Vuokralla asuminen kyllästyttää, mutta miten ihmeessä saisi jotain 25 000 euroa kasaan, että voisi saada lainaa?
Tympii maksaa kallista vuokraa. Moni sanoo, että eihän se nyt ole viisasta maksaa 1500 euroa kuussa asumisesta jollekin muulle, kun samalla hinnalla lyhentäisi jo omaa asuntolainaa mukavasti. Niinpä.
Mutta kun ei meillä ole kuin muutama tuhat asuntosäästötilillä. Jos kämppä maksais sen about 250 000, niin aika kauan kestää kerätä tuota summaa. Helpompaa varmaan olisi, jos edes joku tässä huushollissa olis vakituisissa kokoaikatöissä, mutta tulot on tosi epäsäännölliset. Nyt justiinsa pystytään laittamaan useampi satanen kuussa säästöön, mutta tälläkin tahdilla menisi vuosia, ennen kuin yli 20 000 olisi kasassa. Ja tässä välissä voi tulla kausia, että ei pystykään laittamaan satasia sivuun. Varmaan rahat on koossa sitten, kun lapset jo muuttaa pois, ja saadaan ostaa joku vanhuudenmökki kahdestaan...
Miten muut pätkätyöläiset on saaneet omarahoitusosuuden kasaan? Vai onko monillakin antaa jotain vakuuksia, ettei säästössä tarvitse olla koko summaa?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Palkat ovat yleensä maakunnissa pienemmät.
2 töissäkäyvää ihmistä tarvitsee yleensä 2 autoa.
Palkat lienevät hieman suuremmat pk-seudulla, mutta eivät millään muotoa niin paljon isommat, että se kompensoisi suuremmat asumiskustannukset.
Ja pk-seudulla, ellei asu ja käy töissä just Helsingin ydinkeskustassa, niin täälläkin perheelle todellakin kaksi autoa on aivan ehdoton pakko. Ellei sitten halua rynkyttää julkisilla 1-2 tuntia sellaiseen paikkaan, mihin omalla autolla pääsee vartissa.
Mutta minkäs teet, kun molemmilla on työpaikat ja urat täällä, niin aika vähän jää vaihtoehtoja. Joten täällä on sitten pakko tyytyä pieniin tontteihin ja säälittävän kokoisiin "taloihin", kun ei persaus kestä maksaa miljoonaa ihmisasumukseksi luokiteltavasta talosta.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa johonkin uuteen asoon, johon saatte asomaksuun 100 % vakuuden itse asunnosta. Maksatte asolainaa pois vaikka vähän reilummin kuussa ja 2-5 vuoden päästä teillä on käsiraha tuon hintaiseen asuntoon. Ensiasuntoon tarvitaan 5 % käsiraha. Jos ei ole ensiasunto, niin 15 % ja siihen menee sitten enemmän aikaa. Asomaksu yleensä kasvaa indeksikorotuksella eli on melko riskitön sijoitus, kun korotkin on alhaalla. Tai halvempi vuokra-asunto ja säästätte. Itse olen nyt "säästänyt" asoasumisella n. 12000 euroa reilussa neljässä vuodessa.
Korjaan tätä kirjoittajaa, ettei edes asoon saa enää 100% rahoitusta vaan ensiason ostajalle 95% rahoituksen.
, k kirjoitti:
Meillä lapsi nro syntyi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.
Kun oli vauva ja vanhemmat opiskelijoita, tulitaivas aukesi.
Kesken opiskeluiden mies meni armeijaan, valtio maksoi kaikki.Esikoinen oli ns helppo lapsi, haluttiin hänelle nopeasti sisarus. Sitten heti perään syntyi vielä lapsi nro 3.
Appivanhemmat auttoivat aivan älyttömästi . Olin jäämässä kesäksi kotiin, anoppi kielsi ja määräsi hakemaan työkokemusta. Niin fiksua.
Lapset menivät heti, kun oli mahdollista päiväkotiin ja tämäkin oli tietenkin ilmaista, tulojen mukaan.
