Lue keskustelun säännöt.
Taas Hesarissa joku ei-työssäkäyvä kertoo, miten poikkeustajasta voi selvitä hyvin lasten kanssa
20.05.2020 |
Todella ärsyttävää. Miksi ei ymmärretä, että ihminen, joka ei käy töissä painii ihan eri sarjassa poikkeustilanteessa kuin sellainen, jolla on lasten lisäksi siinä kotona myös omat työt 7,5 h päivässä? Se on täysin eri asia! Lopettakaa tällaiset jutut kokonaan. Tämähän on ihan työn ja perheen yhdistämisen kanssa kipuilevien vanhempien suoranaista mitätöintiä. Mikä ongelma tuossa nyt kotona ollessa olisikaan, jos ei tarvitse töitä tehdä samalla? Sitten siellä vielä tällainen esimerkkihenkilö antaa yleisiä ohjeita, miten pärjää hyvin poikkeusoloissa. Onkohan tuon jutun tehnyt joku, joka ei vain ymmärrä tätä asiaa. Siis työt+lapset kotona on se haaste. Mikä muu olisi edes? Pelkät lapsetko? Miksi olisi edes? Miksi nostetaan tällaisia tapauksia ja esimerkkejä koko ajan esille ’pärjäävistä’ Joilla mitään haasteita ei edes ole? Vai onko viesti se, että pärjäät hyvin poikkeusoloissa, jos sinulla ei ole töitä ollenkaan?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Ainakin minulla jää nyt etätöissä noin 3 tuntia enemmän aikaa kuin lähityössä käydessäni koska työmatkat ja pakollinen työpäivää pidentävä lounastauko jäävät pois. Lapset ovat kyllä jo isoja ja asuvat muualla.
Onko tämä ollut sinulle kovinkin tajunnanräjäyttävä havainto, että aikaa jää muuhun kun ei tarvitse käyttää sitä siirtymisiin työpaikan ja kodin välillä?
Nyt on kysytty tuosta, että miten kummasti tässä yhdistetään vanhempien työt JA se pienten lastenhoito? Täälläin jotkut väittää että sujuu kuin vettä vaan mutta ei osata konkreettisemmin kertoa siitä päivän kulusta. Seuraavaksi voidaan sitten kysyä, että jos kerran omien töiden ja lastenhoidon yhdistämisessä ei ole mitään ongelmaa niin miksi meillä ylipäätään on päiväkoteja? Kunnathan säästäisi älyttömästi rahaa, jos lapset laitetaan jatkossa kotihoitoon vanhempien töiden oheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein kaksi kuukautta etätöitä siten, että kolmevuotias lapseni oli samalla kotona hoidossa. Olen yksinhuoltaja, joten ei ollut ketään, jonka kanssa vuorotella. Voin sanoa, että kaikki ”nyt on hyvä hetki siivota kaapit ja leipoa” -uutiset eivät kauheasti naurattanet. Nyt saan luojan kiitos keskittyä taas pelkkiin töihin, kun lapsi palasi päiväkotiin. Elämä tuntuu aika ihanalta taas, mutta nuo kaksi kuukautta olivat todella rankkoja. Ärsytti myös aika kovin lukea kotiäitien tsemppikirjoituksia, että hienosti tästä selvitään, vaikka pitää ihan itse lapset hoitaa. Ja sitä painostusta, että miten itsekästä on viedä lapset päiväkotiin, jos voi tehdä etätöitä, kun hyvinhän sitä voi vuorotella puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Ainakin minulla jää nyt etätöissä noin 3 tuntia enemmän aikaa kuin lähityössä käydessäni koska työmatkat ja pakollinen työpäivää pidentävä lounastauko jäävät pois. Lapset ovat kyllä jo isoja ja asuvat muualla.
Onko tämä ollut sinulle kovinkin tajunnanräjäyttävä havainto, että aikaa jää muuhun kun ei tarvitse käyttää sitä siirtymisiin työpaikan ja kodin välillä?
