Miten selvitä erosta, kun mitkään kliseet eivät pidä paikkaansa?
Tähän tilanteeseen ei päde mikään rohkaisun sana.
- löydät paljon paremman. (no en löydä, etsin tätä miestä tosi pitkään)
- maailma on täynnä miehiä (juu, mutta ei näin hyviä)
- et tarvitse parisuhdetta (kyllä minä aikuinen ihminen vain tarvitsen, kun ystäviäkään ei liiemmin ole)
- hän ei ansaitse sinua (kyllä hän ansaitsee)
- et olisi hänen kanssaan onnellinen (kyllä minä olen ollut)
Oikeasti, sydän särkyy nyt tosi kovaa. Olen ollut parisuhteissa aiemminkin, mutta koskaan ei ole ollut yhtä hyvä olla. sinkkuna tapasin monia monia miehiä ja kaikki olivat niiin eri aaltopituudella tai jotain pettäviä huijareita tms. nyt kaikki sitten vain loppuu. Ilman mitään varsinaista syytä.
Kommentit (90)
Ymmärrän ap sinua. Itsekin kärsin läheisriippuvuudesta ja olen yli 40v aikuinen. En millään kestänyt ajatusta erosta, en voinut ymmärtää miten elämäni jatkuisi ilman miestä. Olen siis se, joka kirjoitti ruusunpunaisista laseista. Realismi kuitenkin auttaa, siihen on syynsä miksi mies ei halua olla kanssani ja realistisesti minulle(ja lapsilleni) on parempi etten roiku miehessä ja epäterveessä suhteessa. Suhde olisi sairastuttanut minut pahemmin, olisin vain keskittynyt miehen ongelmien ratkomiseen ja unohtanut itseni. Rakkauden kuuluu olla iloa ja voimaa tuova asia, ei projekti missä toinen uhraa oman jaksamisensa.
Jos mies käyttäisi amfetamiinia ja olisi arvaamaton ja syyttelisi sinua keksimistään jutuista, puhuisitko samalla tavalla? Että tivaisit tuntemattomilta ihmisiltä vauvapalstalla, että mikset sinä saa välittää? Tuskin.
Peliriippuvuus on todella paha addiktio, ja teidän suhteellanne ei ole tulevaisuutta jollei mies hae apua. Eikä hän hae apua niin kauan kun joku tekohengittää toivoa siinä rinnalla.
Sinua auttaisi nyt parhaiten peliongelmaisten läheisille suunnatut palvelut. Peluurin auttava puhelin 0800 100 101 on avoinna arkisin klo 12-18. Voit puhua kaikesta peliongelmaan liittyvästä.
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti aika huolestuttavaa että olet miehessä noin kiinni ettet eronneena, aikuisena äitinä näe tulevaisuutta jätetyksi tulemisen jälkeen! Miehellä on vakava peliriippuvuus johon vaikutat suhtautuvan tietämättömästi: addiktio määrää hänen elämänsä kulkua ja on varmaankin syynä myös miehen sosiaalisten suhteiden vähyyteen. Nyt vaikuttaa siltä että sinäkin olet muuttunut häiriötekijäksi.
Te olette yhdessä päättäneet pitää suhteenne tapailuasteella, ettekä halua tuoda lapsianne yhteen perheeksi. Se on ihan fine, moni eronnut elää niin, mutta minulle se kuitenkin vihjaa siitä että mies tahtoo pitää itsellisen elämänsä - jossa hänen pelaamistaan ei rajoiteta.
Kysymys kuuluu, miksi sinä haluat parantaa miehen addiktiostaan? Mikä saa sinut toimimaan hoivaemona aikuiselle miehelle? Ei syynä voi olla vain se, että hän on kerran ajanut luoksesi keskellä yötä autolla. Etäsuhteissa on myös ihan normaalia lohduttaa toista puhelimessa - mutta toisen palkan pimittäminen pelihimon tähden todellakaan ei.
Mielestäni näitä ajatuksia jo avasin. Olen aiemman eroni jälkeen pystynyt elämään ihan mainiosti ilman parisuhdetta. Pidemmän päälle sitä vain kuitenkin kaipaa kumppania, koska aikuisiällä ei enää hengailla kaveriporukoiden kanssa. Eikö tämä ole ihan normaali olotila? Aika monet ihmiset kuitenkin parisuhteessa ovat, joten todella hämmästyttävä ajatus, että halu parisuhteeseen tekisi ihmisestä jotenkin sairaan.
Aiemmin jo kerroin, että kumppanin löytyminen oli minulle todella vaikeaa, koska hyviä miehiä vain ei ole ainakaan täällä missä minä asun.
Peliaddiktiosta tiedän kyllä varmasti enemmän kuin sinä, joten siitä en tarvitse nyt oppituntia, kiitos. Tuolla aiemmin jo hämmästelin, kun joku oli jo tekemässä lasua miehestä, kun ei ole tukiverkkoja, mutta samaan aikaan huudetaan, että tällaisista ihmisistä itää pysyä kaukana. Keiden te kuvittelette niitä tukiverkkoja muodostavan näille ihmisille, jos parisuhteet ja ystävyyssuhteet ovat kiellettyjä? Tottakai minä ymmärrän, että hän on yksin tasan siitä syystä, että hänellä on tämä ongelma. Miksi juuri minä en sitten saa olla hänen lähellään, mutta sitten kuitenkin ihmetellään, kun hänellä ei ketään elämässään ole. Mitä jos minä nyt vain satun olemaan se ainoa ihminen, joka siihen viereen on jäänyt? Miksi sen pitäisi olla joku muu kuin minä?
