Mitä asiaa ihmettelette ystävienne lastenkasvatuksessa? Ja oletteko huomauttaneet asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montaakin asiaa. Mutta ei tulisi mieleenikään huomauttaa niistä. Jokainen kasvattaa lapset tavallaan ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten kasvatustapoihin puuttuminen. Toki jos lapsi on vaarassa, pitää asiaan puuttua. Muuten annetaan kaikkien toimia tyylillään. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa kasvattaa lapsia. 

Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan on useita oikeita tapoja, mutta on myös vääriä tapoja.

Esimerkiksi ylempänä mainittu, että lapsi päättänyt pienestä asti mitä syö ja nirsoilee loppuelämänsä.. jee, hän voisi tykätä niistä asioista mistä nirsoilee, mutta ei voi asiaa tietää kun periaatteesta on päättänyt ettei edes maista... Ja yleiset käytöstavat ja muiden huomioiminen tulee opettaa lapselle.

Lapsi ei ole pomo, vaan aikuinen on. Tämä on fakta.

Minäkin nirsoilin lapsena, mutta se olikin ainoa asia, mihin pystyin itse vaikuttamaan. Kun muutin pois kotoa, aloin syödä lähes mitä vaan.

Minä tunnen lapsen joka suostui syömään vain muussia ja nakkeja. Niillä sitten mentiin monta vuotta. Luulen että tässäkin oli pohjimmaisena lapsen halu kontrolloida sitä ainoaa asiaa elämässään mitä hän pystyi kontrolloimaan eli syömistään. Olisi ollut hyvä jos vanhemmat olisivat tajunneet tämän ja pohtineet kuinka saada lapsi tuntemaan että hänellä on enemmän (ikäänsä sopivaa)valtaa omaan elämäänsä ettei tämä kontrollin puute olisi purkautunut nirsona syömisenä kuten edellisellä kirjoittajallakin. Usein vanhemmat ovat liian lähellä tilannetta huomatakseen tällaiset asiat. Ulkopuolisella ihmisellä saattaa olla sen verran etäisyyttä että näkee kokonaistilanteen. Mutta perheen ulkopuolinen ei tietenkään voi tehdä asialle mitään.

Näin joskus Dr. Philissä jakson tästä samasta aiheesta, ja hyvä tohtori totesi ahdistuneille vanhemmille, että pikkulapset eivät näännytä itseään nälkään. Eli jos nakkeja ja muusseja ei vain ilmaannu pöytään, he syövät jotain muuta. Tästä on vuosikausia aikaa, mutta ajattelin jo silloin, että ongelma ei ole muksun ravinnonsaanti vaan vanhempien epäterve hyväksynnäntarve omilta lapsiltaa. Lapset eivät näännytä itseään nälkään. Piste.

Kuka haluaa kokeilla? Mun veljellä on ruuan suhteen erittäin valikoiva lapsi, ja jos nämä "ei lapsi näännytä itseään nälkään" -tyypit olisivat nähneet tämän lapsen ihan pienenä, luulen, että he olisivat pitäneet suunsa kiinni. Mun äidiltä pääsi kerran itku, kun lapsi oli ollut muutaman päivän sairaana, ja oli sen jälkeen aivan luuta ja nahkaa. 

Jokainen voi kait kokeilla tuota omalla lapsellaan, jos oikeasti on sitä mieltä, että siihen haluaa lähteä, mutta älkää antako toisille tuota neuvoa. Te ette tiedä, mitä ne vanhemmat käyvät läpi sen asian kanssa. Mä olen seurannut läheltä yhden supernirson lapsen elämää, eikä se kyllä ole vanhemmille helppoa. Onneksi lapselle on tullut hieman uusia makuja, mutta edelleen hän syö tosi rajoitetusti. Ruuan pitää olla myös väriltään tasalaatuista.

Psykiatrin paikka jos on noin nirso. Mielenterveydessä jotain ongelmaa, normaali terve lapsi ei itseään näännytä, vaikka kaikki ruoka ei olisi mieleen.

