän kahden aikuisen lomamatkan, että kun tämä lapsi ei nyt suostu syömään hernekeittoa ja sinun pitää nyt tämä asia HETI ratkaista. Ihan milloin vain ex vinkaisi, miehen olisi pitänyt olla valppaana vastaamaan. Useat asioista eivät edes liittyneet lapseen, vaan exän omaan kykenemättömyyteen hoitaa asioitaan kuin aikuinen ja joissa oli tottunut hyppyyttämään miestään jo kun se oli jo entinen mies.

Minun tultuani tähän kuvioon mukaan laitoin ensimmäisenä stopin exän passaamiselle. Exää ei kyyditä mihinkään, exälle ei kanneta, exän huonekaluja ei käydä korjaamassa eikä sulaketaulua katsomassa - ex hoitaa ne asiat ihan itse.

Sitten laitoin stopin lapsen asioiden pyörittelylle eestaas. Kun lapsi on äidillään, äiti hoitaa. Kun se on isällään, isä hoitaa. Kaikista pikku mielipahoista tai kahvilla käymisistä ei tarvitse neuvotella, ei edes siitä mennäänkö kesälomalla ensin mökille vai huvipuistoon. Vain maasta poistumiseen tarvitaan toisenkin vanhemman lupa.

Edelleen, vaikka lapsi on jo iso teini, ex yrittää tätä veivaamiskuviota aina silloin tällöin. Koittaa, josko mies lähtisi mukaan omituiseen hippasteluun, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa exälle mielihyvää huomion saamisesta ja oman asiansa läpi puskemisesta.  Itse laitoin exän numeron estoon jo vuosia sitten, kun yritti ulottaa huutomääräilynsä minuunkin.

AP: miehen täytyy laittaa exä ruotuun. Jos se ei sitä tee, kohdista katse horisonttiin ja kävele sinne. Säästä aikaasi. Tämä uusperheily ei ole heikkohermoisten laji.

Hah, raikasta luettavaa! Ainoa mitämietin tuossa, niin minun uusperheessäni- ennen kuin siitä lähdin- otin aika paljon vastuuta noista rajoista jotka olisivat kuuluneet miehelle- sillä seurauksella että mies uhriutui- ja syytti minua kontrolloinista- jota tuo tietysti olikin. Että sikäli on aika taitolaji, mihin ne rajat lattaa ja kuka laittaa. Ja vaikka itse pyrin lopulta laittamaan ne rajat siihen, mikä on mulle ok ja ei, uuvuin.  Että katson aika tärkeäksi asiaksi sen, että se mies on ihan itse halukas  ja aktiivinen laittamaan ne riittävät rajat. Muuten elämä käy raskaaksi. Ja kontrolloiva ex  vaihtuu kontrolloivaksi nyxäksi ja p****housu mies voi jatkaa vastuutonta vapaamatkustustaan ku naiset hoitaa likaisen työn.  

Uusperhe on tosiaan vaikea laji, kannattaa tutustua esim. kirjallisuuteen, että tietää mihin on hyppäämässä. Noin teoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ylireagoi. Tuo on puhdasta vallankäyttöä.

Meillä voi mennä monta kuukauttakin ennenkuin kuulen eksästäni, tai mies kuulee omasta eksästään. Jos ei ole asiaa, niin ei ole tarvetta olla yhteydessäkään.

Omituista, mikäli teillä on exien kanssa alakouluikäisiä pikkulapsia.

Mikä siinä on omituista? Vaihtoajat on sovittu. Jos niihin ei tule muutoksia, niin miksi pitää ottaa yhteyttä?

Meillä keskustellaan esim. koulusta, yhteisistä säännöistä (ruutuaika), lasten terveydestä, isommista hankinnoista, lomista jne. Lisäksi jutellaan sitä sun tätä, tänään ex soitti lasten lemmikkiin liittyen. 

Perheen yhteinen whatsapp ryhmä toimii edelleen, sinne on kiva saada viestejä ja kuvia, kun lapset ovat toisen luona. 

Lisäksi olemme sopineet, että jos omalla viikolla tarvitsee lapsille hoitajaa, ex on ensimmäinen, jolta kysytään. Asumme lähekkäin, joten lasten on helppo kulkea. 

Jos tämä sopii kaikille osapuolille niin mikäs siinä.