Mies valmistui toivotuissa ajassa ja pääsi gradupaikkaan töihin. Itse valmistuin vuotta myöhemmin ja pääsin samaan firmaan töihin.Appivanhemmat esim ottivat kesällä yhden tytön ma, toisen ke ja kaikki 3 pe jne. Seuraavalla viikolla vuoro kiersi jne.
Olimme asuneet ihan pilkkahinnalla opiskelija-asunnossa. Neliöitä oli 60 , iso kaksio alkavilla ja mahduimme siihen loistavasti. 1 krs kerrostalossa, omalla pihalla. Kun minä pääsin töihin , alkoi lähtölaskenta halvasta asunnosta muuttaminen ja 5 henkisenä perheenä tarvitsimme enemmän tilaa.
Jälleen kerran apppivanhemmat jyräsivät ja ostimme 5 h ja k rivitaloasunnon. He takasivat lainan, silloin henkilötakaus riitti ja heillä omaisuutta on paljon, paljon enemmän.Elämä oli ollut tähän asti todella helppoa. Tuet juoksivat, riitti, että luennoilla oli ajoissa. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta siihen oltiin totuttu. Lapset tyytyivät kaikkiin vaatteisiin, joita saatiin lahjoituksena, kesäloma oli sitä, että oltiin isovanhempien luona.
Töihin piti mennä ajoissa, alkoi kuka vie lapset, kuka hakee, kuka on kotona, kun joku sairastaa. Yhtäkkiä piti maksaa 2 lapsen päivähoitomaksut, yhden lapsen iltapäiväkerhon maksut, lainaa, yhtiövastiketta. Pelkästään sähkölasku triplaantui . Kodissa on sauna kaiken muun päälle.
Kun paletti oli hallussa, tulin yllätysraskaaksi. Äitiyspäivärahan kanssa vielä eli, mutta lasten kasvaessa kulut nousivat jatkuvasti. Enää ei kelvannut vanhat vaatteet, oli fillarihankintoja, kännyköitä jne.
Meillä kävi mäihä. Ostimme hyvään aikaan asunnon, pystyimme opiskelemaan ja olemaan vanhempia samaan aikaan ja lopuksi saimme hyvät työpaikat.
Kun vauva on tyytyväinen äitiyspakkauksen vaatteisiin, ei 15 vuotiaalle enää kelpaa mikään äidin valitsema. Vaikka tienaat hyvin, valtio kyllä muistaa viedä omansa.En tietenkään muuttaisi mitään elämässäni, mutta jos joku olisi kertonut paljonko lapsiin menee rahaa 13-17 vuotiaana. Numerot riittävät esikoisella lukioon ja haluaa opiskella mahdollisimman pitkälle, mutta lukiokirjat 4.lle. Huh !
Asuntolainaa on vielä 8 vuotta ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa. 8 vuoden aikana tulee taloon ainakin putkiremontti , rahanmenoa riittää.
Ostakaa asunto ennen lapsia. Siitä on helpompi muuttaa isompaan.
Tietenkin elintaso on korkeampi, mutta omaa rahaa minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan. En kaipaa mitään. Mutta salaa olen kateellinen niille, jotka sisustavat asuntojaan ja käyvät kahvilla.
Toisen asteen koulutus muuttuu maksuttomaksi 2021 syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
Palkat lienevät hieman suuremmat pk-seudulla, mutta eivät millään muotoa niin paljon isommat, että se kompensoisi suuremmat asumiskustannukset.
Toisaalta jos jää työttömäksi, täällä löytää uuden työn helpommin kuin jossain pienellä paikkakunnalla. Ilman autoakin pärjää todella monessa paikassa ja täällä on mahdollisuus myös yhteiskäyttöauton käyttöön silloin kun autolle on tilapäinen tarve. Asunnosta saa luotettavammin omansa takaisin kuin maakunnissa, joku arvo pitää sillekin antaa.
