Lue keskustelun säännöt.
Mies kärsii elinkautista 21 vuotta, kun ei vankeinhoitolaitos laittanut miestä vapauteen ennemmin? Toteutuiko oikeus?
18.05.2020 |
Ei minusta.
Mies olisi pitänyt vapauttaa vähintään 5 vuotta aiemmin. Miten tuomittu itse voi vaikuttaa tuomin pituuteen näin paljon? Tuomion ja sen pituuden määrää oikeuslaitos, ei tuomittu.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä hel??
Elinkautinen suomessa on pelkkä vitsi! Murhaaja joutaisi oikeasti istumaan loppuelämänsä kaltereiden takana. Tuo 21w on ihan ok.
Tuoki pas kapappa tappaa varmasti heti vapauteen päästyään, jotta pääsisi takaisin linnaan.
Miksi tuomion pituus ei ole sama kaikille, vaan tuomitun annetaan itse lyhentää tai pidentää sitä omilla toimillaan. Miksi yhteiskunta ei ota tuomion pituutta omiin käsiinsä, ettei olisi tätä epäsuhtaa tuomioiden pituudessa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan toteutunut oikeus.
Ainoastaan kuolema voi päättää elinkautisen.Uhri menetti elämänsä kokonaan, ikuisesti ei määräajaksi.
Ei mikään tuo uhria enää takaisin, mutta noin yleisellä tasolla nämä rikoksentekijätkin ovat jonkun lapsia, vanhempia, ystäviä ja muita, jotka joutuvat kärsimään siitä, että heidän läheisensä on vankilassa. Ylipitkä vankeustuomio siis pikemminkin lisää kärsimystä kuin vähentää sitä.
Rikoksen uhrin omaisista tuntuu varmasti tosi kivalta, kun tappajat ja murhaajat selviävät teoistaan muutamilla vuosilla, kun he jäivät isättömiksi, äidittömiksi ja sisaruksettomiksi lopuksi iäkseen. Elinkautisen pitää olla vähintään 25 vuotta, että se tuntuu rikoksentekijälle rangaistukselta.
Jos "muutama vuosi" linnassa ei tunnu missään, niin ainahan joku uhrin läheisistä voi sitten itse käydä murhaamassa sen tekijän.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaikkapa katui tekoaan? Tällöin tämä on ainoa looginen tapa toimia. Omatunto laittoi vetämään kaksi aiempaa vapautusanomusta takaisin.
En usko hetkeäkään, että yksikään vapautusta heti tilaisuuden tullen vinkuva tai tuomiostaan hoviin valittava katuisi tai olisi pahoillaan. Nämä ovat kyllä harvinaisia, jotka eivät yritä tingata rangaistustaan pienemmäksi. Harvinainen poikkeus on esim. se Hyvinkään joukkoampuja, tyytyi käräjäoikeuden ratkaisuun. Sanoi oikeudessa olevansa pahoillaan ja tästä syystä sen voi jopa uskoa.
Vankeusrangaistuksen eräs pyrkimys on juuri tuo että tuomittu mieltäisi tekonsa vääryyden ja katuisi tekoaan. Jos arvauksesi motiivista osuu oikeaan, niin juuri tämä vanki olisi pitänyt vapauttaa aiemmin. Kävikin päinvastoin. Sai vähintään 5 vuotta ylimääräistä istuttavaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan toteutunut oikeus.
Ainoastaan kuolema voi päättää elinkautisen.Uhri menetti elämänsä kokonaan, ikuisesti ei määräajaksi.
Ei mikään tuo uhria enää takaisin, mutta noin yleisellä tasolla nämä rikoksentekijätkin ovat jonkun lapsia, vanhempia, ystäviä ja muita, jotka joutuvat kärsimään siitä, että heidän läheisensä on vankilassa. Ylipitkä vankeustuomio siis pikemminkin lisää kärsimystä kuin vähentää sitä.
Rikoksen uhrin omaisista tuntuu varmasti tosi kivalta, kun tappajat ja murhaajat selviävät teoistaan muutamilla vuosilla, kun he jäivät isättömiksi, äidittömiksi ja sisaruksettomiksi lopuksi iäkseen. Elinkautisen pitää olla vähintään 25 vuotta, että se tuntuu rikoksentekijälle rangaistukselta.
