Lue keskustelun säännöt.
Taas Hesarissa joku ei-työssäkäyvä kertoo, miten poikkeustajasta voi selvitä hyvin lasten kanssa
20.05.2020 |
Todella ärsyttävää. Miksi ei ymmärretä, että ihminen, joka ei käy töissä painii ihan eri sarjassa poikkeustilanteessa kuin sellainen, jolla on lasten lisäksi siinä kotona myös omat työt 7,5 h päivässä? Se on täysin eri asia! Lopettakaa tällaiset jutut kokonaan. Tämähän on ihan työn ja perheen yhdistämisen kanssa kipuilevien vanhempien suoranaista mitätöintiä. Mikä ongelma tuossa nyt kotona ollessa olisikaan, jos ei tarvitse töitä tehdä samalla? Sitten siellä vielä tällainen esimerkkihenkilö antaa yleisiä ohjeita, miten pärjää hyvin poikkeusoloissa. Onkohan tuon jutun tehnyt joku, joka ei vain ymmärrä tätä asiaa. Siis työt+lapset kotona on se haaste. Mikä muu olisi edes? Pelkät lapsetko? Miksi olisi edes? Miksi nostetaan tällaisia tapauksia ja esimerkkejä koko ajan esille ’pärjäävistä’ Joilla mitään haasteita ei edes ole? Vai onko viesti se, että pärjäät hyvin poikkeusoloissa, jos sinulla ei ole töitä ollenkaan?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt että työ on hänelle tärkeintä elämässä. Itse ainakin ajattelen, että elämässä pitää olla muutaKIN kuin lapset, ei voi pelkästään heidän kauttaan elää. Toisaalta, olen halunnut mielekkään työn, josta saan paljon ja jonne on kiva mennä. Minusta on älytötöntä, että jotkut kituuttavat tuollaissa yllä kuvatuissa töissä, joissa tehdään fyysisesti rankkaa työtä, ei keretä edes syödä välissä ja päivät venyy. Myös tulevaa palkkatasoa mietin kun opiskelin: juurikin, koska työ ei ole tärkein asia elämässäni, haluan ansaita riittävästi jotta voin tehdä vapaa-ajallani itselleni ja perheelleni mielekkäitä asioita. Nämä on todellakin valintakysymyksiä.
Miettiä voi mitä haluaa, mutta aina ei saa mitä haluaa. On turha kuvitella, että minäpä valitsen ammatikseni tämän ja valmistuttuani pääsen juuri haluamaani työhön ja palkkatasoni pysyy aina samana koska minua ei koskaan irtisanota. Ainut mitä voin saada, on lisää ylennyksiä ja tuloni nousevat entisestään, samalla kun työmääränikin vähenee ja sitten minulla jää paljon aikaa perheelle ja rahaa riittää kaikkeen mukavaan.
Siinä tapauksessa kuvittelu on turhaa, jos ei ole valmis tekemään mitään sen kuvitelman eteen. En kai väittänytkään, että tuo päämäärä tulisi kuin Manulle illallinen sen jälkeen kun sen on kuvitellut? Mutta muutenhan kuvittelu - eli päämärien asettaminen - ei todellakaan ole turhaa! Ne kannustaa sinua tekemään töitä ja pyrkimään siihen päämäärääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Aika harvalla työssäkäyvällä yh:lla, jolla on pienet lapset, on päivittäin aikaa palautautumiseen, liikuntaan, lepoon tai rentoutumiseen normaalioloissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Ainakin minulla jää nyt etätöissä noin 3 tuntia enemmän aikaa kuin lähityössä käydessäni koska työmatkat ja pakollinen työpäivää pidentävä lounastauko jäävät pois. Lapset ovat kyllä jo isoja ja asuvat muualla.
Mutta eikö sinustakin olisi silti paljon mukavampaa käyttää 3 tuntia päivässä työmatkoihin ja toiset 3 tuntia kahvi- ja lounastaukoihin, joiden aikana voit voivotella kuinka paljon päivittäin menee aikaa työmatkoihin.
