Jos asuisit Muumilaaksossa, mihin asiaan sinulla menisi ensimmäiseksi hermo?

Että Tove kirjottelee ihan mitä sattuu ja heittelee meitä.

Vierailija kirjoitti:

Siihe ku porukka olettaa et voi lampsia kylään toisen luo millo huvittaa ja odottaa vielä täyspalvelua

Sellaista se varmaan oli aikaa ennen puhelimia.

Hermo menee moniin asioihin. Ensiksi se, että nimihahmot Muumi, Muumimamma ja Muumipappa muodostavat heteronormatiivisen valkoisen kaikkia ymmärtävän perheyhteisön. He ovat ottaneet ottolapsekseen spurgun näköisen Hosulin ja Sosulin ruskean värisen, rahanahneen ja säikyn vahinkolapsen Nipsun. Muumipeikon tyttöystävä Niiskuneiti on tietysti stereotyyppinen alati miehiin ihastuva, vähän turhamainen, romanttinen blondi. Niiskuneidin veli Niisku on mieshahmo, joka toisin kuin hömppäilyyn taipuvainen siskonsa, esitetään tiedettä arvostavana toksisen maskuliinisena keksijänerona. Muut hahmot kuvataan erikoisina, ulkonäöltään nimihahmoista poikkeavina. Pikku Myy on ilkeilevä toisten tahalliseen kiusaamiseenkin taipuvainen vihanhallinnan puutteista kärsivä nutturapäinen feminiininen pikku nilviäinen. Hänen äitinsä Mymmeli on lapsikatraan suuruudesta päätellen mymlaamiseen addiktoitunut jokapaikan höylääjä, joka ei edes tiedä lastensa määrää. Tämän jakorasian jälkeläisiin kuuluu myös nimestään huolimatta nuuskan sijaan piippua poltteleva, erakkomainen, huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Röyhyttelijänä, ehkä pilven veikkona, hänet esitetään tietenkin tiedoiltaan muihin verrattuna ylivertaisena filosofina. Muumilaakson laidalla on synkkiä pelottavia hahmoja. Näistä ärsyttävimpiä ovat dildolaumaa muistuttavat hattivatit. Normaalisti ne ovat vaarattomia, mutta ukonilmalla (=maskuliinisessa tunnetilassa) ne varautuvat sähköisesti ja voivat purkautua vaarallisesti. Penismielikuvaa vahvistaa myös se, että hattivatit lisääntyvät juhannuksena kylvetyistä siemenistä. Hattivatit eivät välitä mistään, ovat tyhmiä, mutta ovat tuntoaisteiltaan herkkiä. Se tässä koko sekalaisessa hahmogalleriassa kuitenkin ärsyttää eniten, että koko sirkus pyörii heteronormatiivisen pariskunnan ympärillä. Silinteripäinen Muumipappa on nuoruudessaan hattivattien kanssa maailmalla seikkaillut kodin päällikkö. Muumimamma on stereotyyppinen pullatuoksuinen äidin rooliin jämähtänyt essuun kietoutunut käsilaukunheiluttaja.

Muumipapan juomiseen.

Päissään kaahaavaan Hemuliin

Kaikkiin. Kukaan ei käy töissä ja lapset eivät käy koulua. Kirmataan vaan niityillä kaikki päivät. Ainut joka tekee jotain on muumimamma. Raataa keittiössä ja ruokkii koko laakson lapsikatrasta. 

Kun ei olisi vessoja

Ei ehkä niinkään se ettei Nuuskamuikkunen soita kuin kahta kappaletta, vaan hänen tapansa viitata niihin kuin nyt olisi uutta matskua tulossa :D

"Kävisiköhän vaikka TÄLLAINEN kappale?"

*diididii diididii diididididiii...*

Liikaa ohisaloja.

Vierailija kirjoitti:

muumimammaa ei voisi naida kun reijät puuttuvat.

Kuvitteletko tosissasi, että Muumimamma antaisi muille kuin papalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen että se on niin valkoinen

Rakkaus ON lumivalkoinen.

Valkoista ylivaltaa - ei hyvä!

