Lue keskustelun säännöt.
Eikö tavallinen mies kelpaa naisille?
17.05.2020 |
Olen ihan tavallinen mies. On ihan hyvä työ ja ok palkka eli raha-asiat on kunnossa. Pukeudun ihan siististi, mutta en silleen ”trendikkäästi” kun ei muoti kiinnosta. Kavereita ei ole oikeastaan ollenkaan, paitsi yksi vanha koulukaveri jonka näen ehkä muutaman kerran vuodessa. Päivät kuluu lähinnä kotona löhötessä, nettiä selatessa ja telkkaria katsellessa, vaikka eihän sieltä tulee oikein mitään hyviä ohjelmia. Harrastuksia ei ole eikä nyt hirveästi kiinnostakaan mikään, vaikka aina kaikki sanoo että harrastuksista voi löytää naisen. Jostain syystä en kelpaa naisille, eikö tällainen ihan tavallinen mies kelpaa vai?
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole kuvitellut olevani naisten suosiossa. En oikeastaan halunnut kohdata sitä. Koin aina, että kun elämäntilanteeni on huono, niin en halua siihen kumppania, joten en etsimällä etsi ketään. Ja että törmäisin siihen oikeaan, kun aika on valmis. Nyt kun olen saanut elämäni kuntoon, ja saanut toivoa, olen vasta nyt huomannut, ettei lähes kukaan nainen halua minua. Jos nainen osoittaa vähän kiinnostusta, niin usein ghostaaminen alkaa pian. Tai minä saan naisilta myös sellaista kiinnostusta ja huomiota, jossa minuun selvästi yritetään tyytyä, kun on ensin saatu pakit siltä tasokkaammalta mieheltä. Ei hirveästi imartele semmoinen. Nyt harmittaa se totuus, että olen tiedän olevani jotenkin viallinen ja ei-haluttu ja se surettaa paljon :(
Mitä miehet itsessään tekisivät tässä vallitsevassa tilanteessa? Valituille naisille satelee yrityksiä toisten jäädessä taustalle. Biologiaa ei pysty pakottamaan jolloin seinäruusut jää yhä huomaamatta. Toisin sanoen usein tehdyt aloitteet menee joko naisiin suuntautuneille, vapaaehtoisesti sinkuille, varatuille tai kyllästyneille.
Sikäli kuin olen asiaa nähnyt, ihan jokaiselle naiselle tehdään paljon aloitteita.
Minulle ei tehdä. Minä en ole ikinä seurustellut, minua ei ikinä pokailla, minulla ei ole kysyntää. Ymmärrätkö miten toksista on pitää yllä illuusiota, että "naiset saavat aina". Että miten pahalta se voi tuntua, kun naiset saavat aina ja sitten kuuluukin siihen joukkoon, joka ei saa. Se, että joku sosiaalinen, miellyttävä persoona, tai hyvän ulkonäön omaava nainen - jota mies ehkä itsekin tavoittelee, saa paljon huomiota, ei tarkoita että ne sosiaalisesti kömpelömmät, tai ei niin koreat naiset olisivat samassa asemassa.
Tämä ei tokikaan tarkoita, että vierittäisin syyn tästä miesten niskaan - ei kiinnostusta voi pakottaa ja olisi ala-arvoista laittaa toiselle ihmiselle vastuu siitä millaiset kortit on elämässä tullut, en ole mikään neiti Hännikäinen jonka mielestä vastakkaisen sukupuolen (tälleen heteronäkövinkkelistä) tehtävä olisi palvella itseään. Kuvottavaa ajatellakaan tuollaista, ihmiset eivät ole mitään pelinappuloita.
