Lue keskustelun säännöt.
Vuokralla asuminen kyllästyttää, mutta miten ihmeessä saisi jotain 25 000 euroa kasaan, että voisi saada lainaa?
21.05.2020 |
Tympii maksaa kallista vuokraa. Moni sanoo, että eihän se nyt ole viisasta maksaa 1500 euroa kuussa asumisesta jollekin muulle, kun samalla hinnalla lyhentäisi jo omaa asuntolainaa mukavasti. Niinpä.
Mutta kun ei meillä ole kuin muutama tuhat asuntosäästötilillä. Jos kämppä maksais sen about 250 000, niin aika kauan kestää kerätä tuota summaa. Helpompaa varmaan olisi, jos edes joku tässä huushollissa olis vakituisissa kokoaikatöissä, mutta tulot on tosi epäsäännölliset. Nyt justiinsa pystytään laittamaan useampi satanen kuussa säästöön, mutta tälläkin tahdilla menisi vuosia, ennen kuin yli 20 000 olisi kasassa. Ja tässä välissä voi tulla kausia, että ei pystykään laittamaan satasia sivuun. Varmaan rahat on koossa sitten, kun lapset jo muuttaa pois, ja saadaan ostaa joku vanhuudenmökki kahdestaan...
Miten muut pätkätyöläiset on saaneet omarahoitusosuuden kasaan? Vai onko monillakin antaa jotain vakuuksia, ettei säästössä tarvitse olla koko summaa?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua noin kalliilla alueella että vuokra ja asuntojen hinnat noin älyttömiä? Jos ei kerta töitäkään ole vakituisesti.. Itse asun Pohjois-pohjanmaalla eikä vaan mene järkeen millä ihmeen rahalla ihmiset pystyy asumaan esim. Helsingissä?
Minä asun töiden takia Helsingissä ja mietin usein mitä pienillä paikkakunnilla asuvat tekevät rahoillaan, mihin ne saa kulumaan kun asuminen on puoli-ilmaista :D Oikeesti kun jossain päin Suomea saa ison asunnon 40 000 eurolla. Siellähän ihmisillä jää niin paljon käyttörahaa ettei tottakaan. Mutta sitten kuitenkaan ei se oikeastaan näy ainakaan päällepäin mitenkään yltäkylläisenä elämänä. Niin minne ne rahat menee?
Mulla on Helsingissä 200 000 e asunto, viihdyn tosi hyvin mutta huvikseni katson Porin asuntoja, yksiön saa 16 000 eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, kyllä sitä kaurapuuroa pitää syödä jo nyt, jos meinaat saada 250 000 omarahoituksen kokoon.
Mitä te nyt sitten syötte, kaviaaria ja hanhenmaksaako ja samppanjaa?
Mikset säästänyt rahaa silloin kunnolla, kun olit vakityössä?
No itse asiassa tienaan nyt paremmin kuin silloin vakityössä ollessani, joten enemmän mä nyt saan rahaa säästöön kuin silloin. Siis jotenkin hassu oletus, että vakityössä tienaa automaattisesti enemmän. Ei syödä shampanjaa ja kaviaaria, ihan perusruokaa. Siitä kyllä miehen kanssa juuri keskusteltiin, että pitäisikö kiristää juurikin kauppalaskuista ja katsoa, kuinka paljon sitten saisi rahaa sivuun.
Tää asunnonostoajatus on ollut vähän sellainen, että välillä sen työntää pois mielestä, että ei meillä kuitenkaan ole siihen koskaan mahdollisuutta. Vaikka onkin se asuntosäästötilin reppana. Mutta sitten välillä rupee haaveilemaan siitä, että sais asettua taloksi omaan kotiin, eikä tarvitsisi kysellä, saako laittaa tauluja seinään. Ei tarvitsisi aina odotella, paljonko vuokra tällä kertaa nousee, koska joka vuosihan se nousee. Tästä nykyisestä pois muuttaminen on myös keskusteluissa. Sijainnista tässä maksetaan, ollaan lähellä koulua ja päiväkotia, ja aikoinaan tultiin tänne, ettei tarvita autoa ollenkaan. Mitään mahdollisuuksia meillä ei olisi ostaa asuntoa tältä alueelta. Tuo 250 000 ei riittäisi mihinkään. Tuon summan repäsin yhdestä asuntoilmoituksesta, joka mulle hiljattain linkattiin, että "olisko toi teille hyvä". Sitä olen tässä sitten miettinyt, että niinpä niin, olisi varmaan, mutta ei meidän säästöillä.