Nyt on kysytty tuosta, että miten kummasti tässä yhdistetään vanhempien työt JA se pienten lastenhoito? Täälläin jotkut väittää että sujuu kuin vettä vaan mutta ei osata konkreettisemmin kertoa siitä päivän kulusta. Seuraavaksi voidaan sitten kysyä, että jos kerran omien töiden ja lastenhoidon yhdistämisessä ei ole mitään ongelmaa niin miksi meillä ylipäätään on päiväkoteja? Kunnathan säästäisi älyttömästi rahaa, jos lapset laitetaan jatkossa kotihoitoon vanhempien töiden oheen.
No, kirjoittaja jolle vastasin purnasi sitä kun aika ei riitä koska pitää tehdä päivässä 7,5 tuntia etätöitä. Totesin vaan, että aikaa olisi vielä vähemmän jos pitäisi mennä työpaikalle töihin. Kouluikäisten lasten taas tulisi tehdä opettajan ohjeiden mukaisia tehtäviä eikä vanhempien ole tarkoitus istua vierellä. Pienemmät leikkivät muuten vaan omissa oloissaan ja käyvät välillä kurkkaamassa miten vanhempien työt sujuvat.
Valittihan Kim Kardashiankin kun joutuu nyt olemaan neljän lapsensa ja miehensä kanssa. Joutuu hoitamaan lapset, pesemään pyykit, laittamaan ruokaa, siivoamaan kotia. On kuulema tavattoman raskasta. Sanoisin että rikkaat on se ryhmä joilla ei ole edellytyksiä lasten tekoon. Lyhytkin hetki omien lasten kanssa on niin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Ainakin minulla jää nyt etätöissä noin 3 tuntia enemmän aikaa kuin lähityössä käydessäni koska työmatkat ja pakollinen työpäivää pidentävä lounastauko jäävät pois. Lapset ovat kyllä jo isoja ja asuvat muualla.
Onko tämä ollut sinulle kovinkin tajunnanräjäyttävä havainto, että aikaa jää muuhun kun ei tarvitse käyttää sitä siirtymisiin työpaikan ja kodin välillä?
Nyt on kysytty tuosta, että miten kummasti tässä yhdistetään vanhempien työt JA se pienten lastenhoito? Täälläin jotkut väittää että sujuu kuin vettä vaan mutta ei osata konkreettisemmin kertoa siitä päivän kulusta. Seuraavaksi voidaan sitten kysyä, että jos kerran omien töiden ja lastenhoidon yhdistämisessä ei ole mitään ongelmaa niin miksi meillä ylipäätään on päiväkoteja? Kunnathan säästäisi älyttömästi rahaa, jos lapset laitetaan jatkossa kotihoitoon vanhempien töiden oheen.
No, kirjoittaja jolle vastasin purnasi sitä kun aika ei riitä koska pitää tehdä päivässä 7,5 tuntia etätöitä. Totesin vaan, että aikaa olisi vielä vähemmän jos pitäisi mennä työpaikalle töihin. Kouluikäisten lasten taas tulisi tehdä opettajan ohjeiden mukaisia tehtäviä eikä vanhempien ole tarkoitus istua vierellä. Pienemmät leikkivät muuten vaan omissa oloissaan ja käyvät välillä kurkkaamassa miten vanhempien työt sujuvat.
Juu, näinhän se sujuu. Voidaankin siis lopettaa päiväkodit tarpeettomina, koska nyt tiedetään, että työnteko onnistuu hyvin samalla lapsia hoitaen.
Se muualla töitä tekevä varmaan hoidattaa lapsensa muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Ainakin minulla jää nyt etätöissä noin 3 tuntia enemmän aikaa kuin lähityössä käydessäni koska työmatkat ja pakollinen työpäivää pidentävä lounastauko jäävät pois. Lapset ovat kyllä jo isoja ja asuvat muualla.
Onko tämä ollut sinulle kovinkin tajunnanräjäyttävä havainto, että aikaa jää muuhun kun ei tarvitse käyttää sitä siirtymisiin työpaikan ja kodin välillä?
