Lue keskustelun säännöt.
Tapailusuhde hermostuttaa
hermostunut
17.05.2020 |
Tunnen oloni jotenkin hukassa olevaksi ja tilanne hermotuttaa jopa. Vaadinko liikoja?
En tiedä, tulisiko antaa vain aikaa koko suhteen ja tunteiden kehittymiselle.
Eihän kaikki ihastu heti ja leiju pilvissä vaikka paljon ihastumisen huumasta puhutaankin. Sisimmässäni kaipaan välillemme jotain enemmän? Jotain syvempää. Tuntuu, että ehkä jotain puuttuu? Vai puuttuuko?
Kaipaan palavaa ihastumista ja sitä, että tulee "jalat alta" tunne. Tai että toinen imartelee ja pitää hyvänä niin, että ei voi kuin hymyillä hymyilemistään. Kaipaan toiselta enemmän huomiota, kosketusta ja ylitsevuotavaa romantiikkaa. Vähän jopa elokuvamaista romantiikkaa tihkuvan intohimon kanssa, vaikka kaikkihan tietää ettei semmoista elämä ole.
Meidän yhteys on ollut aina tasaista, ei semmoista toisesta hullaantumista. Voihan sekin tulla vastaan myöhemmin, sillä emme ole vielä tavanneet useasti.
On tässä hyvääkin. Asioita, joita ei koskaan ajatellut osuvan kohdalleen.
Mieletön avoimuus ja puheyhteys. Olemme hyvin samanlaisia, mutta toisaalta hyvin erilaisia ja koen hänen myös täydentävän minua. Seksi on erittäin hyvää. Koen tuon yhteyden arvokkaaksi, ei itsestäänselvää.
Toisen tapaaminen uudelleen ja uudelleen työviikon jälkeen tuntuu ihanalle ja kipinöivälle. Kaipausta on molemminpuolisesti ja tykkäämistä, mutta silti nopeasti toisen seurassa tulee olo, että seisomme tasaisesti jalat maassa ja kaikki tuntuu hyvältä, mutta ei ylistevuotavalta romantiikalta tai lepertelyltä, jota kaipaan. On vain hyvä olla oma itsensä, yrittämättä mitään.
Tulee vain olo, että tarvitsen enemmän. Voiko semmoista tulla, kun tämä syvenee ja antaa aikaa? Vai onko menetetty tapaus? Miksi hitossa tämä minua ahdistaa, kun kaikki tuntuu olevan ihan hyvin, mutta kaipaan vain paljon enemmän. Kaipaan olevani kumppanilleni se ihanin, tärkein ja kaunein. Niin ylitsevuotavin osotuksin, että täpinoiltään ei muistaisi hengittää!
Kommentit (53)
Unohtaisin. Riippuu tietenkin mitä haet? Mutta jos haet romantiikkaa ja intohimoa niin unohda tuo mies. Ei nuo ihan kivat vaan toimi ellei sitten tavoitteena ole vain olla jossakin-vaan parisuhteessa kunhan sellainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna aikaa miehelle. Olette selkeästi erilaisia ja vasta tutustuneet. Alatte vasta oppimaan tarpeitanne. Minusta tuo olisi asia, jossa yrittäisin joustaa, mutta myös yrittäisin saada miehen ymmärtämään omaa tarvettasi. Jutelkaa. Uskon, että hyvä siitä tulee ja jos ei niin unohda se ja jatka elämää.
Tapailisin ehkä 6-8 kuukautta ja sit pistäisin pelin poikki jos sitä intohimoa ei synny tuossa ajassa. Pidempään jos jatkaa niin alkaa olla jo liian syvällä ja seurustelu menee vakavaksi ja sitten ei enää viitsi tai kehtaa tai osaa erota.
Mutta tajuan tasan mitä tarkoitat! Kaikki ei sellaista suhteessa kaipaa, mutta kun olen sen kokenut ja tiedän että sisälläni on se taipumus suuriin tunteisiin, toisen hulluun haluamiseen yms niin olisi kova pala tyytyä vähempään. Tyytymistähän se olisi.
