Vuokralla asuminen kyllästyttää, mutta miten ihmeessä saisi jotain 25 000 euroa kasaan, että voisi saada lainaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, kyllä sitä kaurapuuroa pitää syödä jo nyt, jos meinaat saada 250 000 omarahoituksen kokoon.

Mitä te nyt sitten syötte, kaviaaria ja hanhenmaksaako ja samppanjaa?

Mikset säästänyt rahaa silloin kunnolla, kun olit vakityössä?

No itse asiassa tienaan nyt paremmin kuin silloin vakityössä ollessani, joten enemmän mä nyt saan rahaa säästöön kuin silloin. Siis jotenkin hassu oletus, että vakityössä tienaa automaattisesti enemmän. Ei syödä shampanjaa ja kaviaaria, ihan perusruokaa. Siitä kyllä miehen kanssa juuri keskusteltiin, että pitäisikö kiristää juurikin kauppalaskuista ja katsoa, kuinka paljon sitten saisi rahaa sivuun.

Tää asunnonostoajatus on ollut vähän sellainen, että välillä sen työntää pois mielestä, että ei meillä kuitenkaan ole siihen koskaan mahdollisuutta. Vaikka onkin se asuntosäästötilin reppana. Mutta sitten välillä rupee haaveilemaan siitä, että sais asettua taloksi omaan kotiin, eikä tarvitsisi kysellä, saako laittaa tauluja seinään. Ei tarvitsisi aina odotella, paljonko vuokra tällä kertaa nousee, koska joka vuosihan se nousee. Tästä nykyisestä pois muuttaminen on myös keskusteluissa. Sijainnista tässä maksetaan, ollaan lähellä koulua ja päiväkotia, ja aikoinaan tultiin tänne, ettei tarvita autoa ollenkaan. Mitään mahdollisuuksia meillä ei olisi ostaa asuntoa tältä alueelta. Tuo 250 000 ei riittäisi mihinkään. Tuon summan repäsin yhdestä asuntoilmoituksesta, joka mulle hiljattain linkattiin, että "olisko toi teille hyvä". Sitä olen tässä sitten miettinyt, että niinpä niin, olisi varmaan, mutta ei meidän säästöillä.

Mutta hei, mua oikeasti kiinnostaisi kuulla, minkälaisia lainanlyhennyksiä te maksatte?

ap

Maksan lainanlyhennystä ja korkoa noin 450€/kk ja lisäksi vastiketta ja taloyhtiölainaa yht 280€ päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntosäästö tili on varma tae saada lainaa.

Se myös osoittaa ihmisen pitkäjänteisyyden säästää ja saada aina rahat kokoon lainanlyhennyksiä varten.

Ei siinä muuta mahdollisuutta ole, kuin hankkia se omarahoitus osuuus.

Ei asunnot kellekään mistään tulla tupsahda.  Kenellepä olisi niitä vakuuksia antaa, varsinkaan nuorilla ihmisillä.

Sitkeä pitää säästämisessä, mutta aivan samoin sitten myös lainan takaisin maksussa.

Miten maksatte lainaa takaisin, jos sitä kokopäivätyötä ei silloinkaan ole?

Totta, ettei asunnot kenellekään tupsahtele lahjaksi. Asuntosäästötili on olemassa kyllä. Justiinsa kattelin yhtä kämppää, jossa olis vastike alle 600. En ole ihan varma minkälaisia summia lainaa yleensä lyhennetään, mutta johan tohon jäisi about 800 euroa nykyisestä asumiseen menevästä summasta, jonka voisi käyttää lyhennykseen. Tälläkin hetkellä kyetään ihan ongelmitta maksamaan tuo 1500 euroa kuussa, joten mitenkä meillä tulisi ongelmaa maksaa 1500 vastiketta plus lainanlyhennystä? Tai muuten kertokaahan, minkälaisia lainanlyhennyssummia ihmiset yleensä kuukaudessa maksaa. Jos lainaa pitääkin lyhentää 2000 eurolla kuussa, niin siinä menis varmaan kaurapuuron syömiseksi, enkä epätasaisilla tuloilla siihen voisi lähteä.