Nyt olisi tärkeää että kaikki menisivät seisoskelemaan työpaikoille koska pöhinä ja toimeliaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt että työ on hänelle tärkeintä elämässä. Itse ainakin ajattelen, että elämässä pitää olla muutaKIN kuin lapset, ei voi pelkästään heidän kauttaan elää. Toisaalta, olen halunnut mielekkään työn, josta saan paljon ja jonne on kiva mennä. Minusta on älytötöntä, että jotkut kituuttavat tuollaissa yllä kuvatuissa töissä, joissa tehdään fyysisesti rankkaa työtä, ei keretä edes syödä välissä ja päivät venyy. Myös tulevaa palkkatasoa mietin kun opiskelin: juurikin, koska työ ei ole tärkein asia elämässäni, haluan ansaita riittävästi jotta voin tehdä vapaa-ajallani itselleni ja perheelleni mielekkäitä asioita. Nämä on todellakin valintakysymyksiä.
Miettiä voi mitä haluaa, mutta aina ei saa mitä haluaa. On turha kuvitella, että minäpä valitsen ammatikseni tämän ja valmistuttuani pääsen juuri haluamaani työhön ja palkkatasoni pysyy aina samana koska minua ei koskaan irtisanota. Ainut mitä voin saada, on lisää ylennyksiä ja tuloni nousevat entisestään, samalla kun työmääränikin vähenee ja sitten minulla jää paljon aikaa perheelle ja rahaa riittää kaikkeen mukavaan.
Siinä tapauksessa kuvittelu on turhaa, jos ei ole valmis tekemään mitään sen kuvitelman eteen. En kai väittänytkään, että tuo päämäärä tulisi kuin Manulle illallinen sen jälkeen kun sen on kuvitellut? Mutta muutenhan kuvittelu - eli päämärien asettaminen - ei todellakaan ole turhaa! Ne kannustaa sinua tekemään töitä ja pyrkimään siihen päämäärääsi.
Voit tehdä töitä sen eteen, tottakai. Mutta siltikään ei ole takeita että asiat sujuu aina niin kun haluaa. Siksi on turha jeesustella, että miksi et tee näin ja näin niin kuin minä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
En minä ole pätevä antamaan kenellekään vinkkejä. Tilanteet ovat erilaisia.
Minua vaan ärsyttää tuo mantra, että jos joku pärjää kotona lasten kanssa hyvin, hän on pakosti työtön tai kotiäiti tms. Asiat on sovitettavissa yhteen myös etätyön kanssa. Sumplaamista vaatii, mutta onnistuu.
Itse en koe, että tarvitaan erityisesti omaa aikaa palautumiselle, liikunnalle jne. Liikuntaa tulee lasten kanssa touhuillessa. Palautuminen on vaikkapa tunnin telkkarin katselu työpäivän jälkeen, tai vaikka kirjan lukeminen tms. Lapset eivät tarvitse 100% läsnäoloa koko ajan, eli työpäivää voi jaksottaa siten, että toinen vanhempi aloittaa aikaisin, pitää tauon lasten kanssa ulkoiluun ja lounaaseen joskus aamupäivällä, jatkaa töitä, joskus ip toinen pidempi tauko ja puuhaa lasten kanssa ja lopettelee ns normaaliin aikaan.
Toinen taas hoitaa aamupuuhat, aloittaa työt ja menee hieman eri rytmissä, että jompikumpi on saatavilla koko ajan. Vastaavasti lopettaa myöhemmin.
Mutta ei se kaikille välttämättä toimi näin. Halusin vaan tuoda esiin sen näkökulman, että tämä onnistuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Aika harvalla työssäkäyvällä yh:lla, jolla on pienet lapset, on päivittäin aikaa palautautumiseen, liikuntaan, lepoon tai rentoutumiseen normaalioloissakaan.