Täällä on myös paljon niitä hyväpalkkaisia hommia, joita ei oikein muualla ole. Tai sanotaan niin päin, että muualla voi olla samoja hommia, mutta ei samalla tasolla ja samalla palkalla. Mieheni esim. tienaa koodaajana (ilman yhtäkään alaista) 9800€/kk. Hän saisi varmaan töitä muualtakin kuin Helsingistä, mutta ei samalla palkalla. Onneksi viihdytään täällä, mutta on niitäkin jotka eivät viihdy, mutta oman alan töitä vaan ei ole muualla Suomessa ja joutuvat vähän vastentahtoisesti täällä asumaan.
Kannattaa itse kunkin pitää huoli siitä, että oma jälkikasvu tekee sopivaa ennakointia asumisen suhteen. Opiskelijan kannattaa ilman muuta nostaa opintolaina ja tallettaa se ASP-tilille vaikkei vielä asunnonostoa osaisi ajatellakaan. Ne rahat saa sieltä tililtä pois jos suunnitelmat muuttuvat, mutta toisaalta jos kaikki menee hyvin, niin siinä on omarahoitusosuus kasassa heti opintojen jälkeen ja pääsee opiskeluasunnosta suoraan omaan asuntoon.
Minä säästin 10 vuotta ASP-tilille. Sitten ostin asunnon viime vuoden marraskuussa. Nyt kaduttaa epäonnistunut ajoitus. Olisi niin paljon turvallisempi olo, jos se raha olisi vielä käteisenä tilillä ja asuisi vuokralla. En tiedä, kannattaako omistusasuminen. Se tunne, kun on rahat kiinni seinissä ei ole hyvä. Puhutaan omistusasumisen paremmuudesta, muta kyllä se vuokra-asuminen on helpompaa ja joustavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä säästin 10 vuotta ASP-tilille. Sitten ostin asunnon viime vuoden marraskuussa. Nyt kaduttaa epäonnistunut ajoitus. Olisi niin paljon turvallisempi olo, jos se raha olisi vielä käteisenä tilillä ja asuisi vuokralla. En tiedä, kannattaako omistusasuminen. Se tunne, kun on rahat kiinni seinissä ei ole hyvä. Puhutaan omistusasumisen paremmuudesta, muta kyllä se vuokra-asuminen on helpompaa ja joustavampaa.
Voit laittaa asunnon vuokralle ja muuttaa vuokralle itse..
Vierailija kirjoitti:
Vuokralla asuminen ei kyllästytä.
Etenkään 1.6. alkaen, kun työkkärimassien suojaosa nousee 500:aan.
Täysi asumistuki edelleen kehissä.
Tuen jälkeen mulle jää 80e vuokraa itselle.
500 brutto = 400 netto.
Jää muuhun elämään vuokran jälkeen 820 netto. Netti ja puhelin 40. Sähkö 10e/kk.
Vajaa 800 kk ja 200 vko omaan iloon. Ruokaan 40e vko. Hmm..mitähän sitä tekis 160e viikko?
Nuuskaa ja bissee ny ainakin...
Ja tähän 200 vko omaan eloon teen 12h viikko töitä.
8 työvuoroa kuussa.
Jotta nostaisin nettotulotasoani, on oltava väh. 1800 brutto = 1500 netto tulot.
Vuokraan 500, muihin 50, jäisi 150 e kuussa enemmän eloon täydellä työviikolla.
Menisinkö?
Nää.
Alta 2000 brutto en täyteen päivätyöhön lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa johonkin uuteen asoon, johon saatte asomaksuun 100 % vakuuden itse asunnosta. Maksatte asolainaa pois vaikka vähän reilummin kuussa ja 2-5 vuoden päästä teillä on käsiraha tuon hintaiseen asuntoon. Ensiasuntoon tarvitaan 5 % käsiraha. Jos ei ole ensiasunto, niin 15 % ja siihen menee sitten enemmän aikaa. Asomaksu yleensä kasvaa indeksikorotuksella eli on melko riskitön sijoitus, kun korotkin on alhaalla. Tai halvempi vuokra-asunto ja säästätte. Itse olen nyt "säästänyt" asoasumisella n. 12000 euroa reilussa neljässä vuodessa.