Mutta ei se vakituisen kokopäivätyön puute tarkoita sitä, että olisi työtön. Freelancer tienaa jossain kuussa paremmin kuin kuukausipalkkalainen, mutta välillä saa osan kuusta ansiosidonnaista. Pankki varmaankin kattelee pitkällä tähtäimellä tulojen vaihtelua maksukykyä arvioidessaan. Mutta tottahan se on, että tulevaisuus on epävarma. Mutta kerran vakitöistä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi irtisanottuna tiedän, ettei se vakituinen työpaikkakaan ole tae siitä, ettei 20 vuoden maksuajalla otetun lainan maksukyky saata myöntöpäivän jälkeen heiketä.

ap

 

Se taitaa olla ihan sama miten pankki kattelee. Turha lähtä edes lainaa kyselemäön, jos ei ole sitä tarvittavaa osuutta säästänyt. Ei millään pahalla, mutta jos 1500 vuokra hoituu helpostu, niin miksei niitä säästöjä kerry. Ei taida se 1500 niin helposti hoituakaan, kun ei yhtään ylimääräistä jää.

Kuten kaikki muutkin on sanoneet. Halvempi vuokra asunto, enemmän säästöön ja matalemmmat haaveet.

Avatkaa asp-tili, muuttakaa halvempaan kämppään heti, eläkää säästeliäästi ja koittakaa saada vakkarityöt.

No mä otin juuri 130 000 asuntolainaa ja lyhennys on jotain 650 kuukaudessa, koska en halua mitään kahdenkymmenenviiden vuoden laina-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipähän jää ainakaan lapsille perinnöksi mitään tuollaisilta vanhemmilta. Tulevat muuten huomaamaan kasvaessaan miten eriarvoiseen asemaan joutuvat tässä yhteiskunnassa verrattuna hyvin asiansa hoitaneisiin vanhempien lapsiin. Meillä on ainakin kunnia asia jättää meidän omistamat asunnot lapsillemme :-)

Eriarvoiseen asemaan? Minulle ei todennäköisesti tule jäämään toiselta vanhemmistani mitään perintöä, toiselta jotakin, mutta en koe mitenkään olevani eriarvoisessa asemassa. Koen, että minulla on ollut parhaat mahdolliset ja rakastavat vanhemmat, harmillista jos jollakin on asiassa mittarina se, millainen perintö jää. :) ps. Suomessa on ilmainen koulutus ja näin ollen olen pystynyt opiskelemaan itseni korkealle vaikka lähtökohtanani onkin ollut vähävaraisempi perhe. En koe pätkääkään kateutta ketään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kanssa maksetaan. Meitä on perheessä yhteensä viisi henkeä. Vesimaksuineen on tuon 1500.

ap

Siinä se ongelma tulikin: jos ensiasunto on perheasunto, niin hankalaa on. Ennen lapsia pitäisi hankkia se yksiö/kaksio ja siitä sitten isompaan. Näin pääsee kasvattamaan sitä pääomaa ilman vuokranmaksua. Tosin me huomattiin, että vuokralla on mahdollista säästää hurjasti, kun asuttiin hetki vuokralla kun rakennettiin taloa. Tarkoituksella etsittiin vähän syrjästä ja huonokuntoinen, mutta vuokra oli halpa (ei tosin pääkaupunkiseudulla.)

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin 28-vuotiaaksi asti kämäsessä yksiössä. Sain säästettyä sen verran hyvän pesämunan, ettei lainaa tarvinnut ottaa valtavaa määrää ja nyt, 32-vuotiaana asun velattomassa omistusasunnossa.

Joku muu tekee sitten kolme lasta kalliiseen vuokrakämppään.

Näinhän se menee, erilaisia on elämät ja tilanteet. Todennäköisesti lapsettomana olisi säästötilin tilanne erimoinen kuin nyt. Mutta en mä noita lapsiani velattomaan asuntoon vaihtaisi. Kyllä mä sen tiedän, että valinnat vaikuttaa ja kaikkea ei voi saada. Enkä väitä, että se olisi jotenkin epäreilua, että joku toinen sen asunnon pystyy itsellensä säästämään helpostikin tai on pystynyt todella monen aikana pienistä summista sen säästämään vaikeasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntosäästö tili on varma tae saada lainaa.

