Onko vauva-arki oikeasti niin rankkaa kuin puhutaan?

Reilun kuuden viikon kokemuksella esikoisesta voin sanoa, että vauvan sitovuus yllätti. Pahimmillaan tuntuu, että lähes kaikki aika menee joko vauvan syöttämiseen, hyssyttelyyn tai pyykkien ja tuttipullojen pesuun. Vauva syö 2-3 tunnin välein (päivin öin) ja yhteen syömäkertaan menee yleensä noin tunti, nopeimmillaan puoli tuntia ja pahimmillaan puolitoista tuntia, joten aikaa muuhun jää vähän ja pienissä pätkissä. Vauva hermostuu ja alkaa huutaa pää punaisena heti kun nälkä iskee (tuota suoraa huutoa ennen ehtii harvemmin tulla mitään muita nälkämerkkejä) ja saa imettyä rinnoista vain kolmanneksen tai puolet tarvitsemastaan maitomäärästä ennen kuin maidon tulo tyrehtyy. Rintamaidon ehdyttyä vauva alkaa taas huutaa turhautuneena. Huuto, joka ehtii alkaa ennen kuin rinnan saa esille tai tuttipullon ladattua toistuu jokaisella syötöllä ympärivuorokautisesti. Olisi huomattavasti helpompaa, jos vauva reagoisi nälkään astetta rauhallisemmin ja olisi täysimetyksellä, koska tuolloin öisin ei tarvitsisi nousta sängystä tuttipullorumban takia tai venyttää omia hermojaan sumusireenimäisen nälkäitkun takia. Äkkinäisen nälkäitkun takia myös esim. lenkille tai kaupoille lähteminen vauvan kanssa hirvittää. Ihmisten ilmoille lähteminen vaatii ylipäätään sen, että vauvan on syönyt kunnolla ja sen jälkeen rauhoittunut, joten lähdöt eivät onnistu noin vain ja ovat hitaita.

Vierailija kirjoitti:

Reilun kuuden viikon kokemuksella esikoisesta voin sanoa, että vauvan sitovuus yllätti. Pahimmillaan tuntuu, että lähes kaikki aika menee joko vauvan syöttämiseen, hyssyttelyyn tai pyykkien ja tuttipullojen pesuun. Vauva syö 2-3 tunnin välein (päivin öin) ja yhteen syömäkertaan menee yleensä noin tunti, nopeimmillaan puoli tuntia ja pahimmillaan puolitoista tuntia, joten aikaa muuhun jää vähän ja pienissä pätkissä. Vauva hermostuu ja alkaa huutaa pää punaisena heti kun nälkä iskee (tuota suoraa huutoa ennen ehtii harvemmin tulla mitään muita nälkämerkkejä) ja saa imettyä rinnoista vain kolmanneksen tai puolet tarvitsemastaan maitomäärästä ennen kuin maidon tulo tyrehtyy. Rintamaidon ehdyttyä vauva alkaa taas huutaa turhautuneena. Huuto, joka ehtii alkaa ennen kuin rinnan saa esille tai tuttipullon ladattua toistuu jokaisella syötöllä ympärivuorokautisesti. Olisi huomattavasti helpompaa, jos vauva reagoisi nälkään astetta rauhallisemmin ja olisi täysimetyksellä, koska tuolloin öisin ei tarvitsisi nousta sängystä tuttipullorumban takia tai venyttää omia hermojaan sumusireenimäisen nälkäitkun takia. Äkkinäisen nälkäitkun takia myös esim. lenkille tai kaupoille lähteminen vauvan kanssa hirvittää. Ihmisten ilmoille lähteminen vaatii ylipäätään sen, että vauvan on syönyt kunnolla ja sen jälkeen rauhoittunut, joten lähdöt eivät onnistu noin vain ja ovat hitaita.

Kuulostaa tutulta. Soisin kaikkien imetysnatsien "maito riittää kaikilla, kunhan vain jaksaa imettää tarpeeksi" lukevan ja kokevan tämän tarinan!

Minulla oli kuitenkin helpompaa, koska vauva nukkui öisin useamman tunnin pitkät unet jo syntymästä lähtien. En ymmärrä, miten jaksat tuota valvomista! Olet kyllä reipas. Minäkin jaksoin pitkään toivoa täysimetystä, mutta ei sitä ikinä tullut. Jossain vaiheessa kannattaa höllätä että joku toinen (mies) hoitaa osan syötöistä pelkällä vastikkeella, kun teillä on noin lyhyet syöttövälit.

Meillä lapsi kyllä oli tissimaidolla just sen ajan hiljaa, että sai pullon valmiiksi. Siksi hyvä, että imi edes vähän. Kumminkin lapsella oli ja on edelleen leikki-ikäisenä refluksi makuuasennossa. Se ei yleensä ole kivulias, mutta rota-rokote tulehdutti mahansuun moneksi kuukaudeksi niin, että lapsi huusi makuuasennossa tunnin ruoan jälkeen. Onneksi pystyasennossa ei huutanut. Vaikeutti vain kulkemista aika paljon.