Jos "muutama vuosi" linnassa ei tunnu missään, niin ainahan joku uhrin läheisistä voi sitten itse käydä murhaamassa sen tekijän.
Ei kyse ole kostonhalusta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
12 vuotta (josta voi päästä jo aiemmin ehdonalaiseen) on tosi lyhyt aika ihmiselämässä verrattuna siihen, että menettää elämänsä ja lähiomaisensa pysyvästi puhumattakaan kaikista traumoista, minkä väkivaltainen kuolema aiheuttaa.
Taposta saa vain 9 vuotta, josta istutaan ensikertalaisena puolet ja muutama vuosi vankeudessa, minkä jälkeen ehdonalaiseen. Tapot voivat olla yhtä raakoja kuin murhatkin, tekotapa myös vaikuttaa lähiomaisten elämässä lähes päivittäin ja muidenkin uhrin läheisten, ystävien, työkavereiden yms.
On todella tyhmää verrata rikoksentekijän omaisten tuskaa rikoksen uhrin omaisten tuskiin, kun toinen istuu vankilassa turvassa ja hyvässä hoidossa. Monien rikoksentekijöiden kunto ja elämä paranee ja pitenee vankilassa, koska siviilissä eläisivät päihdemaailmassa. Pitkät tuomiot itse asiassa vakauttaisivat myös rikoksentekijöiden ja heidän omaistensa elämää. Lyhyet tuomiot eivät mahdollista hoito-ohjelmiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeus toteutui. Tuomitulle oli oikeus anoa pääsyä ehdonalaiseen, mutta hän ei sitä oikeutta käyttänyt. Ei kyseessä ole mikään velvollisuus anoa pääsyä ehdonalaiseen, vaan vapaaehtoinen oikeus.
Tuomittu teki valintansa niillä oikeuksilla mitä hänellä on.
Tuomitulla ei pitäisi olla tämmöistä oikeutta päättää (käytännössä) oman tuomionsa pituus, vaan pitäisi olla niillä tahoilla, jotka tämän rangasituksenkin on antaneet.
Koska kärsitty tuomio samoista teoista ei nykyjärjestelmässä ole saman tasoinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elinkautinen on pisimmillään elinkautinen. Ei tässä mitään ylipitkää aikaa ole istuttu.
Mitä tuolla 76-vuotiaalla edes on vankilan ulkopuolella odotettavissa? Pienellä rahalla kituuttamista, ystävät voi olla vähissä, sukulaiset varmaan hylänneet. Onko mitään edellytyksiä normaaliin elämään noin pitkän tuomion jälkeen vai hukuttaako murheet pulloon?
Toki se vankilassa pitäminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, että sen puolesta vapautus on paikallaan. Tuskin tuo pappara kellekään vaaraksikaan on.
On Suomessa tuota vanhemmatkin ihmiset joskus muita ampuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elinkautinen on pisimmillään elinkautinen. Ei tässä mitään ylipitkää aikaa ole istuttu.
Mitä tuolla 76-vuotiaalla edes on vankilan ulkopuolella odotettavissa? Pienellä rahalla kituuttamista, ystävät voi olla vähissä, sukulaiset varmaan hylänneet. Onko mitään edellytyksiä normaaliin elämään noin pitkän tuomion jälkeen vai hukuttaako murheet pulloon?
Toki se vankilassa pitäminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, että sen puolesta vapautus on paikallaan. Tuskin tuo pappara kellekään vaaraksikaan on.
On Suomessa tuota vanhemmatkin ihmiset joskus muita ampuneet.
Aivan, ja jammusedäthän eivät ole edes aikuisten vahingoittamisesta kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan toteutunut oikeus.
Ainoastaan kuolema voi päättää elinkautisen.Uhri menetti elämänsä kokonaan, ikuisesti ei määräajaksi.