Nyt on kysytty tuosta, että miten kummasti tässä yhdistetään vanhempien työt JA se pienten lastenhoito? Täälläin jotkut väittää että sujuu kuin vettä vaan mutta ei osata konkreettisemmin kertoa siitä päivän kulusta. Seuraavaksi voidaan sitten kysyä, että jos kerran omien töiden ja lastenhoidon yhdistämisessä ei ole mitään ongelmaa niin miksi meillä ylipäätään on päiväkoteja? Kunnathan säästäisi älyttömästi rahaa, jos lapset laitetaan jatkossa kotihoitoon vanhempien töiden oheen.
No, kirjoittaja jolle vastasin purnasi sitä kun aika ei riitä koska pitää tehdä päivässä 7,5 tuntia etätöitä. Totesin vaan, että aikaa olisi vielä vähemmän jos pitäisi mennä työpaikalle töihin. Kouluikäisten lasten taas tulisi tehdä opettajan ohjeiden mukaisia tehtäviä eikä vanhempien ole tarkoitus istua vierellä. Pienemmät leikkivät muuten vaan omissa oloissaan ja käyvät välillä kurkkaamassa miten vanhempien työt sujuvat.
Okei, nyt ymmärrän. Olet mitä ilmeisimmin sitä sukupolvea, joka kasvatti ne lapsensa - tai paremimminkin antoi lastensa kasvaa oman onnensa nojassa - joskus 50-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
Sinä olisit sitten pätevä antamaan vinkkejä muillekin jaksamiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin, miten homma saadaan pyörimään niin, että molemmille vanhemmille jää myös omaa aikaa päivittäin tarpeeksi palautumiseen, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen, jos molemmilla vanhemmilla on 7,5 tuntia etätöitä päivittäin, lapset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa/valvontaa/seuranpitoa/auttamista koulutöissä, lisäksi on kaupassakäynnit, ruuanlaitot, muut kotityöt? Ja unta tarvitaan 8 h yössä, jotta jaksetaan.
Ainakin minulla jää nyt etätöissä noin 3 tuntia enemmän aikaa kuin lähityössä käydessäni koska työmatkat ja pakollinen työpäivää pidentävä lounastauko jäävät pois. Lapset ovat kyllä jo isoja ja asuvat muualla.
Onko tämä ollut sinulle kovinkin tajunnanräjäyttävä havainto, että aikaa jää muuhun kun ei tarvitse käyttää sitä siirtymisiin työpaikan ja kodin välillä?
Nyt on kysytty tuosta, että miten kummasti tässä yhdistetään vanhempien työt JA se pienten lastenhoito? Täälläin jotkut väittää että sujuu kuin vettä vaan mutta ei osata konkreettisemmin kertoa siitä päivän kulusta. Seuraavaksi voidaan sitten kysyä, että jos kerran omien töiden ja lastenhoidon yhdistämisessä ei ole mitään ongelmaa niin miksi meillä ylipäätään on päiväkoteja? Kunnathan säästäisi älyttömästi rahaa, jos lapset laitetaan jatkossa kotihoitoon vanhempien töiden oheen.
No, kirjoittaja jolle vastasin purnasi sitä kun aika ei riitä koska pitää tehdä päivässä 7,5 tuntia etätöitä. Totesin vaan, että aikaa olisi vielä vähemmän jos pitäisi mennä työpaikalle töihin. Kouluikäisten lasten taas tulisi tehdä opettajan ohjeiden mukaisia tehtäviä eikä vanhempien ole tarkoitus istua vierellä. Pienemmät leikkivät muuten vaan omissa oloissaan ja käyvät välillä kurkkaamassa miten vanhempien työt sujuvat.