Korjaan tätä kirjoittajaa, ettei edes asoon saa enää 100% rahoitusta vaan ensiason ostajalle 95% rahoituksen.
Aso poikkeaa sikäli että se on 90%, ei 95% kuten omistusasunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä säästin 10 vuotta ASP-tilille. Sitten ostin asunnon viime vuoden marraskuussa. Nyt kaduttaa epäonnistunut ajoitus. Olisi niin paljon turvallisempi olo, jos se raha olisi vielä käteisenä tilillä ja asuisi vuokralla. En tiedä, kannattaako omistusasuminen. Se tunne, kun on rahat kiinni seinissä ei ole hyvä. Puhutaan omistusasumisen paremmuudesta, muta kyllä se vuokra-asuminen on helpompaa ja joustavampaa.
Voit laittaa asunnon vuokralle ja muuttaa vuokralle itse..
Jos on pienet tulot niin pankki ei anna laittaa omaa vuokralle koska maksukyvyn pitäisi riittää sekä vuokraan että omistusasunnon kuluihin myös tilanteessa jossa omistusasunto seisoo tyhjillään/vuokralainen ei maksa vuokraa tms.
Vierailija kirjoitti:
Minä säästin 10 vuotta ASP-tilille. Sitten ostin asunnon viime vuoden marraskuussa. Nyt kaduttaa epäonnistunut ajoitus. Olisi niin paljon turvallisempi olo, jos se raha olisi vielä käteisenä tilillä ja asuisi vuokralla. En tiedä, kannattaako omistusasuminen. Se tunne, kun on rahat kiinni seinissä ei ole hyvä. Puhutaan omistusasumisen paremmuudesta, muta kyllä se vuokra-asuminen on helpompaa ja joustavampaa.
Meillä oli sama ajoitus, mutta en osaa katua kun jossakin on asuttava kuitenkin ja tämä halvempaa. Vastike ja lyhennys 500e kun kolmion vuokra yliopistokaupungissa pari km keskustasta olisi joka tapauksessa 800e ylöspäin. Nyt pn kiinteät menot minimissä eikä ahdista tulevaisuus ja säästöönkin jää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntosäästö tili on varma tae saada lainaa.
Se myös osoittaa ihmisen pitkäjänteisyyden säästää ja saada aina rahat kokoon lainanlyhennyksiä varten.
Ei siinä muuta mahdollisuutta ole, kuin hankkia se omarahoitus osuuus.
Ei asunnot kellekään mistään tulla tupsahda. Kenellepä olisi niitä vakuuksia antaa, varsinkaan nuorilla ihmisillä.
Sitkeä pitää säästämisessä, mutta aivan samoin sitten myös lainan takaisin maksussa.
Miten maksatte lainaa takaisin, jos sitä kokopäivätyötä ei silloinkaan ole?
Totta, ettei asunnot kenellekään tupsahtele lahjaksi. Asuntosäästötili on olemassa kyllä. Justiinsa kattelin yhtä kämppää, jossa olis vastike alle 600. En ole ihan varma minkälaisia summia lainaa yleensä lyhennetään, mutta johan tohon jäisi about 800 euroa nykyisestä asumiseen menevästä summasta, jonka voisi käyttää lyhennykseen. Tälläkin hetkellä kyetään ihan ongelmitta maksamaan tuo 1500 euroa kuussa, joten mitenkä meillä tulisi ongelmaa maksaa 1500 vastiketta plus lainanlyhennystä? Tai muuten kertokaahan, minkälaisia lainanlyhennyssummia ihmiset yleensä kuukaudessa maksaa. Jos lainaa pitääkin lyhentää 2000 eurolla kuussa, niin siinä menis varmaan kaurapuuron syömiseksi, enkä epätasaisilla tuloilla siihen voisi lähteä.