Mutta hei, mua oikeasti kiinnostaisi kuulla, minkälaisia lainanlyhennyksiä te maksatte?
ap
Mitä sillä tiedolla teet, kun tulot, perhekoko ja yhtiövastike voivat olla erilaiset?
Ei auta kuin säästää, niin ne muutkin tekevät. Itselläni meni 3 vuotta saada kokoon reilu kymppitonni asuntosäästöön ja nyt pitäisi vielä toinen mokoma saada. Säästämisen aloitin heti kun suoritin tutkintoni ja sain vakitöitä, jolloin rahaa ei tarvinnut enää laittaa kädestä suuhun.
Tuleville lapsille avaan kyllä asuntosäästötilin jo syntymästä lähtien. Asuntojen hinnat ovat jo nyt pääkaupunkiseudulla täysin normaalin palkkatason ulottumattomissa, hirvittää ajatella mitä mahtavat olla tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua noin kalliilla alueella että vuokra ja asuntojen hinnat noin älyttömiä? Jos ei kerta töitäkään ole vakituisesti.. Itse asun Pohjois-pohjanmaalla eikä vaan mene järkeen millä ihmeen rahalla ihmiset pystyy asumaan esim. Helsingissä?
Minä asun töiden takia Helsingissä ja mietin usein mitä pienillä paikkakunnilla asuvat tekevät rahoillaan, mihin ne saa kulumaan kun asuminen on puoli-ilmaista :D Oikeesti kun jossain päin Suomea saa ison asunnon 40 000 eurolla. Siellähän ihmisillä jää niin paljon käyttörahaa ettei tottakaan. Mutta sitten kuitenkaan ei se oikeastaan näy ainakaan päällepäin mitenkään yltäkylläisenä elämänä. Niin minne ne rahat menee?
Palkat ovat yleensä maakunnissa pienemmät.
2 töissäkäyvää ihmistä tarvitsee yleensä 2 autoa.
Vierailija kirjoitti:
Samat haaveet ja ongelmat täällä. Olen lapseton mutta miehellä on tytär, josta yhteishuoltajuus. Asumme vuokralla tosi levottomassa taloyhtiössä, haaveissa olisi pieni okt rauhallisella alueella. Löysimme nyt ihan täydellisen, sijainti vähän syrjäinen mutta kuitenkin Helsingin sisällä eli 9-vuotiaalla olisi kohtuullinen koulumatka.
Ongelmana on se että itse en taida olla lainakelpoinen. Määräaikainen työsuhteeni päättyy nyt, ja etsin uutta hiki hatussa. Säästöjä on se 4000 e. Miehellä on sen sijaan hyvä tilanne, vakityö ja omistaa sijoituskolmion. En haluaisi pyytää iäkkäitä vanhempiani takaajaksi kovin mielellään.
Miehen omistama asunto sijaitsee alueella josta en erityisemmin välitä, ja se vuokrattiin juuri ensiasunnoksi tuttavaperheen lapselle. Järkevintähän se olisi ollut toki muuttaa sinne ja alkaa säästämään, ja vaan sinnitellä pari vuotta. Nyt olisi hieman liian karua laittaa vuokralaiset pihalle kun vasta muuttivat sisään. Toivottavasti löydän pian uuden työn, ja olisipa se vihdoinkin vakituinen.