Mut on mahdollista että oletetuista neljästä aikuisesta joku ei olekaan niin suurisydäminen että ei tällaista laajennettua perhettä näe ihanana asiana.

Sit voi valita tietenkin että lähteekö vai pureeko hammasta. Toivottavasti puhuu ensin. Eikä tuo yksi iso bonusperhe ole mikään tavoitetila tietenkään, saa olla ihan vaan eronnutkin.

Olisin varmaan samanlainen ex-vaimoke tuossa tilanteessa. Taka-ajatuksena mukavien välien lämmittämä ydinperheen korjaantuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies halusi olla isä eron jälkeenkin, joten kuulumisia vaihdettiin tiuhaan tahtiin. Nyt lapsi oppi sitä ja tätä, nyt on allergista ihottumaa jne. Isä oli koko ajan kartalla siitä, missä mennään.

Siten kuvioon tuli uusi naisystävä, joka kieltä koko tämän viestittelyn. Niinpä isä saattoi hakea lasta päivähoidosta minun vapaapäivänäni, koska ei vapaapäivästä tiennyt. Viikko/viikko -systeemi purettiin ja lapsi oli isällä ensin joka toisen viikonlopun torstaista sunnuntaihin, sitten enää pelkän viikonlopun ja lopulta ei sitäkään. Koska isällä oli uusi perhe eli naisystävä, niin kaikki aikaisemman elämän yhteydenpito oli roikkumista entisessä suhteessa.

Lapsella on tänä vuonna rippijuhla ja yllättäen isä soitti ja kysyi, milloin konfirmaatio on tai onko sitä lainkaan. Kuulin lapsen vastaavan, että ei hän tiedä eikä hän halua sinne ketään vieraita ihmisiä toljottamaan.

Isän oma valinta.

Ottamatta kantaa teidän tapaukseen, on luonnollista että asiat muuttuvat, kun kuvioon tulee uusi ihminen. Eihän se vanha dynamiikka silloin voi enää toimia, vaan pitää määritellä uudestaan niin, että se uusi ihminen on mukana ja löytää paikkansa. 

Ja on ihan normaalia, että se uusi ihminen vie tilan lapselta. Mutta myös isän tulisi ymmärtää, että hän ei ole enää lapselleen tärkeä, kun lapsen elämään tulee uusia ihmisiä. Ei pidä tunkea lapsensa elämään, kun on ensin työntänyt lapsen pois omastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli piinaava syyllistäjä-ex, joka soitteli ja tekstaili miehelleni vaikka sitten kesken meidän kahden aikuisen lomamatkan, että kun tämä lapsi ei nyt suostu syömään hernekeittoa ja sinun pitää nyt tämä asia HETI ratkaista. Ihan milloin vain ex vinkaisi, miehen olisi pitänyt olla valppaana vastaamaan. Useat asioista eivät edes liittyneet lapseen, vaan exän omaan kykenemättömyyteen hoitaa asioitaan kuin aikuinen ja joissa oli tottunut hyppyyttämään miestään jo kun se oli jo entinen mies.

Minun tultuani tähän kuvioon mukaan laitoin ensimmäisenä stopin exän passaamiselle. Exää ei kyyditä mihinkään, exälle ei kanneta, exän huonekaluja ei käydä korjaamassa eikä sulaketaulua katsomassa - ex hoitaa ne asiat ihan itse.

Sitten laitoin stopin lapsen asioiden pyörittelylle eestaas. Kun lapsi on äidillään, äiti hoitaa. Kun se on isällään, isä hoitaa. Kaikista pikku mielipahoista tai kahvilla käymisistä ei tarvitse neuvotella, ei edes siitä mennäänkö kesälomalla ensin mökille vai huvipuistoon. Vain maasta poistumiseen tarvitaan toisenkin vanhemman lupa.

Edelleen, vaikka lapsi on jo iso teini, ex yrittää tätä veivaamiskuviota aina silloin tällöin. Koittaa, josko mies lähtisi mukaan omituiseen hippasteluun, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa exälle mielihyvää huomion saamisesta ja oman asiansa läpi puskemisesta.  Itse laitoin exän numeron estoon jo vuosia sitten, kun yritti ulottaa huutomääräilynsä minuunkin.