Mutta ei se vakituisen kokopäivätyön puute tarkoita sitä, että olisi työtön. Freelancer tienaa jossain kuussa paremmin kuin kuukausipalkkalainen, mutta välillä saa osan kuusta ansiosidonnaista. Pankki varmaankin kattelee pitkällä tähtäimellä tulojen vaihtelua maksukykyä arvioidessaan. Mutta tottahan se on, että tulevaisuus on epävarma. Mutta kerran vakitöistä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi irtisanottuna tiedän, ettei se vakituinen työpaikkakaan ole tae siitä, ettei 20 vuoden maksuajalla otetun lainan maksukyky saata myöntöpäivän jälkeen heiketä.
ap
Herranjumala, ei ihme ettei oikein tunnu olevan varaa, jos aiotte muuttaa noin kalliiseen asuntoon! Minä maksan yksin asuntolainaa (asunto maksoi jotain noin 130 ke) ja lyhennys on 380e/kk, tähän korko ja kulut päälle, niin hinta on 458e/kk. Asunto on toki 82 neliöinen kolmio, mutta jos tuo lyhennys kerrottaisiin viidellä, niin on kyllä tyyriit neliöhinnat. Ehkä kannattaisi vähän tinkiä siitä luksuksesta.
Miehen vanhemmat on rikkaita ja takasi lainan, ei tarvinut olla säästöjä :)
Meillä menee loppuelämä vuokralla. Itse satunnaisesti töissä, miehen vakityöpalkalla saisi lainaa taloon/asuntoon jostakin Jumalan selän takaa.
Nyt iso rivari vuokra-asunto,vuokra vesimaksuineen 1050e, 4 lasta. Hyvällä paikalla, metsää ympärillä mutta kuitenkin kaupungissa.
Ehkä joskus 15v saan vakityön ja ostetaan oma kaksio.
Jos teillä on kolme yhteistä lasta, niin juna meni jo kauan sitten ohi. Alkakaa säästää ja sijoittaa osakkeisiin, muutatte omaan asuntoon, kun lapset on saatu maailmalle.
Kyllä PKS-seudulla lainanlyhennys + vastike voi olla enemmän kuin vuokra jos kyseessä on iso asunto omalla tontilla. 600 euroa on melko suuri vastike, kyseessä on joko iso asunto tai mukana on rahoitusvastiketta. Mutta noin mutuna, lainanlyhennys on vähintään kolminkertainen vastikkeeseen nähden jos siinä ei ole rahoitusvastiketta mukana. Eli tuohon teillä ei olisi kyllä varaa.
Meidän pikkukolmiossa vastike on 250 euroa ja lainanlyhennystä maksamme 1200 euroa kuussa 25 v. laina-ajalla. Koska vastike perustuu neliöihin, kuten periaatteessa myös myyntihinta, tellä nuo kulut olisivat tuplat tässä yhtissä teille riittävän suuressa asunnossa. Ja päälle sitten rahoitusvastikekulut joita tulee remonttien myötä väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat ovat yleensä maakunnissa pienemmät.
2 töissäkäyvää ihmistä tarvitsee yleensä 2 autoa.Palkat lienevät hieman suuremmat pk-seudulla, mutta eivät millään muotoa niin paljon isommat, että se kompensoisi suuremmat asumiskustannukset.
Ja pk-seudulla, ellei asu ja käy töissä just Helsingin ydinkeskustassa, niin täälläkin perheelle todellakin kaksi autoa on aivan ehdoton pakko. Ellei sitten halua rynkyttää julkisilla 1-2 tuntia sellaiseen paikkaan, mihin omalla autolla pääsee vartissa.
Mutta minkäs teet, kun molemmilla on työpaikat ja urat täällä, niin aika vähän jää vaihtoehtoja. Joten täällä on sitten pakko tyytyä pieniin tontteihin ja säälittävän kokoisiin "taloihin", kun ei persaus kestä maksaa miljoonaa ihmisasumukseksi luokiteltavasta talosta.