Erillään asuminen on ihan yhtä lailla minun valintani kuin miehenkin. Mistä ihmeestä tulee oletus, että mies olisi nyt jotenkin pakottanut minut tähän tilanteeseen ja minä haluaisin leikkiä jotain perhettä.
Ja kysytkö ihan tosissasi, miksi haluan miehen parantuvan? Eikö tosiaan tule yhtäkään syytä mieleen? Ettekö oikeasti käsitä, että addiktio on sairaus, eikä se tee ihmisestä yhtään sen huonompaa kuin muistakaan. Näilläkin ihmisillä on oikeus elää ja tulla rakastetuksi. Se on sitten eri asia, miten se onnistuu ja missä kohtaa voimavarat kenelläkin loppuu, mutta ei se nyt herranjestas ihmisarvoa keneltäkään vie.
Ja mistä keksit toisen palkan pimittämisen. Tuolla aiemmin kerroin, että mies on joskus soittanut minulle, kun hän itse sai palkan ja pyysi minulta neuvoja ja tukea, ettei heti tuhlaisi kaikkea. Kuvittelitko, että mies oli minun palkkaani siinä käyttämässä vai mistä ihmeestä tämä nyt tuli?
Enkä tietenkään ole niin tyhmä, että yksi automatka keskellä yötä nyt saisi minut tekemään mitä tahansa. Ne olivat vain esimerkkejä, millaiset asiat minulle ovat jääneet ainutlaatuisina mieleen ja kuvauksia, joista voisi hahmottaa, että suhteessamme on kyllä ainakin ollut ihan molemminpuoleisia tunteita ja välittämistä. Mutta tottakai sekin nyt piti kääntää vain pilkkaamiseksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.
Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt.
ap
Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.
Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä.
Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa.
ap
Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.
Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana.
Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa.
ap
Kauan olette olleet yhdessä? Ette taida asua yhdessä? Miksi näistä viesteistäsi tulee olo että olet aika nuori ja mies vanhempi.
En tiedä, mistä tulee tuollainen vaikutelma. Minä olen 39 ja mies on vuoden nuorempi. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia, asumme eri paikkakunnilla emmekä asu yhdessä, koska kumpikaan ei halua muuttaa lasten takia.
ap
Ap, ole onnellinen jos pääset eroon siitä miehestä. Etkö ymmärrä, että masentunut, peliongelmainen ja oliko vielä alkoholistikin, mies on todella huono miehenmalli lapsillesi!
Kysyit miten päästä ylitse erosta, no ne kliseet muuttuvat hiljalleen todeksi. Aika auttaa. Omaan itseen keskittyminen auttaa. Totuuden kohtaaminen auttaa.
Voit yrittää roikkua miehessä, se saattaa hetkellisesti helpottaa oloasi, mutta se tuskin auttaa. Jos mies ei halua sinua niin hän ei halua, vaikka yrittäisit naukua kovemmin. Etäisyyden ottaminen on parempi, pääset pikemmin eteenpäin ja miehen olo myös helpottaa kun kukaan ei pakota ja ahdistele.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies käyttäisi amfetamiinia ja olisi arvaamaton ja syyttelisi sinua keksimistään jutuista, puhuisitko samalla tavalla? Että tivaisit tuntemattomilta ihmisiltä vauvapalstalla, että mikset sinä saa välittää? Tuskin.
Peliriippuvuus on todella paha addiktio, ja teidän suhteellanne ei ole tulevaisuutta jollei mies hae apua. Eikä hän hae apua niin kauan kun joku tekohengittää toivoa siinä rinnalla.
Sinua auttaisi nyt parhaiten peliongelmaisten läheisille suunnatut palvelut. Peluurin auttava puhelin 0800 100 101 on avoinna arkisin klo 12-18. Voit puhua kaikesta peliongelmaan liittyvästä.
Siis millä tavalla arvaamaton? Huumeiden kohdalla minulla on jonkinlainen pelko ihan fyysisen turvallisuuden puolesta ja sen takia, että addikti todennäköisesti pyörisi hämärissä porukoissa ulkona jne. Sellainen ei myöskään sovi oikein lasten arkeen ja silmille, joten mielestäni näitä asioita ei voi mitenkään verrata. Mutta jos tällaiset asiat suljettaisiin pois tai kyse olisi esimerkiksi omasta lapsettomasta veljestä eikä pelko liity fyysiseen kotiini ja tilaani millään tavalla, tottakai olisin tukena enkä katkaisisi välejä. Miksen olisi?
