Lue keskustelun säännöt.
Ahmin taas ja näin homma eteni päivän mittaan.
19.05.2020 |
Tiedostan, mitä tapahtuu, mutta tuntuu etten voi itselleni mitään.
-Herään vähän ennen puoltapäivää. Olo on normaali. Teen runsaan aamupuuron ja juon kahvin.
-Muutaman tunnin päästä alkaa ahmimisajatukset hiljalleen valtaamaan mieltä. Tiedostan asian ja päätän mennä tekemään lämpimän ruuan vähän ajoissa. Teen ruuan, syön ja olen kylläinen.
-Ahmimisajatukset vahvistuu ja päätän tehdä kattilassa popcorneja ja napostella luvallisesti. Ajattelen, että parempi antaa lupa napostella vähän kuin ahmia.
-Ahmimisajatukset vahvistuu entisestään. Pää alkaa pakottaa menemään kauppaan ostamaan karkkia. Päätän, etten tee tätä. Valitsen tehdä smoothien, jos se auttaisi makeanhimoon. Yritän puhua itseäni pois ahmimisesta.
-En mahda enää ahmimishimolle mitään, mutten tahdo mennä kauppaan ostamaan mässyjä. Kaivan pakkasen pohjalta kaksi seitanpihviä ja paistan ne. Syön ne suoraan pannulta talouspaperia apuna käyttäen. Hallinta itsestä tuntuu kadonneen.
-Suuntaan kauppaan. Valitsen karkkipussin ja palaan kotiin ahmimaan sen. Paha olo ja oksettaa. Yritän juoda vettä, jos helpottaisi. En oikein muista karkkipussin syönnistä mitään.
-Palaan takaisin pakastimelle ja kaivan kaksi pihviä lisää. Paistan ne ja ahmin taas. Ensimmäistä pihviä syödessä tuntuu jo siltä, että syödessä ruoka tulee ylös. Haen silti toisen pihvin ja tahtoisin itkeä, koska en haluaisi syödä enää, mutta on pakko. Nuo pihvit eivät pelkältään edes ole kovin hyviä.
Nyt olo on todella kivulias. En oikeasti tiedä, miten pystyisin keskeyttämään tuon ahmimisen. Tiedostan, kun se alkaa tulla, mutten kuitenkaan pysty muuttamaan mielentilaani. Saatan myös ahmia kaikkea "outoa", kuten kaurahiutaleita ja maitoa, jos ei muuta ole saatavilla.
Kommentit (35)
Vain toinen ahmimisesta kärsivä voi tietää miltä tuntuu se, kun vetää naamaansa monta lautasellista ruokaa, viimeiset haarukalliset väkisin, kun ne eivät enää sopisi vatsaan, tuntien itseinhoa, ja tuntien miten vatsa on kuin musta aukko, mikä imee ympäriltään kaiken ruuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan söisin paljon enemmän, mutta pelottaa niin paljon mennä kauppaan, että senkään vuoksi ei tule niin usein käytyä. Oksettava olo on tuttua.
Voin myös samaistua osittain. Itsellä ei tosin ihan yhtä paha ongelma ole, mutta stressaavina aikoina tulee tuollaisia hetkiä että voin syödä kuinka paljon tahansa. Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt hyvän tasapainon ja laihtunut 20 kiloa, mutta tänään iski sitten joku kaamea stressi ja ahdistus päälle. Söin aamupalaksi puurosta leivottua leipää ja keitettyä kananmunaa, sitten päätinkin jo kaivaa esiin pakastimesta 3 kanelipullaa kahvin kanssa. Sitten alkoikin himottamaan jäätelö ja kävin ostamaan purkin ben&jerrys jäätelöä. Illalliseksi tein kaalikeittoa ja focacciaa. Olen täysi, mutta silti tekisi vielä mieli tehdä rasvattomia kaurakeksejä. Sitä kiusausta vastaan yritän nyt tässä sitten taistella.
Minulla ei ole mitään herkkuja kotona, mutta se ei auta asiaan. Usein ahmin näkkileipiä, juustoa, rusinoita... monesti syön kaakaojauhetta lusikalla. Etenkin peruskoulussa ahmin paljon leipää ja menin vähän väliä keittiöön ottamaan lisää kaakaojauhetta. Pääsin vaivasta hetkeksi eroon, mutta nyt korona-aikana on tullut takaisin. Nyt on vielä helpompaa ahmia, kun aiemmin ahmisin vain kun ketään ei ollut kotona, ja nyt asun yksin.
Voi ei. Teki pahaa lukea :( Tiedän. Itse kärsin bulimiasta 20 vuotta. Se tunne..... Minä kävin tietoisesti ostamassa, söin ja oksensin, söin ja oksensin...… Karkkia, suklaata, leivoksia, helposti oksennettavaa ruokaa (esim. perunajauhelihalaatikkoa, hernekeittoa). Normaaliruoatkin oksensin. Yritin ja yritin. Ei auttanu vaikka miesystävälle kerroin ja pyysin katsomaan, että en mene vessaan ruuan jälkeen. Opin odottamaan tunnin ja sitten oksensin.