No mutta tässähan tuli mieletön säästöidea talousvaikeuksissa painiville kunnille!!! Lopetaan kaikki päväkodit tykkänään ja laitetaan ne lapset leikkimään omiin oloihinsa! Välillä vaan käyvät kurkistamassa kun aikuinen tekee töitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt että työ on hänelle tärkeintä elämässä. Itse ainakin ajattelen, että elämässä pitää olla muutaKIN kuin lapset, ei voi pelkästään heidän kauttaan elää. Toisaalta, olen halunnut mielekkään työn, josta saan paljon ja jonne on kiva mennä. Minusta on älytötöntä, että jotkut kituuttavat tuollaissa yllä kuvatuissa töissä, joissa tehdään fyysisesti rankkaa työtä, ei keretä edes syödä välissä ja päivät venyy. Myös tulevaa palkkatasoa mietin kun opiskelin: juurikin, koska työ ei ole tärkein asia elämässäni, haluan ansaita riittävästi jotta voin tehdä vapaa-ajallani itselleni ja perheelleni mielekkäitä asioita. Nämä on todellakin valintakysymyksiä.
Meillä on ollut kaikin puolin helpoimmasta päästä tilanne: työt joustaa, lapset ei ole enää ihan pieniä ja varsinkin esikoinen on hoitanut koulua tosi omatoimisesti. Eroperheenä ollaan jaettu vastuuta koulunkäynnistä, on siis ollut myös kokonaisia päiviä työskentelyyn.
Mutta, ei tämä helppoa ole ollut. Me ollaan kaikki yksilöitä ja reagoidaan eri tavoin. En ole koskaan tykännyt etätöistä ja työteho on selvästi kärsinyt. Aikuiskontakteja kaipaan valtavasti. Lapsista ekstrovertti alkoi hyppiä seinille parissa päivässä ja piti antaa lupa tavata kavereita ulkona. Introvertti taas kaivautui entistä syvemmälle omaan maailmaansa ja pelottaa, miten hänet sieltä saa taas pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Mitä te täällä purnaatte että rankaa tehdä töitä samalla kun lapset kotona. Sekin on teidän oma valinta ja HS:n jutun äiti oli tehnyt paremmat valinnat.
Etätyö kotona missä saat itse olla turvassa ja lapsesi on turvassa. Vaiko työ kodin ulkopuolella ja lapsi päiväkodissa ja saat miettiä iltaisin joko tartunta osui kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Mitä te täällä purnaatte että rankaa tehdä töitä samalla kun lapset kotona. Sekin on teidän oma valinta ja HS:n jutun äiti oli tehnyt paremmat valinnat.
Kyllä nää etätyö- ja lasten kotihoitosuositukset tuli tuolta valtiojohdon taholta... on sellainen korona-case ollut tässä meneillään jos olet huomannut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu pitkäaikaistyötön on kovasti huolissaan tästä koronasta. En nyt ihan just käsitä, mut eroa flunssassa kotona makaamisella olisi hänen normiarkeensa, eli terveenä kotona makaamiseen.
Korona tarkoittaa työttömälle sitä, että hän ei ole todennäköisesti saamassa töitä seuraavaan pariin vuoteen, koska taantuma. Masentaa varmaan ihan perkeleesti, voin kuvitella.
Ei mutta työttömäthän makaa vaan kotona, eikä esim. tapaa ihmisiä, harrasta, liiku tms... Ei työtön ole tunteva ja tekevä ihminen, vaan tahdoton möykky sohvan pohjalla!
En ole tuo jolle vastasit mutta omassa lähipiirissäni pahiten koronahysteriaan hurahtaneet ovat juurikin niitä jotka eivät normaalitilanteessakaan poistu kotoaan eivätkä välitä tavata ihmisiä. Ilmeisesti nauttivat siitä että muut joutuvat nyt elämään heidän elämäntyylinsä mukaisesti ja ilkimys-ekstrovertit saavat nenilleen tai vaihtoehtoisesti potivat kovaa maailmanpelkoa jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt että työ on hänelle tärkeintä elämässä. Itse ainakin ajattelen, että elämässä pitää olla muutaKIN kuin lapset, ei voi pelkästään heidän kauttaan elää. Toisaalta, olen halunnut mielekkään työn, josta saan paljon ja jonne on kiva mennä. Minusta on älytötöntä, että jotkut kituuttavat tuollaissa yllä kuvatuissa töissä, joissa tehdään fyysisesti rankkaa työtä, ei keretä edes syödä välissä ja päivät venyy. Myös tulevaa palkkatasoa mietin kun opiskelin: juurikin, koska työ ei ole tärkein asia elämässäni, haluan ansaita riittävästi jotta voin tehdä vapaa-ajallani itselleni ja perheelleni mielekkäitä asioita. Nämä on todellakin valintakysymyksiä.