Ei kaikki mene niinkuin elokuvissa. Toisilla roihuaa kovasti heti, mutta se loppuu lyhyeen. Toisilla palaa pieni roihu koko ajan mikä tuo tasaisuutta ja antaa suhteelle pidemmät edellytykset, mutta tärkeintä että sitä on edes sen verran että kokee olevansa merkityksellinen ja se oikea toiselle. Ja saa tarpeensa täytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki mene niinkuin elokuvissa. Toisilla roihuaa kovasti heti, mutta se loppuu lyhyeen. Toisilla palaa pieni roihu koko ajan mikä tuo tasaisuutta ja antaa suhteelle pidemmät edellytykset, mutta tärkeintä että sitä on edes sen verran että kokee olevansa merkityksellinen ja se oikea toiselle. Ja saa tarpeensa täytetyksi.
Toi on kyllä joku ihmeellinen tällä palstalla elävä harhaluulo, että jos roihuaa niin sitten suhde on lyhyt. Ei intohimo ja rakkaus sulje toisiaan pois. Normaali parisuhde alkaa ihastuksesta ja perhosista vatsassa ja leijailusta ja hempeilystä. Sitten tulee rakkaus mukaan ja nuo kepeät tunteet hiipuvat, mutta näyttäytyvät aina joskus silloin tällöin.
Tasapaksu ihan kiva suhteen aloitus tietää onnetonta parisuhdetta, jossa luultavasti pitkitetään eroa ihan liikaa.
Mutta ap:llahan asia ei ole näin. Ap:n parisuhteessa on jo intohimoa ja ihastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat aika hankalalta ihmiseltä.
Ei hankala ihminen ole se, joka vaatii itselleen parasta.
En tarkoittanut sitä. Lue aloitus.
Jos pitää noin hirveästi analysoida, mitä kaikkea puuttuu ja toivoisi toisenlaista, niin jo se tarkoittaa, ettei hän ole se oikea. Ei suhdetta voi järkeillä paremmaksi ja intohimoisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki mene niinkuin elokuvissa. Toisilla roihuaa kovasti heti, mutta se loppuu lyhyeen. Toisilla palaa pieni roihu koko ajan mikä tuo tasaisuutta ja antaa suhteelle pidemmät edellytykset, mutta tärkeintä että sitä on edes sen verran että kokee olevansa merkityksellinen ja se oikea toiselle. Ja saa tarpeensa täytetyksi.
Toi on kyllä joku ihmeellinen tällä palstalla elävä harhaluulo, että jos roihuaa niin sitten suhde on lyhyt. Ei intohimo ja rakkaus sulje toisiaan pois. Normaali parisuhde alkaa ihastuksesta ja perhosista vatsassa ja leijailusta ja hempeilystä. Sitten tulee rakkaus mukaan ja nuo kepeät tunteet hiipuvat, mutta näyttäytyvät aina joskus silloin tällöin.
Tasapaksu ihan kiva suhteen aloitus tietää onnetonta parisuhdetta, jossa luultavasti pitkitetään eroa ihan liikaa.
Mutta ap:llahan asia ei ole näin. Ap:n parisuhteessa on jo intohimoa ja ihastumista.
Minä kyllä ymmärsi näin, että AP:n tapauksessa sitä tykkäämistä ja kaipausta on kyllä, mutta ei semmoista palavaa intohimoa tai hullaantumista ja sen vuoksi kokee, että tarvitsisi enemmän miehen puolelta osoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää noin hirveästi analysoida, mitä kaikkea puuttuu ja toivoisi toisenlaista, niin jo se tarkoittaa, ettei hän ole se oikea. Ei suhdetta voi järkeillä paremmaksi ja intohimoisemmaksi.