AP: miehen täytyy laittaa exä ruotuun. Jos se ei sitä tee, kohdista katse horisonttiin ja kävele sinne. Säästä aikaasi. Tämä uusperheily ei ole heikkohermoisten laji.

Meillä tuo johti lasuun: isäviikolla isä ei hoitanutkaan. Ei hammaslääkäriä, ei neuvolaa, ei mitään. Ja koska exän uusin piti tiukat rajat, niin äiti ei saanut mitään tietoa lapsestaan isäviikolta. Kun äiti oppi, että viestejään ei lueta, niin oltiinkin jo keskustemassa sossun kanssa siitä, miksi lapsella joka toinen viikko on päiväkodissa varavaatteet ja tarvittaessa kumisaappaan, joka toisella viikolla ei välttämättä edes pipoa. Isän mielestä vika oli äidissä, joka ei hoida asioita valmiiksi, hänhän se äiti on.

Nykyisen puolisoni sisko on eronnut, mutta heillä on itsestäänselvää, että lapselle tärkeät ihmiset ovat samalla puolella ja uudet asuinkumppanit saavat hyväksyä sen, että isä on lapsen elämässä joka viikko ihan samalla tavalla kuin äitikin. Lapsi ei joudu jakamaan vanhempiaan ja se näkyy lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies halusi olla isä eron jälkeenkin, joten kuulumisia vaihdettiin tiuhaan tahtiin. Nyt lapsi oppi sitä ja tätä, nyt on allergista ihottumaa jne. Isä oli koko ajan kartalla siitä, missä mennään.

Siten kuvioon tuli uusi naisystävä, joka kieltä koko tämän viestittelyn. Niinpä isä saattoi hakea lasta päivähoidosta minun vapaapäivänäni, koska ei vapaapäivästä tiennyt. Viikko/viikko -systeemi purettiin ja lapsi oli isällä ensin joka toisen viikonlopun torstaista sunnuntaihin, sitten enää pelkän viikonlopun ja lopulta ei sitäkään. Koska isällä oli uusi perhe eli naisystävä, niin kaikki aikaisemman elämän yhteydenpito oli roikkumista entisessä suhteessa.

Lapsella on tänä vuonna rippijuhla ja yllättäen isä soitti ja kysyi, milloin konfirmaatio on tai onko sitä lainkaan. Kuulin lapsen vastaavan, että ei hän tiedä eikä hän halua sinne ketään vieraita ihmisiä toljottamaan.

Isän oma valinta.

Ottamatta kantaa teidän tapaukseen, on luonnollista että asiat muuttuvat, kun kuvioon tulee uusi ihminen. Eihän se vanha dynamiikka silloin voi enää toimia, vaan pitää määritellä uudestaan niin, että se uusi ihminen on mukana ja löytää paikkansa. 

Ja on ihan normaalia, että se uusi ihminen vie tilan lapselta. Mutta myös isän tulisi ymmärtää, että hän ei ole enää lapselleen tärkeä, kun lapsen elämään tulee uusia ihmisiä. Ei pidä tunkea lapsensa elämään, kun on ensin työntänyt lapsen pois omastaan.

No jos isän kaikki vapaa-aika on ennen mennyt lasten asioihin, ei se tietenkään mene enää, jos on uusi suhde.  Kyllähän ydinperheessäkin on tärkeää ottaa parisuhteelle riittävästi aikaa. Ja kyllä on jotain pielessä, jos uuden ihmisen tuleminen kuvioihin aiheuttaa sen, että isän merkitys lapsen elämässä lakkaa. Ihan muu kuin se uusi ihminen.  Ja niinkuin omien vanhempiensakin kanssa- lapsi ei voi hallita kaikkea, vaan hänen pitää hyväksyä se, että vanhemmalla on myös oma aikuinen elämä, johon hänellä ei ole pääsyä. Tää on ihan normaali kasvun edellytys. Jonka voi vapaasti ymmärtää vääärin.  Uuden ihmisen tullessa kuvioon lapsen todellakin täytyy jakaa isänsä hänen aikuisen rakkauselämänsä kohteen kanssa- isä ei ole vain hänen tarpeitaan varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli piinaava syyllistäjä-ex, joka soitteli ja tekstaili miehelleni vaikka sitten kesken meidän kahden aikuisen lomamatkan, että kun tämä lapsi ei nyt suostu syömään hernekeittoa ja sinun pitää nyt tämä asia HETI ratkaista. Ihan milloin vain ex vinkaisi, miehen olisi pitänyt olla valppaana vastaamaan. Useat asioista eivät edes liittyneet lapseen, vaan exän omaan kykenemättömyyteen hoitaa asioitaan kuin aikuinen ja joissa oli tottunut hyppyyttämään miestään jo kun se oli jo entinen mies.