Jos kyse on vain loputtomasta nirsoilusta, aikuisen tehtävä on vetää rajat ja huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta. Pakkosyöttää ei voi,mutta suostumalla vuosikaudet lapsen kotkotuksiin, kasvatetaan lapsesta vain pompotteleva tapanirso, joka hallitsee käytöksellään kaikkia ruokailuja. Kyllä lapsi jossain vaiheessa alkaa syödä kunhan riittävän pitkään on tarjolla muutakin kuin helppoa lempiruokaa. Mutta ei kai kukaan syö jos tietää vanhemman taipuvan ja seuraavalla ruokailulla saavan jotain parempaa. Nirsoilla lapsilla on erittäin usein vanhemmat, jotka haluavat vain päästä helpolla ja ovat kyllästyneitä kiukutteluun ( eli kasvattamiseen).

Just tämä aggressiivinen asenne: lapsesta pitää kitkeä väkivalloin pois se, että ei tee juuri niin kuin aikuinen haluaa! Ja just tuo tietämättömyys! Luuletko, että luurangonlaihan, juuri mitään syömättömän lapsen vanhemmat eivät ole lapselleen apua hakeneet? Ovat, ja saaneet diagnoosin: aistiyliherkkyys. Lääkäri sanoi, että olkaa iloisia jokaisesta ruoka-aineesta, jota lapsi syö. Totesi, että niillä ruoka-aineilla, joita lapsi nyt syö, pärjää ihan hyvin. Todennäköisesti lapsi jossain vaiheessa omaksuu uusia makuja. Toimintaterapia apuna.

Ja ei lapsi erityisesti kiukutellut, ei vain syönyt alusta asti, kun kiinteät aloitettiin. 

Mutta kiitos, kun demonstroit juuri sitä aggessiivista asennetta, josta puhuin. 

Aivan, eli kyseessä oli/on isompi ongelma kuin pelkkä nirsoilu. Ilmeisen vakava aistiyliherkkyys. Terapialle on tarvetta ja varmaan mielenterveyspuolella myös avun tarvetta. Näinhän juuri kirjoitin aiemmin. Terve lapsi ei itseään näännytä. Miksi hermostut kun selkeästi nirsoilu on tässä teidän tapauksessa oire muista terveysongelmista? Monen muun kohdalla kyse on siitä, että lapsi määrää ja aikuiset tottelee.

Aistiyliherkkyys ei näy lapsella oikeastaan muutoin kuin syömisessä. 

Yritätkö käyttää tässä mielenterveysongelmia jonakin lyömäaseena, vai miksi yrität diagnosoida sinulle aivan tuntemattomalle lapselle jotain mielenterveysongelmia? Viestisi vaikuttaa todella omituiselta.

Itseään vahingoittava käytös nähdään yleensä mielenterveysongelmana. Jos lapsi omatoimisesti ja järjestelmällisesti kieltäytyy ruoasta ja näännyttää itsensä luurangonlaihaksi kuten kuvailit, on kyse syömishäiriöistä, käytös vahingollista ja jopa vaarallista terveydelle. Se ei ole normaalia. Miksi käyttäisin mielenterveysongelmia jonain lyömäaseena? Pikemminkin itse puolustaudut ärhäkästi kun niistä mainittiin. Mielenterveysongelmat ovat normaaleja sairauksia ja ongelmia ihan siinä missä muutkin vaivat, kuten korvatulehduskierre, skolioosi tai vaikka keliakia. Myös lapsilla, eikä niitä tarvitse hävetä. Vahingollista on vähätellä, peitellä tai kieltää niitä.

Yksi omituisimmista tavoista se, että pieni vauva jätetään katsomaan yksin telkkaria. Ei siis pääse siitä mihinkään, vaan se ärsyketulva on vaan kestettävä. Kuulemma tykkää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri huomauttelee suureen ääneen kahvipöydässä 4 vuotiaan tytön syömisistä :( siis tyyliin ”lissu montas keksiä jo söit?? Eiköhän se nyt riitä jo!” Kun tyttö ottaa kolmatta keksiä.. mitä väliä.

Tottakai aikuinen puuttuu lapsen herkkujen syöntiin, kun ei lapset sitä itse osaa säännöstellä. Lapset saavat ihan liikaa sokeria nykyään, ja se on oikeasti haitallista eikä mikään "mitä väliä" juttu. Parissakin keksissä on jo reippaasti sokeria, mehut ja muut vielä siihen päälle niin varmaan suositus jo ylittyy.

Joojoo mutta miksi vanhemmat ja isovanhemmat kantavat lapsille säkkikaupalla makeaa? Ei ihme että lapsi oppii sokeri/keinomakeariippuvaiseksi.