Ja taas puhutaan kuin pikkulapselle. Olen kuules soittanut useammankin kerran peluuriin ja voitko kuvitella, että siellä ei kukaan ole koskaan sanonut, että jätä se sika. Siellä on sanottu vain, että pidä huoli omasta jaksamisestasi ja hienoa, kun olet ollut tukena. Jännä, että itsekin mainitset, että on peliongelmaisten läheisille tarkoitettu palvelu. Niin, keitähän ne läheiset voisivat olla. Kyllä ne ovat nimenomaan puolisoita, tyttö/poikaystäviä, siskoja, veljiä jne. Ei siinä ole mitään tyhmää, että haluaa pysyä toisen vierellä.
ap
Mitä sinä ap haluat että sinulle vastataan? Aika jyrkästi hyökkäät keskustelijoiden kimppuun kun epäkohtia yritetään nostaa näkyville...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.
Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt.
ap
Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.
Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä.
Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa.
ap
Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.
Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana.
Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa.
ap
Kauan olette olleet yhdessä? Ette taida asua yhdessä? Miksi näistä viesteistäsi tulee olo että olet aika nuori ja mies vanhempi.
En tiedä, mistä tulee tuollainen vaikutelma. Minä olen 39 ja mies on vuoden nuorempi. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia, asumme eri paikkakunnilla emmekä asu yhdessä, koska kumpikaan ei halua muuttaa lasten takia.
ap
Ap, ole onnellinen jos pääset eroon siitä miehestä. Etkö ymmärrä, että masentunut, peliongelmainen ja oliko vielä alkoholistikin, mies on todella huono miehenmalli lapsillesi!
No näin palstalla kaikki lähtee aina laukalle. En todellakaan ole sanonut mitään alkoholismista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä ap haluat että sinulle vastataan? Aika jyrkästi hyökkäät keskustelijoiden kimppuun kun epäkohtia yritetään nostaa näkyville...
Minä halusin jotain rohkaisevia sanoja ja keinoja, joiden avulla voisi yrittää päästä mahdollisesta erosta yli. En halunnut, että minua haukutaan tyhmäksi ja miestäni tunteettomaksi k-pääksi ja vihjataan, että kuitenkin se pettää ja vie rahat eikä ole esitellyt sukulaisillekaan ja lapsetkin pitäisi huostaanottaa. En minä mitään epäkohtia tässä nyt kysellyt vaan rohkeutta kohdata huominen päivä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä ap haluat että sinulle vastataan? Aika jyrkästi hyökkäät keskustelijoiden kimppuun kun epäkohtia yritetään nostaa näkyville...
Minä halusin jotain rohkaisevia sanoja ja keinoja, joiden avulla voisi yrittää päästä mahdollisesta erosta yli. En halunnut, että minua haukutaan tyhmäksi ja miestäni tunteettomaksi k-pääksi ja vihjataan, että kuitenkin se pettää ja vie rahat eikä ole esitellyt sukulaisillekaan ja lapsetkin pitäisi huostaanottaa. En minä mitään epäkohtia tässä nyt kysellyt vaan rohkeutta kohdata huominen päivä.
ap
Haluaisin kyllä kuulla miten huominen menee ja yrittää auttaa sinua.
Mutta kuten sanottu, niin ne kliseet ovat vähitellen totta ja erosta selviää vähitellen. Tänne on kirjoittanut moni fiksun oloinen ihminen, joka on konenut jotain samankaltaista kui sinä ja he ovat päässeet eteenpäin ja elämä on jatkunut. Vaikka se aluksi onkin tuntunut mahdottomalta. Totuus auttaa, katso totuutta ulkopuolisen silmin: mies ei halua sinua, miehellä on vakavia ongelmua jotka hänen tulee itse haluta ratkaista, sinun kannattaa tutustua läheisriippuvuuteen ja sen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kysyit miten päästä ylitse erosta, no ne kliseet muuttuvat hiljalleen todeksi. Aika auttaa. Omaan itseen keskittyminen auttaa. Totuuden kohtaaminen auttaa.
Voit yrittää roikkua miehessä, se saattaa hetkellisesti helpottaa oloasi, mutta se tuskin auttaa. Jos mies ei halua sinua niin hän ei halua, vaikka yrittäisit naukua kovemmin. Etäisyyden ottaminen on parempi, pääset pikemmin eteenpäin ja miehen olo myös helpottaa kun kukaan ei pakota ja ahdistele.
tuota etäisyyden ottamista olenkin miettinyt. Edellisessä suhteessa lähti heti alkumetreillä menemään vinoon siksi, että mies vaati minulta täydellistä kylmyyttä eikä saanut koskaan näyttää tunteitaan ja samoin hän toimi myös itse. Hänen kanssaan ei voinut keskustella eikä riidellä, mutta toisaalta ei meillä ollut myös alkuflirttien jälkeen mitään positiivisiakaan tunteita. Emme vuosikausiin esimerkiksi katsoneet yhdessä edes telkkaria emmekä käyneet missään harrastuksissa tai ulkona syömässä tms. Silloin päätin, että okei, tukahdutan kaikki tunteeni. Muutaman vuoden päästä sitten lähtö olikin tosi helppo, kun ei ollut mitään muuta kuin välinpitämättömyys. Nykyinen suhde on ihan erilainen ja tunteita näytetään ihan koko ajan (hyviä ja huonoja). Siksi tunnepuolella ero on nyt paljon vaikeampi kuin aiemmin. Ehkä minulla on sellainenkin ajatus käynyt mielessä, että kitkutetaan tässä suhteessa niin kauan, että oikeasti tunteet loppuvat niin erokin on helpompi.
ap
Ensinnäkin, vaikutat kiihtyneenä lukevan nyt kaikki kommentit jotenkin vastakarvaan. Toisekseen, minä todellakin tiedän peliaddiktiosta ja yritän viedä ajatteluasi pidemmälle, sinne perussyihin miksi tästä miehestä luopuminen on niin kamala ajatus.