Minun tultuani tähän kuvioon mukaan laitoin ensimmäisenä stopin exän passaamiselle. Exää ei kyyditä mihinkään, exälle ei kanneta, exän huonekaluja ei käydä korjaamassa eikä sulaketaulua katsomassa - ex hoitaa ne asiat ihan itse.

Sitten laitoin stopin lapsen asioiden pyörittelylle eestaas. Kun lapsi on äidillään, äiti hoitaa. Kun se on isällään, isä hoitaa. Kaikista pikku mielipahoista tai kahvilla käymisistä ei tarvitse neuvotella, ei edes siitä mennäänkö kesälomalla ensin mökille vai huvipuistoon. Vain maasta poistumiseen tarvitaan toisenkin vanhemman lupa.

Edelleen, vaikka lapsi on jo iso teini, ex yrittää tätä veivaamiskuviota aina silloin tällöin. Koittaa, josko mies lähtisi mukaan omituiseen hippasteluun, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa exälle mielihyvää huomion saamisesta ja oman asiansa läpi puskemisesta.  Itse laitoin exän numeron estoon jo vuosia sitten, kun yritti ulottaa huutomääräilynsä minuunkin.

AP: miehen täytyy laittaa exä ruotuun. Jos se ei sitä tee, kohdista katse horisonttiin ja kävele sinne. Säästä aikaasi. Tämä uusperheily ei ole heikkohermoisten laji.

Meillä tuo johti lasuun: isäviikolla isä ei hoitanutkaan. Ei hammaslääkäriä, ei neuvolaa, ei mitään. Ja koska exän uusin piti tiukat rajat, niin äiti ei saanut mitään tietoa lapsestaan isäviikolta. Kun äiti oppi, että viestejään ei lueta, niin oltiinkin jo keskustemassa sossun kanssa siitä, miksi lapsella joka toinen viikko on päiväkodissa varavaatteet ja tarvittaessa kumisaappaan, joka toisella viikolla ei välttämättä edes pipoa. Isän mielestä vika oli äidissä, joka ei hoida asioita valmiiksi, hänhän se äiti on.

Nykyisen puolisoni sisko on eronnut, mutta heillä on itsestäänselvää, että lapselle tärkeät ihmiset ovat samalla puolella ja uudet asuinkumppanit saavat hyväksyä sen, että isä on lapsen elämässä joka viikko ihan samalla tavalla kuin äitikin. Lapsi ei joudu jakamaan vanhempiaan ja se näkyy lapsessa.

Ja tämä edellyttää myös molemmilta vanhemmilta fiksua suhtautumista toisen uuteen puolisoon.  Muuten ei synny uusia toimivia perheitäkään. Ne uudet puolisot on ihan yhtä tärkeitä kuin kaikki muutkin siinä kuviossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille asiallisesti vastanneille.

Heidän erostaan on pari vuotta, eli meidän suhteemme on melko nuori vielä. Exällä ei ole uutta kumppania tietääkseni, minä olen puolisoni ensimmäinen eronsa jälkeen. Puolisoni haluaisi vähemmän yhteydenottoja, vaihdot ilman exän näkemistä jne., mutta ex ei suostu.

Tilanne on itselleni ihan uusi, ehkä pitää kasvattaa omaa kärsivällisyyttäni. Lapset ovat ihania, mutta en kaipaa exää kolmanneksi suhteeseni..

Usein (kokemusta tuttavapiiristä), kun ero tulee lasten ollessa pieniä, niin siinä sovitaan, että erotaan sovussa ja lapsille säilytetään kummankin vanhemmuus. Se toimii, kun kumpikin on sinkkuja ja haluaa vielä lasten parasta.