Se myös osoittaa ihmisen pitkäjänteisyyden säästää ja saada aina rahat kokoon lainanlyhennyksiä varten.

Ei siinä muuta mahdollisuutta ole, kuin hankkia se omarahoitus osuuus.

Ei asunnot kellekään mistään tulla tupsahda.  Kenellepä olisi niitä vakuuksia antaa, varsinkaan nuorilla ihmisillä.

Sitkeä pitää säästämisessä, mutta aivan samoin sitten myös lainan takaisin maksussa.

Miten maksatte lainaa takaisin, jos sitä kokopäivätyötä ei silloinkaan ole?

Totta, ettei asunnot kenellekään tupsahtele lahjaksi. Asuntosäästötili on olemassa kyllä. Justiinsa kattelin yhtä kämppää, jossa olis vastike alle 600. En ole ihan varma minkälaisia summia lainaa yleensä lyhennetään, mutta johan tohon jäisi about 800 euroa nykyisestä asumiseen menevästä summasta, jonka voisi käyttää lyhennykseen. Tälläkin hetkellä kyetään ihan ongelmitta maksamaan tuo 1500 euroa kuussa, joten mitenkä meillä tulisi ongelmaa maksaa 1500 vastiketta plus lainanlyhennystä? Tai muuten kertokaahan, minkälaisia lainanlyhennyssummia ihmiset yleensä kuukaudessa maksaa. Jos lainaa pitääkin lyhentää 2000 eurolla kuussa, niin siinä menis varmaan kaurapuuron syömiseksi, enkä epätasaisilla tuloilla siihen voisi lähteä.

Mutta ei se vakituisen kokopäivätyön puute tarkoita sitä, että olisi työtön. Freelancer tienaa jossain kuussa paremmin kuin kuukausipalkkalainen, mutta välillä saa osan kuusta ansiosidonnaista. Pankki varmaankin kattelee pitkällä tähtäimellä tulojen vaihtelua maksukykyä arvioidessaan. Mutta tottahan se on, että tulevaisuus on epävarma. Mutta kerran vakitöistä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi irtisanottuna tiedän, ettei se vakituinen työpaikkakaan ole tae siitä, ettei 20 vuoden maksuajalla otetun lainan maksukyky saata myöntöpäivän jälkeen heiketä.

ap

 

200 000 euron lainaa ei lyhennetä 800. Menee ainakin 1000 eur ja tämäkin hyvin pitkällä laina-ajalla. Tällä hetkellä korot on niin matalat, että on pakko varautua myös korkojen nousuun. Pankkien sivuilla on laskureita, joiden kanssa kannattaa leikkiä. Kun vaihtelee korkoja, laina-aikoja ym. Saa aika nopeasti käsityksen siitä mitä laina tulisi maksamaan.

No jos olet ap pystynyt opiskelemaan itsesi korkealle, niinkuin kommentissasi kerrot.

Niin miksi sulla tai perheelläsi ole jo omistusasutoa?

Miksi sulla ei ole pysyvää työpaikkaa eikä miehelläsikään?

Kait siitä ilmaisesta korkeakoulutuksesta pitää olla hyötyäkin, että saa turvatun toimeentulon ja omistusasunnon ja maksaa veroja yhteiskunnalle.

Tsemppiä säästämiseen ja hyvä, että olette alkaneet miettiä tätä asiaa! Hulluuttahan se on maksaa tuollaisia vuokria.

Eläkeikäisenä vasta kurjaa onkin, jos on isot asumiskulut eli kannattaa yrittää ostaa omistusasunto hyvissä ajoin niin, että ei jää asuntolainoja eläkeikäisenä maksettavaksi. Tai että olisi vielä silloin nousevien vuokrien armoilla. Eläkkeellä on hyvin vaikeaa enää nostaa omia tulojaan, sillä mennään mitä on eikä se monilla ole paljon.