Kyllähän se näin on, mutta jos aloittaja on vasta tutustunut johonkin niin ehkä se intohimo syttyy vähän myöhemmin? Jos nyt on jo kaipausta ja hyvää oloa. Vaikkutanee muutenkin ihan hyvältä suhteelta, mutta ei vielä ole puhjennut kukkaan. Varmasti se on vielä mahdollista, en viel heittäisi rukkasia pöydälle. Ja jos se ei siitä syty niin ei syty. Aloittaja varmaan ymmärtänee sillon jättää tuon suhteen elämästään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ahdistus johtuu omasta sitoutumiskammostasi? Hyvin menee ja hyvältä tuntuu muuten, paitsi että ahdistaa ja koitat selittää sitä tunnetta jollain puuttuvalla huumalla tai kemialla ja etsit syytä miehestä, vaikka ehkä syy onkin omissa peloissasi? Älä analysoi liikaa, vaan anna ajan kulua ja tutustukaa rauhassa. Jotenkin tuo kuulostaa niin nykyajan kaikki-mulle-hollywood-syndroomalta. Kannattaa keskittyä niihin suhteen hyviin asioihin, eikä etsimällä etsiä puutteita. Uuteen ihmiseen tutustuminen on jännittävää ja voi olla välillä ahdistavaakin, vaikkei siinä ihmisessä mitään vikaa olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Unohtaisin. Riippuu tietenkin mitä haet? Mutta jos haet romantiikkaa ja intohimoa niin unohda tuo mies. Ei nuo ihan kivat vaan toimi ellei sitten tavoitteena ole vain olla jossakin-vaan parisuhteessa kunhan sellainen on.
Kuulostaa sarjadeittailijan neuvolta. Jättäisin ainakin alkuun ihan omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää noin hirveästi analysoida, mitä kaikkea puuttuu ja toivoisi toisenlaista, niin jo se tarkoittaa, ettei hän ole se oikea. Ei suhdetta voi järkeillä paremmaksi ja intohimoisemmaksi.
Niinpä, toisaalta jatkossakin seuraava/t jannu/t analysoidaan pois.
Kuten tuolla aiemmin mainittiin että jos tuntuu sopivalta niin ei muuta kuin oo tyytyväinen.
Jos muuten tuntuu hyvältä ja sopivalta niin mikä todennäköisyys on että löydät paremman?
Se on aika surkeaa jos joskus hamassa tulevaisuudessa tajut sen ihan kivan olleen paras ja sopivin sinulle.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Unohtaisin. Riippuu tietenkin mitä haet? Mutta jos haet romantiikkaa ja intohimoa niin unohda tuo mies. Ei nuo ihan kivat vaan toimi ellei sitten tavoitteena ole vain olla jossakin-vaan parisuhteessa kunhan sellainen on.
Itse olin vapaaehtoisesti sinkku pitkälle aikuisikään koska yksin oli niin hyvä olla. Sitten tuli vastaan tällainen "ihan kiva" mies jonka kanssa ei ollut mitään jalat alta vievää ihastusta (ihastusta oli kyllä silti), mutta tunteet kasvoivat suht nopeasti vahvemmaksi rakkaudeksi kuin ikinä ennen ketään kohtaa. Yleensä intohimo vähenee suhteessa alkuhuuman jälkeen, mutta meillä se meni toisinpäin. Vajaa 3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt on niitä perhosiakin vatsassa kun on miehen lähellä ja ottaa sydämestä asti kun toinen katsoo silmiin ja hymyilee. Halut ei ole suhteen aikana vähentyneet yhtään. Nykyään tuntuu hullulta noi nuoruuden "vahvat" ihastukset, koska vaikka niihin pää ja keho reagoi todella voimakkaasti, niitä ei voi edes verrata siihen rakkauteen ja intohimoon mitä tunnen nykyistä miestäni kohtaan.
Eli sanoisin että parempi katsoa kuin katua. Jos parin kuukauden tapailun (riippuu toki kuinka tiiviisti tapailette) jälkeen tuntuu edelleen että mies on edelleen vaan ihan kiva, jättäisin siihen. Mutta lyhyen tapailun perusteella ei kannata viheltää peliä poikki jos sitä teiniaikojen suurta ihastumista ei heti kuulu, ainakaan jos haussa on oikeasti vakava parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtaisin. Riippuu tietenkin mitä haet? Mutta jos haet romantiikkaa ja intohimoa niin unohda tuo mies. Ei nuo ihan kivat vaan toimi ellei sitten tavoitteena ole vain olla jossakin-vaan parisuhteessa kunhan sellainen on.
