Mies ei sano mitään, vaikka kerroin olevani lähdössä lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollainen hiljaisuus voi olla esimerkiksi vallankäyttöä. Toinen mahdollisuus on, että mies meni lukkoon tai jopa dissosioi.

Mykkäköulu on kyllä naisten vallankäytön väline.

Alapeukuista päätellen osui ja upposi.

Vierailija kirjoitti:

"Kerroin, että en oikeasti usko voivani olevan loppuelämääni tällaisessa suhteessa."

Tuo ei tarkoita samaa, kuin että olet jo tehnyt päätöksen lähteä lopullisesti.

Jos mun mies sanoisi noin, en tulkitsisi sitä erouhaksi. Ajattelisin, että hän pohdiskelee elämäänsä pitkällä tähtäimellä teoreettisesti ja miettii erilaisia vaihtoehtoja ja jostain syystä sanoi tuon ääneen.

Jos mietit vakavasti eroa, sano se suoraan "Mietin vakavasti eroa. Olen lähellä lopullista eropäätöstä. Onko sinulla jotain sanottavaa, mistä haluaisit vielä keskustella ennen lopullista päätöstä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollainen hiljaisuus voi olla esimerkiksi vallankäyttöä. Toinen mahdollisuus on, että mies meni lukkoon tai jopa dissosioi.

Mykkäköulu on kyllä naisten vallankäytön väline.

Alapeukuista päätellen osui ja upposi.

Minulla oma isä harrasti kuukausien mittaisia mykkäkouluja. Kuulemma samaa taipumusta oli isän veljillä.

Joku kaunis päivä minä lähden...monettako vuotta teillä sitä kaunista päivää odotetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollainen hiljaisuus voi olla esimerkiksi vallankäyttöä. Toinen mahdollisuus on, että mies meni lukkoon tai jopa dissosioi.

Mykkäköulu on kyllä naisten vallankäytön väline.

Alapeukuista päätellen osui ja upposi.

Alapeukuista päätellen kommenttisi ei ollut relevantti ap:n tilanteesen nähden, sillä hän ei ole se, joka mykkäkouluilee vaan mies. 

Jos haluaa parisuhteen, jossa keskustellaan, pitää se aloittaa keskustelemalla. Ja keskustelu ei edes siinä suhteen alussa saa olla sitä, että toinen puhuu ja toinen kuuntelee.

Jos toinen osapuoli lopettaa keskustelun ilman perusteluja, on suhteessa jokin vialla.

Jos mies ei ole saanut suunvuoroa koko suhteen aikana, hän varmaan menee lukkoon, jos vaimo alkaa yhtäkkiä vaatimaan, että mies puhuisi.

A) ero on miehelle helpotus

B) tietää ettet ole mihinkään menossa

Huhuu ap

Viisas ihminen ymmärtää naisen ja miehen kommunikointi erot. Nainen voi herkemmin hyökätä verbaalisesti eikä pidä sitä sen vakavampana asiana, mies taas katsoo tällasen käytöksen olevan haaste johonkin vakavampaan ja pidättäytyy. Tässä on usein perimmäinen syy myös perheväkivaltaan, nainen ei huomaa käyttäytyvänsä uhkaavasti ja mies on kykenemätön toimimaan tilanteessa jossa tuntee olevansa yhtäaikaa uhattuna, mutta kuitenkin sellaisen taholta joka kuuluu laumaan ja jota hänen kuuluisi suojella.

Mitäs jos ihan kunnolla avaisit miehelle tämän asian?

Kertoisit miltä susta tuntuu kun et saa mitään vastauksia ja millaisia ajatuksia se sussa herättää. Kertoisit tuon että et tiedä yhtään miten sulla pitäisi tulkita tätä hiljaisuutta ja mitä kaikkea vaihtoehtoja sulla tulee mieleen. Ja sen mitä olet kuitenkin miehen käytöksestä päätellyt. Ja että kaipaat siltä verbaalisesti niitä mielipiteitä ja empatiaa. Ja että arvostat sitä tosi paljon muuten, mutta kuinka tämä asia nyt sinua rassaa ja että haluaisit yhdessä korjata tätä asiaa.

Menkää parisuhdeterapiaan. Jos mies ei voi sulle kahdestaan puhua, niin voiko terapeutille? Tai vaikka kirjeen sulle, jos se vaikka kokee ettei se saa sulta suunvuoroa. Tuleepahan ainakin sitä kommunikaatiota. Etkä jätä tätä asiaa kesken, vaan yhdessä etsitte sitä terapeuttia ja varaatte ajan. Lapsiperheille on maksuttomiakin palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa että miten ap ja monet muutkin onnistuu saamaan aikaiseksi parisuhteen ja parhaimmillaan perustamaan perheen ihmisen kanssa joka ei puhu? Mun joka parisuhteessa on puhuttu aina, puolin ja toisin ja ihan kaikesta.

Syyttämällä toista osapuolta jatkuvasti kaikesta. Ei se kauhean vaikeaa ole kusta asioita.