Lue keskustelun säännöt.
Mistä saatte iloa näinä aikoina?
18.05.2020 |
Elämme kovia aikoja ja vaikka voimme pitkälti välttää sairastumasta omilla valinnollamme, alkaa elämä tuntua todella tylsältä ja ilottomalta. Siitä puuttuu kaikki ne kohtaamiset ja tapahtumat mitä normaaliarkeen kuuluu.
Elämä on toistaiseksi ainakin ihan järjestyksessä, on työtä, koti, perhe ja muutama ystäväkin, joita en tosin ole tavannut pitkään aikaan. Työkavereilla on ollut iso merkitys myös ja nyt etätöissä en heitä tapaa.
Päivät toistavat samaa tylsää kaavaa. Aamulla verkkarit ja t-paita päälle, hiuksia ei tarvitse laittaa eikä meikata. Tajuan toki, että nämä asiat nyt ovat aivan toissijaisia tilanteeseen nähden. Ne ovat silti olleet osa arkeani, tykkään pukeutua huolella ja käydä ihmisten ilmoilla, joten en tunne oikein eläväni kunnolla. Jospa edes tietäisi milloin tämä piina päättyy. Odotan kesää todella paljon ja toivottavasti se on lämmin. Vaikka rajoituksia aletaan höllätä, on riski sairasrumisesta olemassa eikä tuonne ulos voi edelleenkään lähteä huolettomasti ja se pilaa kaiken.
Kertokaa omia selviytymisvinkkejänne. Mistä saatte iloa?
Kommentit (49)
Itse saan iloa siitä, että olen lomautettuna, eikä tarvitse käydä töissä. Tosin kesäkuussa joudun takaisin töihin ja vituttaa jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupuuhastelusta, kun aikaa on.
Duunikin meni koronaan, niin otan tämän lomana. Työ kun on muutenkin ollut minulle vain valinnan vapauden ja onnellisuuden hankintaväline rahan muodossa.
Puistossa rentoudun, luen ja nappailen vähän lonkkua ja kuuntelen heviä.
Mahtavaa.
M47
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmistä on tottunut hektiseen elämään, he eivät osaa olla paikoillaan ja nauttia ns. arkisista asioista. Moni taas ahdistuu, kun tuttu ja turvallinen rutiini sekä työ katoaa ympäriltä. Osa ihmisistä on taas aivan päinvastaista.
Vaarallista rakentaa identiteetti työn varaan.
Katoavaista näinä aikoina...
Siitä kun lapsi käy mun luona. Muuten olen yksin.
Mä olen aina ollut kotikissa, ettei tämmöinen kotona oleilu ole mitenkään haitannut mua. Päinvastoin. Olen ehtinyt jo ajatella, että kunpa tää "lockdown" ei mun kohdalla loppuiskaan. Voisin helposti elää näin ja olla erittäin onnellinen. Muu perhe ei jaa tätä mun ajatusta, kun ovat paljon sosiaalisempia ja menevämpää sorttia.
Mä elän melkeinpä samaa elämää kuin ennenkin. Ainoat mihin en pääse on työpaikka ja keikat, joissa pari kolme kertaa kuussa olen käynyt. Yllättävän helposti mä olen niistäkin vierottunut. Kuten työpaikalle menosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilasin just äsken maalinpoistoainetta sekä vähän muita tarvikkeita. Jos vihdoin aloittaisi vähän remontoimaan keittiötä. Olen tehnyt etätöitä jo vuosia ja tilannut myös kaikki päivittäistavarat verkkokaupasta kotiinkuljetuksella eli sinänsä elämässäni ei ole kovinkaan paljoa muuttunut. Mutta on silti: en ole enää vapaa. Vaikka viihdynkin erinomaisesti kotona, silti on alkanut 2 kk jälkeen jo vähän tökkimään. Pihaakin pitäisi ryhtyä kohta laittamaan, joten olen googletellut verkkokauppoja, joilla on kotiinkuljetus.
Kun yli 30 vuotta sitten sovittiin, että aikanaan minä huolehdin vanhemmistani heidän ikääntyessään, en osannut aavistaakaan, millaisessa tilanteessa teen niin. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja ollut jo monesti ennenkin iäkkäille vanhemmilleni apuna. Varsinkin kaikissa terveyteen liittyvissä asioissa. Tämä sopimus on nyt pandemian vuoksi tarkoittanut sitä, että elän lockdownissa. En käy kaupassa, en tapaa ketään enkä tee mitään muuta kuin nökötän kotona, käyn koiran kanssa metsässä kävelemässä ja huolehdin vanhemmistani. 2 kk ei ole pitkä aika, mutta kun ei tiedä, milloin tämä tilanne on ohi. Syksyllä? Vuoden päästä? Ei mulla ole mitään varsinaista hinkua lähteä minnekään, mulla on asiat ihan hyvin, mutta silti tämä "vankeus" alkaa verottaa henkisiä voimavaroja. Sen vuoksi on pakko keksiä kaikenlaista puuhaa kotona.
Monesta asiasta mutta esimerkiksi taimien esikasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paha tapa murehtia tyyliin kaikesta mahdollisesta. Sitten osaan nauttia myös ihan pikku jutuista. Eilenkin nautin siitä että aamukahvi tuoksui niinku niin parhaalle. Aika hyvin vaikka oli vähän olokin edellisten öiden juomista.
Nautin mä siitäkin kun saan kenet vain nauramaan. Mailma on niin masentava että jonkun pitää ainakin yrittää pitää huumoria yllä. Peilistä näkyy sellainen tyyppi mitä en pysty ajattelemaan vakavasti. Tuollaisen naaman on pakko olla jokin huono vitsi.
Hyvät valehtelijat väittävät ihan normaaliksi. Ioa ihan mistä vaan. Vaikka sitten jostakin tuhmasta jutusta. Kuten tää lärvi.