Erityislapsi erityisluokkaan vai tavalliseen? Hyvät ja huonot puolet, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa on puolensa. Riippuu paljon myös opettajan ammattitaidosta.

Luokanopettajalla ei ole, eikä kuulukaan olla erityisopettajan ammattitaitoa. Hän ei saa myöskään erityisopettajan palkkaa.

Riippuu erityisoppilaan tarpeista ja tilanteesta. Myös luokkien kokoonpanosta sekä opettajien ammattitaidosta, suhtautumisesta ja resursseista. Yleistyksiä melkoisen mahdotonta tehdä näin olemattomilla taustatiedoilla.

Suomessa on enemmän erityisluokkalaisia kuin missään muussa EU-maassa, joten ei erityisluokalle "pääseminen" todellakaan ole mikään harvinainen lottovoitto tai onnenpotku niin kuin täällä väitetään. Aikaisemmin Suomessa oli myös enemmän mielisairaalapaikkoja kuin missään muussa maailman maassa. Nämä asiat kertovat ikävää totuutta siitä, että suomalaiset haluavat sulkea kaikki vähänkin poikkeavat pois näköpiiristään.

Pienryhmään. Sieltä pääsee kyllä pois, jos on virheratkaisu. Toiseen suuntaan voi olla vaikeampi siirtyä, koska se vapaa paikka menee jollekin toiselle, jos ette ota sitä nyt vastaan. Ne pienryhmän paikkamäärät on laissa määritelty eikä extrapaikkoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa on puolensa. Riippuu paljon myös opettajan ammattitaidosta.

Luokanopettajalla ei ole, eikä kuulukaan olla erityisopettajan ammattitaitoa. Hän ei saa myöskään erityisopettajan palkkaa.

Niin tarkoitinkin erityisopen ammattitaitoa verrattuna erityisopeen ja tavis open ammattitaitoa toisen open ammattitaitoon. Niissä on huomattavia eroja. Hyvä ope voi olla parempi kuin erityisope ja taas open ammattitaito sellainen että edes tavis oppilast ei edisty juurikaan.

Vanhemmat nyt vain eivät päätä tätä asiaa, elleivät sitten laita johonkin ykistyiseen erityiskouluun.

Yksi lapsistani on erityisluokalla ja tosi hyvä valinta hänelle. Olisi ollut toisellekin lapselle tarpeen, mutta häntäpä ei tutkittu niin tarkasti kuin tätä syntymästä saakka erityiseksi luokiteltua. Ongelma ei ole vilkkaus ja riehuminen vaan on tosi rauhallinen ja auttavainen poika, mutta hahmotuksessa suuria ongelmia. On pärjännyt tosi hyvin ja on 10:n oppilas eri aineissa. Hyvä kun saa opastusta, koska ei hahmota pitkiä ohjeita ja tekstejä. Tuohon ongelmaan lienee osasyyllinen syntymästä saakka ollut erikoinen kallonmuoto(syntyi siis tällaisena). Luokassa on 10 lasta ja kaksi opettajaa (toinen varsinainen ja toinen apu) ja osa lapsista on todellakin adhd-lapsia. Epäilen ettei ne edes tee 100% adhd-luokkaa, jotta siitä touhusta tulee jotain. 

Erityisluokkaan. Kysy vielä, että onko mahdollisuus vaihtaa tavalliseen luokkaan, jos vaikuttaa, että lapsi pärjäisi sellaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita erityisluokkaan pliis, muiden lasten tähden. Oman kolmasluokkalaisen kouluajan on pilannut yksi ”meidän poika on ihan normaali”.

Ihan yhtä lailla se poika olisi pilannut muiden kouluajan siellä erityisluokassa.

Siellä erityisluokassa hänen käytökseensä puututaan erityisellä tavalla ja siihen on mahdollisuus käyttää erityisen paljon enemmän aikaa!

Normaaliluokkaan integroiminen ei ikävä kyllä usein ole hyvä juttu. Epätoivottu käytös voi pahentua kun suuressa ryhmässä ei ole aikaa ohjata yhtä enemmän. Kaikki lapset kärsivät, se on tosiasia, hän itse ja muut.

Miten se käytännössä tehdään? Käsitykseni mukaan erityisluokassa ei puututa käytökseen sen kummemmin kuin normaalissakaan luokassa. Toki opetusryhmä voi olla pienempi ja koulunkäyntiavustaja opettajan lisäksi, mutta ei mitään sen kummempia toimia.