Ei mikään tuo uhria enää takaisin, mutta noin yleisellä tasolla nämä rikoksentekijätkin ovat jonkun lapsia, vanhempia, ystäviä ja muita, jotka joutuvat kärsimään siitä, että heidän läheisensä on vankilassa. Ylipitkä vankeustuomio siis pikemminkin lisää kärsimystä kuin vähentää sitä.
Rikoksen uhrin omaisista tuntuu varmasti tosi kivalta, kun tappajat ja murhaajat selviävät teoistaan muutamilla vuosilla, kun he jäivät isättömiksi, äidittömiksi ja sisaruksettomiksi lopuksi iäkseen. Elinkautisen pitää olla vähintään 25 vuotta, että se tuntuu rikoksentekijälle rangaistukselta.
Jos "muutama vuosi" linnassa ei tunnu missään, niin ainahan joku uhrin läheisistä voi sitten itse käydä murhaamassa sen tekijän.
Ei kyse ole kostonhalusta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
12 vuotta (josta voi päästä jo aiemmin ehdonalaiseen) on tosi lyhyt aika ihmiselämässä verrattuna siihen, että menettää elämänsä ja lähiomaisensa pysyvästi puhumattakaan kaikista traumoista, minkä väkivaltainen kuolema aiheuttaa.
Taposta saa vain 9 vuotta, josta istutaan ensikertalaisena puolet ja muutama vuosi vankeudessa, minkä jälkeen ehdonalaiseen. Tapot voivat olla yhtä raakoja kuin murhatkin, tekotapa myös vaikuttaa lähiomaisten elämässä lähes päivittäin ja muidenkin uhrin läheisten, ystävien, työkavereiden yms.
On todella tyhmää verrata rikoksentekijän omaisten tuskaa rikoksen uhrin omaisten tuskiin, kun toinen istuu vankilassa turvassa ja hyvässä hoidossa. Monien rikoksentekijöiden kunto ja elämä paranee ja pitenee vankilassa, koska siviilissä eläisivät päihdemaailmassa. Pitkät tuomiot itse asiassa vakauttaisivat myös rikoksentekijöiden ja heidän omaistensa elämää. Lyhyet tuomiot eivät mahdollista hoito-ohjelmiakaan.
Olen rikoksentekijän omainen ja monesti ajatellut samaa. Jos olisi saanut pitempiä tuomioita, olisi varmasti vielä elossa, menehtyi nuorena (ei vienyt kenenkään henkeä kylläkään).
Ai korvauksia siitä, että on asunut ja syönyt ilmaiseksi täyshoitolassa yli 20v.?
Nyt saattoi olla jopa 3/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaikkapa katui tekoaan? Tällöin tämä on ainoa looginen tapa toimia. Omatunto laittoi vetämään kaksi aiempaa vapautusanomusta takaisin.
En usko hetkeäkään, että yksikään vapautusta heti tilaisuuden tullen vinkuva tai tuomiostaan hoviin valittava katuisi tai olisi pahoillaan. Nämä ovat kyllä harvinaisia, jotka eivät yritä tingata rangaistustaan pienemmäksi. Harvinainen poikkeus on esim. se Hyvinkään joukkoampuja, tyytyi käräjäoikeuden ratkaisuun. Sanoi oikeudessa olevansa pahoillaan ja tästä syystä sen voi jopa uskoa.
Kyllä ainakin omaiseni katui tekojaan ja käsittääkseni monet muutkin katuvat. Heillä vaan on niin vaikea päihdeongelma, joka vie yhä uudestaan rikosten tielle.
Minusta nämä rikollisten oikeuksien puolustajat eivät useimmiten tunnu oikein olevan perillä vankien asioista. On vain joku ylevämpi periaate takana tai sitten puhtaasti oma elanto tehtailla valituksia ja etsiä porsaanreikiä laista, että tuomioita saisi pienemmäksi. Kuitenkin vankien elämänlaatu on kiinni ihan muusta kuin siitä istuuko vuoden tai kaksi pitempään.
Toisekseen pitää olla tehnyt aika pahoja tekoja ja paljon, että suljettuun vankilaan päätyy. Suurin osa vangeista on tosi huonokuntoisia ja suorittaa vankeuden avovankilassa, missä on erilaisia kuntoutuksia. Ovat vaikeasti päihdeongelmaisia ja syrjäytyneitä.