Itsellä tie parenemiseen alko 10 v sitten kun ihon (psori) vuoksi kokeilin vähähiilarista ruokavaliota (hiilarit minimiin, rasvaa surutta). Jotenkin huomasin, että en ole ahminut kolmeen päivään, sitten neljään, jne.
En missään nimessä väitä, että toimii kaikilla. Minulla auttoi. Viimeisimmästä bulista aikaa nyt vuosi. Viimeisimmän 5 vuoden aikana kohtauksia ollut alle 8. Aikaisemmin, kun saattoi olla 2 kertaa päivässä pahimmillaan.
Tsemppiä.
Z
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ahmija mutta tunnistan tunteen; olenhan ollut 75 kg YLIPAINOINEN rasvapallo.
Ruoka voi olla huume. Kyse ei enää ole fyysisestä nälästä. Kyse on henkisestä nälästä. Henkinen nälkä on pohjaton ystävä. Ihana, rakas ja pinnallisesti miellyttävä, oikeasti vihollinen joka saa aikaan henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Euforia muuttuu lopulta ahdistukseksi, pakkoajatukseksi, fyysiseksi huonovointisuudeksi, riippuvuudeksi, ruokaholismiksi.
Se tuntuu hetken ystävältä, jolla lopulta on rumat kasvot, vihollinen jota ei pysty kontrolloimaan.
Ruokariippuvuus ja ahmiminen, kertoo psyykkisestä nälästä. Ruoka toimii lääkkeenä, mielihyvän antajana. Ruokaan käärii omat kipeät tunteet, ruoalla ja ylensyönnillä turruttaa ne epämiellyttävät asiat, joita ei halua tuntea. Lohdutus, erotiikka, rakkaus ja välittäminen. Häpeä, itseinho, viha, mitä ikinä nyt näitä on... ruoka toimii lohduttajana, piristäjänä. Mutta todellisuus on toinen. Riippuvuus, itsekontrollin puute, itseinho, viha, syytös, häpeä. Oma lihavuus ahdistaa. Oma heikkous hävettää. Syyllisyys. Holistisuus. Yksinäisyys.
Ruokariippuvuus on häpeän leimaamaa. Se on yksinäisten, häpeilevien ihmisten surkea keino saada helpotusta.
Terapia ja omien asioiden käsittely. Asian ääneen tunnustaminen. Terve ihminen ei ole holisti. Tunnemaailman traumat tulee käsitellä. Välttely ruokkii ongelmaa.
ahmiminen on pakko-oire. paranin seronililla (ei esim sertralin). googlaa. olin valmis luovuttamaan en uskonut lääkkeeseen sekuntiakaan. ja sitten se auttoi. maailmaan tuli värit vuosien jälkeen. olen syönyt ja oksentanut päälleni ja itkenyt kivusta. tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että, täällä myös kohtalotoveri:
Mun aamu alkoi jo seitsemältä. Join kahvia ja siivosin, yhdeksältä tuorepuuro. Lounaaksi ruokaisa tonnikalasalaatti. Välipalaksi juurestikkuja ja rahka. Kaikki siis tähän asti tosi hyvää, ruokaa mistä tykkään ja tiedän että on myös tosi hyväksi kropalle ja mielelle. No sitten päivälliseksi lasten lempparia, makaronilaatikkoa. Söin lautasellisen. Toisen.... kolmannen söin iltapalaksi, odotin vain että lapset käy nukkumaan ja sitten huomasinkin jo paistavani kalapuikkoja uunissa ja ottavani mutakakun pakkasesta sulamaan. Mutakakun joka oli tarkoitus tuunata viikonloppuna lapsen synttärikakuksi. Voi jee ja nyt taas maha kipeenä sohvalla. Ai niin, söin myös karkkipussin.
Tää ei lopu koskaan, siltä ainakin tuntuu. Olen ikuisesti tuomittu ahmimaan.
Ahmiminen on ehkä noloin syömishäiriö koskaan.En osaa sanoa miksi ahmin. Koska tekee mieli? Mieli niitä kaikkia ruokia.
Eiks se pahaolo ole niin ikävää, ettei viitsi jatkaa ahmimista kauaa? Mä voisin olla potentiaalinen ahmija, mutta ehkä jopa onnekseni kärsin liian usein ylensyönnin jälkeen niin pahoista vatsakivuista, että on pakko oksentaa, jotta tulee parempi olo. Sitten pystyn taas olee syömättä liikaa ja vääränlaista ravintoa, kun en halua noita kamalia tuskia, jota syömisestä saattaa tulla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on auttanut ketogeeninen ruokavalio. Runsas määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa sai minut ahmimaan. Runsas rasva ja kohtuullinen määrä proteiinia on helpottanut oireita. Kunhan vaan selviää parista ensimmäisestä viikosta.
