Erityislapsi erityisluokkaan vai tavalliseen? Hyvät ja huonot puolet, kiitos!

Tämä on sellainen asia joka ei koskaan saisi olla lapsen tai vanhempien päätettävissä. Normaalien lasten takia kaikki ""erityiset" tai muuten poikkeavat pitäisi laittaa aina omiin ryhmiinsä. Eikä koskaan häiriköimään tavallista opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sellainen asia joka ei koskaan saisi olla lapsen tai vanhempien päätettävissä. Normaalien lasten takia kaikki ""erityiset" tai muuten poikkeavat pitäisi laittaa aina omiin ryhmiinsä. Eikä koskaan häiriköimään tavallista opetusta.

Kaikki erityislapset eivät ole häiriköitä.

Lapseni on pienryhmässä ja se on kyllä loistava paikka! Ihan samat asiat opiskelee, kuin normaalillakin luokalla olevat. Lapsellani ei ole mitään diagnoosia, joten aika "kevyin perustein" on pienryhmässä.

Erityisluokka on parempi vaihtoehto. Erityisluokanopettajalla on enemmän ymmärrystä ja ammattitaitoa erityispiirteitä kohtaan kuin tavallisella opettajalla.

Jos kykenee seuraamaan opetusta, jonka tasoa ei ole laskettu ja olemaan häiritsemättä, niin normiluokkaan vaan. Opetuksen taso normiluokalla tulee vastata myös 9-10 oppilaan tasoa, ei vain 5-7 tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sellainen asia joka ei koskaan saisi olla lapsen tai vanhempien päätettävissä. Normaalien lasten takia kaikki ""erityiset" tai muuten poikkeavat pitäisi laittaa aina omiin ryhmiinsä. Eikä koskaan häiriköimään tavallista opetusta.

No, onneksi nämä asiat eivät ole koko kansan huutoäänestyksestä kiinni, vaan vanhemmat yhdessä opettajien (alan asiantuntijoiden) kanssa miettivät parhaan ratkaisun sekä sen erityislapsen että koko luokan kannalta.

Jos luulet, että ne ovat nimenomaan aina erityislapsia, jotka häiritsevät luokkarauhaa niin olet väärässä. Kyllä se nykyään menee enemmän niin, että ne erityislapset pitää saada rauhaan opiskelemaan huonosti kasvatettujen lasten mölinästä.

T. kaksikymmentä vuotta alalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita erityisluokkaan pliis, muiden lasten tähden. Oman kolmasluokkalaisen kouluajan on pilannut yksi ”meidän poika on ihan normaali”.

Ihan yhtä lailla se poika olisi pilannut muiden kouluajan siellä erityisluokassa.

Siellä erityisluokassa hänen käytökseensä puututaan erityisellä tavalla ja siihen on mahdollisuus käyttää erityisen paljon enemmän aikaa!

Normaaliluokkaan integroiminen ei ikävä kyllä usein ole hyvä juttu. Epätoivottu käytös voi pahentua kun suuressa ryhmässä ei ole aikaa ohjata yhtä enemmän. Kaikki lapset kärsivät, se on tosiasia, hän itse ja muut.

Miten se käytännössä tehdään? Käsitykseni mukaan erityisluokassa ei puututa käytökseen sen kummemmin kuin normaalissakaan luokassa. Toki opetusryhmä voi olla pienempi ja koulunkäyntiavustaja opettajan lisäksi, mutta ei mitään sen kummempia toimia.

Erityisluokanopettajalla on tavalliseen luokanopettajaan verrattuna enemmän ymmärrystä ja ammattitaitoa niitä erityispiirteitä kohtaan, jotka voivat aiheuttaa kyseistä käytöstä.

Mutta miten hän käytännössä huolehtii siitä että kaikilla on opiskelurauha?

Erityisluokat on nykyisin varsin rauhallisia oppimisympäristöjä. Monesti paljon rauhallisempia kuin tavis luokat. Siihen on varmasti monia syitä. Häirikkö oppilasta ei välttämättä laiteta pienluokalle jos erityisopetuksesta ei katsota olevan hänelle hyötyä. Häirikkö oppilas ei läheskään aina ole erityistuen tarpeessa. Pienluokalla oppilas saa huomiota helposti, sitä ei tarvitse hakea häiriköimällä. Opiskelua tuetaan, eikä jää niitä hetkiä jolloin keskittyminen häiriintyy oppimisesta jonnekin muualla kun ei vain pysty seuraamaan normi opetusta.