Ongelmia tulee aina siinä vaiheessa (varsinkin jos mies alkaa seurustelemaan), kun toinen löytää uuden. Enää ei olekaan aikaa lapsille ja lapset ei niin kiinnosta. Toisella vanhemmalla tulee hätä, että tähänkö tämä vanhemmuus jää toisella ja hän jää yksin hoitamaan lapsia.

Siirtymävaihe voi olla rankka. Usein käykin niin, että jos mies löytää uuden, niin ne lapset vain unohtuu, kun ei uusi tyttöystäväkään oikein välitä siitä, että joka toinen viikonloppu vieraat lapset asuu heillä. Siirrytään siihen, että lapset käy joka toinen viikonloppu ja siitä ne alkaa harvenemaan enemmänkin.

Joten siinä käy juuri niin kuin se toinen vanhemmista pelkää. Isää ei enää lapset kiinnosta ja uusi vaimokaan ei ole mitenkään otettu ex-vaimon lapsista.

Meillä on siirrytty viikko-viikko -aikatauluun. Aiemmin lapsi oli paljon enemmän äidillään, mistä seurasi se, että jatkuvasti piti olla äidin menojen takia veivaamassa omia aikatauluja. Lapsi saattoi putkahtaa miehelle tunnin varoitusajalla. Tai sitten sitä piti lähteä hakemaan jostain ja aina sai odottaa vähintään puoli tuntia, usein enemmänkin. Lomien sopiminen oli täysin mahdotonta, koska kesken kesälomamökkeilyn olisikin pitänyt olla yhtäkkiä äidin luona monen sadan kilometrin päässä joku random iltapäivä, koska äiti halusi.

Vasta kun päästiin miehen ja lapsen aloitteesta tähän nykyiseen kauhun tasapainoon, on exä joutunut pakosti hiljentymään. Koulun lomapäivät lasketaan ja jaetaan tasan 50-50, koska minä en jaksa yhtään sitä puliveivausta, jota metrinkään siiman antaminen aiheuttaa. Mies, lapsi ja minäkin olemme nykytilanteeseen paljon tyytyväisempiä.

T: se jonka miehellä on syyllistäjä-exä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ylireagoi. Tuo on puhdasta vallankäyttöä.

Meillä voi mennä monta kuukauttakin ennenkuin kuulen eksästäni, tai mies kuulee omasta eksästään. Jos ei ole asiaa, niin ei ole tarvetta olla yhteydessäkään.

Omituista, mikäli teillä on exien kanssa alakouluikäisiä pikkulapsia.

Mikä siinä on omituista? Vaihtoajat on sovittu. Jos niihin ei tule muutoksia, niin miksi pitää ottaa yhteyttä?

Meillä keskustellaan esim. koulusta, yhteisistä säännöistä (ruutuaika), lasten terveydestä, isommista hankinnoista, lomista jne. Lisäksi jutellaan sitä sun tätä, tänään ex soitti lasten lemmikkiin liittyen. 

Perheen yhteinen whatsapp ryhmä toimii edelleen, sinne on kiva saada viestejä ja kuvia, kun lapset ovat toisen luona. 

Lisäksi olemme sopineet, että jos omalla viikolla tarvitsee lapsille hoitajaa, ex on ensimmäinen, jolta kysytään. Asumme lähekkäin, joten lasten on helppo kulkea. 

Mitä ihmeen keskusteltavaa on koulusta, jos lapsi osaa itsekin keskustella asioistaan, tai ei ole mikään häirikkö?

Meillä ei ole yhteisiä sääntöjä. Eksäni on kontrolloija, enkä todellakaan anna hänen tulla kontrolloimaan elämääni. Siksi ei voi olla yhteisiä sääntöjä.

Aika harvoin on yhteisiä hankintoja. Elareistahan ne maksetaan.

Jos lapsilla ei ole kroonisia sairauksia, tai ne ovat kurissa lääkityksen kanssa, niin ei ole terveydestä keskusteltavaa.

Lomat keskustellaan kerran vuodessa.

Eli tikusta teet asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille asiallisesti vastanneille.

Heidän erostaan on pari vuotta, eli meidän suhteemme on melko nuori vielä. Exällä ei ole uutta kumppania tietääkseni, minä olen puolisoni ensimmäinen eronsa jälkeen. Puolisoni haluaisi vähemmän yhteydenottoja, vaihdot ilman exän näkemistä jne., mutta ex ei suostu.