Hyvä jos joku katuu tekoaan. Suuri osa näistä tappavista on kuitenkin sellaisia, jotka tekevät tekonsa päissään ja riidan seurauksena eivätkä oikeasti tarkoita tappaa.
Tämä ei tietenkään lievistä mitenkään tekoa mutta kannattaa muistaa että vain pieni osa linnassa istuvista on kylmäverisiä murhaajia ja että päihteet yhdistettynä impulsiivisuuteen saavat järkyttävää tuhoa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa aloittajalla nyt murheet. Mies on halunnut nimenomaan jäädä vankilaan. Ilmeisestikin se on parempi vaihtoehto tarjolla olevista. Hänethän siis potkaistiin pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaikkapa katui tekoaan? Tällöin tämä on ainoa looginen tapa toimia. Omatunto laittoi vetämään kaksi aiempaa vapautusanomusta takaisin.
En usko hetkeäkään, että yksikään vapautusta heti tilaisuuden tullen vinkuva tai tuomiostaan hoviin valittava katuisi tai olisi pahoillaan. Nämä ovat kyllä harvinaisia, jotka eivät yritä tingata rangaistustaan pienemmäksi. Harvinainen poikkeus on esim. se Hyvinkään joukkoampuja, tyytyi käräjäoikeuden ratkaisuun. Sanoi oikeudessa olevansa pahoillaan ja tästä syystä sen voi jopa uskoa.
Kyllä ainakin omaiseni katui tekojaan ja käsittääkseni monet muutkin katuvat. Heillä vaan on niin vaikea päihdeongelma, joka vie yhä uudestaan rikosten tielle.
Minusta nämä rikollisten oikeuksien puolustajat eivät useimmiten tunnu oikein olevan perillä vankien asioista. On vain joku ylevämpi periaate takana tai sitten puhtaasti oma elanto tehtailla valituksia ja etsiä porsaanreikiä laista, että tuomioita saisi pienemmäksi. Kuitenkin vankien elämänlaatu on kiinni ihan muusta kuin siitä istuuko vuoden tai kaksi pitempään.
Toisekseen pitää olla tehnyt aika pahoja tekoja ja paljon, että suljettuun vankilaan päätyy. Suurin osa vangeista on tosi huonokuntoisia ja suorittaa vankeuden avovankilassa, missä on erilaisia kuntoutuksia. Ovat vaikeasti päihdeongelmaisia ja syrjäytyneitä.
Kaikki vangit menevät ensiksi suljettuun vankilaan lusimaan, ja sieltä sitten siirrytään avolaitokseen, kun on riittävän suuri osuus tuomiosta istuttu ja edellytykset on muutenkin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan toteutunut oikeus.
Ainoastaan kuolema voi päättää elinkautisen.Uhri menetti elämänsä kokonaan, ikuisesti ei määräajaksi.
Ei mikään tuo uhria enää takaisin, mutta noin yleisellä tasolla nämä rikoksentekijätkin ovat jonkun lapsia, vanhempia, ystäviä ja muita, jotka joutuvat kärsimään siitä, että heidän läheisensä on vankilassa. Ylipitkä vankeustuomio siis pikemminkin lisää kärsimystä kuin vähentää sitä.
Rikoksen uhrin omaisista tuntuu varmasti tosi kivalta, kun tappajat ja murhaajat selviävät teoistaan muutamilla vuosilla, kun he jäivät isättömiksi, äidittömiksi ja sisaruksettomiksi lopuksi iäkseen. Elinkautisen pitää olla vähintään 25 vuotta, että se tuntuu rikoksentekijälle rangaistukselta.
Jos "muutama vuosi" linnassa ei tunnu missään, niin ainahan joku uhrin läheisistä voi sitten itse käydä murhaamassa sen tekijän.
Ei kyse ole kostonhalusta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
12 vuotta (josta voi päästä jo aiemmin ehdonalaiseen) on tosi lyhyt aika ihmiselämässä verrattuna siihen, että menettää elämänsä ja lähiomaisensa pysyvästi puhumattakaan kaikista traumoista, minkä väkivaltainen kuolema aiheuttaa.