Jos miehellä oli peliaddiktio jo kun tutustuitte, olet tehnyt tietoisen valinnan lähteä tuskaiselle tielle. Tämän pohjalta myös pohdin, olisiko sinulla on ollut fantasia miehen parantamisesta puhdistavan rakkauden avulla - mikä on aivan eri asia kuin se, että toivot hänen parantuvan riippuvuudestaan ja olet tukena.
Se, että mies ei ole suostunut ammattiavun piiriin vaan pyytää sinulta neuvoja *oman* palkkansa pimittämiseen, on suora esimerkki tästä parantamisfantasiasta. Addiktio on sairastuttanut sinutkin niin, ettet ymmärrä ettei se ole sinun tehtäväsi - jos miehellä ei ole edes halua parantua, toimistasi ei ole mitään käytännön hyötyä. Hän voi aivan hyvin siirrellä rahoja PayPaltilille, maksaa bitcoineilla ulkomaisilla kasinoilla, ottaa pikavippejä tai varastaa työnantajaltaan ilman että saat koskaan tietää.
Jos ongelma on kehittynyt suhteenne aikana, ymmärrän paremmin ettet haluaisi jättää miestä yksin ongelmiensa kanssa. Mutta sekään ei poista sitä että kummeksun, miksi syytät itseäsi siitä ettet ole tehnyt tarpeeksi eikä poista asetelmaa, että hän haluaa eron, et sinä. Hänellä on tälle halulle joku syy, oli se kuinka epätoivon leimaama. Addiktiolle on luonteenomaista käyttätyminen, että häiritsevät tekijät siivotaan pois nopeiden endorfiiniryöppyjen tieltä.
Spekuloin sillä, että ehkä yhtenä *miehen* syistä olla muuttamasta yhteen voi olla myös se, että hän saa lapsivapailla viikoilla pelata, satojen kilometrien päässä sinusta. Tai että hän ei tahdo läheisempää tulevaisuutta kanssasi, koska häpeä hänen ”todellisesta” arkipersoonastaan on niin valtava - ettei hän olekaan niin ihana ja upea kuin nyt koet. Että hän toistaa samat virheet kuin lastensa äidin kanssa? Spekuni ei sisältänyt sukupuolettunutta oletusta siitä, että sinä ”haluaisit leikkiä perhettä”.
Sitä kukaan ei kiistä, etteikö ongelmainen ihminen voisi olla myös ihana, rakastava ja rakkauden arvoinen. Valitettavasti kuitenkin usein käy niin, että epäsuhtaisessa tilanteessa, jossa toisen murheet ja ongelmat hallitsevat koko suhteen dynamiikkaa, se enemmän uhraava ja energiaansa toisen tukemiseen kanavoiva osapuoli sokeutuu sille, miten vähän hän itse saakaan. Miten esimerkiksi omien lasten sairastuminen tai itselle sattuva onnettomuus saisi tuollaisessa suhteessa apua ja tukea?
Ja mitä tulee siihen lasukommenttiin, niin kyllä ilman läheisiä sosiaalisia suhteita elävä vakavasti masentunut, peliriippuvainen ja lomautettu isä jonka itsemurha-alttiudesta ollaan huolissaan, on ihan pätevä syy hakea apua sosiaalitoimelta. Koska sinä et edes tahdo olla perheenjäsen miehen lapsille, eikä sinulla ole yhteyttä kehenkään hänen läheisistään, niin se taitaa oikeastaan olla ainoa tapa, miten miestä voisit auttaa jätetyksi tulemisen jälkeen. Ei lastensuojeluilmoitus ole mikään kostotoimenpide, joka johtaisi lähivanhemmuuden estämiseen, vaan sosiaaliviranomaiset ihan työkseen myös auttavat ihmisiä vaikeissa tilanteissa.
Mutta siihen että mies tahtoo erota, ei tarvitse olla minkäänlaista syvempää psykologista syytä kuin että hän ei rakasta sinua. Jätetyksi tuleminen sattuu, ja on totta kai normaalia kaivata elämänkumppania. Sellaiseksi ei vain voi pakottaa ketään, eikä ole hyväksi että kuvittelee ettei mies muka tajua mitä on tekemässä.
Ehkä voit lohduttautua sillä että särkynyt sydän on kuitenkin kevyempi kantaa kuin masennus, addiktio, työttömyys ja valheeseen perustuva rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä ap haluat että sinulle vastataan? Aika jyrkästi hyökkäät keskustelijoiden kimppuun kun epäkohtia yritetään nostaa näkyville...
Minä halusin jotain rohkaisevia sanoja ja keinoja, joiden avulla voisi yrittää päästä mahdollisesta erosta yli. En halunnut, että minua haukutaan tyhmäksi ja miestäni tunteettomaksi k-pääksi ja vihjataan, että kuitenkin se pettää ja vie rahat eikä ole esitellyt sukulaisillekaan ja lapsetkin pitäisi huostaanottaa. En minä mitään epäkohtia tässä nyt kysellyt vaan rohkeutta kohdata huominen päivä.
ap
Haluaisin kyllä kuulla miten huominen menee ja yrittää auttaa sinua.