Jos terkkareilta kysyt, niin äiti voi imettää 24/7 ongelmitta, ja rintamaidon riittämättömyys ja kaikki vatsavaivat on äidin hysteriaa vaan. Koska oppikirjan mukaan rintamaito riittää aina ja rotalla ei ole mitään pahoja sivuvaikutuksia (ei kai, kun ei niitä kirjata eikä ilmoiteta minnekään).

On

Riippuu vauvasta. Mun siskolla oli huonosti nukkuvan vauvan kanssa huomattavasti rankempaa kuin itselläni hyväunisen perustyytyväisen vauvan, vaikka siskolla oli hyvät tukiverkot ja itselläni ei niitä ollut ollenkaan, koska asuimme esikoisen syntyessä ulkomailla.

On

En jaksa lukea vastauksia mutta tee testi. Eli heräile yöllä puolentunnin välein. Pitele vehnäjauhopussia sylissäsi ja heivaa sitä. Harsi unistasi n 4h yhteensä ja muista ettet nuku kuin pätkissä. Tee tätä puolivuotta. Päivisin sinun ei tarvitse hoitaa vehnäjauhopussia vaan saat siitä vapauden. Meinaan voi olla että joutuisit moisesta hoitamisesta lataamoon...Siis se univelka tekee sen rankaksi. Mutta vauvat ja lapset on kyllä rakkainta mailmassa. 

Sen verran rankkaa on, että lapsiluku jää yhteen. Ei tulis mieleenkään alkaa tähän rumbaan uudestaan. Kohta vauvakin on 1 v ja koko ajan alkaa helpottaa kun tuo oppii uusia asioita. Toki tulee uhmat ja muut ihanuudet, mutta se on ok. Vauva-ajasta en vain osaa nauttia, kyllä tämä on selviytymistä ollut lähinnä. Enkä suinkaan ole ainoa kokemukseni kanssa.

Rankkuuteen vaikuttaa eniten:

- asennoituminen, päästä reilusti irti menneestä, älä haikaile edellisen elämän perään

- jos sinulla on puoliso, jakakaa alusta saakka tehtäviä ja huolehtikaa ennen kaikkea, että molemmat saisivat välillä nukkua edes hiukan pidempään

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa. Kukaan ei voi etukäteen kuvitella sitä väsymystä ja tunnetta kun tajuaa että on pallo jalassa lopunikää.

Lopunikää? Kyllä ne kasvaa ja lopulta lähtevät itsenäisinä maailmalle, jos siis terveitä lapsia.

No ei se yhden tai kahden kanssa ole niin lyhyt vauva ja taaperoaika mut jos tekee enempi ja olet vuosia siinä rumbassa. Nuorena jaksaa.

On se

Uppp

Minulla on nyt kolmen kuukauden ikäinen esikoinen ja voin sanoa kyllä suoraan että tunteita on ollut todella laidasta laitaan ja päivät ja yöt eivät ole veljiä keskenään. Esimerkiksi eilinen päivä meni todella hienosti ja olin onneni kukkuloilla, vauva nukkui päiväunet todella hyvin ja oltiin molemmat virkeitä ja iloisia, sain kotihommia tehtyä ja elämä hymyili. Sitten taas viime yö ja tämä päivä ovat olleet suoraan helvetistä oman väsymyksen ja vauvan kiukkuisuuden vuoksi. Uskon että vauva vaistoaa kun olen väsynyt ja tuskainen ja peilaa samoja tunnetiloja takaisin myös. Todella huono omatunto on omista pahoista ajatuksista, ollut muutenkin viimeaikoina sellainen olo että olisi tuolle lapselle parempi kun en olisi hänen elämässään lainkaan. Väsyneenä sitä kiukuttelee syyttä suotta rakkaimmilleen ja sitten illalla unta odotellessa kokee siitä huonoa omatuntoa. Stressaan myös paljon sitä että lapselle sattuu jotakin. Ehkä minulla meinaa olla hieman synnytyksen jälkeistä masennustakin. Sanoisin joka tapauksessa että lapsen saaminen on yksi elämän parhaista hetkistä, en vaihtaisi omaani pois mistään hinnasta.

On rankkaa, ei siitä.pääse mihinkään, mutta ehdottomasti kaiken sen arvoista kuitenkin, siitäkään ei pääse mihinkään. 

Vauva-arki on ihanaa, onhan saanut toivotun lapsen. Luonnollisesti tulee eteen haasteita, koliikkia, rokkoja, korvatulehduksia jne, mutta sehän on elämää kaikkine vivahteineen. Ei vauva-aika ole sen rankempaa kuin elämä muutenkaan, sanoisin jopa että hyvinkin onnellisia aikoja, siksipä niitä sisaruksiakin hankitaan.

Kaikkien meidän lasten kanssa vauva-aika on ollut rankin vaihe. Nukkumaan oppivat sitten parivuotiaana, ja sitten onkin ollut aika helppoa. 

Kukaan ei käske hankkimaan lapsia. Jos on rankkaa, niin oma valinta.