Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten selvitä erosta, kun mitkään kliseet eivät pidä paikkaansa?

Vierailija
19.05.2020 |

Tähän tilanteeseen ei päde mikään rohkaisun sana.
- löydät paljon paremman. (no en löydä, etsin tätä miestä tosi pitkään)
- maailma on täynnä miehiä (juu, mutta ei näin hyviä)
- et tarvitse parisuhdetta (kyllä minä aikuinen ihminen vain tarvitsen, kun ystäviäkään ei liiemmin ole)
- hän ei ansaitse sinua (kyllä hän ansaitsee)
- et olisi hänen kanssaan onnellinen (kyllä minä olen ollut)

Oikeasti, sydän särkyy nyt tosi kovaa. Olen ollut parisuhteissa aiemminkin, mutta koskaan ei ole ollut yhtä hyvä olla. sinkkuna tapasin monia monia miehiä ja kaikki olivat niiin eri aaltopituudella tai jotain pettäviä huijareita tms. nyt kaikki sitten vain loppuu. Ilman mitään varsinaista syytä.

Kommentit (90)

Vierailija
41/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, minut jätti 10 vuotta sitten vakavasti depressiivinen ja peliaddiktiivinen mies joka ei halunnut ammattiapua (hoiti tosin itseään välillä päihteillä). Minä rakastin häntä syvästi.

Tapaamiseen mennessä tiesin että mies tulee jättämään ja koin kaikki nuo samat tunteet kuin sinä. Hän kertoi sitten täysin puun takaa tavanneensa toisen. Sain hermoromahduksen ja kävin eroa läpi puolitoista vuotta ennen kuin pääsin pahimmasta surusta, kivusta, pettymyksestä ja vihasta yli.

Se vaati sen, että kohtasin kaikista ikävimmän asian: että mies oli ollut masentunut osin suhteemme takia ja pelasi siksi, että oli onneton kanssani. Minun onneni ja rakkauteni oli pitänyt hänet suhteessa, sillä koki olevansa niin arvoton ettei voisi koskaan löytää ketään toista joka häntä samalla lailla pitäisi hyvänä, ja siihen päälle yksinäisyyden pelko ja velvollisuudentunne. Vasta kun hän oli tavannut toisen naisen joka teki hänet onnelliseksi, hän pystyi luopumaan minusta.

Tietenkin miehen käytökseen vaikutti moni muu asia lapsuudentraumoista alkaen, ja nämä seikat vaikuttivat myös suhteessa minun jälkeeni. He kuitenkin seurustelivat yli kaksi kertaa kauemmin kuin me, ja erottuaan mies lopulta parantui ongelmistaan eikä silloinkaan kiinnostunut minusta uudelleen, joten minun on ollut pakko hyväksyä kivulias totuus.

Minulla ei ole mitään muuta ohjetta sinulle kuin että erosuru on vain lusittava, ja joskus vain käy niin, ettei ole tarpeeksi toiselle vaikka hän olisi sinulle.

Vierailija
42/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän on

1. ymmärtänyt ettei pysty käsittelemään masennuksen alkusyitä kanssasi. Vertauskuvallisesti: jos sinä olet antamassa ensiapua, venyy tarvittava kirurginen operaatio. Joskus elämässä on tehtävä vaikeita ja kipeitä päätöksiä, vaikka niiden välittömät vaikutukset ovat muuta kuin hyviä.

2. suunnittelemassa itsemurhaa. Sano tämä pelko miehelle ääneen ja kerro siitä myös miehen läheisille, jotta sinun ei jätettynä tarvitse soitella miehen perään huolissasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ero tulee, niin se tuntuu pahalta ja viiltävän kipeältä. Aika vain auttaa. Surutyö on tehtävä. Ahdistus alkaa muuttua itkuksi js itku helpottaa pikku hiljaa, vaikka tyhjältä tuntuukin alkuun. Lopulta hyviäkin hetkiä tulee surun lomaan. Sillä aikaa: pidä huolta itsestäsi, syö terveellisesti ja liiku. Tämän tuskan voi kanavoida vaikka terveyshyödyiksi: urheile ja nuku. Usein myös puhuminen auttaa.