Erityisluokanopettajalla on tavalliseen luokanopettajaan verrattuna enemmän ymmärrystä ja ammattitaitoa niitä erityispiirteitä kohtaan, jotka voivat aiheuttaa kyseistä käytöstä.

Mutta miten hän käytännössä huolehtii siitä että kaikilla on opiskelurauha?

Ei voi yksilöidä tuntematta lasta. Nää mistään mitään tietämättömät ajattelevat erityislasten olevan aina häiriköitä, mutta eihän se niin mene. Saisin itsekin erityislapsi-diagnoosin tämän päivän kriteereillä, mutta koulussa olin luokan parhaita ja kiltein. Nimenomaan sen tason kiltteys ei nykyään ole normaalia, vaan tutkittaisiin. Mitä minussa 70-luvulla ihailtiin ja kehuttiin, nykyään sitä sanotaan oma-alotteisuuden puutteeksi. No minusta tuli oma-alotteinen opettelemalla, kun tajusin, että töissä vaan pitää osata. No meni off-topiciksi.

Liian vilkas tai liian rauhallinen ei pärjää tavallisessa luokassa, vaikka älyllisesti pärjäisi, mikäli luokka on iso. Tiedän yhden tällaisen hiljaisen tapauksen ratkaistun niin, että kuljetetaan pienempään kouluun, kun älyllisesti pärjäsi keskitasoisesti.

Erityisyys ei tule käytöksestä. Poikani luokalla oli tyttö, joka vain oli. Ihan sama kuin olisi ollut vaikka nukke siellä luokan nurkassa, näin poikani kuvaili. Siirtyi sitten kai johonkin erityiskouluun.

Erityisluokkia on monenlaisia ja rauhalliselle erityislapselle voi liian adhd-täyteinen luokka olla tavisluokkaakin ahdistavampi. Siksi tähän on vaikea sanoa kommenttia pelkän lyhyen kysymyksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita erityisluokkaan pliis, muiden lasten tähden. Oman kolmasluokkalaisen kouluajan on pilannut yksi ”meidän poika on ihan normaali”.

Ihan yhtä lailla se poika olisi pilannut muiden kouluajan siellä erityisluokassa.

Siellä erityisluokassa hänen käytökseensä puututaan erityisellä tavalla ja siihen on mahdollisuus käyttää erityisen paljon enemmän aikaa!

Normaaliluokkaan integroiminen ei ikävä kyllä usein ole hyvä juttu. Epätoivottu käytös voi pahentua kun suuressa ryhmässä ei ole aikaa ohjata yhtä enemmän. Kaikki lapset kärsivät, se on tosiasia, hän itse ja muut.

Miten se käytännössä tehdään? Käsitykseni mukaan erityisluokassa ei puututa käytökseen sen kummemmin kuin normaalissakaan luokassa. Toki opetusryhmä voi olla pienempi ja koulunkäyntiavustaja opettajan lisäksi, mutta ei mitään sen kummempia toimia.

Erityisluokanopettajalla on tavalliseen luokanopettajaan verrattuna enemmän ymmärrystä ja ammattitaitoa niitä erityispiirteitä kohtaan, jotka voivat aiheuttaa kyseistä käytöstä.

Mutta miten hän käytännössä huolehtii siitä että kaikilla on opiskelurauha?

Erityisluokat on nykyisin varsin rauhallisia oppimisympäristöjä. Monesti paljon rauhallisempia kuin tavis luokat. Siihen on varmasti monia syitä. Häirikkö oppilasta ei välttämättä laiteta pienluokalle jos erityisopetuksesta ei katsota olevan hänelle hyötyä. Häirikkö oppilas ei läheskään aina ole erityistuen tarpeessa. Pienluokalla oppilas saa huomiota helposti, sitä ei tarvitse hakea häiriköimällä. Opiskelua tuetaan, eikä jää niitä hetkiä jolloin keskittyminen häiriintyy oppimisesta jonnekin muualla kun ei vain pysty seuraamaan normi opetusta.

