Mies ei sano mitään, vaikka kerroin olevani lähdössä lopullisesti.
Mies ei vaan puhu. En saa siitä irti sen paremmin mielipiteitäkään kuin esimerkiksi empatiaa tai kannustusta sanojen muodossa.
Tiedän että se välittää, mutta tämä puhumattomuus on jotain käsittämätöntä.
Eilen sanoin (taas) rauhallisesti, että meidän tulisi oikeasti miettiä miten voitaisimme parantaa kommunikointia. Kerroin, että en oikeasti usko voivani olevan loppuelämääni tällaisessa suhteessa.
Mies lähti huoneesta pois sanomatta sanaakaan. Tänään sitten laittanut ruuan ja ollut lapsen kanssa koko päivän vissiin näyttääkseen olevansa hyvä mies. Onhan se, mutta suutaan se ei saa auki.
Kommentit (31)
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ei pidä sanoa mitään.
Tollainen hiljaisuus voi olla esimerkiksi vallankäyttöä. Toinen mahdollisuus on, että mies meni lukkoon tai jopa dissosioi.
Aika pelottavaa. Normaalisti tollaseen reagoidaan jotenkin. Mitähän se päässään miettiikään?
Vierailija kirjoitti:
Tollainen hiljaisuus voi olla esimerkiksi vallankäyttöä. Toinen mahdollisuus on, että mies meni lukkoon tai jopa dissosioi.
Mykkäköulu on kyllä naisten vallankäytön väline.
Tämä puhumattomuus alkoi vasta kun saitte lapsen?
Hmmm missä kohtaan kerroit olevasi lähdössä ja kuinka monetta kertaa uhkailit erolla?!
Todennäköisesti miehesi odottaa, että lähtisit jo. Alkaisi sitten teillä kummallakin tahoillanne uusi elämä. Mitä sitä enää puhumaan..
Mitä sen pitäisi sanoa? Jos se on papin edessä sanonut että aikoo rakastaa sinua kunnes kuolema teidät erottaa niin eiköhän se niin tee. Ja jos tilanne muuttuu niin kertonee asiasta sinulle.
M39
Vierailija kirjoitti:
Mmm..ymmärrän. Mikä siinä on, että ei aikuinen ihminen osaa puhua. Joillakin on verbaaliset taidot niin hukassa ja sitten koitetaan muilla keinoin parantaa tilanne vaikkei se ratkaisu ole asialle.
Lapsuudenkodin esimerkki.
Ethän sä kertonut lähteväsi lopullisesti. Sanoit, että et usko olevasi loppuelämää tässä suhteessa. Mies kuuli mitä sanoit, ei alkanut miettiä mitään sivumerkityksiä.
Puhumattomuus on inhottavaa. Teillä on jo lapsi, joten oletan, että olette olleet yhdessä jo pidemmän aikaa, ellei lapsi ole saanut alkuaan heti suhteenne alkumetrillä. Miehen vähäpuheisuus tai puhumattomuus ei siis ole tullut yllätyksenä.
Joissain naisissa on se vika, että kuvittelevat miehiä älyllisiksi olennoiksi, vaikka ne eivät sitä olekaan.
Ei minunkaan sanonut. Ei se pystynyt. Kerran kun vein lapset sille viikonlopuksi niin se löytyi kämpiltään ja joka ikisessä monitorissa ja tv ruudussa sillä oli mun kuva. Tais 9 vuoden päästä erosta loppua pahin kipu sillä. Yhä se kaipaa minua silti.
"Kerroin, että en oikeasti usko voivani olevan loppuelämääni tällaisessa suhteessa."
Tuo ei tarkoita samaa, kuin että olet jo tehnyt päätöksen lähteä lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä kertonut lähteväsi lopullisesti. Sanoit, että et usko olevasi loppuelämää tässä suhteessa. Mies kuuli mitä sanoit, ei alkanut miettiä mitään sivumerkityksiä.
Puhumattomuus on inhottavaa. Teillä on jo lapsi, joten oletan, että olette olleet yhdessä jo pidemmän aikaa, ellei lapsi ole saanut alkuaan heti suhteenne alkumetrillä. Miehen vähäpuheisuus tai puhumattomuus ei siis ole tullut yllätyksenä.
Et ole ikinä ollut pitkässä suhteessa, jossa ihmiset muuttuvat ja alun vieraskoreus ja teeskentely katoaa.
Kuvitteletko, että esim. väkivalta liittyy suhteeseen aina alusta lähtien, tai alkoholismi? Emme me naiset noin tyhmiä ole.
Mua kiinnostaa että miten ap ja monet muutkin onnistuu saamaan aikaiseksi parisuhteen ja parhaimmillaan perustamaan perheen ihmisen kanssa joka ei puhu? Mun joka parisuhteessa on puhuttu aina, puolin ja toisin ja ihan kaikesta.
Taas joku ikuinen neitsyt-Matti jakamassa viisauksia parisuhteesta.
Mmm..ymmärrän. Mikä siinä on, että ei aikuinen ihminen osaa puhua. Joillakin on verbaaliset taidot niin hukassa ja sitten koitetaan muilla keinoin parantaa tilanne vaikkei se ratkaisu ole asialle.