Vierailija
44/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, minut jätti 10 vuotta sitten vakavasti depressiivinen ja peliaddiktiivinen mies joka ei halunnut ammattiapua (hoiti tosin itseään välillä päihteillä). Minä rakastin häntä syvästi.

Tapaamiseen mennessä tiesin että mies tulee jättämään ja koin kaikki nuo samat tunteet kuin sinä. Hän kertoi sitten täysin puun takaa tavanneensa toisen. Sain hermoromahduksen ja kävin eroa läpi puolitoista vuotta ennen kuin pääsin pahimmasta surusta, kivusta, pettymyksestä ja vihasta yli.

Se vaati sen, että kohtasin kaikista ikävimmän asian: että mies oli ollut masentunut osin suhteemme takia ja pelasi siksi, että oli onneton kanssani. Minun onneni ja rakkauteni oli pitänyt hänet suhteessa, sillä koki olevansa niin arvoton ettei voisi koskaan löytää ketään toista joka häntä samalla lailla pitäisi hyvänä, ja siihen päälle yksinäisyyden pelko ja velvollisuudentunne. Vasta kun hän oli tavannut toisen naisen joka teki hänet onnelliseksi, hän pystyi luopumaan minusta.

Tietenkin miehen käytökseen vaikutti moni muu asia lapsuudentraumoista alkaen, ja nämä seikat vaikuttivat myös suhteessa minun jälkeeni. He kuitenkin seurustelivat yli kaksi kertaa kauemmin kuin me, ja erottuaan mies lopulta parantui ongelmistaan eikä silloinkaan kiinnostunut minusta uudelleen, joten minun on ollut pakko hyväksyä kivulias totuus.

Minulla ei ole mitään muuta ohjetta sinulle kuin että erosuru on vain lusittava, ja joskus vain käy niin, ettei ole tarpeeksi toiselle vaikka hän olisi sinulle.

Kiitos kommentistasi. Miten selvisit? Onko elämäsi nyt oikeasti parempaa? Miten kauan erostanne on? 

ap

Vierailija
45/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä, että olet itse masentunut, ollut jo ennen suhdettanne, ja omanarvontuntosi on nollissa.

Rikkinäiselle toinen rikkinäinen tuntuu ”hyvältä”, eli oikeasti tutulta ja turvalliselta.

Ole rohkea ja opettele rakastamaan itseäsi ensin. Klisee, mutta niin totta. Jos et opi arvostamaan itseäsi, hakeudut aina vaan rikkinäisten, masentuneiden draamailijoiden seuraan, ja lopulta suhteet päättyvät omaan mahdottomuuteensa.

Vahvista yhteyksiä niihin ystäviin joita sinulla on, mieti mistä sinä pidät ja tee niitä asioita. Mieti, miksi olet itse masentunut. Ole aikuinen, kohtaa vaikeudet ja käsittele niitä eteenpäin.

Ja unohda exäsi. Ei ketään voi parantaa jos toinen ei itse sitä halua. Takerrut nyt haavekuvaa siitä, millainen suhde VOISI olla jos toinen paranisi. Vaan kun ei ole.

Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta. Ansaitset hyvää. Tsemppiä!!

Vierailija
46/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.

Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt. 

ap

Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.

Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä. 

Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa. 

ap

Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minut jätti 10 vuotta sitten vakavasti depressiivinen ja peliaddiktiivinen mies joka ei halunnut ammattiapua (hoiti tosin itseään välillä päihteillä). Minä rakastin häntä syvästi.

Tapaamiseen mennessä tiesin että mies tulee jättämään ja koin kaikki nuo samat tunteet kuin sinä. Hän kertoi sitten täysin puun takaa tavanneensa toisen. Sain hermoromahduksen ja kävin eroa läpi puolitoista vuotta ennen kuin pääsin pahimmasta surusta, kivusta, pettymyksestä ja vihasta yli.

Se vaati sen, että kohtasin kaikista ikävimmän asian: että mies oli ollut masentunut osin suhteemme takia ja pelasi siksi, että oli onneton kanssani. Minun onneni ja rakkauteni oli pitänyt hänet suhteessa, sillä koki olevansa niin arvoton ettei voisi koskaan löytää ketään toista joka häntä samalla lailla pitäisi hyvänä, ja siihen päälle yksinäisyyden pelko ja velvollisuudentunne. Vasta kun hän oli tavannut toisen naisen joka teki hänet onnelliseksi, hän pystyi luopumaan minusta.