Newsflash: Kouluja on muuallakin kuin Helsingissä, eli koulumatka voi olla hyvinkin kohtuullinen vaikka asuisi muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin 28-vuotiaaksi asti kämäsessä yksiössä. Sain säästettyä sen verran hyvän pesämunan, ettei lainaa tarvinnut ottaa valtavaa määrää ja nyt, 32-vuotiaana asun velattomassa omistusasunnossa.
Joku muu tekee sitten kolme lasta kalliiseen vuokrakämppään.
Asutko jossain Perä-Sääksilän 1500 euron neliöhintojen lähiörivarissa vai miten 32-vuotiaana voi olla velaton kämppä? Ainakin Helsingissä täytyy olla joko muhkea perintö, lottovoitto tai todella onnistuneet yrityskaupat jos noin nuorena on tuon tempun tehnyt, vaikka kyseessä olisikin joku Kontulan putkiremonttia odotteleva yksiö. Rehellisellä palkkaduunilla ei taatusti onnistu. AP:nkin mainitsema summa oli 250 000, en usko kyllä hetkeäkään että olet tuollaiset rahat kerännyt itse. Ja jos oman kämppäsi hinta oli 60 tonnia, niin kannanottosi ei kyllä liity keskusteluun sitten mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua noin kalliilla alueella että vuokra ja asuntojen hinnat noin älyttömiä? Jos ei kerta töitäkään ole vakituisesti.. Itse asun Pohjois-pohjanmaalla eikä vaan mene järkeen millä ihmeen rahalla ihmiset pystyy asumaan esim. Helsingissä?
Minä asun töiden takia Helsingissä ja mietin usein mitä pienillä paikkakunnilla asuvat tekevät rahoillaan, mihin ne saa kulumaan kun asuminen on puoli-ilmaista :D Oikeesti kun jossain päin Suomea saa ison asunnon 40 000 eurolla. Siellähän ihmisillä jää niin paljon käyttörahaa ettei tottakaan. Mutta sitten kuitenkaan ei se oikeastaan näy ainakaan päällepäin mitenkään yltäkylläisenä elämänä. Niin minne ne rahat menee?
Maakunnissa ostetaan perinteisesti perhanan iso omistuskämppä jonka lämmityskuluihin, vedenkäyttöön, roskahuoltoon, veroihin sun muuhun ylläpitoon uppoaa se raha mitä täällä Helsingissä hoitovastikkeeseen. Mutta he saavatkin vuorostaan nauttia tilavasta asunnosta ja omasta, isosta pihasta jota Helsingissä ei ole tarjolla kuin upporikkaille. Autoja tarvitaan yleensä kaksi jotta molemmat vanhemmat pääsevät automarkettiin ja töihin, Helsingissä monet menevät töihin julkisella liikenteellä tai fillarilla/kävellen ja hoitavat ostoksensa lähikaupassa. Kulut koostuvat erilaisista asioista kuin kaupungissa. Palkat ovat tietysti myös pienemmät, saisin itse varmasti tonnin vähemmän jos muuttaisin maaseudulle töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi nro syntyi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.
Kun oli vauva ja vanhemmat opiskelijoita, tulitaivas aukesi.
Kesken opiskeluiden mies meni armeijaan, valtio maksoi kaikki.
Esikoinen oli ns helppo lapsi, haluttiin hänelle nopeasti sisarus. Sitten heti perään syntyi vielä lapsi nro 3.
Appivanhemmat auttoivat aivan älyttömästi . Olin jäämässä kesäksi kotiin, anoppi kielsi ja määräsi hakemaan työkokemusta. Niin fiksua.
Lapset menivät heti, kun oli mahdollista päiväkotiin ja tämäkin oli tietenkin ilmaista, tulojen mukaan.
Mies valmistui toivotuissa ajassa ja pääsi gradupaikkaan töihin. Itse valmistuin vuotta myöhemmin ja pääsin samaan firmaan töihin.
Appivanhemmat esim ottivat kesällä yhden tytön ma, toisen ke ja kaikki 3 pe jne. Seuraavalla viikolla vuoro kiersi jne.