Onko tinderit ja nettideitit testattu ja kukaan ei tee aloitetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole kuvitellut olevani naisten suosiossa. En oikeastaan halunnut kohdata sitä. Koin aina, että kun elämäntilanteeni on huono, niin en halua siihen kumppania, joten en etsimällä etsi ketään. Ja että törmäisin siihen oikeaan, kun aika on valmis. Nyt kun olen saanut elämäni kuntoon, ja saanut toivoa, olen vasta nyt huomannut, ettei lähes kukaan nainen halua minua. Jos nainen osoittaa vähän kiinnostusta, niin usein ghostaaminen alkaa pian. Tai minä saan naisilta myös sellaista kiinnostusta ja huomiota, jossa minuun selvästi yritetään tyytyä, kun on ensin saatu pakit siltä tasokkaammalta mieheltä. Ei hirveästi imartele semmoinen. Nyt harmittaa se totuus, että olen tiedän olevani jotenkin viallinen ja ei-haluttu ja se surettaa paljon :(
Mitä miehet itsessään tekisivät tässä vallitsevassa tilanteessa? Valituille naisille satelee yrityksiä toisten jäädessä taustalle. Biologiaa ei pysty pakottamaan jolloin seinäruusut jää yhä huomaamatta. Toisin sanoen usein tehdyt aloitteet menee joko naisiin suuntautuneille, vapaaehtoisesti sinkuille, varatuille tai kyllästyneille.
Sikäli kuin olen asiaa nähnyt, ihan jokaiselle naiselle tehdään paljon aloitteita.
Minulle ei tehdä. Minä en ole ikinä seurustellut, minua ei ikinä pokailla, minulla ei ole kysyntää. Ymmärrätkö miten toksista on pitää yllä illuusiota, että "naiset saavat aina". Että miten pahalta se voi tuntua, kun naiset saavat aina ja sitten kuuluukin siihen joukkoon, joka ei saa. Se, että joku sosiaalinen, miellyttävä persoona, tai hyvän ulkonäön omaava nainen - jota mies ehkä itsekin tavoittelee, saa paljon huomiota, ei tarkoita että ne sosiaalisesti kömpelömmät, tai ei niin koreat naiset olisivat samassa asemassa.
Tämä ei tokikaan tarkoita, että vierittäisin syyn tästä miesten niskaan - ei kiinnostusta voi pakottaa ja olisi ala-arvoista laittaa toiselle ihmiselle vastuu siitä millaiset kortit on elämässä tullut, en ole mikään neiti Hännikäinen jonka mielestä vastakkaisen sukupuolen (tälleen heteronäkövinkkelistä) tehtävä olisi palvella itseään. Kuvottavaa ajatellakaan tuollaista, ihmiset eivät ole mitään pelinappuloita.
Onko tinderit ja nettideitit testattu ja kukaan ei tee aloitetta?
Tuolla jossain aikaisemmin kirjoitin, että minulla on ollut vuoden ajan ilmoitus treffipalstalla, ilman yhtäkään yhteydenottoa. Tinder menee sitten niin paljon mukavuusalueen ulkopuolelle, etten ole siihen liittynyt; ulkonäkö ei riitä, ja käsitykseni palvelusta ei ihan vastaa sitä, miten haluan edetä.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko syrjäytynyt nykyään "tavallinen mies?
Itse ainakin tiedän useampiakin miehiä, joilla on kaikki muuten hyvin elämässä, mutta eivät vain pysty saamaan naisia. Ihmeellistä sheimausta täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kavereita, ei kiinnostuksen kohteita. Mitä sulla on annettavaa?
Tuon kiinnostuksen kohteiden puuttumisen vielä ymmärrän, mutta miten ihmeessä kaverit vaikuttaa suhteeseen? Ainiin koska naiset on pinnallisia.
Minua ei hävetä yhtään olla pinnallinen, jos sillä tarkoitetaan esim sitä, että en olisi voinut olla miehen kanssa, joka on minun silmissäni komea. En kuitenkaan ymmärrä, miten kaverit liittyvät pinnallisuuteen.
Itselleni kaverittomuus olisi ollut hälytysmerkki, koska harva ihminen on onnellinen ilman ystäviä, kavereita. Kenelle sellainen ihminen kertoo asioistaan? Keneen tukeutuu, jos on haasteita? Kenen kanssa iloitsee? Kenen kanssa viettää aikaa, harrastaa, tekee juttuja?
Voin olla väärässäkin, mutta miehillä harvemmin on sellaisia kaverisuhteita, joissa tilitetään kaikki murheet sydänjuuriaan myöden kuten naisten välillä lähes poikkeuksetta on. Tällainen näkökulma omasta lähipiiristä. Miehet ei ehkä koe edes sellaista tarvetta.
Kaikilla tuntemillani miehillä on kavereita. Puolisollani, ex-seurustelukumppanilla, ex-avopuolisolla, pojallani, miehillä joita olen aikoinaan tapaillut. Ja sekä nyksä että eksä tuntuvat puhuvan kavereidensa kanssa puhelimessa enemmän kuin minä omien kavereideni kanssa eivätkä he mitä ilmeisimmin pelkästä säästä tai jalkapallosta puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kavereita, ei kiinnostuksen kohteita. Mitä sulla on annettavaa?