Tietenkin miehen käytökseen vaikutti moni muu asia lapsuudentraumoista alkaen, ja nämä seikat vaikuttivat myös suhteessa minun jälkeeni. He kuitenkin seurustelivat yli kaksi kertaa kauemmin kuin me, ja erottuaan mies lopulta parantui ongelmistaan eikä silloinkaan kiinnostunut minusta uudelleen, joten minun on ollut pakko hyväksyä kivulias totuus.

Minulla ei ole mitään muuta ohjetta sinulle kuin että erosuru on vain lusittava, ja joskus vain käy niin, ettei ole tarpeeksi toiselle vaikka hän olisi sinulle.

Kiitos kommentistasi. Miten selvisit? Onko elämäsi nyt oikeasti parempaa? Miten kauan erostanne on? 

ap

Erosta on 10 vuotta. Minulla on nyt 3-vuotias lapsi miehen kanssa, joka on tasapainoinen, huomioon ottava ja ymmärtäväinen, ja jota rakastan myöskin syvästi. Kaipaan silti eksääni aika ajoin, sillä kukaan muu ei ihminen ei henkisesti ole päässyt kanssani yhtä kirkkaasti samalle aaltopituudelle kuin hän.

Eksäni kanssa olen puhunut asiat läpi muutama vuosi taaksepäin kun hän halusi pyytää pettämistään anteeksi, mutta muuten emme ole tekemisissä. Parempi niin, se vain avaisi vanhat haavat.

Ja peliongelmaisuuden tähden koen nyt, että jätetyksi tuleminen oli väistetty luoti. Eksäni ex-vaimolla (joka siis tuli jälkeeni) on miehen kanssa aikamoiset velat niskassa.

Vierailija
48/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hän on

1. ymmärtänyt ettei pysty käsittelemään masennuksen alkusyitä kanssasi. Vertauskuvallisesti: jos sinä olet antamassa ensiapua, venyy tarvittava kirurginen operaatio. Joskus elämässä on tehtävä vaikeita ja kipeitä päätöksiä, vaikka niiden välittömät vaikutukset ovat muuta kuin hyviä.

2. suunnittelemassa itsemurhaa. Sano tämä pelko miehelle ääneen ja kerro siitä myös miehen läheisille, jotta sinun ei jätettynä tarvitse soitella miehen perään huolissasi.

Tuota jälkimmäistä pelkään ja sen olen sanonut miehelle. Hän vain murahtaa tai naurahtaa ja sanoo, että minun ei tarvitse miettiä sellaisia. Miehellä ei oikein ole sellaisia läheisiä, joille voisin tästä kertoa. Hänen äitiään en ole koskaan edes tavannut, koska hän ei asu Suomessa. Veljen olen nähnyt moikkausetäisyydeltä. Erään hänen ystävänsä luona kävimme yhden kerran eikä minulla ole hänen yhteystietojaan. Miehellä oikeasti ei ole elämässään paljon muuta kuin työ ja lapset (ja minä). 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on

1. ymmärtänyt ettei pysty käsittelemään masennuksen alkusyitä kanssasi. Vertauskuvallisesti: jos sinä olet antamassa ensiapua, venyy tarvittava kirurginen operaatio. Joskus elämässä on tehtävä vaikeita ja kipeitä päätöksiä, vaikka niiden välittömät vaikutukset ovat muuta kuin hyviä.

2. suunnittelemassa itsemurhaa. Sano tämä pelko miehelle ääneen ja kerro siitä myös miehen läheisille, jotta sinun ei jätettynä tarvitse soitella miehen perään huolissasi.

Tuota jälkimmäistä pelkään ja sen olen sanonut miehelle. Hän vain murahtaa tai naurahtaa ja sanoo, että minun ei tarvitse miettiä sellaisia. Miehellä ei oikein ole sellaisia läheisiä, joille voisin tästä kertoa. Hänen äitiään en ole koskaan edes tavannut, koska hän ei asu Suomessa. Veljen olen nähnyt moikkausetäisyydeltä. Erään hänen ystävänsä luona kävimme yhden kerran eikä minulla ole hänen yhteystietojaan. Miehellä oikeasti ei ole elämässään paljon muuta kuin työ ja lapset (ja minä). 

ap

Kai lapsilla äitikin on? Ja jos ei ja turvaverkot tuossa jamassa, suosittelisin lasun tekemistä.