Tutustu aiheeseen, jos innostuisit kokeilemaan. Oma oloni on helpottunut kun en pakonomaisesti enää mieti ruokaa, elämään mahtuu nykyisin muutakin.
Olen vastaaja nro 26.
Minullakin auttoi hiilareiden vähentäminen, koska hiilarit sai bulin laukeamaan.... Kun vähähiilariselle menin ja rasvaa runsaasti, ei tullutkaan enää ahmisista.
nro 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy kohdata ja läsitellä ne tunteet ja ajatukset jotka nousee pintaan kun et pääse peittämään niitä tuolla toiminnolla. Helpommin sanottu kun tehty, toivottavasti pääset terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
ahmiminen on pakko-oire. paranin seronililla (ei esim sertralin). googlaa. olin valmis luovuttamaan en uskonut lääkkeeseen sekuntiakaan. ja sitten se auttoi. maailmaan tuli värit vuosien jälkeen. olen syönyt ja oksentanut päälleni ja itkenyt kivusta. tiedän.
Mulla taas masennuslääkkeet vei värit elämästä, mutreivät lopettaneet ahmimista. Bentsot auttoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ahminen kohdistuu juomiin, ei alholiin mutta limsoihin. Se tunne kun juo jotain hyvää...yritän siirtyä sokeroimattomiin juomiin, mutta sokeria on lähes kaikessa. Laimentelen mehuja vedellä, se on aika hyvä korvike.
Sama ongelma mulla. Voin syödä lähes koko purkillisen maapähkinävoita ja kolme isoa sämpylää runsaan voin ja juuston kanssa yhdeltä istumalta. Tai ison suklaalevyn, ison pussin lakua, keksejä, sipsejä. Tai 8 voisilmäpullaa tai pari pakettia keksejä. Nämä kaikki normaalien syömisten päälle. Välillä on helpompaa, mutta etenkin stressaantuneena tämä saattaa laueta pahana. Taustalla mullakin käsittelemättömiä tunteita, mikä sitten purkautuu ahmimisena. Välillä meinaa usko loppua, kun taas ratkeaa ahmimaan, vaikka luuli jo parantuneensa kun on onnistunut olemaan pitkänkin aikaa normaalilla ruokavaliolla.
Pääsisipä tästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Olen vasta viimevuosina tajunnut oman ahmimistaipumukseni. Nyt olen muuten pystynyt olemaan terveellisellä, suhtsäännöllisellä kasvisruokavaliolla noin vuoden. Olen kokeillut ajoittain myös 1/23 paastoa ihan vain jotta oppisin tunnistamaan ruokailuun liittyviä ajatuksiani.
Olen elänyt turvatonta ja stressaavaa elämää ja huomaan rauhoittelevani itseäni ruualla. Ruoka on kuin vanha ystävä jonka luokse on mukavaa ja turvallista aina palata.
Nyt elämässäni on todella stressaava ja kuormittava kausi (perheenjäsenen kuolema, työpaikan menettäminen, ison oikeustaistelun aloittaminen, yksinäisyyden tunne, opintojen keskeytyminen, toisen perheenjäsenen sairastuminen ja muuta surua lisäävää ynnä korona ja sodan pelko).
Nyt päässäni pyörii vain ajatus siitä, että menisin kauppaan ja ostaisin kaksi litraa jäätelöä jonka voisin syödä yhdeltä istumalta ja kohta oksentaa pois.
En ymmärrä mistä tuo lähes pakonomainen ajatus jäätelöstä on nyt putkahtanut päähäni.
En mene kauppaan, enkä hae jäätelöä, mutta olo on vähän kuin narkkarilla jolla on nenän edessä ruisku täynnä euforiaa. Miksi en söisi itseäni kipeäksi? Kun kaikki on kuitenkin elämässä aina ihan päin persettä, niin mitä ahmintani siinä enää haittaa?
Haluaisin löytää keskusteluapua, mutta esim. syömishäiriöliitto päivystää vain kerran viikossa.
Ensi viikolla aloitan ravitsemusterapeutin painonhallintaryhmässä. Tiedän jo nyt, että jos näen yhdenkin syyllistävän ravintopyramidin niin saan hepulin.
Onko vinkkejä ajattelun kääntämuseen juuru ennen ahmintakohtauksen alkamista? Jotain ennaltaehkäisevää mitä voisin tehdä?
Kiitos teille <3
Kiitos kaikille vastanneille. Jo vähän helpottaa se, etten ole ainut tässä maailmassa. Olo on kuin kummajaisella.
Ap