Mutta kuten sanottu, niin ne kliseet ovat vähitellen totta ja erosta selviää vähitellen. Tänne on kirjoittanut moni fiksun oloinen ihminen, joka on konenut jotain samankaltaista kui sinä ja he ovat päässeet eteenpäin ja elämä on jatkunut. Vaikka se aluksi onkin tuntunut mahdottomalta. Totuus auttaa, katso totuutta ulkopuolisen silmin: mies ei halua sinua, miehellä on vakavia ongelmua jotka hänen tulee itse haluta ratkaista, sinun kannattaa tutustua läheisriippuvuuteen ja sen hoitoon.
Kiitos kauniista sanoista! Noista kliseistä en kyllä vieläkään allekirjoita kovin monia. No, aika parantaa on sellainen ihan todenmukainen, joten ehkä siihen on hyvä tarttua.
ap
No ei siihen erotuskaan oikein auta mikään muu kuin aika ja etäisyys. Jossain syvällä oman mielen sopukoissa kaiken toivon sen suhteen, että suhde vielä toimisi, mies rakastaisi/yrittäisi/parantuisi, täytyy hiipua. Ei voi samanaikaisesti päästää irti ja pitää kiinni. Jos mies ei osaa päättää, sinun pitää. Ja jos mies ei vahvasti, ehdottomasti halua olla kanssasi ja ratkoa omia ongelmiaan, suhteesta tuskin tulee enää hyvää.
Nämä on vaikeita asioita. Mutta ei voi muuta kuin yrittää luottaa siihen, että jonain päivänä kaikki on vielä selkeää ja helppoa eikä oma sydän ole rikki.
Itselläni on takana suhde addiktiin. Lopullisen eron tapahtuessa, meni pari kuukautta kun pelkäsin henkeni edestä. Miehen arvaamattomuudesta johtuen sekä siitä seurasta johtuen johon hän sekaantui niiden viimeisten kuukausien aikana kun me olimme vielä tekemisissä toistemme kanssa. Vaihdoin lopulta paikkakuntaa. Silti aina välillä mieleen eksyi ajatus, että ehkä mies on muuttunut ja vielä palaa luokseni ja meidän elämä on sitä mitä hän hyvinä aikoina lupasi. Nykyään en enää edes juuri ajattele asiaa, vaan se on mennyttä elämää.
Eli sulla on ollut alla niin horrorkylmä suhde, että heti kun on hyvää seksiä ja riitojen välissä kauniita lauseita, kuvittelet että se on jotenkin ainutlaatuista? On joo suuret riskit sille ettet löydä enää elämänkumppania, mutta vielä suuremmat riskit on sille että vaikkei mies sua jättäiskään, masentuisit itse. Sitte ei olis siinäkään suhteessa enää onnea kuin niinä päivinä kun blackjackpöydästä irtoaa pari tonnia.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, vaikutat kiihtyneenä lukevan nyt kaikki kommentit jotenkin vastakarvaan. Toisekseen, minä todellakin tiedän peliaddiktiosta ja yritän viedä ajatteluasi pidemmälle, sinne perussyihin miksi tästä miehestä luopuminen on niin kamala ajatus.
Jos miehellä oli peliaddiktio jo kun tutustuitte, olet tehnyt tietoisen valinnan lähteä tuskaiselle tielle. Tämän pohjalta myös pohdin, olisiko sinulla on ollut fantasia miehen parantamisesta puhdistavan rakkauden avulla - mikä on aivan eri asia kuin se, että toivot hänen parantuvan riippuvuudestaan ja olet tukena.
Se, että mies ei ole suostunut ammattiavun piiriin vaan pyytää sinulta neuvoja *oman* palkkansa pimittämiseen, on suora esimerkki tästä parantamisfantasiasta. Addiktio on sairastuttanut sinutkin niin, ettet ymmärrä ettei se ole sinun tehtäväsi - jos miehellä ei ole edes halua parantua, toimistasi ei ole mitään käytännön hyötyä. Hän voi aivan hyvin siirrellä rahoja PayPaltilille, maksaa bitcoineilla ulkomaisilla kasinoilla, ottaa pikavippejä tai varastaa työnantajaltaan ilman että saat koskaan tietää.
Jos ongelma on kehittynyt suhteenne aikana, ymmärrän paremmin ettet haluaisi jättää miestä yksin ongelmiensa kanssa. Mutta sekään ei poista sitä että kummeksun, miksi syytät itseäsi siitä ettet ole tehnyt tarpeeksi eikä poista asetelmaa, että hän haluaa eron, et sinä. Hänellä on tälle halulle joku syy, oli se kuinka epätoivon leimaama. Addiktiolle on luonteenomaista käyttätyminen, että häiritsevät tekijät siivotaan pois nopeiden endorfiiniryöppyjen tieltä.