Me säästettiin asp-tilille joka vuosineljänneksellä se määrä, minkä sinne sai laittaa. Sitten kun se parin vuoden minimiaika oli kulunut, ostettiin hieman päälle 200 000e omakotitalo pääkaupunkiseudun kehyskunnasta. Lyhennys alle 800 kuussa, asumuskulut (lämmitys, jätemaksut, kiinteistövero jne) 300-400 euroa kuussa kun laskee ihan kaiken.

Ollaan asuttu vajaat 2 vuotta, nyt on taas jo parikymmentä tonnia säästössä.

Remontteihin ollaan pistetty vajaa 10 000 e, mm. katto maalattu, uusi kaivo otettu käyttöön. Toinen mokoma menee, kun modernisoidaan jätevesijärjestelmä. Tietysti jos haluaisi heti remontoida kaikki pinnat, niin menis äkkiä kolmaskin. Seuraavien 10v sisään pitänee rempata kylppäri, on toimiva mutta ruma.

Mahdollista tämä on meidän tuloilla (yht. n. 60 000 e vuodessa) sillä, että ajetaan velattomilla vanhoilla autoilla eikä ole lapsia. Varsinaisesti ei pihdata ja lemmikkejä löytyy. Matkoillakin on silloin tällöin käyty, muttei millään monen tonnin reissuilla. Käsirahaa säästäessä asuttiin kehä III sisällä kaupungin vuokrakämpässä, jonka vuokra oli alle 900 e vesimaksuineen.

Hankin asumisoikeusasunnon jo opiskeluaikana. Tarvitsin asuntoa varten lainaa 20 000 e. Eräs sukulainen toimi henkilötakaajana. Koska summa oli noin pieni, ei tarvittu muita vakuuksia. Pikku hiljaa maksoin lainaa pois, ja kun summa oli kasassa, toimi se käsirahana omistusasuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä säästämiseen ja hyvä, että olette alkaneet miettiä tätä asiaa! Hulluuttahan se on maksaa tuollaisia vuokria.

Eläkeikäisenä vasta kurjaa onkin, jos on isot asumiskulut eli kannattaa yrittää ostaa omistusasunto hyvissä ajoin niin, että ei jää asuntolainoja eläkeikäisenä maksettavaksi. Tai että olisi vielä silloin nousevien vuokrien armoilla. Eläkkeellä on hyvin vaikeaa enää nostaa omia tulojaan, sillä mennään mitä on eikä se monilla ole paljon.

Eläkeläinenkin saa asumistukea ja toimeentulotukea, jos eläke ei riitä vuokraan. Kaiken lisäksi ei jää jälkipolville asuntoa jostain tuppukylästä, jossa asunnot ei mene kaupaksi ollenkaan.

Jos lapset on jo hankittu eikä säästöjä ole, on omistusasunnon hankkiminen epäsännöllisillä tuloilla vaikeaa. Toisaalta tuossa tilanteessa vuokra-asunto onkin paljon vähemmän riskejä sisältävä ratkaisu.

Helpoin tapa päästä käsiksi omistusasuntoon ilman vanhempien apua on avata ASP-tili heti, kun aloittaa opiskelut. Joka kuukausi lukukausien aikana opintolainasta ASP-tilille 400 euroa, samoin kesäaikana kesätyöansioista. Kun viiden vuoden päästä valmistuu, on ASP-tilillä 24 000 euroa + korot. Onhan silloin myös opintolainaa, mutta siitä huolimatta ne ASP-säästöt lasketaan omarahoitusosuudeksi.

Jos vielä puoliso on tehnyt samoin, niin silloin onkin jo hyvä pesämuna.

Vierailija kirjoitti:

No jos olet ap pystynyt opiskelemaan itsesi korkealle, niinkuin kommentissasi kerrot.

Niin miksi sulla tai perheelläsi ole jo omistusasutoa?

Miksi sulla ei ole pysyvää työpaikkaa eikä miehelläsikään?

Kait siitä ilmaisesta korkeakoulutuksesta pitää olla hyötyäkin, että saa turvatun toimeentulon ja omistusasunnon ja maksaa veroja yhteiskunnalle.