Tuon kiinnostuksen kohteiden puuttumisen vielä ymmärrän, mutta miten ihmeessä kaverit vaikuttaa suhteeseen? Ainiin koska naiset on pinnallisia.
Minua ei hävetä yhtään olla pinnallinen, jos sillä tarkoitetaan esim sitä, että en olisi voinut olla miehen kanssa, joka on minun silmissäni komea. En kuitenkaan ymmärrä, miten kaverit liittyvät pinnallisuuteen.
Itselleni kaverittomuus olisi ollut hälytysmerkki, koska harva ihminen on onnellinen ilman ystäviä, kavereita. Kenelle sellainen ihminen kertoo asioistaan? Keneen tukeutuu, jos on haasteita? Kenen kanssa iloitsee? Kenen kanssa viettää aikaa, harrastaa, tekee juttuja?
Voin olla väärässäkin, mutta miehillä harvemmin on sellaisia kaverisuhteita, joissa tilitetään kaikki murheet sydänjuuriaan myöden kuten naisten välillä lähes poikkeuksetta on. Tällainen näkökulma omasta lähipiiristä. Miehet ei ehkä koe edes sellaista tarvetta.
Kaikilla tuntemillani miehillä on kavereita. Puolisollani, ex-seurustelukumppanilla, ex-avopuolisolla, pojallani, miehillä joita olen aikoinaan tapaillut. Ja sekä nyksä että eksä tuntuvat puhuvan kavereidensa kanssa puhelimessa enemmän kuin minä omien kavereideni kanssa eivätkä he mitä ilmeisimmin pelkästä säästä tai jalkapallosta puhu.
Minkä ikäinen olet? 50? 60? 70?
Nykyiset 20-45 miehet ovat eläneet suuren osan elämäänsä äijäilykulttuurin aikana, joka alkoi suunnilleen vuosituhannen vaihteesta. Nykyään miehille on jopa vähemmän sallittua puhua tunteista kuin mitä oli joskus 80-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kavereita, ei kiinnostuksen kohteita. Mitä sulla on annettavaa?
Tuon kiinnostuksen kohteiden puuttumisen vielä ymmärrän, mutta miten ihmeessä kaverit vaikuttaa suhteeseen? Ainiin koska naiset on pinnallisia.
Minua ei hävetä yhtään olla pinnallinen, jos sillä tarkoitetaan esim sitä, että en olisi voinut olla miehen kanssa, joka on minun silmissäni komea. En kuitenkaan ymmärrä, miten kaverit liittyvät pinnallisuuteen.
Itselleni kaverittomuus olisi ollut hälytysmerkki, koska harva ihminen on onnellinen ilman ystäviä, kavereita. Kenelle sellainen ihminen kertoo asioistaan? Keneen tukeutuu, jos on haasteita? Kenen kanssa iloitsee? Kenen kanssa viettää aikaa, harrastaa, tekee juttuja?
Voin olla väärässäkin, mutta miehillä harvemmin on sellaisia kaverisuhteita, joissa tilitetään kaikki murheet sydänjuuriaan myöden kuten naisten välillä lähes poikkeuksetta on. Tällainen näkökulma omasta lähipiiristä. Miehet ei ehkä koe edes sellaista tarvetta.
Kaikilla tuntemillani miehillä on kavereita. Puolisollani, ex-seurustelukumppanilla, ex-avopuolisolla, pojallani, miehillä joita olen aikoinaan tapaillut. Ja sekä nyksä että eksä tuntuvat puhuvan kavereidensa kanssa puhelimessa enemmän kuin minä omien kavereideni kanssa eivätkä he mitä ilmeisimmin pelkästä säästä tai jalkapallosta puhu.
En tarkoittanut ettei kavereita olisi vaan, että ne ei ehkä ole niin syvällisiä kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kavereita, ei kiinnostuksen kohteita. Mitä sulla on annettavaa?
Tuon kiinnostuksen kohteiden puuttumisen vielä ymmärrän, mutta miten ihmeessä kaverit vaikuttaa suhteeseen? Ainiin koska naiset on pinnallisia.