Taposta saa vain 9 vuotta, josta istutaan ensikertalaisena puolet ja muutama vuosi vankeudessa, minkä jälkeen ehdonalaiseen. Tapot voivat olla yhtä raakoja kuin murhatkin, tekotapa myös vaikuttaa lähiomaisten elämässä lähes päivittäin ja muidenkin uhrin läheisten, ystävien, työkavereiden yms.
On todella tyhmää verrata rikoksentekijän omaisten tuskaa rikoksen uhrin omaisten tuskiin, kun toinen istuu vankilassa turvassa ja hyvässä hoidossa. Monien rikoksentekijöiden kunto ja elämä paranee ja pitenee vankilassa, koska siviilissä eläisivät päihdemaailmassa. Pitkät tuomiot itse asiassa vakauttaisivat myös rikoksentekijöiden ja heidän omaistensa elämää. Lyhyet tuomiot eivät mahdollista hoito-ohjelmiakaan.
Ensikertalainen istuu 9 vuoden tuomiosta vähintään sen 4,5 vuotta, ja sen jälkeen pääsee mahdollisesti ehdonalaiseen (nuorena tehdystä taposta istutaan 1/3). Erityisen raa'asti tai julmasti tehty tappo tuomitaan murhana.
On erittäin tyhmää kuvitella, että uhrin omaisia auttaisi enemmän se, että maksetaan 70 000 € vuodessa tekijän vapauden ruidtämisesyä, eikä käytetä tuota summaa esimerkiksi uhrin omaisten terapiakuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaikkapa katui tekoaan? Tällöin tämä on ainoa looginen tapa toimia. Omatunto laittoi vetämään kaksi aiempaa vapautusanomusta takaisin.
En usko hetkeäkään, että yksikään vapautusta heti tilaisuuden tullen vinkuva tai tuomiostaan hoviin valittava katuisi tai olisi pahoillaan. Nämä ovat kyllä harvinaisia, jotka eivät yritä tingata rangaistustaan pienemmäksi. Harvinainen poikkeus on esim. se Hyvinkään joukkoampuja, tyytyi käräjäoikeuden ratkaisuun. Sanoi oikeudessa olevansa pahoillaan ja tästä syystä sen voi jopa uskoa.
Kyllä ainakin omaiseni katui tekojaan ja käsittääkseni monet muutkin katuvat. Heillä vaan on niin vaikea päihdeongelma, joka vie yhä uudestaan rikosten tielle.
Minusta nämä rikollisten oikeuksien puolustajat eivät useimmiten tunnu oikein olevan perillä vankien asioista. On vain joku ylevämpi periaate takana tai sitten puhtaasti oma elanto tehtailla valituksia ja etsiä porsaanreikiä laista, että tuomioita saisi pienemmäksi. Kuitenkin vankien elämänlaatu on kiinni ihan muusta kuin siitä istuuko vuoden tai kaksi pitempään.
Toisekseen pitää olla tehnyt aika pahoja tekoja ja paljon, että suljettuun vankilaan päätyy. Suurin osa vangeista on tosi huonokuntoisia ja suorittaa vankeuden avovankilassa, missä on erilaisia kuntoutuksia. Ovat vaikeasti päihdeongelmaisia ja syrjäytyneitä.
Kaikki vangit menevät ensiksi suljettuun vankilaan lusimaan, ja sieltä sitten siirrytään avolaitokseen, kun on riittävän suuri osuus tuomiosta istuttu ja edellytykset on muutenkin kunnossa.
Ei pidä paikkansa, osa vangeista on niin huonokuntoisia, että kokonaan suljettuna ovat vain tutkintavankeuden ajan. Näin omaisenkin kohdalla, ei kertaakaan istunut varsinaisessa vankilassa.
Tuomitullahan olisi ollut oikeus hakea vapautusta, ja oli kaksi kertaa sen tehnytkin. Vetänyt vaan itse hakemuksensa molemmilla kerroilla pois.