Vierailija
50/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, sut on saanut nalkkiin piilomisogyyni geimeri joka ei tahdo sitoutua yhteen naiseen ja näyttelee heikkoa raukkaa ja manipulatiivisesti syyllistää sua siitä ettet ole voinut antaa hänelle tarpeeksi apua. On vaistonnut nuoremmassa animettaressaan täydellisen pikkupiian joka hoitaa lapset samalla kun hän paukuttaa CoDia.

Juokse äläkä katso perään!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.

Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt. 

ap

Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.

Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä. 

Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa. 

ap

Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.

Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana. 

Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa. 

ap

Vierailija
52/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on

1. ymmärtänyt ettei pysty käsittelemään masennuksen alkusyitä kanssasi. Vertauskuvallisesti: jos sinä olet antamassa ensiapua, venyy tarvittava kirurginen operaatio. Joskus elämässä on tehtävä vaikeita ja kipeitä päätöksiä, vaikka niiden välittömät vaikutukset ovat muuta kuin hyviä.

2. suunnittelemassa itsemurhaa. Sano tämä pelko miehelle ääneen ja kerro siitä myös miehen läheisille, jotta sinun ei jätettynä tarvitse soitella miehen perään huolissasi.

Tuota jälkimmäistä pelkään ja sen olen sanonut miehelle. Hän vain murahtaa tai naurahtaa ja sanoo, että minun ei tarvitse miettiä sellaisia. Miehellä ei oikein ole sellaisia läheisiä, joille voisin tästä kertoa. Hänen äitiään en ole koskaan edes tavannut, koska hän ei asu Suomessa. Veljen olen nähnyt moikkausetäisyydeltä. Erään hänen ystävänsä luona kävimme yhden kerran eikä minulla ole hänen yhteystietojaan. Miehellä oikeasti ei ole elämässään paljon muuta kuin työ ja lapset (ja minä). 

ap

Kai lapsilla äitikin on? Ja jos ei ja turvaverkot tuossa jamassa, suosittelisin lasun tekemistä.

Tottakai lapsilla on äiti, mutta ei hän miehen elämään kuulu. En ole edes koskaan nähnyt lasten äitiä enkä edes tiedä, mistä hänet tavoittaisin. No, lapsien puhelimien kautta ehkä, mutta en todellakaan tiedä, mitä siitä tulisi. Uskoisiko tämä ex edes minua ja miten hän sitten muka voisi asiaa auttaa. 

Hassua, että nyt taivastellaan tukiverkon puutetta, mutta samaan aikaan huudetaan, että minun pitäisi kadota kuvioista mahdollisimman äkkiä. Minähän tässä se tukiverkko yritän olla. Miksi exän ja ystävien pitäisi olla tukena, mutta minä en saa?

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.

Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt. 

ap

Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.

Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä. 

Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa. 

ap

Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.

Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana. 

Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa. 

ap

Kauan olette olleet yhdessä? Ette taida asua yhdessä? Miksi näistä viesteistäsi tulee olo että olet aika nuori ja mies vanhempi.

Vierailija
54/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet itse masentunut, ollut jo ennen suhdettanne, ja omanarvontuntosi on nollissa.

Rikkinäiselle toinen rikkinäinen tuntuu ”hyvältä”, eli oikeasti tutulta ja turvalliselta.

Ole rohkea ja opettele rakastamaan itseäsi ensin. Klisee, mutta niin totta. Jos et opi arvostamaan itseäsi, hakeudut aina vaan rikkinäisten, masentuneiden draamailijoiden seuraan, ja lopulta suhteet päättyvät omaan mahdottomuuteensa.

Vahvista yhteyksiä niihin ystäviin joita sinulla on, mieti mistä sinä pidät ja tee niitä asioita. Mieti, miksi olet itse masentunut. Ole aikuinen, kohtaa vaikeudet ja käsittele niitä eteenpäin.