Miehen sisko ei ole vielä opettanut nuorempaa tyttöään potalle, tyttö on yli 2 1/2 vuotias. En tietenkään ole mitään tästä sanonut mutta jotenkin kummallisen näköistä kun iso tyttö osaa sanoa että nyt on pissa vaipassa ja mennä vaihtopaikkaan ketarat ilmassa (osannut tämän jo tosi pitk?än) mutta ei ole muka valmis potalle... no täällä Briteissä ne kyllä muutenkin opettaa pottailun tosi myöhään... me alettiin just opettAa 8kk poikaamme ja hyvin se ainakin kakat osaa pottaan tehdä, tietenkin näin alussa se on enemmän vanhempien opettamista mutta silti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri huomauttelee suureen ääneen kahvipöydässä 4 vuotiaan tytön syömisistä :( siis tyyliin ”lissu montas keksiä jo söit?? Eiköhän se nyt riitä jo!” Kun tyttö ottaa kolmatta keksiä.. mitä väliä.

Tottakai aikuinen puuttuu lapsen herkkujen syöntiin, kun ei lapset sitä itse osaa säännöstellä. Lapset saavat ihan liikaa sokeria nykyään, ja se on oikeasti haitallista eikä mikään "mitä väliä" juttu. Parissakin keksissä on jo reippaasti sokeria, mehut ja muut vielä siihen päälle niin varmaan suositus jo ylittyy.

Eli sinusta on ihan ok häpäistä lapsi syömistään kekseistä suureen ääneen kylässä? Ok.. minusta ei. Mieluummin antaisin kylässä syödä sen kolmannen ja noustaisiin sitten pöydästä ja säännöstelisin niitä herkkuja sitten kotona.

Vierailija kirjoitti:

Heillä on lapsille tyttöjen ja poikien värit, tytöt ohjataan tanssiharrastukseen ja pojat viedään judoon, pojat auttavat isää pihahommissa, eikä tyttöjä edes oteta mukaan esim. jotain koneita korjaamaan vaikka itkussa silmin kinuaisivat, sillä tyttöjen homma on tänään leipoa keittiössä ja auttaa siivosmisessa...

Tämä on kyllä jotenkin surullista, että erilaisia tehtäviä jaotellaan sukupuolen mukaan. Minä olen koettanut tyttärelleni opettaa kaikkia hommia, sen mukaan haluaako osallistua. Yleensä haluaa ja mielellään, ja kyllähän minä mukaan otan, jos mahdollista. Esim. juuri vaihdettiin yhdessä iskän autoon öljyt ja kesäpyörät alle.

Nimim. isä 39-v ja tytär 5-v

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko ei ole vielä opettanut nuorempaa tyttöään potalle, tyttö on yli 2 1/2 vuotias. En tietenkään ole mitään tästä sanonut mutta jotenkin kummallisen näköistä kun iso tyttö osaa sanoa että nyt on pissa vaipassa ja mennä vaihtopaikkaan ketarat ilmassa (osannut tämän jo tosi pitk?än) mutta ei ole muka valmis potalle... no täällä Briteissä ne kyllä muutenkin opettaa pottailun tosi myöhään... me alettiin just opettAa 8kk poikaamme ja hyvin se ainakin kakat osaa pottaan tehdä, tietenkin näin alussa se on enemmän vanhempien opettamista mutta silti...

Mä olen opettanut kolmesta lapsestani kaksi tekemään kakat pottaan jo puolivuotiaana. Eivät ne vaipat silti ole jääneet pois ennen kuin 2,5-vuotiaana. Ja senkin jälkeen voi olla vielä monta mutkaa matkassa. Jos kakasta tekee kovin suuren numeron, se voi kostautua uhmaiässä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt isompi lapsi on ilmeisesti päiväkodissa oppinut sanan "yäk", ja käyttää sitä joidenkin ruoka-aineiden kohdalla, en kiinnitä asiaan mitään huomiota. Itsekin ajattelen joskus ruoasta, että "yäk" ja lapsikin oppii kasvaessaan mallin kautta, että sitä ei vaan sanota ääneen.

Tästä tuli mieleeni, että meillä jouduttiin isovanhempia opastamaan aika paljon, että esim. valkosipulista tai vaikkapa etanoista (valkosipulovoilla) EI sanota "yäk" tai muutenkaan suureen ääneen äimistellä niiden hajua/makua/koostumusta. Meillä isovanhemmat ovat sitä "sukupolvea", jolle on ominaista kauhistella kaikkea, missä lukee mausteena valkosipuli.