Spekuloin sillä, että ehkä yhtenä *miehen* syistä olla muuttamasta yhteen voi olla myös se, että hän saa lapsivapailla viikoilla pelata, satojen kilometrien päässä sinusta. Tai että hän ei tahdo läheisempää tulevaisuutta kanssasi, koska häpeä hänen ”todellisesta” arkipersoonastaan on niin valtava - ettei hän olekaan niin ihana ja upea kuin nyt koet. Että hän toistaa samat virheet kuin lastensa äidin kanssa? Spekuni ei sisältänyt sukupuolettunutta oletusta siitä, että sinä ”haluaisit leikkiä perhettä”.
Sitä kukaan ei kiistä, etteikö ongelmainen ihminen voisi olla myös ihana, rakastava ja rakkauden arvoinen. Valitettavasti kuitenkin usein käy niin, että epäsuhtaisessa tilanteessa, jossa toisen murheet ja ongelmat hallitsevat koko suhteen dynamiikkaa, se enemmän uhraava ja energiaansa toisen tukemiseen kanavoiva osapuoli sokeutuu sille, miten vähän hän itse saakaan. Miten esimerkiksi omien lasten sairastuminen tai itselle sattuva onnettomuus saisi tuollaisessa suhteessa apua ja tukea?
Ja mitä tulee siihen lasukommenttiin, niin kyllä ilman läheisiä sosiaalisia suhteita elävä vakavasti masentunut, peliriippuvainen ja lomautettu isä jonka itsemurha-alttiudesta ollaan huolissaan, on ihan pätevä syy hakea apua sosiaalitoimelta. Koska sinä et edes tahdo olla perheenjäsen miehen lapsille, eikä sinulla ole yhteyttä kehenkään hänen läheisistään, niin se taitaa oikeastaan olla ainoa tapa, miten miestä voisit auttaa jätetyksi tulemisen jälkeen. Ei lastensuojeluilmoitus ole mikään kostotoimenpide, joka johtaisi lähivanhemmuuden estämiseen, vaan sosiaaliviranomaiset ihan työkseen myös auttavat ihmisiä vaikeissa tilanteissa.
Mutta siihen että mies tahtoo erota, ei tarvitse olla minkäänlaista syvempää psykologista syytä kuin että hän ei rakasta sinua. Jätetyksi tuleminen sattuu, ja on totta kai normaalia kaivata elämänkumppania. Sellaiseksi ei vain voi pakottaa ketään, eikä ole hyväksi että kuvittelee ettei mies muka tajua mitä on tekemässä.
Ehkä voit lohduttautua sillä että särkynyt sydän on kuitenkin kevyempi kantaa kuin masennus, addiktio, työttömyys ja valheeseen perustuva rakkaus.
Paljon hyviä pointteja, mutta myös joitakin, joista näen asiat hieman eri tavalla.
En siis tiennyt miehen peliongelmasta suhteen alussa. Olin silloin hyvin hienovarainen raha-asioiden suhteen enkä halunnut niistä asioista puhua, koska hänkin selvästi niitä asioita vältteli. En tiedä, tuossakin voi hyvin olla totuuden jyvänen, että tuntuisi hienolta pelastaa mies. En kuitenkaan sitä suhteeseen lähtiessäni ajatellut vaan pikemminkin niin päin, että minulla oli hyvä mies ja kun näen tämän vaivan, saan sen hyvän miehen sieltä takaisin.
Tällä hetkellä tuo onkin vähän arvoitus, onko oikeasti valmis tekemään asian eteen jotain, kun hän oikeasti ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten näytti minulle ihan kaiken. Hän näytti ulosottoon menneet laskut ja tiliotteet ja verorästit. Se oli minulle niin vahva luottamuksen osoitus, että en ihan vielä ole valmis sitä täysin kyseenalaistamaan ja pitämään jonain silmänkääntötemppuna.
Yhteenmuuttamisen syistä ja arkielämästä olet varmasti oikeassa ja tätä olen miettinyt itsekin. Tulee mieleen myös viime joulu, kun miehen piti tulla minun luokseni heti aaton aaton aamuna. Hän lupasi lähteä viimeistään 10 aikaan. Yhden aikaan ihmettelin, missä hän on ja soitin hänelle. Hän oli vielä kotona. No, monet epäilisivät heti pettämisestä, mutta minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että hän pelasi eikä päässyt lähtemään. Kun kysyin syytä, hän ei oikein osannut sanoa mitään. Puhui jotain, ettei päässyt tankkaamaan, kun kortissa oli jokin vika.
Ehkä ajatukseni on kieroutunut tähän samalla tavalla, mutta ihan aidosti ajattelen, että minun on helpompi kestää, että minut jätetään syrjään addiktion ja sairauden takia kuin jos olisi esimerkiksi pettämistä tai vain yksinkertaisesti rakkaudettomuutta. Toki ymmärrän, että tässä sitä rakkautta ei nyt välttämättä pysty todistamaan ja kokemaan, mutta enemmän minua loukkaisi ja sattuisi se, että mies pystyisi rakastamaan, mutta ei minua. Siksi minun on niin helppo kestää se ajatus, että jään addiktiolle toiseksi.