Olimme asuneet ihan pilkkahinnalla opiskelija-asunnossa. Neliöitä oli 60 , iso kaksio alkavilla ja mahduimme siihen loistavasti. 1 krs kerrostalossa, omalla pihalla. Kun minä pääsin töihin , alkoi lähtölaskenta halvasta asunnosta muuttaminen ja 5 henkisenä perheenä tarvitsimme enemmän tilaa.
Jälleen kerran apppivanhemmat jyräsivät ja ostimme 5 h ja k rivitaloasunnon. He takasivat lainan, silloin henkilötakaus riitti ja heillä omaisuutta on paljon, paljon enemmän.
Elämä oli ollut tähän asti todella helppoa. Tuet juoksivat, riitti, että luennoilla oli ajoissa. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta siihen oltiin totuttu. Lapset tyytyivät kaikkiin vaatteisiin, joita saatiin lahjoituksena, kesäloma oli sitä, että oltiin isovanhempien luona.
Töihin piti mennä ajoissa, alkoi kuka vie lapset, kuka hakee, kuka on kotona, kun joku sairastaa. Yhtäkkiä piti maksaa 2 lapsen päivähoitomaksut, yhden lapsen iltapäiväkerhon maksut, lainaa, yhtiövastiketta. Pelkästään sähkölasku triplaantui . Kodissa on sauna kaiken muun päälle.
Kun paletti oli hallussa, tulin yllätysraskaaksi. Äitiyspäivärahan kanssa vielä eli, mutta lasten kasvaessa kulut nousivat jatkuvasti. Enää ei kelvannut vanhat vaatteet, oli fillarihankintoja, kännyköitä jne.
Meillä kävi mäihä. Ostimme hyvään aikaan asunnon, pystyimme opiskelemaan ja olemaan vanhempia samaan aikaan ja lopuksi saimme hyvät työpaikat.
Kun vauva on tyytyväinen äitiyspakkauksen vaatteisiin, ei 15 vuotiaalle enää kelpaa mikään äidin valitsema. Vaikka tienaat hyvin, valtio kyllä muistaa viedä omansa.
En tietenkään muuttaisi mitään elämässäni, mutta jos joku olisi kertonut paljonko lapsiin menee rahaa 13-17 vuotiaana. Numerot riittävät esikoisella lukioon ja haluaa opiskella mahdollisimman pitkälle, mutta lukiokirjat 4.lle. Huh !
Asuntolainaa on vielä 8 vuotta ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa. 8 vuoden aikana tulee taloon ainakin putkiremontti , rahanmenoa riittää.
Ostakaa asunto ennen lapsia. Siitä on helpompi muuttaa isompaan.
Tietenkin elintaso on korkeampi, mutta omaa rahaa minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan. En kaipaa mitään. Mutta salaa olen kateellinen niille, jotka sisustavat asuntojaan ja käyvät kahvilla.
, k kirjoitti:
Meillä lapsi nro syntyi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.
Kun oli vauva ja vanhemmat opiskelijoita, tulitaivas aukesi.
Kesken opiskeluiden mies meni armeijaan, valtio maksoi kaikki.Esikoinen oli ns helppo lapsi, haluttiin hänelle nopeasti sisarus. Sitten heti perään syntyi vielä lapsi nro 3.
Appivanhemmat auttoivat aivan älyttömästi . Olin jäämässä kesäksi kotiin, anoppi kielsi ja määräsi hakemaan työkokemusta. Niin fiksua.
Lapset menivät heti, kun oli mahdollista päiväkotiin ja tämäkin oli tietenkin ilmaista, tulojen mukaan.
Mies valmistui toivotuissa ajassa ja pääsi gradupaikkaan töihin. Itse valmistuin vuotta myöhemmin ja pääsin samaan firmaan töihin.Appivanhemmat esim ottivat kesällä yhden tytön ma, toisen ke ja kaikki 3 pe jne. Seuraavalla viikolla vuoro kiersi jne.