Tuuve Jannikasdotter kirjoitti:

Hermo menee moniin asioihin. Ensiksi se, että nimihahmot Muumi, Muumimamma ja Muumipappa muodostavat heteronormatiivisen valkoisen kaikkia ymmärtävän perheyhteisön. He ovat ottaneet ottolapsekseen spurgun näköisen Hosulin ja Sosulin ruskean värisen, rahanahneen ja säikyn vahinkolapsen Nipsun. Muumipeikon tyttöystävä Niiskuneiti on tietysti stereotyyppinen alati miehiin ihastuva, vähän turhamainen, romanttinen blondi. Niiskuneidin veli Niisku on mieshahmo, joka toisin kuin hömppäilyyn taipuvainen siskonsa, esitetään tiedettä arvostavana toksisen maskuliinisena keksijänerona. Muut hahmot kuvataan erikoisina, ulkonäöltään nimihahmoista poikkeavina. Pikku Myy on ilkeilevä toisten tahalliseen kiusaamiseenkin taipuvainen vihanhallinnan puutteista kärsivä nutturapäinen feminiininen pikku nilviäinen. Hänen äitinsä Mymmeli on lapsikatraan suuruudesta päätellen mymlaamiseen addiktoitunut jokapaikan höylääjä, joka ei edes tiedä lastensa määrää. Tämän jakorasian jälkeläisiin kuuluu myös nimestään huolimatta nuuskan sijaan piippua poltteleva, erakkomainen, huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Röyhyttelijänä, ehkä pilven veikkona, hänet esitetään tietenkin tiedoiltaan muihin verrattuna ylivertaisena filosofina. Muumilaakson laidalla on synkkiä pelottavia hahmoja. Näistä ärsyttävimpiä ovat dildolaumaa muistuttavat hattivatit. Normaalisti ne ovat vaarattomia, mutta ukonilmalla (=maskuliinisessa tunnetilassa) ne varautuvat sähköisesti ja voivat purkautua vaarallisesti. Penismielikuvaa vahvistaa myös se, että hattivatit lisääntyvät juhannuksena kylvetyistä siemenistä. Hattivatit eivät välitä mistään, ovat tyhmiä, mutta ovat tuntoaisteiltaan herkkiä. Se tässä koko sekalaisessa hahmogalleriassa kuitenkin ärsyttää eniten, että koko sirkus pyörii heteronormatiivisen pariskunnan ympärillä. Silinteripäinen Muumipappa on nuoruudessaan hattivattien kanssa maailmalla seikkaillut kodin päällikkö. Muumimamma on stereotyyppinen pullatuoksuinen äidin rooliin jämähtänyt essuun kietoutunut käsilaukunheiluttaja.

Pikku Myyn äiti on siivoushullu Viljonkka. Mymmeli on Pikku Myyn sisko. On Niiskuneidin tavoin kyllä miesten perässä juoksija.

Ei pystyisi pierasta tai käydä tarpeillaan,kun ei ole....noh kaikki sen tietää!

Vierailija kirjoitti:

Tuuve Jannikasdotter kirjoitti:

