Tapailusuhde hermostuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa pitää olla alussa intohimoa, perhosia ja kipinöintiä. Se sitten tasoittuu pikkuhiljaa ja tilalle tulee rakkaus. Mutta mikään jatkuva sateenkaarien ja glitteriä piereskelevien yksisarvisten show ei ole normaalia ja sellaista tuskin tapahtuukaan kuin vain jossain syvässä psykoosissa.

Tavallaan sitä onkin. Etenkin, kun on kulunut viime näkemisestä aikaa niin miehestäkin sen huomaa, kun nähdään taas että on kaivattu. Mutta, kun aikaa taas on yhdessä vietetty niin tulee se tasainen tunne ja olo, että haluan ja kaipaan siltä ihmiseltä enemmän. Että miksi se ei nyt hyökkää kimppuun ja ota kädestä kiinni ja imartele, jos niin kovin tykkää. Itse kyllä olen hyvin läheisyydenkipeä, toinen ei niinkään. Olen kyllä toisinaan sanonut, kun huomiota kaipaan ja saanut sitten sitä, mutta ei hän osaa oikein itse sitä tulla tuon tuosta antamaan vaikka kaipaisin spontaaniutta siihenkin. En voi tietenkään toista pakottaa, hän on semmoinen kuin on ja pidän hänestä. /AP

TAVALLAAN sitä onkin. Teillä tulee muutamissa päivissä eteen ongelma, joka monilla pareilla syntyy vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen. Miksi ihmeessä jumitat? Itselle tulee sellainen olo, että nyt jos päivittäisitte suhteen ystävyyteen eli seksi tiputetaan pois, niin sellaisena suhde voisi kestääkin.

Mitä sä nyt höpötät minkäkin kestävyydestä? Tasan tässä on kyse nyt aloittajan omasta päästä ja analysoinnista. Ylempänä oli oikein viisas kommentti. Voisi pysähtyä katsomaan miestään ja havaita ne hyvät asiat joista pitää, eikä kuormittaa päätään leffamaailmojen vaateilla.

Kuulostaa hyvälle tuo suhde. Täydellistä suhdetta tuskin tulet löytämään. Olet romantikko, miehet harvoin ihan tuossa mittakaavassa ovat. Luulenpa, että jos lähtisit etsimään ihannemiestäsi, tulisi tätä nykyistä heppua nopeasti ikävä. 

Omassa suhteessani on paljon romantiikkaa, läheisyyttä ja mies näyttää suoraan tykkäämisensä. Toinen puoli kolikossa on, että herkkänä ihmisenä hän ottaa kierroksetkin nopeasti ja loukkaantuu ihmeellisistä asioista. Kun elämässä on muutenkin haasteita, toivoisin todella että rinnalla olisi silloin jämpti ja vakaampi kulkija. Itse en usko "täydelliseen" suhteeseen, joten minulle tämä passaa.

Mieti myös mitä haluat pitemmällä tähtäimellä. Kumpi esimerkiksi on sinulle tärkeämpää, luottamus vai romanttisuus. Jos ikävystyt luotettavan mutta epäromanttisen miehen kanssa, sinun on tietysti parempi lähteä.

Niinkin saattaa käydä että se etsimäsi ja jossain tyypissä löytämäsi.romantiikka tulvii yli, että kyllästyt liikaan imelyyteen.

Ap kuulostaan täydelliseltä narsistin uhrilta. Odota vaan niin kyllä sellaisen vielä löydät, tulee ruusukimppuja imartelua. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaan täydelliseltä narsistin uhrilta. Odota vaan niin kyllä sellaisen vielä löydät, tulee ruusukimppuja imartelua. 

Eiköhän meissä jokaisessa ole heikkoudet mitkä syövät ihmistä myrkyllisen suhteen elämään astuessa. Onneksi ap:n kohdalla vaikuttaa olevan tasapainoinen ja normaali mies ja toivon vain että hän itsekin sen ymmärtää nyt, ettei elämä onnea tuo ainaisella imartelulla. Katsoisi miestään silmiin ja muistaisi syyt miksi pitää hänestä.