Ja unohda exäsi. Ei ketään voi parantaa jos toinen ei itse sitä halua. Takerrut nyt haavekuvaa siitä, millainen suhde VOISI olla jos toinen paranisi. Vaan kun ei ole.

Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta. Ansaitset hyvää. Tsemppiä!!

Juu, tiedostan kyllä tuonkin, että en minäkään ihan ehjä ole. Edellisen eron jälkeen olin ihan onnellinen itsekseni, mutta vuosien yksinäisyyden jälkeen kaipasin aikuista vierelleni. Eikö se ole kuitenkin ihan normaalia? Aloin deittailla ja tapasin aikamoisia k-päitä. Kun tapasin nykyisen miesystäväni, kaikki loksahti kohdalleen ja yhdessäolo oli helppoa. Mielestäni meillä oli ihan terveet ja hyvät lähtökohdat silloin. Onko sitten niin, että pitää aina erota välillä todistaakseen, että pärjää itsekseen ja toive suhteen jatkuvuudesta on vain läheisriippuvuutta? Ehkä sitten niin. 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on

1. ymmärtänyt ettei pysty käsittelemään masennuksen alkusyitä kanssasi. Vertauskuvallisesti: jos sinä olet antamassa ensiapua, venyy tarvittava kirurginen operaatio. Joskus elämässä on tehtävä vaikeita ja kipeitä päätöksiä, vaikka niiden välittömät vaikutukset ovat muuta kuin hyviä.

2. suunnittelemassa itsemurhaa. Sano tämä pelko miehelle ääneen ja kerro siitä myös miehen läheisille, jotta sinun ei jätettynä tarvitse soitella miehen perään huolissasi.

Tuota jälkimmäistä pelkään ja sen olen sanonut miehelle. Hän vain murahtaa tai naurahtaa ja sanoo, että minun ei tarvitse miettiä sellaisia. Miehellä ei oikein ole sellaisia läheisiä, joille voisin tästä kertoa. Hänen äitiään en ole koskaan edes tavannut, koska hän ei asu Suomessa. Veljen olen nähnyt moikkausetäisyydeltä. Erään hänen ystävänsä luona kävimme yhden kerran eikä minulla ole hänen yhteystietojaan. Miehellä oikeasti ei ole elämässään paljon muuta kuin työ ja lapset (ja minä). 

ap

Kai lapsilla äitikin on? Ja jos ei ja turvaverkot tuossa jamassa, suosittelisin lasun tekemistä.

Tottakai lapsilla on äiti, mutta ei hän miehen elämään kuulu. En ole edes koskaan nähnyt lasten äitiä enkä edes tiedä, mistä hänet tavoittaisin. No, lapsien puhelimien kautta ehkä, mutta en todellakaan tiedä, mitä siitä tulisi. Uskoisiko tämä ex edes minua ja miten hän sitten muka voisi asiaa auttaa. 

Hassua, että nyt taivastellaan tukiverkon puutetta, mutta samaan aikaan huudetaan, että minun pitäisi kadota kuvioista mahdollisimman äkkiä. Minähän tässä se tukiverkko yritän olla. Miksi exän ja ystävien pitäisi olla tukena, mutta minä en saa?

ap

Miksi sinä haluat olla miehen tukena, joka aikoo jättää sinut, joka ei ole esitellyt sinua kunnolla edes veljelleen, joka asettaa pelaamisen sinun ylitsesi joka nauraa pelollesi että hän tekisi itsemurhan? Kuulostaa todella epämiellyttävältä tapaukselta.

Ps. Normaalit ihmiset on asiallisissa väleissä lastensa äitien kanssa ja monet jopa esittelee uudet seurustelukumppaninsa heille.

Vierailija
56/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.

Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt. 

ap

Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.

Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä. 

Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa. 

ap

Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.

Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana. 

Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa. 

ap

Kauan olette olleet yhdessä? Ette taida asua yhdessä? Miksi näistä viesteistäsi tulee olo että olet aika nuori ja mies vanhempi.

En tiedä, mistä tulee tuollainen vaikutelma. Minä olen 39 ja mies on vuoden nuorempi. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia, asumme eri paikkakunnilla emmekä asu yhdessä, koska kumpikaan ei halua muuttaa lasten takia. 

ap

Vierailija
57/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.

Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt. 

ap

Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.

Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä. 

Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa. 

ap

Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.

Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana. 

Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa. 

ap

Kauan olette olleet yhdessä? Ette taida asua yhdessä? Miksi näistä viesteistäsi tulee olo että olet aika nuori ja mies vanhempi.

En tiedä, mistä tulee tuollainen vaikutelma. Minä olen 39 ja mies on vuoden nuorempi. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia, asumme eri paikkakunnilla emmekä asu yhdessä, koska kumpikaan ei halua muuttaa lasten takia. 

ap

Niin kauan olette olleet yhdessä? Jos mies on vaan tajunnut ettei tosta teidän jutusta voi tulla vakavampaa kun ei ole tarpeeksi syviä tunteita sua kohtaan tai ei tahdo isäpuoleks kellekään.

Vierailija
58/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on

1. ymmärtänyt ettei pysty käsittelemään masennuksen alkusyitä kanssasi. Vertauskuvallisesti: jos sinä olet antamassa ensiapua, venyy tarvittava kirurginen operaatio. Joskus elämässä on tehtävä vaikeita ja kipeitä päätöksiä, vaikka niiden välittömät vaikutukset ovat muuta kuin hyviä.

2. suunnittelemassa itsemurhaa. Sano tämä pelko miehelle ääneen ja kerro siitä myös miehen läheisille, jotta sinun ei jätettynä tarvitse soitella miehen perään huolissasi.

Tuota jälkimmäistä pelkään ja sen olen sanonut miehelle. Hän vain murahtaa tai naurahtaa ja sanoo, että minun ei tarvitse miettiä sellaisia. Miehellä ei oikein ole sellaisia läheisiä, joille voisin tästä kertoa. Hänen äitiään en ole koskaan edes tavannut, koska hän ei asu Suomessa. Veljen olen nähnyt moikkausetäisyydeltä. Erään hänen ystävänsä luona kävimme yhden kerran eikä minulla ole hänen yhteystietojaan. Miehellä oikeasti ei ole elämässään paljon muuta kuin työ ja lapset (ja minä). 

ap

Kai lapsilla äitikin on? Ja jos ei ja turvaverkot tuossa jamassa, suosittelisin lasun tekemistä.

Tottakai lapsilla on äiti, mutta ei hän miehen elämään kuulu. En ole edes koskaan nähnyt lasten äitiä enkä edes tiedä, mistä hänet tavoittaisin. No, lapsien puhelimien kautta ehkä, mutta en todellakaan tiedä, mitä siitä tulisi. Uskoisiko tämä ex edes minua ja miten hän sitten muka voisi asiaa auttaa. 

Hassua, että nyt taivastellaan tukiverkon puutetta, mutta samaan aikaan huudetaan, että minun pitäisi kadota kuvioista mahdollisimman äkkiä. Minähän tässä se tukiverkko yritän olla. Miksi exän ja ystävien pitäisi olla tukena, mutta minä en saa?

ap

Miksi sinä haluat olla miehen tukena, joka aikoo jättää sinut, joka ei ole esitellyt sinua kunnolla edes veljelleen, joka asettaa pelaamisen sinun ylitsesi joka nauraa pelollesi että hän tekisi itsemurhan? Kuulostaa todella epämiellyttävältä tapaukselta.

Ps. Normaalit ihmiset on asiallisissa väleissä lastensa äitien kanssa ja monet jopa esittelee uudet seurustelukumppaninsa heille.

 

Asialliset välit eivät tarkoita sitä, että kerrotaan kaikki kipeimmät asiat toiselle. Minäkin olen asiallisissa väleissä exäni kanssa, mutta ei tullut mieleenikään kertoa hänelle esimerkiksi yksinäisyydestäni, miesystäväni peliongelmasta tai syytä leikkaukselle, jossa olin vuosi sitten. 

Kyse ei ole siitä, ettei haluta esitellä. Ei ole vain ollut sellaisia tilanteita. Mies kun ei hengaile veljensä tai exänsä kanssa, joten miten tulisi esiteltyäkään. Tätä kuviota en nyt jaksaisi selittää. Juju nyt oli se, että miehellä ei ole paljon ihmisiä elämässään, joten enpä siitä sen kummemmin osaa kyllä loukkaantuakaan, jos hän ei minua ole monille ihmisille esitellyt. 

ap

Vierailija
59/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä syyn tiedät. Kerro meillekin niin voi olla helpompi auttaa vaikka siinä, ettei eroa tulisi.

