Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työt meni alta, vedänkö itseni narun jatkeeksi?
20.05.2020 |
Mun elämä on ollut yhtä kamppailua talouden kanssa. Pätkätöitä, työttömyyttä, työkokeiluja ja taas vähän lisää työttömyyttä ja kelan kanssa tappelua.
Alkuvuodesta sain kuulla pääseväni töihin, minulle tarjottiin hyvää pestiä ravitsemusalan hommissa. Olin valtavan onnellinen, kerrankin aurinko paistaisi risukasaan. Olin todella innoissani, kun aloitin työt. Kerrankin saisin kunnollista palkkaa ja saisin elämäni raiteilleen. Koronasta ei ollut vielä tietoakaan.
Tätä iloa kesti vain muutama kuukausi. Kohta olinkin lomautettu. Olen elänyt pitkään epätietoisuudessa monen kanssatyöntekijäni tavoin. Tänään olen irtisanottu. Tänään olen jälleen työtön. Sitä iloa kesti vain muutama kuukausi.
Mä en jaksa enää. Millään ei ole mitään väliä. Olen lopen kyllästynyt tähän eloon.
Kommentit (16)
Ei varmaankaan paljoa lohduta, kun sanon, että samassa veneessä ollaan, en todellakaan ole ainut, jolla on moisia ajatuksia. Moni ihminen on tällä hetkellä yhtä pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää yrittää löytää elämästä muutakin tarkoitusta ja iloa kuin työ. Monet on samassa tilanteessa eikä se ole sun syy.
Minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa, kun olin kuolemassa syöpään.
En vetänyt itseäni silloin narun jatkoksi enkä myöhemmin, vaikka vuosien syöpähoitojen jälkeen palkkani romahti ja uusi työ on haastavaa.
Älä sinäkään, vaan lähetä avoimia hakemuksia niihin työpaikkoihin, joissa haluaisit työskennellä.
Elämä on usein hyvin haasteellista.
Henkisesti köyhää on ihmisen elämä jos työn takia pitää itteltään henki ottaa.
Joo, näinhän se on, että työn on oltava elämässä sivuosassa ja identiteetti ja elämän sisältö on rakennettava muista asioista. Tai ainakin itselläni on näin, koska työelämä on nykyään niin epävarmaa, ettei sen varaan voi laskea mitään. Jos joskus saa vaikka määräaikaisen työsuhteen, niin kiva, mutta työttömänäkin pärjää ja elämä maistuu, kun on mielekkäitä (ja edullisia) harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa, kun olin kuolemassa syöpään.
En vetänyt itseäni silloin narun jatkoksi enkä myöhemmin, vaikka vuosien syöpähoitojen jälkeen palkkani romahti ja uusi työ on haastavaa.
Älä sinäkään, vaan lähetä avoimia hakemuksia niihin työpaikkoihin, joissa haluaisit työskennellä.
Elämä on usein hyvin haasteellista.
Tämä kertomasi oli surullinen, mutta sain silti hyvän mielen! Tuli voimmaannuttava fiilis. Koska kirjoituksestasi paistaa läpi ihminen, joka selätti vakavan sairauden eikä antanut irtisanomisen ja sen seurausten lannistaa vaan seisoo edelleen tukevasti jaloillaan! Olet vahva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei älähän nyt.
Lohdutan ja kerron olevani työtön ja luottotiedoton, koska elämä ei aina mene kuin suunnittelee. Mutta tässä mä vaan oon edelleen ja toivon olevani vielä pitkään! Huonoinakin hetkinä elämässä on paljon hyvää, pitää vain katsoa ja huomata.
Ota tämä mahdollisuutena löytää jotain vielä parempaa. Jos tämänhetkisellä alalla on vaikeuksia saada töitä, mitä jos uudelleenkouluttautuisit jollekin alalle joka todella kiinnostaa? Minut lomautettiin viime vuonna ja se oli parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, perustin oman yrityksen ja olen paljon onnellisempi kuin edellisessö työssäni. Tsemppiä AP, kyllä säkin vielä löydät paikkasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne tuo. Koronan takia hyväpalkkainen ja alani kannalta kokemusrikas työ peruutettiin kokonaan. Kovasti tein töitä haastattelun ynnä muun suhteen ja odotin innolla töiden aloittamista. Tiedän hyvin mitlä sinusta tuntuu. Myös pätkätöitä ja määräaikaisia takana. Mutta olet silti arvokas, olit töissä tai et. Nykyinen tilanne on nyt mitä on etkä sinä sille mahda mitään... Ihmisarvo ei ole sidottuna työhön, sen olen oppinut kantapään kautta. Maailma ei ole kenellekkään reilu, joillakin on parempi tuuri kuin muilla. Niin se vaan menee vaikka kuinka ottaa päähän. Älä vielä luovuta ystävähyvä. Teit sen minkä pystyit ennen koronaa ja kyllä tämä tästä paranee. Elämässä on paljon muutakin. Sopeutumista se vaatii eikä ole helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo. Olet oikeutettu kokemaan noita tunteita, mutta älä anna niiden vallata sinua. Olet paljon vahvempi kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne tuo. Koronan takia hyväpalkkainen ja alani kannalta kokemusrikas työ peruutettiin kokonaan. Kovasti tein töitä haastattelun ynnä muun suhteen ja odotin innolla töiden aloittamista. Tiedän hyvin mitlä sinusta tuntuu. Myös pätkätöitä ja määräaikaisia takana. Mutta olet silti arvokas, olit töissä tai et. Nykyinen tilanne on nyt mitä on etkä sinä sille mahda mitään... Ihmisarvo ei ole sidottuna työhön, sen olen oppinut kantapään kautta. Maailma ei ole kenellekkään reilu, joillakin on parempi tuuri kuin muilla. Niin se vaan menee vaikka kuinka ottaa päähän. Älä vielä luovuta ystävähyvä. Teit sen minkä pystyit ennen koronaa ja kyllä tämä tästä paranee. Elämässä on paljon muutakin. Sopeutumista se vaatii eikä ole helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo. Olet oikeutettu kokemaan noita tunteita, mutta älä anna niiden vallata sinua. Olet paljon vahvempi kuin luulet.
Ihana, kiitos tästä kirjoituksestasi!<3 Ja tsemppiä sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdolista päästä samaan paikkaan ,kun alkaa toimimaan.
Vastaus kysymykseen ,et ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden loppu on jonkun uuden alku. Elämää kannattaa elää, niin kauan kuin voi. Aina voi oppia näkemään uusin silmin ja asiat eivät ole niin huonosti, kuin tällä hetkellä näyttää. Anna itsellesi mahdollisuus jatkaa ja älä jää tuleen makaamaan. Kaikkea hyvää sulle, asiat tulevat olemaan vielä paremmin.
Itsemurha on pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. En suosittele.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen lomautettuna tällä hetkellä ja pelkään pahoin, että koen saman kohtalon kuin sinä. Vetää tämä kyllä mielen mustaksi, ihan ymmärrettävää. Tsemppiä.