Eiköhän täällä ole puitu jo tarpeaksi. Tekisi aloittajalle hyvää päästä tuulettamaan päätään ja näkisi ehkä asiat toisin, kun ei miettisi asioita niin paljon.

Tunnistan itseäni aloituksesta.

Olen vähän tuuliviiri ja asioita ei helpota aiemmat pettymykset miesasioissa.

Aiemmin oli pitkään ns hyvä parisuhde jossa juurikin pari ekaa vuotta meni kuin unessa. Mies oli itseni tavoin tunteellinen ja romanttinen, oli ihanaa kun kehui ja puhui tunteistaan. Mutta eri syistä tämä suhde kuitenkin päättyi. Ja hyvä niin, ei sovittu lopulta yhteen, esim miehen tunteellisuus juurikin ärsytti suunnattomasti välillä, ja se että tuntui että ns omaa aikaa ei juuri saanut olla.

Välissä oli sitten jos mitäkin hiihtäjää, muutamia kuukausia kerrallaan. Pariin ihastuin kunnolla ja poltin näppini ja tuntuu että nykyäänkin se vaikuttaa siten että esim saatan yhtäkkiä alkaa epäillä nykyistä miesystävää. Esimerkiksi jos hänestä ei pariin päivään kuulu mitään, ajattelen että nyt se haluaa jättää/ on kyllästynyt .

Ollaan pari vuotta jo seurusteltu mutta silti joskus epäilen... en yleensä näistä miehelle kerro mutta itselleni tuskaa epäillä.

Osasyynä pidän sitä että mies on ns huono puhumaan, näyttää tunteensa muilla keinoin ja on sellainen luotettava ja hellä... olen huonoina hetkinä joskus pohtinut voiko suhteemme kestää loppuelämän? Tai siis miksei voisi, huumori kohtaa, seksi toimii loistavasti ja tosiaan mies on luotettava ja ihanan rauhallinen, hötkyämätön joka rauhoittaa minutkin. Mut sit joskus nämä ikävät epäilyt tulee mieleen. Olen joskus miehelle sanonut että tarvisin toisinaan sanallistakin huomiota, mutta mies vaan sanoo ettei oikein osaa. Ja minä mietin mikä siinä on niin vaikeaa.

Mutta sitten taas, pöljältä tuntuisi tämän takia lopettaa muuten oikein hyvä suhde. Kun ei täydellistä tuskin vastaan tule.. ja miehessä ei juuri muuta " vikaa " ole kuin tuo jäyhyys puhumisessa. En itsekään ole täydellinen....mutta tavallaan ymmärrän aloittajaa. Ja sit toisaalta, minunkin eka suhteeni päättyi vaikka alkoi juuri kuin elokuvissa suhteet alkaa.

Tapailusuhteen spekuloiminen on ainakin minunkohdallani aina johtanut suhteen päättymiseen. Ja onhan näitä tapailusuhteita itselläni ollut useita.

Hyvä parisuhde tekee normaalin olon. Se on kaikkea muuta kuin normaalia jos on koko ajan huolestunut, hermostunut ja/tai epätodellinen olo. Myös sellainen "ihana huuma" on itselläni johtanut aina ikävään eroon ja mies on ollut tällöin jättäjä. En siis sinuna kaipaisi sellaistakaan. Kultainen keskitie on paras. Ehkä tämä mies ei ole sinua varten, jos sinua vaivaa asia niin paljon, että teit tällaisen avauksen. Vaikka eihän sitäkukaan meistä voi varmaksi sanoa.

Minkä ikäinen olet? Itse olin alle 3-kymppisenä samanlainen, kaipasin jotain kuin elokuvissa. Onneksi 30 täytettyäni tajusin miten naiivi olinkaan.

Luultavasti teille tulee ero kun alat sekoilla. Niin kävi minullekin. Sen jälkeen kasvoin henkisesti kuitenkin sen verran paljon, että olen tuosta kokemuksesta tyytyväinen. Ehkä sinulle käy samoin?

Erilaisuus on rikkautta

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olin alle 3-kymppisenä samanlainen, kaipasin jotain kuin elokuvissa. Onneksi 30 täytettyäni tajusin miten naiivi olinkaan.