En usko sinua. Jos puhuisit totta, MIKSI erityisopettaja sitten itse kirjoittaa näin:

"Ronskisti arvioiden noin 70 % ajasta kuluu pelkkään kasvattamiseen. Työ on riitojen selvittelyä, puhumaan ilman huutamista – opettelua, tavaroista muistuttamista, holhoamista ja jankkaamista, ulkovaatteiden pukemista ja riisumista, kiroiluun ja väkivaltaan puuttumista, kertomista mitä on kiusaaminen ja kuinka syödään veitsellä ja haarukalla. Työ on myös jatkuvaa vahtimista ja valvontaa, tunteisiin vetoamista ja ylipäänsä selittämistä mikä on hyväksyttävää, tavallista ja kunnioittavaa käytöstä toista ihmistä kohtaan. Nämä kaikki ovat asioita, joita joillekin lapsille ei lainkaan opeteta kotona. Hyvässä lykyssä opetan ja pelkästään opetan opetussuunnitelman mukaisesti esimerkiksi matematiikkaa tunnista 10 minuuttia. Kaikki muu aika on sekasorron hallintaa, oppilaiden karkailujen estämistä ja tilanteiden eskaloitumisen minimoimista. Laskin tänään, että olen opettanut kahden viikon ajan jakolaskua, niin että neljä oppilasta kymmenestä pystyy etenemään kirjassa ilman apua ja loput kuusi ei vieläkään tiedä mitä jakolasku on, koska eivät pysty keskittymään opiskeluun oman tai luokkatoverin käytöksen vuoksi. Se on hälyyttävää, mutta realismia."

https://elinatuomiblog.wordpress.com/2016/11/17/5-asiaa-erityisopetukse…

En minä ole sinua vaatinut uskomaankaan. Enemmän tuo oli minun kokemukseni ja mielipiteeni asiasta. Sen verran kokemusta on myös pienluokista ja etityisopettajista että en läheskään kaikkien heidän kanssa jaa mielipiteitä tai "usko" heitä. Siinä mielessä tuo kirjoitus oli yksi mielipide mielipiteiden joukossa ja varmasti hänen kokemuksenaan totta. Käytännöt siinä miten pienluokat järjestetään vaihtelee suuresti. Samoin vaihtelee erityisopettajien ammattitaito. Oman lapseni kohdalla yhtä poikkeusta lukuunottamatta on onneksi pystytty keskittymään siihen opetukseen eikä asioihin jotka eivät opettajalle kuulu.

No eikös jo nimityksetkin kerro, kumpi on parempi: ERITYISlapsi ja ERITYISluokka. Miksi he olisivat erityislapsia, jos kerran tavallinen luokka on heille ihanteellisempi vaihtoehto?

Jos erityisluokkaan saat niin ehdottomasti sinne! Se on varsinkin lapsesi parhaaksi ja myös muiden. Olen itse erityisluokassa ollut (meitä oli 5 per ikäluokka, taisi olla minun aikanani että 1-2 luokka mutta molemmissa ryhmissä oli tietääkseni 5). Jos en olisi ollut, varmasti en olisi pärjännyt koulussa, terveisin adhd-nainen. Loppujen lopuksi olin ala-asteella matematiikkaa lukuunottamatta kiitettävän oppilas kun huomioitiin oppimisvaikeudet. Yleensä erityislapsilla on ongelmana se, etteivät esim. jonojen takia ynnä muista syistä pääse erityisluokkaan. Sitten on näitä, jotka eivät suostu uskomaan, että lapsella on oppimisvaikeuksia ja samalla koko luokka voi kärsiä, samalla opettajan jaksaminen jos ei ole erityispedagogiikkaa opiskellut.

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenee seuraamaan opetusta, jonka tasoa ei ole laskettu ja olemaan häiritsemättä, niin normiluokkaan vaan. Opetuksen taso normiluokalla tulee vastata myös 9-10 oppilaan tasoa, ei vain 5-7 tasoa.

Miksi erityislapselle pitäisi olla alempi opetuksen taso?

Autistisella pojallani alkoi koulussa menemään paremmin kun hän siirtyi yläkouluun ja sai alkaa opiskelemaan ylempien luokkien mukana. Nykyään kertoo toisinaan iloisena, että sai miettiä koulussa jotain tehtävää. Hänelle koulussa suurin haaste on ollut se, että kaikki on liian helppoa eikä mitään tarvitse pohtia.

Alakoulu meni kehnosti kun lapsen motivaatio loppui siihen että ei saanut lainkaan haasteita. Ei hän kuitenkaan muita häiriköinyt. Piirteli vaan tunneilla vihkoihin omia juttujaan. Kokeista sai silloinkin hyviä numeroita, mutta opettaja rankaisi heikosta tuntiosaamisesta ja siitä piirtelystä.