No sehän on heidän mielestään vain "valintakysymys". Mitäs aloit yksinhuoltajaksi, jos olisit elänyt kuin minä niin sinulla olisi siinä nyt mies apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä koko ajan osa toitottanut vaikka facebookissa uutisten kommenttiosioissa. "Minäkin olin kotiäitinä 15 vuotta, nyt taas nykyäidit itkee turhaa". Onpa kyllä verrannollista olla kotona 15 vuotta, kuin olla kotona tekemässä täyttä työpäivää, hoitaa lapsia, tehdä ruokaa, huolehtia etäeskarit ja -koulut. Joskus tuntuu että osalla ei tuolla pääkopassa liiku yhtään mitään.
Sama myös bloggaajien "täällä me päiväseltään lasten kans lenkkeillään ja ulkoillaan, suosittelen sinnekkin ettei tule kaikki ihan hulluksi kun vain sisällä koko päivä." No edelleen, osa tekee ihan oikeita TÖITÄ kotona sisällä päivällä.
No se on hyvä. Sittenhän kaikki ovat tyytyväisiä. Toinen tekee ”ihan oikeita TÖITÄ” ja toiset ulkoilevat lasten kanssa. Kukin mieltymystensä mukaan.
Ihan oikeita töitä voi oikeasti jaksottaa. Ei kaikki työ ole sitä, että pitää olla koneella 8-16. Omassa työssäni on aikaansidottuja palavereita, jolloin lasten isä on enemmän lasten saatavilla, mutta paljon myös asiaa, jonka voi hoitaa esim aikaisin aamulla (herään itse ennen kuutta töihin, lapset heräilevät joskus 7.30 jälkeen), jolloin taas voi pitää keskellä päivää pidemmän tauon vaikkapa ulkoillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu pitkäaikaistyötön on kovasti huolissaan tästä koronasta. En nyt ihan just käsitä, mut eroa flunssassa kotona makaamisella olisi hänen normiarkeensa, eli terveenä kotona makaamiseen.
Korona tarkoittaa työttömälle sitä, että hän ei ole todennäköisesti saamassa töitä seuraavaan pariin vuoteen, koska taantuma. Masentaa varmaan ihan perkeleesti, voin kuvitella.
Ei mutta työttömäthän makaa vaan kotona, eikä esim. tapaa ihmisiä, harrasta, liiku tms... Ei työtön ole tunteva ja tekevä ihminen, vaan tahdoton möykky sohvan pohjalla!
Ylläoleva puhui pitkäaikaistyöttömästä, joten taitaa olla hänelle ihan normaalia tuokin, ettei ole saamassa töitä ainakaan pariin vuoteen...
Miten tuollainen pilkallinen sivaltaminen vie keskustelua eteenpäin? Ihmisiä on pitkäaikaistyöttöminä hyvin erilaisista syistä, osalle töitä olisi tarjolla vaikka heti, mutta terveys ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
Säälin kyllä niitä työyhteisöjä, joissa ihmisten aikaa heitetään hukkaan ja istutaan vaan palavereissa noin paljon. Pitäisikö asialle tehdä jotain? Valtaosa palavereista on useimmille niissä olijoille turhia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
Kerroin omasta tilanteestani pari kommenttia taaksepäin. Aloitan itse työt ennenkuin lapset heräävät ja ehdin tehdä 1,5-2h tehokasta työtä siinä. Jatkan vielä 1-2 ohi aamupuuhien, lasten isä hoitaa ne. Sitten hän aloittaa työt ja minä yleensä ulkoilen pienten lasten kanssa 1-2h (isot tekevät koulujuttuja), jonka jälkeen tullaan lounaalle (se on valmiina edellisestä illasta). Tässä kohtaa pienet päiväunille ja isommat tekevät omia juttujaan.
Yritän ajoittaa pakolliset palaverit tähän, mutta jos niitä on muualla, toki vaihdamme lasten isän kanssa vähän rytmiä. Jossain vaiheessa pienet heräilevät, jompikumpi meistä antaa välipalaa ja ohjeilee leikkeihin. Isommatkin yleensä tässä vaiheessa ovat lopetelleet kouluhommia ja vähän pitää heitäkin ohjata ehkä tekemisten pariin. Sitten ehtii vielä muutaman tunnin tehdä töitä, edelleen niin että jompikumpi on enemmän paikalla ja toinen tekee hiljaisuudessa, sen mukaan kummalla on enemmän akuuttia ja keskittymistä vaativaa. Palaveritkin onnistuvat.