Hermo menee moniin asioihin. Ensiksi se, että nimihahmot Muumi, Muumimamma ja Muumipappa muodostavat heteronormatiivisen valkoisen kaikkia ymmärtävän perheyhteisön. He ovat ottaneet ottolapsekseen spurgun näköisen Hosulin ja Sosulin ruskean värisen, rahanahneen ja säikyn vahinkolapsen Nipsun. Muumipeikon tyttöystävä Niiskuneiti on tietysti stereotyyppinen alati miehiin ihastuva, vähän turhamainen, romanttinen blondi. Niiskuneidin veli Niisku on mieshahmo, joka toisin kuin hömppäilyyn taipuvainen siskonsa, esitetään tiedettä arvostavana toksisen maskuliinisena keksijänerona. Muut hahmot kuvataan erikoisina, ulkonäöltään nimihahmoista poikkeavina. Pikku Myy on ilkeilevä toisten tahalliseen kiusaamiseenkin taipuvainen vihanhallinnan puutteista kärsivä nutturapäinen feminiininen pikku nilviäinen. Hänen äitinsä Mymmeli on lapsikatraan suuruudesta päätellen mymlaamiseen addiktoitunut jokapaikan höylääjä, joka ei edes tiedä lastensa määrää. Tämän jakorasian jälkeläisiin kuuluu myös nimestään huolimatta nuuskan sijaan piippua poltteleva, erakkomainen, huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Röyhyttelijänä, ehkä pilven veikkona, hänet esitetään tietenkin tiedoiltaan muihin verrattuna ylivertaisena filosofina. Muumilaakson laidalla on synkkiä pelottavia hahmoja. Näistä ärsyttävimpiä ovat dildolaumaa muistuttavat hattivatit. Normaalisti ne ovat vaarattomia, mutta ukonilmalla (=maskuliinisessa tunnetilassa) ne varautuvat sähköisesti ja voivat purkautua vaarallisesti. Penismielikuvaa vahvistaa myös se, että hattivatit lisääntyvät juhannuksena kylvetyistä siemenistä. Hattivatit eivät välitä mistään, ovat tyhmiä, mutta ovat tuntoaisteiltaan herkkiä. Se tässä koko sekalaisessa hahmogalleriassa kuitenkin ärsyttää eniten, että koko sirkus pyörii heteronormatiivisen pariskunnan ympärillä. Silinteripäinen Muumipappa on nuoruudessaan hattivattien kanssa maailmalla seikkaillut kodin päällikkö. Muumimamma on stereotyyppinen pullatuoksuinen äidin rooliin jämähtänyt essuun kietoutunut käsilaukunheiluttaja.

Pikku Myyn äiti on siivoushullu Viljonkka. Mymmeli on Pikku Myyn sisko. On Niiskuneidin tavoin kyllä miesten perässä juoksija.

Pikku Myyllä on sisko nimeltä Mymmeli, mutta mikä hassua, myös heidän äitinsä on nimeltään Mymmeli. Nuuskamuikkunen on heidän velipuolensa. Mymmeli (nuorempi) on romanttinen ja haaveilee tosirakkaudesta.

Muihin turisteihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuuve Jannikasdotter kirjoitti:

Hermo menee moniin asioihin. Ensiksi se, että nimihahmot Muumi, Muumimamma ja Muumipappa muodostavat heteronormatiivisen valkoisen kaikkia ymmärtävän perheyhteisön. He ovat ottaneet ottolapsekseen spurgun näköisen Hosulin ja Sosulin ruskean värisen, rahanahneen ja säikyn vahinkolapsen Nipsun. Muumipeikon tyttöystävä Niiskuneiti on tietysti stereotyyppinen alati miehiin ihastuva, vähän turhamainen, romanttinen blondi. Niiskuneidin veli Niisku on mieshahmo, joka toisin kuin hömppäilyyn taipuvainen siskonsa, esitetään tiedettä arvostavana toksisen maskuliinisena keksijänerona. Muut hahmot kuvataan erikoisina, ulkonäöltään nimihahmoista poikkeavina. Pikku Myy on ilkeilevä toisten tahalliseen kiusaamiseenkin taipuvainen vihanhallinnan puutteista kärsivä nutturapäinen feminiininen pikku nilviäinen. Hänen äitinsä Mymmeli on lapsikatraan suuruudesta päätellen mymlaamiseen addiktoitunut jokapaikan höylääjä, joka ei edes tiedä lastensa määrää. Tämän jakorasian jälkeläisiin kuuluu myös nimestään huolimatta nuuskan sijaan piippua poltteleva, erakkomainen, huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Röyhyttelijänä, ehkä pilven veikkona, hänet esitetään tietenkin tiedoiltaan muihin verrattuna ylivertaisena filosofina. Muumilaakson laidalla on synkkiä pelottavia hahmoja. Näistä ärsyttävimpiä ovat dildolaumaa muistuttavat hattivatit. Normaalisti ne ovat vaarattomia, mutta ukonilmalla (=maskuliinisessa tunnetilassa) ne varautuvat sähköisesti ja voivat purkautua vaarallisesti. Penismielikuvaa vahvistaa myös se, että hattivatit lisääntyvät juhannuksena kylvetyistä siemenistä. Hattivatit eivät välitä mistään, ovat tyhmiä, mutta ovat tuntoaisteiltaan herkkiä. Se tässä koko sekalaisessa hahmogalleriassa kuitenkin ärsyttää eniten, että koko sirkus pyörii heteronormatiivisen pariskunnan ympärillä. Silinteripäinen Muumipappa on nuoruudessaan hattivattien kanssa maailmalla seikkaillut kodin päällikkö. Muumimamma on stereotyyppinen pullatuoksuinen äidin rooliin jämähtänyt essuun kietoutunut käsilaukunheiluttaja.