Välillä opettaja epäili että lapsi on arvannut matematiikan tehtävien vastaukset kun teki ne niin nopeasti. Sai kuitenkin aina oikeat vastaukset. Silti joutui joskus pyyhkimään vastukset pois ja tekemään tehtävät uudestaan. Opettajalle oli varmaan turhauttavaa kun yksi oppilas oli tehnyt kaikki tuntitehtävät ja kotitehtävätkin kun muut ratkaisevat vasta ensimmäistä tehtävää. Hankala ja työläs oppilas, aiheutti ylimääräistä työtä.

Onneksi yläkoulussa on ymmärtäväisempiä opettajia.

En tiedä miten erityisluokalla olisi mennyt. Olisiko siellä tullut enemmän ymmärrystä vai olisiko sielläkin syytetty arvaamisesta kun tekee tehtäviä liian nopeasti. Diagnoosin hän sai vasta 14-vuotiaana. Siihen saakka hän oli sujuvasti näytellyt neurotyypillistä eikä kukaan osannut epäillä mitään kehityshäiriötä.

Olen opettaja ja täällä meillä päin on erittäin vaikea saada erityislapsia erityisluokkiin tai pienryhmiin. Kunta huomasi että inkluusion avulla voisivat lakkauttaa nämä ja saada säästöä. On opettajalle ollut sydäntä raastavaa katsoa kun se erityislapsi tuntee itsensä päivittäin tyhmäksi/huonommaksi kuin muut. Vaikka kuinka yrittää kannustaa ja kertoa että hänellä on omat vahvuutensa niin kuitenkin vertaa itseään aina luokkakavereihin. Lapset kuitenkin puhuvat koetuloksistaan, läksytehtävistä yms. koulussa ja kyllä se erityislapsi monesti huomaa ja tietää olevansa heikompi kuin muut. Ja kun näissä on vielä paljon tilanteita että vanhemmat eivät pysty myöntämään itselle että heillä on erityislapsi niin he sitten vaativat että lasta täytyy opettaa kuin muitakin eli ei saa tehdä erilaista koetta (=helpotettua) eivätkä suostu oppiaineiden sisältöjen yksilöllistämiseen jolloin joutuu tekemään samat kokeet muiden kanssa ja kuuntelemaan kun muut iloitsevat hyvistä numeroista ja puhuvat että oli helppo koe ja tämä yksi on nipin napin päässyt läpi. Eli ehdottomasti erityisluokkaan jos tällainen mahdollisuus teille tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja täällä meillä päin on erittäin vaikea saada erityislapsia erityisluokkiin tai pienryhmiin. Kunta huomasi että inkluusion avulla voisivat lakkauttaa nämä ja saada säästöä. On opettajalle ollut sydäntä raastavaa katsoa kun se erityislapsi tuntee itsensä päivittäin tyhmäksi/huonommaksi kuin muut. Vaikka kuinka yrittää kannustaa ja kertoa että hänellä on omat vahvuutensa niin kuitenkin vertaa itseään aina luokkakavereihin. Lapset kuitenkin puhuvat koetuloksistaan, läksytehtävistä yms. koulussa ja kyllä se erityislapsi monesti huomaa ja tietää olevansa heikompi kuin muut. Ja kun näissä on vielä paljon tilanteita että vanhemmat eivät pysty myöntämään itselle että heillä on erityislapsi niin he sitten vaativat että lasta täytyy opettaa kuin muitakin eli ei saa tehdä erilaista koetta (=helpotettua) eivätkä suostu oppiaineiden sisältöjen yksilöllistämiseen jolloin joutuu tekemään samat kokeet muiden kanssa ja kuuntelemaan kun muut iloitsevat hyvistä numeroista ja puhuvat että oli helppo koe ja tämä yksi on nipin napin päässyt läpi. Eli ehdottomasti erityisluokkaan jos tällainen mahdollisuus teille tarjotaan.

Tutkimusten mukaan parhaat tulokset tulevat, kun lapsi opiskelee oppimisvaikeudesta huolimatta muiden mukana, mutta hän saa lisäopetusta perustaidoissa. Erityisesti matematiikan kanssa olisi tärkeää antaa toistoa niissä perustason asioissa missä on vaikeuksia, mutta tämä ei estä oppimista korkeamman tason matematiikkaa, vaan paras tulos todellakin tulee yhdistelmästä näistä. Inkluusion perimmäinen idea on tässä, mutta todellisuudessahan kunnat säästävät jatkuvasti ja luokat ja koulut ovat liian isoja ihan "normaaleillekin" lapsille. Olisikin tärkeää että luokkia pienennettäisiin rajusti, ja sellaisiin luokkiin joissa on lapsia inkluusion periaatteilla, tulisi automaattisesti avustaja pariksi.