Omat tunnit tulevat yleensä täyteen sitten iltapäivällä 15-16 aikoihin, jolloin taas ulkoillaan ja ryhdytään ruuanlaittoon. Lasten isä saa jatkaa rauhassa muutaman tunnin (tai toisinpäin, päivästä riippuen). Kumpikin pyrkii lopettamaan klo 19 mennessä työt. Jos on ollut rikkonainen päivä, teen tunnin-pari vielä lasten mentyä nukkumaan, mutta harvemmin on ollut tarvetta.
Pienet menevät nukkumaan noin 21, isot osaavat illalla jo omissa oloissaan pelailla, lukea, katsella telkkaria...
Ei tässä hirveästi mitään harrastusaikaa aikuisille jää, mutta ei ole tarvekaan.
Mutta meillä työ on molemmilla sellaista, että pakollisia kokouksia on se 1-2 päivässä ja niidenkin aikatauluihin on yleensä ihan mahdollista vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kirjoitusta, mutta vertasiko tämä kotiäiti nimenomaan tilannettaan työssäkäyvään? Lukiko siellä, että kyllä työssäkäyvän tulisi hänen mielestään selviytyä yhtälailla?
Täällä etätöitä tekevät kimpoilee kirjoituksen äidille, että miten hän kehtaa ilmaista mielipiteensä kun ei käy edes töissä ja kuinka elämä on valintoja. Sitten he itse suuttuvat jos huomautetaan, että esimerkiksi yksinhuoltajan elämä on koko ajan yhtä rankkaa myös ilman koronaa tai jos sanotaan miten monella muulla on raskas työ ja lapset, eikä ole mahdollisuutta etätöihin. Silloin heitetään Elämä on valintoja -kortti pöytään. No eikö se sinullakin etätyötä tekevällä elämä ollut valintoja? Silti tunnut nyt valittavan täällä kuinka on rankkaa. Käsitin ettei pidä valittaa jos on itse elämänsä suunnan valinnut.
Minä ymmärsin tästä ketjusta ainoastaan sen, että jos olet etätyötä tekevä vanhempi niin silloin sinulla on oikeus ilmaista miten päivät ovat rankkoja. Muissa tapauksissa elämä on pelkkiä valintoja ja sen vuoksi ei pidä valittaa koska "aina olisit voinut tehdä toisin".
Pahoitteluni jos ilmaisin aiemmin mielipiteeni kärkkäästi, mutta laittoi vaan tämä ylimielinen asenne suuttumaan. No, en olisi silti saanut vastailla ilkeästi ja olen aidosti pahoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me myself and I kirjoitti:
Aivan kuin moni inrtovertti pilkallisesti hämmästelee, miksi joku ekstrovertti ei nauti koronan aiheuttamasta etäisyyden lisääntymisestä.
Monet introvertit ovat koko elämänsä joutuneet kuuntelemaan kettuilua siitä että ovat niin hiljaisia eivätkä suorita osuuttaan jostain turhasta puhumisesta eivätkä osallistu tarpeeksi kaikenmaailman kissanristiäisiin. Eivät osaa verkostoituakaan.
"Olisit nyt erilainen ja toisenlainen ja parempi. Miksi muka et jaksa puhua tuntikausia puhelimessa, sehän on piristävää." jne jne.
Paras kaikista on: "sitä pitää välillä mennä epämukavuusalueelle".
Aika veemäinen kommentti ihmiselle joka on suurimman osan elämästään ollut koko ajan epämukavuusalueella.
Tämä korona-aika on ollut sillä tavalla poikkeus, että on saanut kerrankin pysytellä omalla mukavuusalueella. Olen itse huomannut että siellä on kiva olla. Se on jopa vaikuttanut itsetuntooni myönteisesti.
Osa introverteistä on nyt antanut takaisin samalla mitalla. Jotkut ovat jopa toivoneet että edes joku heillä veetuillut ekstrovertti ymmärtäisi kuinka raskasta se normaali arki voi olla introvertille. Ainakin he nyt saavat kokea kuinka raskasta on olla koko hel ve tin ajan epämukavuusalueella.