Masennus, peliongelma ja siihen päälle vielä koronan aihettama lomauttaminen. Yritin tukea niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt. 

ap

Listasi ensimmäinen kohta oli, ettet löydä parempaa. Masennus nyt ei ole mikään inha luonteenpiirre, mutta haluatko tosisaan peliongelmaisen kumppanin? Se kun on oikeasti aika raskas ongelma.

Jos tällä ihmisellä on peliongelma, kyllä minä haluan sellaisen kumppanin. Toki mieluummin otan hänet ilman sitä ja teen kaikkeni, että hän pääsee siitä eroon, mutta tämä ei estä minua rakastamasta häntä. 

Peliongelma ei ole mikään uusi asia. Minä tiedän kyllä, että tämä on rankkaa. 

ap

Sinä teet kaikkesi... Niinpä, mutta tuo peliongelma ja masennus eivät ole sinun ratkaistavissasi. Joo, voit toki tukea toista, mutta sekään ei ole paras lähtökohta suhteelle. Jossain vaiheessa se kääntyy hyvin helposti niin päin, että sinä "pakotat miestä muuttumaan". Itsellä kokemusta tästä, mies alkoi syyttää minua ongelmistaan, vaikka minä yritin tukea parantumista.

Niin, tiedän, että ei ole pelkästään minun valintani, pääseekö hän siitä eroon. Tarkoitan vain, että jos hän joskus siitä eroon pääsee, haluaisin olla siinä mukana. 

Osittain näin taitaakin jo olla, että mies syyttää minua ongelmistaan. Kissa nostettiin vihdoin ihan mukisematta pöydälle muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen hänen ahdistuksensa on kasvanut. Ajattelin jo, että olemme ihan hyvällä tiellä, kun mies suostui puhumaan hyvässä hengessä ja luulin keksineeni ihan hyviä motivaattoreita hänelle ja hän jo sulki pelitilinsä ja soitti minulle heti palkkapäivänä, että miten hänen nyt kannattaisi tehdä, ettei tuhlaisi rahojaan. Nyt tulee sellaisia kiukkupuuskia, että puhuu ihan sekavia ja syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Juu, tiedän, tätä tämä nyt on, mutta ei tämäkään minua pelota. Enemmän pelkään eroa. 

ap

Kauan olette olleet yhdessä? Ette taida asua yhdessä? Miksi näistä viesteistäsi tulee olo että olet aika nuori ja mies vanhempi.

En tiedä, mistä tulee tuollainen vaikutelma. Minä olen 39 ja mies on vuoden nuorempi. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia, asumme eri paikkakunnilla emmekä asu yhdessä, koska kumpikaan ei halua muuttaa lasten takia. 

ap

Niin kauan olette olleet yhdessä? Jos mies on vaan tajunnut ettei tosta teidän jutusta voi tulla vakavampaa kun ei ole tarpeeksi syviä tunteita sua kohtaan tai ei tahdo isäpuoleks kellekään.

Siis mistäs nyt tuli tämä, ettei tahdo isäpuoleksi? Meillä on siis molemmilla lapsia eikä kumpikaan ole mitään perhettä tässä perustamassa. En minäkään halua äitipuoleksi. 

Syvien tunteiden osalta sitten en tiedä. Se on kyllä todella kipeä ajatus ja siitä mielestäni saa olla surullinen. En ihan pidä näistä kommenteista ,joissa keksitään asioita, joita en ole edes sanonut. Kaikkien parisuhteet eivät ole samanlaisia. 

ap

Vierailija
60/90 |
19.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki jokainen päättää omasta elämästään ja mitä sillä tekee. Mutta yritämme ap kertoa sinulle, että muutkin ovat kokeneet samaa ja jälkikäteen katsottuna on sinulle(luultavasti myös miehelle) parempi, ettet epätoivoisesti yritä roikkua ja tuhlata elämääsi sellaiseen mikä vaikuttaa epätoivoiselta ja epäterveeltä tilanteelta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi neljä