Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsisin psykiatrista apua, enkä tiedä mitä tehdä
18.05.2020 |
Typerää kysellä vauvapalstalta tällaisia, mutta menköön. Sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriö siihen vielä päälle. Olen kärsinyt vuosia unettomuudesta ja se tietenkin pahentaa muita oireita.
Lääkitys on, auttaa välillä, välillä ei.Jonkunnäköinen hoitosuhde on, eli uusin lääkkeet parin kuukauden välein.
Nyt tää on taas todella pahana, olen itsetuhoinen ja haluan kuolla. En tiedä mitä teen.
Kommentit (60)
Voimia ap, selviät kyllä, hetki kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tilanteesi voisi helpottua jo sillä, että kertoisit läheisillesi. Joudut nyt salailemaan pahaa oloasi. Se on lisätaakka sinulle.
Itsekin salailin pitkään psyykkisiä ongelmiani ja ne vaan pahenivat. Nykyään kerron ihan avoimesti enkä häpeä asiaa. Ikä tietysti auttaa, olen jo 45 ja elämää nähnyt. Mielenterveysongelmat ovat hyvin tavallisia.
Tsemppiä ap, mutta soita nyt sinne 112. Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia , niin tarvitset apua nyt välittömästi!
Hae nyt apua annetuista numeroista, osaavat siellä kertoa miten toimit. Älä yhtään mieti nyt miten jatkossa, huomenna tms. Asiat kyllä järjestyy kun pääset vain sen kynnyksen yli että soitat apua. Se on nyt se tärkein ja vaikein asia. Kun sen saat hoidettua alkaa kaikki järjestyä.
Ja valtavasti tsemppiä ja voimia. Pystyt kyllä siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme neuvoja täällä. Ei kai kukaan oikeasti kannusta hakeutumaan julkiseen "hoitoon" (=jonotukseen), jos oikeasti tarvitsee apua. Eikä se masennus välttämättä lähde buranalla, jos ei oikein kovasti siihen itse usko. Burana on kuitenkin ainoa hoito, jota julkiselta puolelta saa mihin tahansa vaivaan, jos nyt onnistuu saamaan edes sen ajan itselleen tai edes jonkun vastaamaan puhelimeen ajanvarauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksat nyt ap?
Nyt ihan hyvin, kiitos kysymästä. Pääsin sängystä ylös ja sain syötyäkin hieman
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei terapia tai hoitajat saati lääkitys auttanut. Pitkitti vain oireita ja sain eräänlaisen työn mt-ongelmista.
Huonosti palkatun työn. Samaa tasoa kuin joku työkkärin tuki.
Sitten eräänä päivänä vain lopetin.
Totesin että nyt loppu. En enää jatka samaan tapaani. Laotse on aikoinaan todennut että jos ei muuta suuntaa, voi kiertää pisteeseen.
Annoin periksi kaikille niille asioille mitä ap mainitsi.
Sitten helpottui ja aloitin työt ja opiskelun. Päästä ap irti noista vaivoistasi.
Sun pitää kyllästyä tuohon oireiluusi ap.
Altista itseäsi niin paljon että kyllästyt tuohon vanhaan itseesi, niin syntyy uusi itse vanhan tilalle.
Se on työtä. 12h ihmisten seassa vaan ja puheluita soittelet jatkuvasti. Treenia, kovaa treeniä. Sitten kyllästyt tuohon oireiluusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässä tehdään töitä asioiden eteen kirjoitti:
Sun pitää kyllästyä tuohon oireiluusi ap.
Altista itseäsi niin paljon että kyllästyt tuohon vanhaan itseesi, niin syntyy uusi itse vanhan tilalle.
Se on työtä. 12h ihmisten seassa vaan ja puheluita soittelet jatkuvasti. Treenia, kovaa treeniä. Sitten kyllästyt tuohon oireiluusi.
Totta. Ei ole mitään ihmepilleriä joka muuttaa hetkessä toisenlaiseksi.
Pitää nähdä vaivaa ja muovata itseään tietynlaiseksi.
Ympäristö on se mikä muovaa persoonaa.