Jaa, no se vähän riippuu. Pisin työmatka ollut 4 km/sivu, jonka talvella kävelin ja kesällä pyöräilin, eipä ollut paino-ongelmia, lisätreeniä sain kun kannon ostokset repussa, ikävä niitä aikoja. Lauantaisin kävin kaupassa jalan, siis yht. 8 km, sunnuntaina 12 - 15 km lenkki, ei tietysti ällöpakkasella.
Kun ostin nykyisen asuntoni, työmatka oli 400 m, onneksi ei kuitenkaan näy työpaikka. Nyt olen eläkkeellä.
Ei kannata haaveilla 250te asunnosta ensiasuntona, jos ei ole lainalle hyviä takaajia omasta takaa. Me ostettiin 150te asunto, nyt on asuttu tässä kolme vuotta ja laina on lyhentynyt sen verran mukavasti että kohta voidaan katsella omakotitaloa :) meillä on tosin lapsia vain kaksi, ensiasuntoa ostaessa vain yksi ihan pieni, joten lasten kulut eivät olleet suuren suuret ja mahduttiin ja mahdutaan edelleen hyvin tämmöiseen rivarikolmioon. Ensiasuntoon vaadituista säästöistä n. puolet, eli joku 7000e saatiin lopulta kasaan tosi nopeasti kun laitettiin kaikki likoon ja lomarahat tuli siinä sopivasti. Puolet oli säästetty jo aiemmin useamman vuoden kuluessa, alkuun opiskelijana ja sitten äitiys- ja hoitovapaiden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua noin kalliilla alueella että vuokra ja asuntojen hinnat noin älyttömiä? Jos ei kerta töitäkään ole vakituisesti.. Itse asun Pohjois-pohjanmaalla eikä vaan mene järkeen millä ihmeen rahalla ihmiset pystyy asumaan esim. Helsingissä?
Minä asun töiden takia Helsingissä ja mietin usein mitä pienillä paikkakunnilla asuvat tekevät rahoillaan, mihin ne saa kulumaan kun asuminen on puoli-ilmaista :D Oikeesti kun jossain päin Suomea saa ison asunnon 40 000 eurolla. Siellähän ihmisillä jää niin paljon käyttörahaa ettei tottakaan. Mutta sitten kuitenkaan ei se oikeastaan näy ainakaan päällepäin mitenkään yltäkylläisenä elämänä. Niin minne ne rahat menee?
Minäpä kerron.
Me asumme tilavasti, minä, eläkeläinen, nyt yksin 80 neliötä, minulla on tytär ja poika, molemmilla n. 200 neliön talot isolla tontilla, n. 1800 neliötä. Meillä on hyvät autot, tytön perheellä huvila, pojalla sijoitusasunto (poikamiesaikojen kaksio). Ennen koronaa matkustettiin, Suomessa ja ulkomailla, talvella Lapissa, kesällä muualla Suomessa ja ulkomailla. Kodit on laadulla kalustettu ja lapsilla on kaikki viimeisen päälle, saavat harrastaa mitä haluavat, 18 v soittaa ensiviulua kamariorkesterissa, yksi piirtää yksityisen opettajan ohjauksessa, kaikki tanssivat modernia tanssia, tietysti laskettelu, suppailu jne.
Tämmöistä!
Kolmion yhtiövastike plus vesimaksu (kulutuksen mukaan) on n. 350e meidän 4 hengen perheellä. Lainaa lyhennetään n. 600e/kk. Tuolla n. 1000e/kk saisi kyllä jonkinlaisen vuokrakolmion, mutta ei mitään hienoa tai viihtyisää. Enemmänkin olisi varaa maksaa, tällä hetkellä menee 600e/kk säästöön. Omakotitalosta haaveillaan, n. 250te hintaisesta, semmoisesta maksettaisiin lainaa varmaan n. 1000e/kk ja muut kulut päälle.
Lähtötilanteessa omaa rahaa 40 k€, josta n. 15 k€ meni varainsiirtoveroon, lainaa otettiin 350 k€. Ojalan laskuopilla saa kiinteistön kauppahinnan, joka siis meillä 375 k€.
Lyhennystä maksettu eräämpi vuosi tappavan tasaiseen tahtiin 1500€/kk.