Pikku Myyn äiti on siivoushullu Viljonkka. Mymmeli on Pikku Myyn sisko. On Niiskuneidin tavoin kyllä miesten perässä juoksija.

Kiitos kommentista. Ymmärtääkseni Mymmeleitä on kaksi, joista toinen on Pikku Myyn äiti ja toinen siskopuoli. Jos kaksi Mymmeliä olisikin yksi ja sama hahmo, niin Pikku Myy olisi äitinsä sisko, mikä olisi luontevaa suvaitsevassa Muumilaaksossa. Vilijonkka on taas itseään muita parempana pitävä, pitkää nenänvarttansa nostava, muotoulottuvaisia muuminaapureitaan ylenkatsova ja omia litteitä pakaroitaan yhteenpuristava luiseva hienostorouva. Kulissit ovat kunnossa. Talo muumien naapurissa on komea. Tahdottomat lapset seuraavat äitiänsä jonossa. Mutta missä on mies? Huhutaan, että hän olisi ”tutkimusretkeilijä”, joka on kadonnut Born(e)oon. Mikä ei ole todellakaan ihme, koska puolisossa ei ole vireystasoa nostattavaa tarttumapintaa.

Se täytyy tunnustaa, että Muumien positiivinen muotoulottovuus on ilahduttavasti leventänyt ihmisten visuaalista käsitystä hyväksytyistä kehonmitoista. Vielä 40 - 50 vuotta sitten nykyisten isovanhempien lapsuuden television suosikkiohjelmien hahmot olivat Ingallsin Lauran kaltaisia kukkamekkoon puettuja ylihoikkia ja vanhempiensa käskyihin orjallisesti alistuvia. Sen sijaan muumimitoissa oleva, nykysilmin normaalipainoinen Läskilinssi esitettiin humoristisessa valossa. Tällä hetkellä pikkulapsi-iässä olevien vanhempien ikäpolvi nauliintui lapsuuden herkässä vaiheessa television eteen Muumilaakson tarinoiden alkaessa. He ovat tottuneet siihen, että suosikkihahmojen painoarvo korreloi positiivisen lineaarisesti kehonpainoon nähden.

Tuuve Jannikasdotter kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuuve Jannikasdotter kirjoitti:

Hermo menee moniin asioihin. Ensiksi se, että nimihahmot Muumi, Muumimamma ja Muumipappa muodostavat heteronormatiivisen valkoisen kaikkia ymmärtävän perheyhteisön. He ovat ottaneet ottolapsekseen spurgun näköisen Hosulin ja Sosulin ruskean värisen, rahanahneen ja säikyn vahinkolapsen Nipsun. Muumipeikon tyttöystävä Niiskuneiti on tietysti stereotyyppinen alati miehiin ihastuva, vähän turhamainen, romanttinen blondi. Niiskuneidin veli Niisku on mieshahmo, joka toisin kuin hömppäilyyn taipuvainen siskonsa, esitetään tiedettä arvostavana toksisen maskuliinisena keksijänerona. Muut hahmot kuvataan erikoisina, ulkonäöltään nimihahmoista poikkeavina. Pikku Myy on ilkeilevä toisten tahalliseen kiusaamiseenkin taipuvainen vihanhallinnan puutteista kärsivä nutturapäinen feminiininen pikku nilviäinen. Hänen äitinsä Mymmeli on lapsikatraan suuruudesta päätellen mymlaamiseen addiktoitunut jokapaikan höylääjä, joka ei edes tiedä lastensa määrää. Tämän jakorasian jälkeläisiin kuuluu myös nimestään huolimatta nuuskan sijaan piippua poltteleva, erakkomainen, huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Röyhyttelijänä, ehkä pilven veikkona, hänet esitetään tietenkin tiedoiltaan muihin verrattuna ylivertaisena filosofina. Muumilaakson laidalla on synkkiä pelottavia hahmoja. Näistä ärsyttävimpiä ovat dildolaumaa muistuttavat hattivatit. Normaalisti ne ovat vaarattomia, mutta ukonilmalla (=maskuliinisessa tunnetilassa) ne varautuvat sähköisesti ja voivat purkautua vaarallisesti. Penismielikuvaa vahvistaa myös se, että hattivatit lisääntyvät juhannuksena kylvetyistä siemenistä. Hattivatit eivät välitä mistään, ovat tyhmiä, mutta ovat tuntoaisteiltaan herkkiä. Se tässä koko sekalaisessa hahmogalleriassa kuitenkin ärsyttää eniten, että koko sirkus pyörii heteronormatiivisen pariskunnan ympärillä. Silinteripäinen Muumipappa on nuoruudessaan hattivattien kanssa maailmalla seikkaillut kodin päällikkö. Muumimamma on stereotyyppinen pullatuoksuinen äidin rooliin jämähtänyt essuun kietoutunut käsilaukunheiluttaja.