Itse asiassa tämän kirjoittaminen olikin tosi terapeuttista, vaikka tekstini kuulostaa nyt monen mielestä varmaankin tosi häiriintyneeltä. :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on ollut alla niin horrorkylmä suhde, että heti kun on hyvää seksiä ja riitojen välissä kauniita lauseita, kuvittelet että se on jotenkin ainutlaatuista? On joo suuret riskit sille ettet löydä enää elämänkumppania, mutta vielä suuremmat riskit on sille että vaikkei mies sua jättäiskään, masentuisit itse. Sitte ei olis siinäkään suhteessa enää onnea kuin niinä päivinä kun blackjackpöydästä irtoaa pari tonnia.
Siis mitä ihmettä nyt?! Mielestäni en kertonut mistään hyvästä seksistä ja kauniista lauseista, vaan ihan normaalista parisuhteesta, jossa ihmiset aidosti viihtyvät yhdessä. Mikä sinun mielestäsi on hyvä parisuhde, jos ei tuo? Anteeksi nyt vain, mutta minulla ei ole sellaista ollut aiemmin. Ehkä olen sitten vain niin kelvoton ja huono ihminen kun kehtaan tuollaista ihan arvostaa! Oikeasti nyt!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, vaikutat kiihtyneenä lukevan nyt kaikki kommentit jotenkin vastakarvaan. Toisekseen, minä todellakin tiedän peliaddiktiosta ja yritän viedä ajatteluasi pidemmälle, sinne perussyihin miksi tästä miehestä luopuminen on niin kamala ajatus.
Jos miehellä oli peliaddiktio jo kun tutustuitte, olet tehnyt tietoisen valinnan lähteä tuskaiselle tielle. Tämän pohjalta myös pohdin, olisiko sinulla on ollut fantasia miehen parantamisesta puhdistavan rakkauden avulla - mikä on aivan eri asia kuin se, että toivot hänen parantuvan riippuvuudestaan ja olet tukena.
Se, että mies ei ole suostunut ammattiavun piiriin vaan pyytää sinulta neuvoja *oman* palkkansa pimittämiseen, on suora esimerkki tästä parantamisfantasiasta. Addiktio on sairastuttanut sinutkin niin, ettet ymmärrä ettei se ole sinun tehtäväsi - jos miehellä ei ole edes halua parantua, toimistasi ei ole mitään käytännön hyötyä. Hän voi aivan hyvin siirrellä rahoja PayPaltilille, maksaa bitcoineilla ulkomaisilla kasinoilla, ottaa pikavippejä tai varastaa työnantajaltaan ilman että saat koskaan tietää.
Jos ongelma on kehittynyt suhteenne aikana, ymmärrän paremmin ettet haluaisi jättää miestä yksin ongelmiensa kanssa. Mutta sekään ei poista sitä että kummeksun, miksi syytät itseäsi siitä ettet ole tehnyt tarpeeksi eikä poista asetelmaa, että hän haluaa eron, et sinä. Hänellä on tälle halulle joku syy, oli se kuinka epätoivon leimaama. Addiktiolle on luonteenomaista käyttätyminen, että häiritsevät tekijät siivotaan pois nopeiden endorfiiniryöppyjen tieltä.
Spekuloin sillä, että ehkä yhtenä *miehen* syistä olla muuttamasta yhteen voi olla myös se, että hän saa lapsivapailla viikoilla pelata, satojen kilometrien päässä sinusta. Tai että hän ei tahdo läheisempää tulevaisuutta kanssasi, koska häpeä hänen ”todellisesta” arkipersoonastaan on niin valtava - ettei hän olekaan niin ihana ja upea kuin nyt koet. Että hän toistaa samat virheet kuin lastensa äidin kanssa? Spekuni ei sisältänyt sukupuolettunutta oletusta siitä, että sinä ”haluaisit leikkiä perhettä”.
Sitä kukaan ei kiistä, etteikö ongelmainen ihminen voisi olla myös ihana, rakastava ja rakkauden arvoinen. Valitettavasti kuitenkin usein käy niin, että epäsuhtaisessa tilanteessa, jossa toisen murheet ja ongelmat hallitsevat koko suhteen dynamiikkaa, se enemmän uhraava ja energiaansa toisen tukemiseen kanavoiva osapuoli sokeutuu sille, miten vähän hän itse saakaan. Miten esimerkiksi omien lasten sairastuminen tai itselle sattuva onnettomuus saisi tuollaisessa suhteessa apua ja tukea?
Ja mitä tulee siihen lasukommenttiin, niin kyllä ilman läheisiä sosiaalisia suhteita elävä vakavasti masentunut, peliriippuvainen ja lomautettu isä jonka itsemurha-alttiudesta ollaan huolissaan, on ihan pätevä syy hakea apua sosiaalitoimelta. Koska sinä et edes tahdo olla perheenjäsen miehen lapsille, eikä sinulla ole yhteyttä kehenkään hänen läheisistään, niin se taitaa oikeastaan olla ainoa tapa, miten miestä voisit auttaa jätetyksi tulemisen jälkeen. Ei lastensuojeluilmoitus ole mikään kostotoimenpide, joka johtaisi lähivanhemmuuden estämiseen, vaan sosiaaliviranomaiset ihan työkseen myös auttavat ihmisiä vaikeissa tilanteissa.