Miettiä voi mitä haluaa, mutta aina ei saa mitä haluaa. On turha kuvitella, että minäpä valitsen ammatikseni tämän ja valmistuttuani pääsen juuri haluamaani työhön ja palkkatasoni pysyy aina samana koska minua ei koskaan irtisanota. Ainut mitä voin saada, on lisää ylennyksiä ja tuloni nousevat entisestään, samalla kun työmääränikin vähenee ja sitten minulla jää paljon aikaa perheelle ja rahaa riittää kaikkeen mukavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt että työ on hänelle tärkeintä elämässä. Itse ainakin ajattelen, että elämässä pitää olla muutaKIN kuin lapset, ei voi pelkästään heidän kauttaan elää. Toisaalta, olen halunnut mielekkään työn, josta saan paljon ja jonne on kiva mennä. Minusta on älytötöntä, että jotkut kituuttavat tuollaissa yllä kuvatuissa töissä, joissa tehdään fyysisesti rankkaa työtä, ei keretä edes syödä välissä ja päivät venyy. Myös tulevaa palkkatasoa mietin kun opiskelin: juurikin, koska työ ei ole tärkein asia elämässäni, haluan ansaita riittävästi jotta voin tehdä vapaa-ajallani itselleni ja perheelleni mielekkäitä asioita. Nämä on todellakin valintakysymyksiä.
Arvostan niitä ihmisiä jotka tekevät sen rankemmankin työn eivätkä voi nyt olla etänä, kuten vaikka ne siellä päivähoidossa jotka mahdollistavat meille muille töissä käynnin.
Itse opiskelin alan josta todella pidän, se on mielenkiintoista ja antaa minulle paljon muutakin kuin palkan.
En pysty työtä tekemään etänä. Koululaiseni kanssa on aikaa normaalistikin vain ne iltapäivät ja nämä menivät nyt opettajan roolissa olemiseen. Pienempi lapsi jäi lähes kokonaan ilman huomiotani.
Veikkaan ettei minun lapseni todellakaan ole olleet ainoita joille tämä korona-aika on tarkoittanut että jäävät paljon vähemmälle huomiolle aikuisilta, ei mitään tavallisia leikkejä ja ulkoiluja. Ja lisäksi perheellä riski saada korona.
Kyllä hävittäisi olla ylläolevan kaltainen, omassa poterossaan halveksimassa muita ja nähden vain sen oman navan, ei edes mitä sen navan ympärille tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Mitä te täällä purnaatte että rankaa tehdä töitä samalla kun lapset kotona. Sekin on teidän oma valinta ja HS:n jutun äiti oli tehnyt paremmat valinnat.
Kyllä nää etätyö- ja lasten kotihoitosuositukset tuli tuolta valtiojohdon taholta... on sellainen korona-case ollut tässä meneillään jos olet huomannut...
Kuten itsekin viisaasti tajusit niin kyse oli suosituksista. Oma valinta tehdä kotona töitä ja olla viemättä lasta hoitoon. Omia valintoja ja silti valitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi täysipäiväisesti etätyötä tekevä äiti neljän lapsen kera (kaksi päiväkotilaista, kaksi koululaista) ja ihan hyvin pärjätään. Vuorottelu isän kanssa, töiden jaksottaminen jne.