Nykyisen kokoisista luokista ei hyödy kukaan. Moni asia ratkeaisi automaattisesti perinteisellä tukiopetuksella ja pienemmällä luokkakoolla.

Erityislapsia on laidasta laitaan. On autismia, tarkkaavaisuushäiriöitä, oppimisvaikeuksia jne. Oppimisvaikeudet eivät automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi tarvitsee erityisluokan. Ja erityisluokasta riippuen esimerkiksi autistinen lapsi saattaa kärsiä siellä kovastikin.

Jos minä päättäisin, niin erityisluokat olisivat nimenomaan käytöshäiriöistä kärsiville lapsille ja muut menisivät inkluusion periaattein normaaliluokassa, niin että heitä tuettaisiin ylimääräisellä erityisopettajan opetuksella ja lisäksi ihan kaikkien lasten kouluviihtyvyyttä parannettaisiin pienemmillä luokilla (15-20 lasta). Valitettavasti minä en kuitenkaan päätä asioista.

Sikäli vanhemmat ovat ihan oikeassa että heidän lapselleen pitää tarjota ns. normaaliopetusta, mutta sen rinnalla lapselle tulee antaa ekstraopetusta mikä ei nykyään enää oikein tahdo toteutua.

Puolensa ja puolensta. Jos erityisluokkaa tarjotaan, siihen kannattaa tarttua! 

Kuulun itse neurokirjoon (ADHD) ja niin myös veljeni (asperger). Veli sai diagnoosin jo ihan lapsena ja pääsi aloittamaan koulunsa erityisluokalla. Opiskelut meni niin kauan hyvin kun vaan sai pienryhmässä olla. Kun joutui takaisin tavalliseen luokkaan heti alkoi ongelmat, veli häiriintyi kaikista pienistäkin äänistä, ryhmä oli liian iso ja rauhaton jne. Veljeäni myös kiusattiin tavallisella luokalla. Veli siis siirrettiin tavalliselle luokalle säästösyistä. Koko koulu menikin sitten täysin penkin alle. Kannattiko säästää, kun mitkään jatko-opiskelut ei onnistuneet tuon kouluputken jälkeen?

Itse sain diagnoosini vasta aikuisena joten jouduin pärjäämään tavallisessa luokassa ilman mitään tukitoimenpiteitä. Kärsin suuresti kaikista häiriköijistä, olisin tarvinnut rauhaa ja hiljaisuutta. Itse en juurikaan häiriköinyt, joskin olin liian innokas tunneilla joiden aihe kiinnosti. Osaa opettajista innoistuneisuuteni häiritsi, osa taas antoi lisätehtäviä jne osasi siis ruokkia uteliaisuuttani. 

No entä jos samalla lapsella on useampi diagnoosi, esim. sekä Asperger, ADHD että oppimisvaikeus? Aikamoista ymmärtämistä ja ammattitaitoa vaatii kyllä tavalliselta opettajalta.

Mulla on kaksi erityislasta, joista toinen on erityiskoulussa pienryhmässä ja  toinen lähikoulun isossa luokassa.

Erityiskoulu

+ Pieni ryhmä

+ Samalaisia lapsia luokassa

+ Opitaan omaan tahtiin

+ Motivoitunut, pätevä, kokenut opettaja, jolla mahdollisuus saada tukea työhön

+ Paljon retkiä, tutustumisia ym.

+ Vakituinen avustaja luokassa

+ Tulee hyväksytyksi omana itsenä

- Osalla lapsista käytösongelmia (jopa vaikeita)

- Ei mallia normilapsista, jolloin leikit saattavat olla jotain aivan erikoista

- vaikea päästä

- Jatko-opintomahdollisuudet voivat kaveta ( riippuu erityisyydestä)

- Tuntee olevansa erilainen koulun ulkopuolella

- Koulukaverit kaukana

Lähikoulu iso ryhmä

+ Tutustuu useampiin lapsiin

+ Laajempi ainevalikoima

+ Mahdollisuus ikätasoiseen opiskeluun

- Pistää silmään. kun on erilainen

- Tuen saanti kiinni aikatauluista, ja määrärahoista

- Kaverit lähempänä

- Sijaiset tuntemattomia

On näitä varmaan enemmänkin, mutta nuo tuli mieleen.