Mutta siihen että mies tahtoo erota, ei tarvitse olla minkäänlaista syvempää psykologista syytä kuin että hän ei rakasta sinua. Jätetyksi tuleminen sattuu, ja on totta kai normaalia kaivata elämänkumppania. Sellaiseksi ei vain voi pakottaa ketään, eikä ole hyväksi että kuvittelee ettei mies muka tajua mitä on tekemässä.
Ehkä voit lohduttautua sillä että särkynyt sydän on kuitenkin kevyempi kantaa kuin masennus, addiktio, työttömyys ja valheeseen perustuva rakkaus.
Paljon hyviä pointteja, mutta myös joitakin, joista näen asiat hieman eri tavalla.
En siis tiennyt miehen peliongelmasta suhteen alussa. Olin silloin hyvin hienovarainen raha-asioiden suhteen enkä halunnut niistä asioista puhua, koska hänkin selvästi niitä asioita vältteli. En tiedä, tuossakin voi hyvin olla totuuden jyvänen, että tuntuisi hienolta pelastaa mies. En kuitenkaan sitä suhteeseen lähtiessäni ajatellut vaan pikemminkin niin päin, että minulla oli hyvä mies ja kun näen tämän vaivan, saan sen hyvän miehen sieltä takaisin.
Tällä hetkellä tuo onkin vähän arvoitus, onko oikeasti valmis tekemään asian eteen jotain, kun hän oikeasti ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten näytti minulle ihan kaiken. Hän näytti ulosottoon menneet laskut ja tiliotteet ja verorästit. Se oli minulle niin vahva luottamuksen osoitus, että en ihan vielä ole valmis sitä täysin kyseenalaistamaan ja pitämään jonain silmänkääntötemppuna.
Yhteenmuuttamisen syistä ja arkielämästä olet varmasti oikeassa ja tätä olen miettinyt itsekin. Tulee mieleen myös viime joulu, kun miehen piti tulla minun luokseni heti aaton aaton aamuna. Hän lupasi lähteä viimeistään 10 aikaan. Yhden aikaan ihmettelin, missä hän on ja soitin hänelle. Hän oli vielä kotona. No, monet epäilisivät heti pettämisestä, mutta minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että hän pelasi eikä päässyt lähtemään. Kun kysyin syytä, hän ei oikein osannut sanoa mitään. Puhui jotain, ettei päässyt tankkaamaan, kun kortissa oli jokin vika.
Ehkä ajatukseni on kieroutunut tähän samalla tavalla, mutta ihan aidosti ajattelen, että minun on helpompi kestää, että minut jätetään syrjään addiktion ja sairauden takia kuin jos olisi esimerkiksi pettämistä tai vain yksinkertaisesti rakkaudettomuutta. Toki ymmärrän, että tässä sitä rakkautta ei nyt välttämättä pysty todistamaan ja kokemaan, mutta enemmän minua loukkaisi ja sattuisi se, että mies pystyisi rakastamaan, mutta ei minua. Siksi minun on niin helppo kestää se ajatus, että jään addiktiolle toiseksi.
Itse asiassa tämän kirjoittaminen olikin tosi terapeuttista, vaikka tekstini kuulostaa nyt monen mielestä varmaankin tosi häiriintyneeltä. :D
ap
En minäkään koskaan pelännyt, että exäni pettäisi. Olen eri mieltä palstan yleisestä linjasta, kaikki miehet eivät petä ja kaikilla ei ole uutta katsottuna. Mutta miehen henkilökohtaiset ongelmat voivat olla niin isoja(ja varmasti ovatkin) ettei hän pysty keskittymään parisuhteeseen ja rakkauteen. Itse ainakin ajattelin, että "jäin toiseksi" näille ongelmille, en muille naisille. Ja mies ei kyllä ainakaan silloin olisi pystynyt onnelliseen parisuhteeseen kenenkään kanssa, että jos jonkun olisi löytänyt niin sama kohtalo olisi ollut edessä. Vika ei siis ollut minussa naisena tai edes meissä yhdessä, vaan miehen "taakassa" jota ei kukaan toinen pysty korjaamaan.
On oikeasti aika huolestuttavaa että olet miehessä noin kiinni ettet eronneena, aikuisena äitinä näe tulevaisuutta jätetyksi tulemisen jälkeen! Miehellä on vakava peliriippuvuus johon vaikutat suhtautuvan tietämättömästi: addiktio määrää hänen elämänsä kulkua ja on varmaankin syynä myös miehen sosiaalisten suhteiden vähyyteen. Nyt vaikuttaa siltä että sinäkin olet muuttunut häiriötekijäksi.
Te olette yhdessä päättäneet pitää suhteenne tapailuasteella, ettekä halua tuoda lapsianne yhteen perheeksi. Se on ihan fine, moni eronnut elää niin, mutta minulle se kuitenkin vihjaa siitä että mies tahtoo pitää itsellisen elämänsä - jossa hänen pelaamistaan ei rajoiteta.
Kysymys kuuluu, miksi sinä haluat parantaa miehen addiktiostaan? Mikä saa sinut toimimaan hoivaemona aikuiselle miehelle? Ei syynä voi olla vain se, että hän on kerran ajanut luoksesi keskellä yötä autolla. Etäsuhteissa on myös ihan normaalia lohduttaa toista puhelimessa - mutta toisen palkan pimittäminen pelihimon tähden todellakaan ei.