Itse olin vapaaehtoisesti sinkku pitkälle aikuisikään koska yksin oli niin hyvä olla. Sitten tuli vastaan tällainen "ihan kiva" mies jonka kanssa ei ollut mitään jalat alta vievää ihastusta (ihastusta oli kyllä silti), mutta tunteet kasvoivat suht nopeasti vahvemmaksi rakkaudeksi kuin ikinä ennen ketään kohtaa. Yleensä intohimo vähenee suhteessa alkuhuuman jälkeen, mutta meillä se meni toisinpäin. Vajaa 3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt on niitä perhosiakin vatsassa kun on miehen lähellä ja ottaa sydämestä asti kun toinen katsoo silmiin ja hymyilee. Halut ei ole suhteen aikana vähentyneet yhtään. Nykyään tuntuu hullulta noi nuoruuden "vahvat" ihastukset, koska vaikka niihin pää ja keho reagoi todella voimakkaasti, niitä ei voi edes verrata siihen rakkauteen ja intohimoon mitä tunnen nykyistä miestäni kohtaan.
Eli sanoisin että parempi katsoa kuin katua. Jos parin kuukauden tapailun (riippuu toki kuinka tiiviisti tapailette) jälkeen tuntuu edelleen että mies on edelleen vaan ihan kiva, jättäisin siihen. Mutta lyhyen tapailun perusteella ei kannata viheltää peliä poikki jos sitä teiniaikojen suurta ihastumista ei heti kuulu, ainakaan jos haussa on oikeasti vakava parisuhde.
Tätä juuri hain kommentillani. Pienestä tykkäämisestä, ihastumisesta ja rauhallisella tutustumisella voi myös päätyä tähän pisteeseen. Ei aina vaadi sitä suurta roihua ja hullaantumista välittömästi. Se rauhallinen eteneminen ja syvä yhteys voi olla paljon arvokkaampaa kuin se voimakas roihu joka sokaisee realiteetit suhteelta. Aloittajan tapauksessa en olisi huolissaan, jos saavat puhuttua ja totuteltua toinen toiseensa.
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin ehkä 6-8 kuukautta ja sit pistäisin pelin poikki jos sitä intohimoa ei synny tuossa ajassa. Pidempään jos jatkaa niin alkaa olla jo liian syvällä ja seurustelu menee vakavaksi ja sitten ei enää viitsi tai kehtaa tai osaa erota.
Mutta tajuan tasan mitä tarkoitat! Kaikki ei sellaista suhteessa kaipaa, mutta kun olen sen kokenut ja tiedän että sisälläni on se taipumus suuriin tunteisiin, toisen hulluun haluamiseen yms niin olisi kova pala tyytyä vähempään. Tyytymistähän se olisi.
Täällä toinen myös, joka elää elämäänsä suurin tuntein ja mielessään aina haaveilee kaikenlaista. Sitten kun niitä ihmisuhteita tulee, niin ei se aivan oikeasti ole ihan semmoista mitä kuvitelmissa ajattelee tanssahdellen ruusupuistossa syvästi rakastuneena ja herrasmiehen kosiskelemana.
Täytyy joskus muistaa ne realiteetit, että mitä se hyvä ihmissuhde tässä oikeassa elämässä on ja mitkä ne merkit siitä ovat.
Harva mies oikeasti elää tai osaa ajatellakaan näitä suuria tunneilmaisuja siinä määrin, mitä jotkut naiset haaveilevat. Ja sehän ei taas tarkoita sitä lainkaan, etteikö se mies olisi sopiva siltikään. Ei voi vaatia semmoista, mitä mielessään ajattelee jos se ei ole edes realistista. Toiveita saa esittää kylläkin ja ajatuksesi kertomalla miehesi alkaa myös ymmärtämään sinun mielenmaisemaasi ja tarpeitasi.
Sinussa ei ole mitään vikaa, jos haluat intohimoisen suhteen. Älä tuhlaa aikaasi mieheen, joka ei ole sinulle sopiva.
Minulla oli aikoinaan sama ahdistava pulma, mutta halusin kokeilla ja nyt 3 vuotta oltu mukavasti yhdessä. Olen kokenut olevani rakastuneempi kuin koskaan. Ei se alku aina ole sellaista sekavaa leffahuumaa, minulla se tuli myöhemmin. Oli rasittavaa kun vertasi ensirakkauteen joka päättyi kun tämä petti ja jätti. Yleensä ensirakkaus onkin huumaavampi, koska ensimmäinen kerta. Poikkeuksia on. Tuo vertaaminen on rasittavaa, jopa turhaakin koska muuten ei välttämättä rakastu uudestaan.