Jos jatkuvasti piiloutuu ja itkee, niin ei kukaan muu piiloudu ihmisiltä kuin se itkeskelijä.
Eli asioiden eteen tehdään töitä. Psykiatri, psykologi ja hoitaja tukee tässä prosessissa.
Potilas vain tekee työn itse tuetusti.
Mitään ihmeparantumista ei ole, ellet sitten itse kyllästy moiseen. Sitäkin on tapahtunut että annetaan periksi ja luovutetaan peloille. Silloin voi aloittaa alusta uudelta pöydältä.
Menet hoitoon. Nyt! Muut asiat saa odottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae nyt apua annetuista numeroista, osaavat siellä kertoa miten toimit. Älä yhtään mieti nyt miten jatkossa, huomenna tms. Asiat kyllä järjestyy kun pääset vain sen kynnyksen yli että soitat apua. Se on nyt se tärkein ja vaikein asia. Kun sen saat hoidettua alkaa kaikki järjestyä.
Samaa mieltä, "ei oo häppee pyytää apua"..siis sitä vain ettei siinä ole mitään hävettävää ja se tunne on monesti vain itsellä, että noiden ajatustenkaan suhteen ei ole mitään hävettävää. On hyvä vaan kun apua osaa pyytää, niin silloinhan sitä saa ja sitä voidaan tarjota.
Elämä korjaantuu kyllä ja olo aivan varmasti paranee. Niin moni ihminen kokee ajottain ahdistusta ja erilaisia tunteita, jotka voivat tuntua hankalilta. Täytyy muistaa myös, että ahdistuskin on ihan normaali tunne ja sitä voi ja oppii aivan varmasti hallitsemaan.
Täytyy vain löytää ne voimanlähteet ja "työkalut". Asiat kyllä paranee, siitä ei ole kahta puhetta! Nyt vain ihan ensiksi se kontaktin otto ja avun pyyntö. Asiat lähtee kyllä rullaamaan eteenpäin.
elämässä tehdään töitä asioiden eteen kirjoitti:
Sun pitää kyllästyä tuohon oireiluusi ap.
Altista itseäsi niin paljon että kyllästyt tuohon vanhaan itseesi, niin syntyy uusi itse vanhan tilalle.
Se on työtä. 12h ihmisten seassa vaan ja puheluita soittelet jatkuvasti. Treenia, kovaa treeniä. Sitten kyllästyt tuohon oireiluusi.
Valitettavasti monikaan ei motivoidu kepistä vaan porkkanasta. Saat toipumisen kuulostamaan hirveältä, mutta toki jos vapaaehtoisesti haluaa tehdä asiat vaikeimman kautta... 😊
Vierailija kirjoitti:
elämässä tehdään töitä asioiden eteen kirjoitti:
Sun pitää kyllästyä tuohon oireiluusi ap.
Altista itseäsi niin paljon että kyllästyt tuohon vanhaan itseesi, niin syntyy uusi itse vanhan tilalle.
Se on työtä. 12h ihmisten seassa vaan ja puheluita soittelet jatkuvasti. Treenia, kovaa treeniä. Sitten kyllästyt tuohon oireiluusi.
Valitettavasti monikaan ei motivoidu kepistä vaan porkkanasta. Saat toipumisen kuulostamaan hirveältä, mutta toki jos vapaaehtoisesti haluaa tehdä asiat vaikeimman kautta... 😊
Yhdyn tähän täysin. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Kuallu se o
Ilmiannettu.
Kulkuluvat sovitaan aina henkilökohtaisesti. Jos on akuutisti itsetuhoinen eli riskinä on, että ulkoillessa tekee jotain itselleen, aluksi voi olla turvallisinta ulkoilla vain hoitajan kanssa. Kuitenkin itse olen aina tavattuani osaston lääkärin saanut kulkuluvat eli on ollut mahdollista ja suositeltavaakin käydä kävelyllä ja asioilla.
Tiedän kokemuksesta, että kynnys osastohoitoon on suuri, mutta suosittelen, että mene, jos et pärjää. Itse olen ollut jokaisen osastojakson jälkeen paremmassa kunnossa.