Minua ei hävetä yhtään olla pinnallinen, jos sillä tarkoitetaan esim sitä, että en olisi voinut olla miehen kanssa, joka on minun silmissäni komea. En kuitenkaan ymmärrä, miten kaverit liittyvät pinnallisuuteen.
Itselleni kaverittomuus olisi ollut hälytysmerkki, koska harva ihminen on onnellinen ilman ystäviä, kavereita. Kenelle sellainen ihminen kertoo asioistaan? Keneen tukeutuu, jos on haasteita? Kenen kanssa iloitsee? Kenen kanssa viettää aikaa, harrastaa, tekee juttuja?
Voin olla väärässäkin, mutta miehillä harvemmin on sellaisia kaverisuhteita, joissa tilitetään kaikki murheet sydänjuuriaan myöden kuten naisten välillä lähes poikkeuksetta on. Tällainen näkökulma omasta lähipiiristä. Miehet ei ehkä koe edes sellaista tarvetta.
Kaikilla tuntemillani miehillä on kavereita. Puolisollani, ex-seurustelukumppanilla, ex-avopuolisolla, pojallani, miehillä joita olen aikoinaan tapaillut. Ja sekä nyksä että eksä tuntuvat puhuvan kavereidensa kanssa puhelimessa enemmän kuin minä omien kavereideni kanssa eivätkä he mitä ilmeisimmin pelkästä säästä tai jalkapallosta puhu.
Minkä ikäinen olet? 50? 60? 70?
Nykyiset 20-45 miehet ovat eläneet suuren osan elämäänsä äijäilykulttuurin aikana, joka alkoi suunnilleen vuosituhannen vaihteesta. Nykyään miehille on jopa vähemmän sallittua puhua tunteista kuin mitä oli joskus 80-luvulla
Ilmeisesti poikani ja hänen kaverinsa ovat sitten jotenkin erikoislaatuisia, samoin ne nuoret miehet joita tunnen työn puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko syrjäytynyt nykyään "tavallinen mies?
Itse ainakin tiedän useampiakin miehiä, joilla on kaikki muuten hyvin elämässä, mutta eivät vain pysty saamaan naisia. Ihmeellistä sheimausta täällä.
Vaikka jokainen sinkku nainen pariutuisi tältä istumalta meille jäisi vieläkin sinkkuja miehiä. Suomessa on tällä hetkellä vastaava tilanne mitä Venäjällä naisten osalta tai no tarkalleen ottaen koko itäisessä kolkassa alkaen Euroopasta päättyen Aasiaan. Emme ole mitenkään uniikkeja sillä esimerkiksi Australiassa miehillä on oikeasti vakavia haasteita löytää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole kuvitellut olevani naisten suosiossa. En oikeastaan halunnut kohdata sitä. Koin aina, että kun elämäntilanteeni on huono, niin en halua siihen kumppania, joten en etsimällä etsi ketään. Ja että törmäisin siihen oikeaan, kun aika on valmis. Nyt kun olen saanut elämäni kuntoon, ja saanut toivoa, olen vasta nyt huomannut, ettei lähes kukaan nainen halua minua. Jos nainen osoittaa vähän kiinnostusta, niin usein ghostaaminen alkaa pian. Tai minä saan naisilta myös sellaista kiinnostusta ja huomiota, jossa minuun selvästi yritetään tyytyä, kun on ensin saatu pakit siltä tasokkaammalta mieheltä. Ei hirveästi imartele semmoinen. Nyt harmittaa se totuus, että olen tiedän olevani jotenkin viallinen ja ei-haluttu ja se surettaa paljon :(
Mitä miehet itsessään tekisivät tässä vallitsevassa tilanteessa? Valituille naisille satelee yrityksiä toisten jäädessä taustalle. Biologiaa ei pysty pakottamaan jolloin seinäruusut jää yhä huomaamatta. Toisin sanoen usein tehdyt aloitteet menee joko naisiin suuntautuneille, vapaaehtoisesti sinkuille, varatuille tai kyllästyneille.
Sikäli kuin olen asiaa nähnyt, ihan jokaiselle naiselle tehdään paljon aloitteita.