Olimme asuneet ihan pilkkahinnalla opiskelija-asunnossa. Neliöitä oli 60 , iso kaksio alkavilla ja mahduimme siihen loistavasti. 1 krs kerrostalossa, omalla pihalla. Kun minä pääsin töihin , alkoi lähtölaskenta halvasta asunnosta muuttaminen ja 5 henkisenä perheenä tarvitsimme enemmän tilaa.
Jälleen kerran apppivanhemmat jyräsivät ja ostimme 5 h ja k rivitaloasunnon. He takasivat lainan, silloin henkilötakaus riitti ja heillä omaisuutta on paljon, paljon enemmän.Elämä oli ollut tähän asti todella helppoa. Tuet juoksivat, riitti, että luennoilla oli ajoissa. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta siihen oltiin totuttu. Lapset tyytyivät kaikkiin vaatteisiin, joita saatiin lahjoituksena, kesäloma oli sitä, että oltiin isovanhempien luona.
Töihin piti mennä ajoissa, alkoi kuka vie lapset, kuka hakee, kuka on kotona, kun joku sairastaa. Yhtäkkiä piti maksaa 2 lapsen päivähoitomaksut, yhden lapsen iltapäiväkerhon maksut, lainaa, yhtiövastiketta. Pelkästään sähkölasku triplaantui . Kodissa on sauna kaiken muun päälle.
Kun paletti oli hallussa, tulin yllätysraskaaksi. Äitiyspäivärahan kanssa vielä eli, mutta lasten kasvaessa kulut nousivat jatkuvasti. Enää ei kelvannut vanhat vaatteet, oli fillarihankintoja, kännyköitä jne.
Meillä kävi mäihä. Ostimme hyvään aikaan asunnon, pystyimme opiskelemaan ja olemaan vanhempia samaan aikaan ja lopuksi saimme hyvät työpaikat.
Kun vauva on tyytyväinen äitiyspakkauksen vaatteisiin, ei 15 vuotiaalle enää kelpaa mikään äidin valitsema. Vaikka tienaat hyvin, valtio kyllä muistaa viedä omansa.En tietenkään muuttaisi mitään elämässäni, mutta jos joku olisi kertonut paljonko lapsiin menee rahaa 13-17 vuotiaana. Numerot riittävät esikoisella lukioon ja haluaa opiskella mahdollisimman pitkälle, mutta lukiokirjat 4.lle. Huh !
Asuntolainaa on vielä 8 vuotta ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa. 8 vuoden aikana tulee taloon ainakin putkiremontti , rahanmenoa riittää.
Ostakaa asunto ennen lapsia. Siitä on helpompi muuttaa isompaan.
Tietenkin elintaso on korkeampi, mutta omaa rahaa minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan. En kaipaa mitään. Mutta salaa olen kateellinen niille, jotka sisustavat asuntojaan ja käyvät kahvilla.
Tuossa saa olla tyytyväinen että parisuhde on kestänyt. Aika monella tuollainen hutera korttitalo kaatuu viimeistään avioeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me otettiin omavastuun osuus toiselta pankilta kulutusluottona. Koska ostettiin omakotitalo niin ei mene rahaa vastikkeeseen vaan siihen kulutusluottoon asuntolainan lisäksi. Vielä jää vähän säästöönkin joka kuukausi. Mutta meillä kyllä vaati että oli molemmilla vakkaripaikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin 28-vuotiaaksi asti kämäsessä yksiössä. Sain säästettyä sen verran hyvän pesämunan, ettei lainaa tarvinnut ottaa valtavaa määrää ja nyt, 32-vuotiaana asun velattomassa omistusasunnossa.
Joku muu tekee sitten kolme lasta kalliiseen vuokrakämppään.