Rakastaminen on hyväksymistä. Omalla kohdallani kaikki parisuhteet ovat olleet erilaisia välittämisen näyttämisen osalta. Olen itsekin ollut erilainen eri suhteissa. Kun rakastan niin tutustun toiseen ihmiseen aidosti ja rakastaminen tulee sitä kautta. Sekin, että toinen ihminen ei osaa välittää tunteitaan sanoin tai teoin voi olla liikuttava ja rakastettava piirre toisessa. Hän voi näyttää tunteensa toisin.
Kuulostaa siltä, että olet Ap elokuvien, kirjojen, tv-sarjojen aivopesemä. Sinulla on tietynlainen käsitys siitä, mitä rakkaus on ja etsit tähän ihannekuvaasi puuttuvaa palaa. Ahdistus tulee siitä kun et kykene löytämään sitä oikeanlaista osaa.
Sen sijaan, että pysähtyisit aidosti miehesi luo, katsoisit kuka hän on, mistä tulee. Millainen on, miten ilmaisee tunteitaan, tutustuisit. Ja hyväksyisit.
Jos et kykene hyväksymään, et rakasta. Vaan sinulle on se ihannekuva tärkeämpi kuin ihminen, jota etsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa pitää olla alussa intohimoa, perhosia ja kipinöintiä. Se sitten tasoittuu pikkuhiljaa ja tilalle tulee rakkaus. Mutta mikään jatkuva sateenkaarien ja glitteriä piereskelevien yksisarvisten show ei ole normaalia ja sellaista tuskin tapahtuukaan kuin vain jossain syvässä psykoosissa.
Tavallaan sitä onkin. Etenkin, kun on kulunut viime näkemisestä aikaa niin miehestäkin sen huomaa, kun nähdään taas että on kaivattu. Mutta, kun aikaa taas on yhdessä vietetty niin tulee se tasainen tunne ja olo, että haluan ja kaipaan siltä ihmiseltä enemmän. Että miksi se ei nyt hyökkää kimppuun ja ota kädestä kiinni ja imartele, jos niin kovin tykkää. Itse kyllä olen hyvin läheisyydenkipeä, toinen ei niinkään. Olen kyllä toisinaan sanonut, kun huomiota kaipaan ja saanut sitten sitä, mutta ei hän osaa oikein itse sitä tulla tuon tuosta antamaan vaikka kaipaisin spontaaniutta siihenkin. En voi tietenkään toista pakottaa, hän on semmoinen kuin on ja pidän hänestä. /AP
TAVALLAAN sitä onkin. Teillä tulee muutamissa päivissä eteen ongelma, joka monilla pareilla syntyy vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen. Miksi ihmeessä jumitat? Itselle tulee sellainen olo, että nyt jos päivittäisitte suhteen ystävyyteen eli seksi tiputetaan pois, niin sellaisena suhde voisi kestääkin.
Juuri näin. Voit löytää miehen, joka imartelee sinua tuon tuostakin. Antaa paljon huomiota ja lahjoja, mutta ei ole sinulle vältämättä rehellinen ja ette kykene keskustelemaan. Olisitko todella onnellinen ihmisen kanssa, joka saa sinulle hyvän olon jakamattomalla huomioinnilla mutta ei ole sinua varten?
Se, että olet löytänyt miehen jonka kanssa olla avoin ja on monia muita kuvailemiasi asioita jotka ovat kunnossa ei ole aina itsestäänselvää. Itse tiedät myös, mitä muita asioita kumppanissasi on jotka eivät ole kohdannut muiden kumppaniesi kanssa ja tekee hänestä erityisen.
Olisiko aika oppia arvostamaan itse itseään ja uskoa siihen, että riittää toiselle ilman jatkuvaa jakamatonta huomiota. Kuulostaa siltä, että sitä kuitenkin saat ja vielä lisääkin jos pyydät. Ei toisen tarvitse koko ajan olla muistuttamassa ja olla kiinni toisessa. Jos mies on rehellinen, arvoisesi ja yhteinen aika on sujuvaa. Pidä hänestä kiinni. Anna aikaa, tutki ympäristöäsi. Puhukaa ja puhukaa paljon.
Jos ette totu toisiinne tässä erilaisuudessa ja löydä keinoa niin älä huka elämääsi yhteen ihmiseen kuten joku muukin sanoi ylempänä. Voit menettää paljon jos nyt luovutat, mutta itse tiedät onko se sen arvoista.