Mikäli lapsi osaa käyttäytyä normaaliluokassa ja pystyy oppimaan siellä, niin ilman muuta sinne. Jos nuo asiat eivät onnistu, niin siinä tapauksessa erityisluokka on parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten hän käytännössä huolehtii siitä että kaikilla on opiskelurauha?

Erityisluokassa... (puhutaan nyt vain keskittymisen ja tarkkaavuuden pulmista)...

- Erityisopettajalla on enemmän tietoa ja sen myötä osaamista + riittää kärsivällisyys ja ymmärrys paremmin

- Voidaan tauottaa opiskelua enemmän ja tehdä ns. irtiottoja eli vaikka liikkumista väleissä

- Oppilas ei saa niin paljon ärsykkeitä eli keskittyminen on parempaa, vähemmän tapahtumia ympärillä.

- Opella on enemmän välineitä tukeen (sermit, aktiivityynyt, painokäärmeet, stressilelut, purukorut, kuulosuojaimet, munakellot jne)

- Luokassa ohjaaja on lisäksi tukemassa, jos ohjeet menee ohi, kirjat ei löydykän tai on kovin paha mieli

- Ope on yleensä tottunut kiukun ja häiriköinnin rauhoittaja muilla keinoilla kuin huutamalla

- Oppilas yleensä alkaa saada positiivista palautetta enemmän ja oppilaasta nähdään enemmän hyvää, kun aika mene jatkuvaan torumiseen

- Lukkari on joustavampi, jos joskus on levoton tunti tai on mennyt aikaa setviessä riitoja.

- Sosiaalisia taitoja harjoitellaan kuntouttavasti 

- Oppilaan kaikesta huonosta käytöksestä ei tule sellainen numero (joskus jotain voi katsoa sormien läpi, jos oppilas ei vaan pysty parempaan)

- Rutiinit, struktuurit ja ennakointi tapahtumiin kuuluu päivittäiseen arkeen vahvemmin. Rauhoittaa oppilaita.

- Toiminnallinen tekeminen on helpompi toteuttaa kun lapsia on vähemmän ja aika monelle erityiselle se juuri sopii paremmin

- Otetaan muutenkin yksilölliset mieltymykset ja vahvuudet paremmin huomioon. Esimerkiksi yksi lapsi rakastaa kirjoittaa liitutaululle, joten annan hänen siis laskea siihen matikat. Yksi on liikunnallinen, joten pyrin kehittämään paljon oppimistilanteita, joissa hän voi yhdistää liikunnan. 

Tässä nyt ekana mieleen tulleita ajatuksia.

Joku linkitti blogin, jossa kerrottiin, että erityisopella menee suurin osa aikaa setvimiseen, kasvatukseen ja kurinpitoon. Olen eri mieltä ja teksti tuntuu aikamoiselta liioittelulta. Jos opettajalla on homma hanskassa, suurin osa ajasta menee opiskeluun ja opettamiseen. 

Olin erityislapsi ja ja myös semmoinen nukkelapsi, olin tosi arka ja aloitekyvytön usein. isossa luokassa mentiin nopeaa tahtia, en ymmärtänyt lukuaineiden tai matikan läksyjä vaan lunttasin kirjan takaa vastaukset tai kirjotin vaan jotain. Opettaja ei ehtinyt antaa selkeitä ohjeita minulle erikseen. Vanhat vihkoni on täynnä piirroksia joita piirsin kun pitkästyin. Hermostuin ja ahdistuin muutoksista. Jossain aineissa olin pienluokassa. Siellä opettaja käytti

selkokieltä, paljon kuvia ja ennakkoon käytiin läpi muutoksia joita oli tulossa ja juteltiin omista erityispiirteistä. Kaikki sai mennä omaa tahtia.

Kyllä tarkkiksella on vammaisten lasten paikka.

Ei kiitos pienryhmä! Meillä lapsi siirrettiin sellaiseen liiallisen ujouden takia ja kun ns.normiluokassa oli useampi kiusaaja. Kokeilu oli kamalaa aikaa!!!!! Siellä lensi millon kirjat, tuolit ilmassa jne. Repimistä, potkimista jne. Opettaja, avustaja huusivat koko päivän ja veivät rauhottumaan oppilaita johonkin huoneeseen. Meidän lapsi jäi jälkeen kaikessa ja oppi vihaamaan opettajia ja muita oppilaita. Onneksi pääsi lopulta pois sieltä! Oli tuolloin 11v.