Elinkautinen on elinkautinen, sille ei ole rikoslaissa määritelty päättymisaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan toteutunut oikeus.
Ainoastaan kuolema voi päättää elinkautisen.Uhri menetti elämänsä kokonaan, ikuisesti ei määräajaksi.
Ei mikään tuo uhria enää takaisin, mutta noin yleisellä tasolla nämä rikoksentekijätkin ovat jonkun lapsia, vanhempia, ystäviä ja muita, jotka joutuvat kärsimään siitä, että heidän läheisensä on vankilassa. Ylipitkä vankeustuomio siis pikemminkin lisää kärsimystä kuin vähentää sitä.
Rikoksen uhrin omaisista tuntuu varmasti tosi kivalta, kun tappajat ja murhaajat selviävät teoistaan muutamilla vuosilla, kun he jäivät isättömiksi, äidittömiksi ja sisaruksettomiksi lopuksi iäkseen. Elinkautisen pitää olla vähintään 25 vuotta, että se tuntuu rikoksentekijälle rangaistukselta.
Jos "muutama vuosi" linnassa ei tunnu missään, niin ainahan joku uhrin läheisistä voi sitten itse käydä murhaamassa sen tekijän.
Ei kyse ole kostonhalusta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
12 vuotta (josta voi päästä jo aiemmin ehdonalaiseen) on tosi lyhyt aika ihmiselämässä verrattuna siihen, että menettää elämänsä ja lähiomaisensa pysyvästi puhumattakaan kaikista traumoista, minkä väkivaltainen kuolema aiheuttaa.
Taposta saa vain 9 vuotta, josta istutaan ensikertalaisena puolet ja muutama vuosi vankeudessa, minkä jälkeen ehdonalaiseen. Tapot voivat olla yhtä raakoja kuin murhatkin, tekotapa myös vaikuttaa lähiomaisten elämässä lähes päivittäin ja muidenkin uhrin läheisten, ystävien, työkavereiden yms.
On todella tyhmää verrata rikoksentekijän omaisten tuskaa rikoksen uhrin omaisten tuskiin, kun toinen istuu vankilassa turvassa ja hyvässä hoidossa. Monien rikoksentekijöiden kunto ja elämä paranee ja pitenee vankilassa, koska siviilissä eläisivät päihdemaailmassa. Pitkät tuomiot itse asiassa vakauttaisivat myös rikoksentekijöiden ja heidän omaistensa elämää. Lyhyet tuomiot eivät mahdollista hoito-ohjelmiakaan.
Ensikertalainen istuu 9 vuoden tuomiosta vähintään sen 4,5 vuotta, ja sen jälkeen pääsee mahdollisesti ehdonalaiseen (nuorena tehdystä taposta istutaan 1/3). Erityisen raa'asti tai julmasti tehty tappo tuomitaan murhana.
On erittäin tyhmää kuvitella, että uhrin omaisia auttaisi enemmän se, että maksetaan 70 000 € vuodessa tekijän vapauden ruidtämisesyä, eikä käytetä tuota summaa esimerkiksi uhrin omaisten terapiakuluihin.
Vaaralliset tyypit on pidettävä lukkojen takana pysyvästi, ei vain omaisten takia, vaan muidenkin kansalaisten.
Ei murhaajan pitäisi ikinä päästä vapaaksi ellei onnistu herättämään uhriaan henkiin.
Jos mies vaikkapa katui tekoaan? Tällöin tämä on ainoa looginen tapa toimia. Omatunto laittoi vetämään kaksi aiempaa vapautusanomusta takaisin.
En usko hetkeäkään, että yksikään vapautusta heti tilaisuuden tullen vinkuva tai tuomiostaan hoviin valittava katuisi tai olisi pahoillaan. Nämä ovat kyllä harvinaisia, jotka eivät yritä tingata rangaistustaan pienemmäksi. Harvinainen poikkeus on esim. se Hyvinkään joukkoampuja, tyytyi käräjäoikeuden ratkaisuun. Sanoi oikeudessa olevansa pahoillaan ja tästä syystä sen voi jopa uskoa.