No ei tehdä. Paitsi jos aloitteeksi lasketaan humalaisten seksiehdotukset. Olen 35 ja varteenotettavien miesten (lue: yleensä selvien, muutakin kuin seksiä haluavien, +-10 vuotta itseni ikäisten) aloitteet on laskettavissa yhden käden sormilla. En tosin ole itsekään tehnyt aloitteita juuri tuota enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko syrjäytynyt nykyään "tavallinen mies?
Itse ainakin tiedän useampiakin miehiä, joilla on kaikki muuten hyvin elämässä, mutta eivät vain pysty saamaan naisia. Ihmeellistä sheimausta täällä.
Vaikka jokainen sinkku nainen pariutuisi tältä istumalta meille jäisi vieläkin sinkkuja miehiä. Suomessa on tällä hetkellä vastaava tilanne mitä Venäjällä naisten osalta tai no tarkalleen ottaen koko itäisessä kolkassa alkaen Euroopasta päättyen Aasiaan. Emme ole mitenkään uniikkeja sillä esimerkiksi Australiassa miehillä on oikeasti vakavia haasteita löytää ketään.
Tämän eri sukupuolien lukumääristä jauhamisen voisi jo lopettaa koska siinä on kaksi väärää oletusta:
-tämä estäisi miesten parisuhteet vain ja ainoastaan jos jokainen parisuhde solmittaisiin loppuelämäksi. Näinhän ei ole vaan lähes jokaisella on useita suhteita elämänsä aikana. Naisten määrä ei siis rajoita sitä etteikö vaikka jokaisella miehellä voisi olla suhde naiseen jossain elämänsä vaiheessa koska yksi nainen voi olla (ja yleensä onkin) monen miehen kanssa.
-ratkaisevaa ei ole ihmisten määrä vaan parisuhteeseen halukkaiden ihmisten määrä. Ei auta vaikka naisia olisi miten paljon tahansa jos he eivät halua suhteeseen miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta. Olin siellä ja tuloksena oli sylkyastiana toimiminen. Koettiin mun tulleen sinne keljuilun vuoksi
Ei ole mitään Tinderyhteisöä, joka porukalla puuttuisi muihin käyttäjiin. Kuka sinua muka sorsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tinder menee sitten niin paljon mukavuusalueen ulkopuolelle, etten ole siihen liittynyt; ulkonäkö ei riitä, ja käsitykseni palvelusta ei ihan vastaa sitä, miten haluan edetä.
Tinderissä voi olla ilman kuvaa ja moni onkin. Vaikka tällä palstalla osa jankuttaa sen olevan panosovellus, niin käyttjäiä on monenlaisia. Ulkomailla Tinder toimii jopa kaverinhakusovelluksena ilman parisuhdemahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla myös m40 ja siis t.rolli.
En ole ap. En ollut edes avannut tätä keskustelua kuin vasta kun sivu oli jossain parinkymmenen kohdalla. Enkä ole trolli. Miten se on trollaamista, että avoimesti sanon että haluaisin löytää naisen, jota saan saan rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin?
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No etpä kyllä kuulosta rakkautta etsivän, kun puhut niin järjettömän rumasti tapailemistasi naisista. Mitäs he nyt olivatkaan, jämäpalojako? Ja sitten ihmettelit, että kuinka kehtasivat sanoa, etteivät halua tavata sinua enää, ne alemman tason tyhmät naiset. HUHHUH!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kavereita, ei kiinnostuksen kohteita. Mitä sulla on annettavaa?
Tuon kiinnostuksen kohteiden puuttumisen vielä ymmärrän, mutta miten ihmeessä kaverit vaikuttaa suhteeseen? Ainiin koska naiset on pinnallisia.
Minua ei hävetä yhtään olla pinnallinen, jos sillä tarkoitetaan esim sitä, että en olisi voinut olla miehen kanssa, joka on minun silmissäni komea. En kuitenkaan ymmärrä, miten kaverit liittyvät pinnallisuuteen.
Itselleni kaverittomuus olisi ollut hälytysmerkki, koska harva ihminen on onnellinen ilman ystäviä, kavereita. Kenelle sellainen ihminen kertoo asioistaan? Keneen tukeutuu, jos on haasteita? Kenen kanssa iloitsee? Kenen kanssa viettää aikaa, harrastaa, tekee juttuja?