Luultavasti teille tulee ero kun alat sekoilla. Niin kävi minullekin. Sen jälkeen kasvoin henkisesti kuitenkin sen verran paljon, että olen tuosta kokemuksesta tyytyväinen. Ehkä sinulle käy samoin?

Miksi täällä aletaan epäilemään, että aloittaja alkaisi tästä asiasta ongelmaa suhteessa tekemään ja sekoilunsa johtaisi eroon? Tai että hänen analysointi johtaisi eroon? Me emme syitä tiedä kaikelle. Emme edes sitä, onko aloittaja puhunut tapailukumppanille näistä vaateistaan vai vain omassa mielessään. Onhan se totta, että toiselle osapuolelle olisi rankkaa jos alkaisi tästä sekoilemaan mutta yhtä hyvin aloittaja voi tässä nyt oppia asiasta ja rauhoittua. Katsoa eteenpäin ja suunnata katseensa niihin hyviin asioihin. Voihan suhde kehkeytyä ja syventyä hyvinkin. Tai sitten ei, mutta miksi automaattisesti ajatella pahinta. Onnea heille ja etenkin aloittajalle kärsivällisyyttä kasvunpaikan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olin alle 3-kymppisenä samanlainen, kaipasin jotain kuin elokuvissa. Onneksi 30 täytettyäni tajusin miten naiivi olinkaan.

Luultavasti teille tulee ero kun alat sekoilla. Niin kävi minullekin. Sen jälkeen kasvoin henkisesti kuitenkin sen verran paljon, että olen tuosta kokemuksesta tyytyväinen. Ehkä sinulle käy samoin?

Miksi täällä aletaan epäilemään, että aloittaja alkaisi tästä asiasta ongelmaa suhteessa tekemään ja sekoilunsa johtaisi eroon? Tai että hänen analysointi johtaisi eroon? Me emme syitä tiedä kaikelle. Emme edes sitä, onko aloittaja puhunut tapailukumppanille näistä vaateistaan vai vain omassa mielessään. Onhan se totta, että toiselle osapuolelle olisi rankkaa jos alkaisi tästä sekoilemaan mutta yhtä hyvin aloittaja voi tässä nyt oppia asiasta ja rauhoittua. Katsoa eteenpäin ja suunnata katseensa niihin hyviin asioihin. Voihan suhde kehkeytyä ja syventyä hyvinkin. Tai sitten ei, mutta miksi automaattisesti ajatella pahinta. Onnea heille ja etenkin aloittajalle kärsivällisyyttä kasvunpaikan edessä.

No emme voi tietääkkään, mutta jos aloittaja ei saa itse itseään nyt aisoihin tuon mahdollisen sitoutumiskammonsa kanssa,joka saa ahdistamaan ja analysoimaan kaikkea niin huonosti käy. Kun monikin on sanonut, että hyvältä suhteelta vaikuttaa eikä kannata luovuttaa niin uskoisi nyt ja antaisi rauhassa suhteen kulkea eteenpäin enempää murehtimatta, jos toisesta pitää. Kaikki etenee painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhteen spekuloiminen on ainakin minunkohdallani aina johtanut suhteen päättymiseen. Ja onhan näitä tapailusuhteita itselläni ollut useita.

Hyvä parisuhde tekee normaalin olon. Se on kaikkea muuta kuin normaalia jos on koko ajan huolestunut, hermostunut ja/tai epätodellinen olo. Myös sellainen "ihana huuma" on itselläni johtanut aina ikävään eroon ja mies on ollut tällöin jättäjä. En siis sinuna kaipaisi sellaistakaan. Kultainen keskitie on paras. Ehkä tämä mies ei ole sinua varten, jos sinua vaivaa asia niin paljon, että teit tällaisen avauksen. Vaikka eihän sitäkukaan meistä voi varmaksi sanoa.

Voihan mies olla aloittajalle sittenkin juuri se oikea siinä mielessä, että näyttää nyt mikä on se oikea juju ihmissuhteissa ja auttaa häntä kasvamaan ihmisenä. Hyvä tulee, jos aloittaja ymmärtää ajoissa kääntää katseensa.