Pikku Myyn äiti on siivoushullu Viljonkka. Mymmeli on Pikku Myyn sisko. On Niiskuneidin tavoin kyllä miesten perässä juoksija.

Kiitos kommentista. Ymmärtääkseni Mymmeleitä on kaksi, joista toinen on Pikku Myyn äiti ja toinen siskopuoli. Jos kaksi Mymmeliä olisikin yksi ja sama hahmo, niin Pikku Myy olisi äitinsä sisko, mikä olisi luontevaa suvaitsevassa Muumilaaksossa. Vilijonkka on taas itseään muita parempana pitävä, pitkää nenänvarttansa nostava, muotoulottuvaisia muuminaapureitaan ylenkatsova ja omia litteitä pakaroitaan yhteenpuristava luiseva hienostorouva. Kulissit ovat kunnossa. Talo muumien naapurissa on komea. Tahdottomat lapset seuraavat äitiänsä jonossa. Mutta missä on mies? Huhutaan, että hän olisi ”tutkimusretkeilijä”, joka on kadonnut Born(e)oon. Mikä ei ole todellakaan ihme, koska puolisossa ei ole vireystasoa nostattavaa tarttumapintaa.

Se täytyy tunnustaa, että Muumien positiivinen muotoulottovuus on ilahduttavasti leventänyt ihmisten visuaalista käsitystä hyväksytyistä kehonmitoista. Vielä 40 - 50 vuotta sitten nykyisten isovanhempien lapsuuden television suosikkiohjelmien hahmot olivat Ingallsin Lauran kaltaisia kukkamekkoon puettuja ylihoikkia ja vanhempiensa käskyihin orjallisesti alistuvia. Sen sijaan muumimitoissa oleva, nykysilmin normaalipainoinen Läskilinssi esitettiin humoristisessa valossa. Tällä hetkellä pikkulapsi-iässä olevien vanhempien ikäpolvi nauliintui lapsuuden herkässä vaiheessa television eteen Muumilaakson tarinoiden alkaessa. He ovat tottuneet siihen, että suosikkihahmojen painoarvo korreloi positiivisen lineaarisesti kehonpainoon nähden.

Oikeastaan Pikku Myyn siskon virallinen nimi taitaa olla Mymmelintytär. Kirjassa Vaarallinen juhannus tulee kyllä ilmi että näiden äiti on jättänyt sisarukset keskenään. Yhdessä Tove Janssonin sarjakuvassa kaikki kolme esiintyvät yhdessäkin. ("Äiti, oletko tass tehnyt uusia?" tuumaa Mymmelintytär Myystä.)

Unettomuuteen, koska muumitaloa ei lukita yöksi. En uskaltaisi nukkua.

Vetäisin ensiksi Haisulia turpiin. Sekin ottaa päähän, että Muikkunen pössyttelee aina vaan itsekseen. Niiskuneiti leikki prinsessaa, mikä saa näkemään punaista. Pitäisi opettaa aikuisen naisen tavoille.

Siihen ettei ole månikyldyyriä.