Itse aion jatkossa pitää huolen siitä että saan olla riittävästi omalla mukavuusalueella. Haistatan pitkät jokaiselle joka tulee urputtamaan hiljaisuudestani ja rauhallisuudestani tai siitä kuinka hienoa on välillä käydä epämukavuusalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
Hyvin on ainakin av:lle aikaa joten epäilen vähän tuota tekstiäsi.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kirjoitusta, mutta vertasiko tämä kotiäiti nimenomaan tilannettaan työssäkäyvään? Lukiko siellä, että kyllä työssäkäyvän tulisi hänen mielestään selviytyä yhtälailla?
Täällä etätöitä tekevät kimpoilee kirjoituksen äidille, että miten hän kehtaa ilmaista mielipiteensä kun ei käy edes töissä ja kuinka elämä on valintoja. Sitten he itse suuttuvat jos huomautetaan, että esimerkiksi yksinhuoltajan elämä on koko ajan yhtä rankkaa myös ilman koronaa tai jos sanotaan miten monella muulla on raskas työ ja lapset, eikä ole mahdollisuutta etätöihin. Silloin heitetään Elämä on valintoja -kortti pöytään. No eikö se sinullakin etätyötä tekevällä elämä ollut valintoja? Silti tunnut nyt valittavan täällä kuinka on rankkaa. Käsitin ettei pidä valittaa jos on itse elämänsä suunnan valinnut.
Töissäkäyvän yksinhuoltajan lapset ovat kyllä normaalitilanteessa päivähoidossa tai koulussa, ei kotona kuten nyt. Korona-tilanne ja siitä seuranneet rajoitustoimet eivät myöskään ole olleet kenenkään omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Mitä te täällä purnaatte että rankaa tehdä töitä samalla kun lapset kotona. Sekin on teidän oma valinta ja HS:n jutun äiti oli tehnyt paremmat valinnat.
Kyllä nää etätyö- ja lasten kotihoitosuositukset tuli tuolta valtiojohdon taholta... on sellainen korona-case ollut tässä meneillään jos olet huomannut...
Kuten itsekin viisaasti tajusit niin kyse oli suosituksista. Oma valinta tehdä kotona töitä ja olla viemättä lasta hoitoon. Omia valintoja ja silti valitetaan.
Niin. Katsos kun jotkut meistä ajattelee muutakin kuin omaa napaansa. Esim. sitä, että terveydenhuollossa riittää kapasiteetti hoitaa korona-potilaita ja niitä jotka tarvitsee hoitoa. Eli siinä mielessä ei ollut kyse puhtaasta omasta valinnasta, koska tällä on vaikutuksia muihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu pitkäaikaistyötön on kovasti huolissaan tästä koronasta. En nyt ihan just käsitä, mut eroa flunssassa kotona makaamisella olisi hänen normiarkeensa, eli terveenä kotona makaamiseen.
Korona tarkoittaa työttömälle sitä, että hän ei ole todennäköisesti saamassa töitä seuraavaan pariin vuoteen, koska taantuma. Masentaa varmaan ihan perkeleesti, voin kuvitella.
Ei mutta työttömäthän makaa vaan kotona, eikä esim. tapaa ihmisiä, harrasta, liiku tms... Ei työtön ole tunteva ja tekevä ihminen, vaan tahdoton möykky sohvan pohjalla!
Ylläoleva puhui pitkäaikaistyöttömästä, joten taitaa olla hänelle ihan normaalia tuokin, ettei ole saamassa töitä ainakaan pariin vuoteen...
Niin, ja kun korona ei perusterveelle aikuiselle ole tavallista flunssaa kummempi, niin eikö pitkäaikaistyöttömän ole juuri helpointa järjestää elämänsä sitten, että korona ei vaikuta erityisen paljon mihinkään?
No se on hyvä. Sittenhän kaikki ovat tyytyväisiä. Toinen tekee ”ihan oikeita TÖITÄ” ja toiset ulkoilevat lasten kanssa. Kukin mieltymystensä mukaan.