Öö. En kai mä ole täällä koulutuksestani mitään puhunut, joku muu on saattanut omista kokemuksistaan kertoa. Hyviä kysymyksiähän nuo on, miksi ei ole vakituista työpaikkaa jne.  

Aika monella nykyään ei ole. Itselläni kyse on osin valinnasta, koska haluan tehdä just nyt sitä mitä juuri nyt teen. (Plus tienaan nyt enemmän kuin silloin vakityössäni.) Ehkä vakityötä joskus voisin taas tehdäkin. Jos en olisi tullut irtisanotuksi aiemmasta työstäni, kenties olisin vielä siinä hommassa, ja kenties pankin mielestä parempi lainanottaja pienemmillä tuloillani kuin nykyinen minä.

Kyllä mä osaan noihin kysymyksiin vastauksia löytääkin, ja tokihan niiden miettiminen on ihan hyödyllistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule lainaa saamaan jos molemmat olette pätkätyöläisiä. Vähintään toisella oltava säännölliset tulot.

Pankissa asuntosäästötiliä perustaessa tätä kysyttiin, ja he sanoivat, että nykyään ei vaadita vakituista työpaikkaa. Se kyllä pitää pystyä osoittamaan, että on säännöllisiä tuloja.

ap

Riippu alasta millä on töissä. Sairaanhoitajilta ei vaadittu vakituista työtä edes 90-luvulla, koska moni voi olla helposti 10 vuottakin sijaistamiskeirteessä, ennen kuin saa vakituisen toimen, mutta pätkäsoppareillakin on koko ajan töissä jos haluaa.

Pankin näkökulmasta kenelläkään ei ole varmaa palkkatuloa. Velallinen voi olla varmassa työssä, mutta ajaa aamulla kolari ja on lopun ikäänsä työkyvytön.

Jungerin sanoin "milli tilillä ja palkka kymppitonni kuussa". Hankkikaan ensin tuommoinen työpaikka.

Me saatiin lainaa 250 000 mutta miehen vanhemmat takasivat meille osan. Omia säästöjä ei ollut kuin muutama tonni.

Maksetaann 860e lyhennystä per kk. Vastike 130e/kk. Tienataan 6500-7000e/kk (tosin nyt olen äitiyslomalla niin mun 3000e palkka jää pois). Laitetaan lisäksi 800e kuussa säästöön.

En ikinä ostaisi kämppää missä vastike 600e.

Lainanlyhennyksistä, me lyhennetään 2200 € kuussa. Omakotitalo, kehyskunnassa ja hinta oli vähän yli 300k€, kun hankittiin. Lapsia myös useampi ja ei ihmeemmin nyt säästellä.

You can do it! Ette ikinä tule katumaan jos muutatte nyt halvempaan/pienempään kämppään vuokralle ja säästätte pari vuotta. Näinä koronavuosina se tulee olemaan helpompaa kuin koskaan jos vaan töitä riittää!

Lainalaskureita löytyy joka pankin sivuilta. Tässä esim. OP:n https://www.op.fi/henkiloasiakkaat/lainat-ja-asunnot/lainalaskuri. Niillä pystyt kokeilemaan millaisia summia kuukausierät ovat. Mitä pidempi laina-aika, sitä pienempi vastike, mutta kalliimpi laina.

Niinkuin tiedät kämpissä maksaa ertyisesti sijainti ja neliömäärä. Yrittäkää tehdä kompromissia edes toisessa jollei molemmissa.

Olemme mieheni kanssa aina asuneet pienissä asunnoissa. Monet ovat oikein ääneen tätä ihmetelleet, koska olisimme voineet valita toisinkin. Ihan tottumuskysymys mielestäni. Lapset toki varmasti monimutkaistavat asiaa, mutta väitän (vaikken äiti olekaan), että lapset varmasti tottuvat pieniin neliöihin meitä aikuisia nopeammin :) Tsemppiä ja tehkää rajuja päätöksiä! Tulee olemaan vapauttava fiilis kun säästöön alkaa kertyä rahaa nopeammin!