Tilanne on itselleni ihan uusi, ehkä pitää kasvattaa omaa kärsivällisyyttäni. Lapset ovat ihania, mutta en kaipaa exää kolmanneksi suhteeseni..

Usein (kokemusta tuttavapiiristä), kun ero tulee lasten ollessa pieniä, niin siinä sovitaan, että erotaan sovussa ja lapsille säilytetään kummankin vanhemmuus. Se toimii, kun kumpikin on sinkkuja ja haluaa vielä lasten parasta.

Ongelmia tulee aina siinä vaiheessa (varsinkin jos mies alkaa seurustelemaan), kun toinen löytää uuden. Enää ei olekaan aikaa lapsille ja lapset ei niin kiinnosta. Toisella vanhemmalla tulee hätä, että tähänkö tämä vanhemmuus jää toisella ja hän jää yksin hoitamaan lapsia.

Siirtymävaihe voi olla rankka. Usein käykin niin, että jos mies löytää uuden, niin ne lapset vain unohtuu, kun ei uusi tyttöystäväkään oikein välitä siitä, että joka toinen viikonloppu vieraat lapset asuu heillä. Siirrytään siihen, että lapset käy joka toinen viikonloppu ja siitä ne alkaa harvenemaan enemmänkin.

Joten siinä käy juuri niin kuin se toinen vanhemmista pelkää. Isää ei enää lapset kiinnosta ja uusi vaimokaan ei ole mitenkään otettu ex-vaimon lapsista.

Tapaukset ovat varmasti erilaisia, mutta luulenpa, että sillä exällä on jonkin verran mahdollisuutta vaikuttaa tähän. Jos tässä kohtaa rupeaa hankalaksi, kaivaa maata lastensa jalkojen alkta. NImittäin KUKAAN uus puoliso ei halua elämäänsä mitään kiusaaja-exää. Kyllä tosiaan on ihan tarpeeksi siinä, että vastaanottaa kotiinsa vieraat lapset ja heidän kauttaan kaiken sen mitä sieltä äidin kotoa tulee lasten mukana.  Tietysti merkitystä on miehelläkin ja iso vastuu. Mut on iso asia ottaa elämäänsä vieraita lapsia, ja jos se äitiliini vielä on ilkeä kiusantekijä, motivaatio laskee kyllä aika helposti. 

Up

nosto

Itsellä vähän sama tilanne. Lapset miehellä jo teinejä-

Itse kasvoin eroperheessä, mutta vanhempani tulivat silti hyvin keskenään toimeen. Jotenkin tuntuu kauhean kylmältä, jos minut olisi työnnetty johonkin käytävään odottamaan jotain vaihtoa, koska iskä ja äiskä eivät voi enää edes parin metrin päässä toisistaan yhtä minuuttia seistä. 

Kun menet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, niin mukana tulee tietenkin perhe. Se nainen, joka sinua vaan ärsyttää, on noiden lapsien rakkain ihminen, niiden äiti. Alkaako nuo vieraat lapset käydä ehkä hermoillesi, kun saat omia lapsia?

Jotenkin aina säälittää nämä pakolla reissaavat lapset. Tänään mennään toiseen kotiin eikä sinulta kysytä. Tuossa on sinulle uusi äiti, tykkää hänestä. Oman äitisi kanssa et tänä viikonloppuna puhua. 

Kuulostaa siltä, että ex ei ole päässyt yli erosta ja yrittää elää ydinperhe-elämää vaikka ollaan jo erottu. Ex ei pysty hyväksymään, että entisellä miehellään on uusi nainen ja lasten varjolla tekee kaikesta mahdollisimman vaikeaa. Tämän vuoksi en ala koskaan millekään miesten kanssa joilla on lapsia. Exät hyppyyttävät heitä minkä kerkeävät ja aina on tekosyynä yhteiset lapset ja jos ei tee niin kuin exä sanoo niin kiristää lasten tapaamisilla. Tilanne ei tule muuttumaan kuin vasta sitten jos tämä ex löytää itselleen uuden miehen ja mitä jos ei löydäkään. 

Miehen kuuluu asettaa rajat exälle. Tuosta on vara laskea ettei lasten hyvinvointi kiinnosta.