OK. Annappa mulle esimerkki miten tämän jaksotat: mulla on palavereita klo 8 alkaen klo 17 saakka 5-7 kpl, tunnin tai 30min mittaisia. Mies on käytännössä puhelimessa kiinni klo 9-18, jos laittaa kalenteriin itselleen varauksen, VOI saada syödä lounaan rauhassa. Eilen sekään ei onnistunut, pidin palaveria suu täynnä ruokaa.. eli kumpi jaksottaa ja mitä? Kummankin meidän työnantaja jotenkin ajattelee sen niin, että kun 7,5h/pvä maksetaan, sen verran sit myös tehdään ja virka-aikaan on tehtävä ainakin 80% hommista, ihan jo kollegoita kunnioittaakseen.
On varmasti rankkaa jos työt voi hoitaa suuta aukomalla. Enemmän minun käy sääliksi nämä jotka joutuvat lähteä tekemään töitä kodin ulkopuolelle ja ottamaan samalla riskin tartunnan saamisesta. Moni tekee fyysistä, rankkaa työtä eikä kerkeä käydä syömässä välillä, eikä työpäivä ole 8h mittainen ja päivän jälkeen et ole sekunnissa omalla sohvalla.
Niin. Nämä on ammatinvalintakysymyksiä. Tämän eteen on pitänyt suorittaa korkeakoulututkinto ja olla yhtäjaksoisesti työelämässä 25v töissä omalla alalla. Lasten takia olen ollut 1v/lapsi kotona. Ymmärrä,n että voi aiheuttaa kateutta, mutta olisi tämä sinunkin saavutettavissasi ollut, kun olisit pikkusen viitsinyt silloin nuorempana...
Miksi edes tehdä lapsia jos työ on se tärkein asia elämässä.
Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt että työ on hänelle tärkeintä elämässä. Itse ainakin ajattelen, että elämässä pitää olla muutaKIN kuin lapset, ei voi pelkästään heidän kauttaan elää. Toisaalta, olen halunnut mielekkään työn, josta saan paljon ja jonne on kiva mennä. Minusta on älytötöntä, että jotkut kituuttavat tuollaissa yllä kuvatuissa töissä, joissa tehdään fyysisesti rankkaa työtä, ei keretä edes syödä välissä ja päivät venyy. Myös tulevaa palkkatasoa mietin kun opiskelin: juurikin, koska työ ei ole tärkein asia elämässäni, haluan ansaita riittävästi jotta voin tehdä vapaa-ajallani itselleni ja perheelleni mielekkäitä asioita. Nämä on todellakin valintakysymyksiä.
Arvostan niitä ihmisiä jotka tekevät sen rankemmankin työn eivätkä voi nyt olla etänä, kuten vaikka ne siellä päivähoidossa jotka mahdollistavat meille muille töissä käynnin.
Itse opiskelin alan josta todella pidän, se on mielenkiintoista ja antaa minulle paljon muutakin kuin palkan.
En pysty työtä tekemään etänä. Koululaiseni kanssa on aikaa normaalistikin vain ne iltapäivät ja nämä menivät nyt opettajan roolissa olemiseen. Pienempi lapsi jäi lähes kokonaan ilman huomiotani.
Veikkaan ettei minun lapseni todellakaan ole olleet ainoita joille tämä korona-aika on tarkoittanut että jäävät paljon vähemmälle huomiolle aikuisilta, ei mitään tavallisia leikkejä ja ulkoiluja. Ja lisäksi perheellä riski saada korona.Kyllä hävittäisi olla ylläolevan kaltainen, omassa poterossaan halveksimassa muita ja nähden vain sen oman navan, ei edes mitä sen navan ympärille tarvitaan.
Samoin, arvostan heitä ja myönnän etten itse jaksaisi tehdä vastaavaa työtä. Mutta nämä on edelleen valintakysymyksiä, siitä ei pääse mihinkään. Tuo ylempänä todettu lausahdus "on varmasti rankkaa hoitaa työtään suutaa aukomalla..." on minusta todella halveksivasti sanottu. Kaikki työ on arvokasta ja sitä että ihminen tienaa itse leipänsä, täytyykin arvostaa.
Niinpä, tuossa se tulikin miten homma toimii.