Kuitenkin, lapsi oppii pienestä pitäen lähipiiriltään, mitkä ruoat tai ruoka-aineet ovat ns. herkkua ja mitkä ns. perus-huttua. Toki jokaisella ihmisellä on omanlaisensa makuaisti, mutta jokaiselle meistä opetetaan käyttäytymisen ja tilanteiden kautta, mitkä ruoat ovat arkiruokaa, juhlaruokaa ja erikois-"herkkuja". Uskallan jopa väittää, että on jonkun verrankin ihmisiä, joiden inho tiettyihin ruokiin ja ruoka-aineisiin on tosiasiassa omilta vanhemmilta opittua.

Tästä syystä pyrimme antamaan omille lapsillemme ennemmin ennakkoluulottomamman lähestymisen ruokiin. Toki omaan, suomalaiseen ja paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluvat asiat opetamme, kuten omat vanhempamme ovat meille opettaneet. Mutta tällaiset suomalaisen perusruokapöydän ulkopuolelta tulevat asiat, ne tarjoamme lapsille mahdollisimman neutraalisti ja korostamme, ettei mistään ole pakko tykätä, mutta on hyvä maistaa kunnolla. Jos maistaa ja ei pidä, niin asia on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko ei ole vielä opettanut nuorempaa tyttöään potalle, tyttö on yli 2 1/2 vuotias. En tietenkään ole mitään tästä sanonut mutta jotenkin kummallisen näköistä kun iso tyttö osaa sanoa että nyt on pissa vaipassa ja mennä vaihtopaikkaan ketarat ilmassa (osannut tämän jo tosi pitk?än) mutta ei ole muka valmis potalle... no täällä Briteissä ne kyllä muutenkin opettaa pottailun tosi myöhään... me alettiin just opettAa 8kk poikaamme ja hyvin se ainakin kakat osaa pottaan tehdä, tietenkin näin alussa se on enemmän vanhempien opettamista mutta silti...

Mä olen opettanut kolmesta lapsestani kaksi tekemään kakat pottaan jo puolivuotiaana. Eivät ne vaipat silti ole jääneet pois ennen kuin 2,5-vuotiaana. Ja senkin jälkeen voi olla vielä monta mutkaa matkassa. Jos kakasta tekee kovin suuren numeron, se voi kostautua uhmaiässä.

Ehkä aikaisemmasta kommentistani tuli väärä kuva, en siis tietenkään kuvittele että poikani pääsee hetikohta vaipoista kokonaan tai mitään, mutta ainakin tällä hetkellä on tosi innoissaan kun osaa osan pissoista tehdä pottaan. Ja me siis ei tehdä numeroa jos ei tule mitään pottaan ja jos tulee niin kehutaan. Kakat tulee hänellä huomattavasti helpommmin pottaan kuin vaippaan, vaipassa ei ole tarpeeksi tilaa niin kauhea pinnistely aina...

 Tuttavaperheen äiti kohtelee lapsiaan eriarvoisesti. Siitä on sanottu, mutta sama meno jatkuu. Toivoisimme miehen puuttuvan asiaan ja äiti vaikka vihanhallintaterapiaan. Kauheaa pienen ihmisen kiusaamista. Miten ankarassa ja toivottomassa elämässä vanhempi lapsi joutuu elämään.

Tutun lapset ovat 6 ja 4 vuotiaat ja tätä nuorempaa pidetään ihan vauvana, ei odoteta mitään samoja asioita kuin tältä isommalta samassa iässä. Ei osaa pyyhkiä pyllyä eikä sitä edes yritetä opettaa, ei osaa puhua kunnolla vaan lässyttää ja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa kahden-kolmen sanan lauseilla. Tyyliin ”X tykkää” ja ”X haluu puuloo”

Olen kysynyt välillä että eikö X:lle voisi jo alkaa opettaa asiaa x ja e, niin vastaus on että voi kun X on vielä NIIN pieni, eihän se vielä. Esim pikkuleipäkippoa kauhoo kaksin käsin ja koskee kaikkiin tarjottaviin, esimerkiksi tämä on asia josta ei saisi sanoa kun on niiiiin pieni että eihän se ymmärrä.