En pysty sanomaan mitään tyhjentävää vastausta, koska asiaan vaikuttavat niin monet muut asiat. Oman lapseni kohdalla asia ratkaistiin niin, että hän meni normiluokkaan. Hänellä on siis asperger. Osasi lukea jo viisivuotiaana, oli (ja on) hyvin kiltti ja tunnollinen. Pieni luokkakoko vaikutti tähän päätökseen, niin ikään se, että lapsen oppimiskyky oli hyvä ja tuleva opettaja oli kiinnostunut lapsestamme ja hänen oppimisestaan. Mutta lapseni ei mennyt lähikouluun, vaan toiseen kouluun, koska lähikoulun opettajat ja rehtori eivät osoittaneet mitään kiinnostusta sitä kohtaan, että luokalle olisi ollut tulossa erityislapsi. Koululla on muutenkin huono maine, tosin nuorempi lapseni pärjäsi siellä ihan ok.

Lapseni ei ikinä häirinnyt ketään tunneilla. Sai sen sijaan aina kehuja hyvästä käytöksestään, hymypoikapatsaan ja viime kesänä Rotarit palkitsivat hyvin käyttäytyviä nuoria kesätyöpaikalla. Sen sijaan häntä kiusattiin yläkoulussa ja se meni aika vakavaksikin, mutta onneksi koulu puuttui siihen ankaralla kädellä. Nyt nuori on lukiossa ja menestyy siellä hyvin.

Mahtavatkohan kaikki erityislapset edes mahtua erityisluokille?

Riippuu ihan syystä, miksi erityisluokka olisi edes vaihtoehtona. Erityistä tukea tarvitsevat käytösongelmaiset, vammaiset, nepsylapset, oppimisvaikeuksista kärsivät ym ym. Moni näistä käy normi luokkaankin, jos ryhmäkoko ei ole liian iso ja avustaja on käytössä.

Joku jo sanoikin, että erityisluokka ei ole mikään harvinainen lottovoitto ja se on totta. Kyllä erityisluokalle paikkoja on, jos on ihan todellinen tarve.

Täällä ainakin opettaja ja reksi päättää luokan, vanhemmalla ei ole juurikaan päätäntävaltaa.

Riippuu lapsen tuen tarpeesta. Jos pärjää tavallisella luokalla, niin seallaiselle. Koulun jälkeen ei ole olemassa mitään erityisten maailmaa, vaan hänen on sopeuduttava kykyjensä mukaan ihan normaaliin elämään.

Ymmärrän ja tiedän työkokemuksesta että syvästi kehitysvammainen on hyvin eri asia kuin vaikka lievä keskittymishäiriö. Jos erityinen saa tavalliselle luokalle avustajan, ja joitakin tunteja on eriytetty niin pärjää usein todella hyvn.

On parempi olla porukassa se heikoin, että kehittyy kuin heikkolahjaisen porukan paras. 

Tapauskohtaista, mutta lähtökohtaisesti normaaliluokka on ehkä parempi vaihtoehto, jos vain siellä pärjää ja pystyy olemaan. Kun normaalien ihmisten yhteiskunnassa tässä kuitenkin eletään eikä ole olemassa mitään erityistyöelämää jne. sitten koulun jälkeen. Ja esim. Asperger-lapsille tekee varmasti hyvää nähdä normaaleja sosiaalisen kanssakäymisen malleja, edellyttäen tietysti, että luokka ja opettaja ovat ymmärtäviä ja suvaitsevaisia.

Riippuu ihan lapsesta. Jos ongelma on keskittymiskyvyssä ja/tai lapsi on aggressiivinen tai epäsosiaalinen, oikea paikka on erityisluokka.

Riippuu myös vähän siitä, kuinka laaja-alaisia ongelmia lapsella on. Mikäli hänellä on useampi eri diagnoosi, voi normaaliluokassa tulla aika isoja vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita erityisluokkaan pliis, muiden lasten tähden. Oman kolmasluokkalaisen kouluajan on pilannut yksi ”meidän poika on ihan normaali”.

Ihan yhtä lailla se poika olisi pilannut muiden kouluajan siellä erityisluokassa.

Siellä erityisluokassa hänen käytökseensä puututaan erityisellä tavalla ja siihen on mahdollisuus käyttää erityisen paljon enemmän aikaa!

Normaaliluokkaan integroiminen ei ikävä kyllä usein ole hyvä juttu. Epätoivottu käytös voi pahentua kun suuressa ryhmässä ei ole aikaa ohjata yhtä enemmän. Kaikki lapset kärsivät, se on tosiasia, hän itse ja muut.