Asutko jossain Perä-Sääksilän 1500 euron neliöhintojen lähiörivarissa vai miten 32-vuotiaana voi olla velaton kämppä? Ainakin Helsingissä täytyy olla joko muhkea perintö, lottovoitto tai todella onnistuneet yrityskaupat jos noin nuorena on tuon tempun tehnyt, vaikka kyseessä olisikin joku Kontulan putkiremonttia odotteleva yksiö. Rehellisellä palkkaduunilla ei taatusti onnistu. AP:nkin mainitsema summa oli 250 000, en usko kyllä hetkeäkään että olet tuollaiset rahat kerännyt itse. Ja jos oman kämppäsi hinta oli 60 tonnia, niin kannanottosi ei kyllä liity keskusteluun sitten mitenkään.
Rivitalokaksio Tampereella. Duunariammatissa, eli työelämää takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Newsflash: Kouluja on muuallakin kuin Helsingissä, eli koulumatka voi olla hyvinkin kohtuullinen vaikka asuisi muualla. [/quote]
Väläys vaan itsellesi: äitipuolet eivät tee päätöksiä lapsen koulupaikasta vanhempien puolesta. Ja jos tekisinkin, niin en todellakaan pakottaisi 9-vuotiasta vaihtamaan koulua pois alueelta, jossa on asunut ikänsä ja koko kaveripiiri asuu. Eiköhän hänelle ole ollut ihan riittävästi muutosta siinä että vanhemmille tuli avioero lapsen ollessa 6-vuotias.
Miten ihmeessä? Työtä tekemällä ja säästämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se säästö yhdessä yössä ole tullut muillekaan. Säästeliäästi elettiin ja vuosia kerättiin sitä omavastuuosuutta. Muuttakaa halvempaan vuokra-asuntoon niin saatte enemmän säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kanssa maksetaan. Meitä on perheessä yhteensä viisi henkeä. Vesimaksuineen on tuon 1500.
ap
Järkyttävän kallis asunto. Muuttakaa heti halvempaan. Vaikka toinen paikkakunta. Samalla rahalla lyhentää valtavaa lainaa. Mikä kunta?
Juliaihminen-blogin pitäjä säästi vuodessa kympptonnin, siitä mallia niin ei mene kauaa oman asunnon hankintaan.
Vuokralla asuminen ei kyllästytä.
Etenkään 1.6. alkaen, kun työkkärimassien suojaosa nousee 500:aan.
Täysi asumistuki edelleen kehissä.
Tuen jälkeen mulle jää 80e vuokraa itselle.
500 brutto = 400 netto.
Jää muuhun elämään vuokran jälkeen 820 netto. Netti ja puhelin 40. Sähkö 10e/kk.
Vajaa 800 kk ja 200 vko omaan iloon. Ruokaan 40e vko. Hmm..mitähän sitä tekis 160e viikko?
Nuuskaa ja bissee ny ainakin...
Ap, voiko kummankaan vanhempi taata osaa lainasta? Silloin selviäisitte muutaman vuoden säästämisellä, muuten teillä on tulossa todella niukat ajat pitkäksi aikaa. Kolme lasta, kova vuokra ja pätkätyö on lähes mahdoton yhtälö säästämisen kanssa.
Me taas ollaan asuttu onnellisesti jo kymmenisen vuotta uudehkossa vuokrarivarissa Pohjois-Suomessa n. 600 eur / kk. Emme edes halua ostaa asuntoa, kun tämä on niin hyvä, helppo ja huoleton asumismuoto ja tykätään kovasti juuri tästä asunnosta, isosta puutarhasta ja alueesta metsän reunassa. Nyt saa alapeukuttaa :D
Minä asun töiden takia Helsingissä ja mietin usein mitä pienillä paikkakunnilla asuvat tekevät rahoillaan, mihin ne saa kulumaan kun asuminen on puoli-ilmaista :D Oikeesti kun jossain päin Suomea saa ison asunnon 40 000 eurolla. Siellähän ihmisillä jää niin paljon käyttörahaa ettei tottakaan. Mutta sitten kuitenkaan ei se oikeastaan näy ainakaan päällepäin mitenkään yltäkylläisenä elämänä. Niin minne ne rahat menee?