Minulle miehen kaverittomuus sinänsä ei olisi hälytysmerkki. Enemmän merkitsee miehen itsensä suhtautuminen asiaan. Mikäli hän on sitä tyyppiä, joka viihtyy aidosti vain samalla aaltopituudella olevien seurassa mutta on sinut asian kanssa eikä syytä ja syyllistä muita, niin en näe siinä mitään hälyttävää. Naisena koen itsekin ystävyyssuhteiden solmimisen haasteellisena, koska ajatusmaailmani on aika erilainen "valtavirtaan" nähden ja myös kiinnostuksen kohteeni ovat toisinaan melko poikkeavia. Ymmärrän siis hyvin, että kaikki eivät ole niin joustavia, että haalisivat ihmisiä ympärilleen vain kaveruuden itsensä vuoksi. Nautin myös itsekseni harrastamisesta ja eri paikoissa käymisestä joten mielestäni siinä ei ole mitään outoa, jos mieskin näin tykkää tehdä.
Se puolestaan on ehdoton hälytysmerkki, jos mies on katkera, syyttää muita omasta yksinäisyydestään ja joko kieriskelee itsesäälissä tai pitää itseään jonain yli-ihmisenä, jonka ei tarvitse norsunluutornistaan muiden keskuuteen laskeutua. Tällaisesta miehestä ei ole parisuhteeseen edes samanhenkisen yksinäinen susi -tyyppisen naisen kanssa, koska hänen tunne-elämänsä ei ole terve. Katkeruus ja kyvyttömyys viihtyä omissa nahoissaan eivät ole hyvän kumppanin tunnusmerkkejä. Toisaalta myös sosiaaliset ja suositut voivat olla yllättävän epävarmoja itsestään mitä parisuhteisiin tulee, mikä purkautuu samantyyppisenä kiukutteluna ja kyynisyytenä. Pari tällaista miestä olen joskus tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla myös m40 ja siis t.rolli.
En ole ap. En ollut edes avannut tätä keskustelua kuin vasta kun sivu oli jossain parinkymmenen kohdalla. Enkä ole trolli. Miten se on trollaamista, että avoimesti sanon että haluaisin löytää naisen, jota saan saan rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin?
M/40
Ihan ohiksena, aika monta naista saa karkotettua sillä, että ajattelee kenen tahansa olevan "jakojäännös".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla myös m40 ja siis t.rolli.
En ole ap. En ollut edes avannut tätä keskustelua kuin vasta kun sivu oli jossain parinkymmenen kohdalla. Enkä ole trolli. Miten se on trollaamista, että avoimesti sanon että haluaisin löytää naisen, jota saan saan rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin?
M/40
Ihan ohiksena, aika monta naista saa karkotettua sillä, että ajattelee kenen tahansa olevan "jakojäännös".
Entä jos sanon niin itsestänikin?
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla myös m40 ja siis t.rolli.
En ole ap. En ollut edes avannut tätä keskustelua kuin vasta kun sivu oli jossain parinkymmenen kohdalla. Enkä ole trolli. Miten se on trollaamista, että avoimesti sanon että haluaisin löytää naisen, jota saan saan rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin?
M/40
Ihan ohiksena, aika monta naista saa karkotettua sillä, että ajattelee kenen tahansa olevan "jakojäännös".
Entä jos sanon niin itsestänikin?
M/40
Sama lopputulema. Ihmisten ja itsensä arvostaminen on lähtökohta parisuhteelle.
Lyhyt kooste sinkku miesten toiveista joita olen havainnut edeltävinä viikkoina:
- Aloitekykyinen nainen
- Iloinen
- Itsestäänhuolehtiva (naisellinen)
- Mielellään hoikka. Ilmeisesti normaali painoisetkin menee mikäli näyttävät omaan silmään hyvältä
- Koulutettu tai saa olla työtönkin, jos edellä mainitut toteutuu
- Lapseton. Kysymysmerkiksi jäi saako nainen haluta perhettä kun jotkut sanoi että saa ja toiset vastusti jyrkästi.
- Ei hoiva-alan ihmistä (?)
- Ei vaadi suuria ponnistuksia taloudellisesti (No joo, ihan ok vaatimus)
- Ainoastaan pari mainitsi olevansa valmiita tekemään kotitöitä, loput jätti asian käsittelemättä eli odottavat naisen hoitavan sekä töissäkäynnin että kotityöt
- Meinasi unohtua, ei saa pummia kyytiä.
Olisit vaan neiti Hännikäinen, se voisi olla piristävää.