Miten se käytännössä tehdään? Käsitykseni mukaan erityisluokassa ei puututa käytökseen sen kummemmin kuin normaalissakaan luokassa. Toki opetusryhmä voi olla pienempi ja koulunkäyntiavustaja opettajan lisäksi, mutta ei mitään sen kummempia toimia.

Lisään tähän sen, että tutkitusti erityisoppilaat oppivat paremmin normaalissa luokassa kuin erityisluokassa.

Mitä tutkittaessa? Tiedätkö edes mitä autismin KIRJOLLA tarkoitetaan?

-eri

Todellakin tiedän. Itselläni on autismin kirjon diagnoosi. Ehkä senkään vuoksi en pidä erityisluokkia niin hyvänä asiana kuin monet muut pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita erityisluokkaan pliis, muiden lasten tähden. Oman kolmasluokkalaisen kouluajan on pilannut yksi ”meidän poika on ihan normaali”.

Ihan yhtä lailla se poika olisi pilannut muiden kouluajan siellä erityisluokassa.

Siellä erityisluokassa hänen käytökseensä puututaan erityisellä tavalla ja siihen on mahdollisuus käyttää erityisen paljon enemmän aikaa!

Normaaliluokkaan integroiminen ei ikävä kyllä usein ole hyvä juttu. Epätoivottu käytös voi pahentua kun suuressa ryhmässä ei ole aikaa ohjata yhtä enemmän. Kaikki lapset kärsivät, se on tosiasia, hän itse ja muut.

Miten se käytännössä tehdään? Käsitykseni mukaan erityisluokassa ei puututa käytökseen sen kummemmin kuin normaalissakaan luokassa. Toki opetusryhmä voi olla pienempi ja koulunkäyntiavustaja opettajan lisäksi, mutta ei mitään sen kummempia toimia.

Erityisluokanopettajalla on tavalliseen luokanopettajaan verrattuna enemmän ymmärrystä ja ammattitaitoa niitä erityispiirteitä kohtaan, jotka voivat aiheuttaa kyseistä käytöstä.

Mutta miten hän käytännössä huolehtii siitä että kaikilla on opiskelurauha?

Erityisluokat on nykyisin varsin rauhallisia oppimisympäristöjä. Monesti paljon rauhallisempia kuin tavis luokat. Siihen on varmasti monia syitä. Häirikkö oppilasta ei välttämättä laiteta pienluokalle jos erityisopetuksesta ei katsota olevan hänelle hyötyä. Häirikkö oppilas ei läheskään aina ole erityistuen tarpeessa. Pienluokalla oppilas saa huomiota helposti, sitä ei tarvitse hakea häiriköimällä. Opiskelua tuetaan, eikä jää niitä hetkiä jolloin keskittyminen häiriintyy oppimisesta jonnekin muualla kun ei vain pysty seuraamaan normi opetusta.

En usko sinua. Jos puhuisit totta, MIKSI erityisopettaja sitten itse kirjoittaa näin:

"Ronskisti arvioiden noin 70 % ajasta kuluu pelkkään kasvattamiseen. Työ on riitojen selvittelyä, puhumaan ilman huutamista – opettelua, tavaroista muistuttamista, holhoamista ja jankkaamista, ulkovaatteiden pukemista ja riisumista, kiroiluun ja väkivaltaan puuttumista, kertomista mitä on kiusaaminen ja kuinka syödään veitsellä ja haarukalla. Työ on myös jatkuvaa vahtimista ja valvontaa, tunteisiin vetoamista ja ylipäänsä selittämistä mikä on hyväksyttävää, tavallista ja kunnioittavaa käytöstä toista ihmistä kohtaan. Nämä kaikki ovat asioita, joita joillekin lapsille ei lainkaan opeteta kotona. Hyvässä lykyssä opetan ja pelkästään opetan opetussuunnitelman mukaisesti esimerkiksi matematiikkaa tunnista 10 minuuttia. Kaikki muu aika on sekasorron hallintaa, oppilaiden karkailujen estämistä ja tilanteiden eskaloitumisen minimoimista. Laskin tänään, että olen opettanut kahden viikon ajan jakolaskua, niin että neljä oppilasta kymmenestä pystyy etenemään kirjassa ilman apua ja loput kuusi ei vieläkään tiedä mitä jakolasku on, koska eivät pysty keskittymään opiskeluun oman tai luokkatoverin käytöksen vuoksi. Se on hälyyttävää, mutta realismia."

https://elinatuomiblog.wordpress.com/2016/11/17/5-asiaa-erityisopetukse…