Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli se hetki, jolloin aavistit, että suhteessanne on jotain vialla?
16.05.2020 |
Itselläni ensi merkki erosta oli, kun suunnittelimme pyöräilyreissua ja mies alkoi empimään, että hän haluaisi ensiksi varmistua, että selviäisin niin raskaasta reissusta ennen kuin sitoutuu mihinkään suunnitelmiin ja epäili, että haluanko edes lähteä sellaiseen reissuun vai tekisinkö sen vain miellyttääkseni häntä. Hän siis yritti laittaa mun syykseni sen, ettei itse enää ollut varma, haluaako olla mun kanssa kesällä... Kuukausi ton jälkeen mies aiheutti tyhjästä jonkun riidan, jonka jälkeen hän laittoi välit poikki muka muhun pettyneenä. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällä hetkellä tilanne, että mies tuntuu suuttuvan kovin helposti ns tyhjästä, mutta ei ole myöskään halukas sitten kertomaan, mikä kyseisessä tilanteessa suututti. Mahdotonta korjata omaa käytöstä, kun toinen on vaan vihainen muttei yhtään avaa miksi.
Lisäksi, jos joskus pyydän tai toivon jotain, hän aloittaa teatraalisen valituksen kuinka hän ei kelpaa koskaan mihinkään.
Meinaan seota, kun pohdin aiheutanko tuon käytöksen jotenkin, mutta jos toinen ei puhu.. No vaikeaa on. Ehkä hän henkisellä tasolla tekee irrottautumistyötä suhteestamme.
Täysin samat setit täällä. Lisäksi puhelin oli aina äänettömällä. Saatoimme molemmat nähdä illalla, että hänen puhelimeensa syttyi valo viestistä, mutta hän ei reagoinut siihen mitenkään. Olin niin tottunut saamaan hänen vihansa jokaisesta huomautuksesta, joten en enää halunnut huomauttaa asiasta.
Suhde päättyi ystävänpäivänä, kun mies sai puhelimessa jonkun raivokohtauksen sen jälkeen, kun olimme sopineet menevämme syömään duunin jälkeen. Ilmeisesti miehellä heräsi syyllisyys, jonka hän halusi vierittää mun niskaani raivoamalla täysin tekaistuista asioista ja kuinka hän ei enää jaksa mua, koska olen niin vaativa. Kotiin tullessa mies oli kerännyt tärkeimmät tavaransa ja häipynyt. Muuttonsa hän hoiti kohtaamatta mua kasvotusten enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottava ketju. Niin tuttuja juttuja. Yleensä olen itse ollut onnellinen suhteesta jne., kun mies alkanut sitten perääntyä. Joskus vääntö ennen eroa kesti jopa vuosia vaikka eron siemen oli kylvetty jo tapailuvaiheessa. Ehkä kaikkien vain ei ole tarkoitus löytää kumppania.
Olimme puhuneet jouluna että muuttaisimme yhteen keväällä. Minä puhuin yhteenmuutosta useaan otteeseen kevään mittaan, olin jo lahjoittamassa tavaroitani sukulaisille ja mies myötäili koko ajan, mutta ei sanonut mielipidettään. Olin irtisanomassa vuokrasopimusta, kun päätin vielä varmistaa, että haluaahan mies muuttaa kuten puhuttiin. Kävi ilmi että ei halunnut, ei vain ollut uskaltanut sanoa sitä. Silloin meinasin jo jättää hänet, mutta mies puhui minut ympäri. Sanoi että tarvitsee aikaa. No, viisi vuotta myöhemmin emme edelleenkään asuneet yhdessä ja sitten se ero tuli.
Toissasuhteessa kun en sietänyt miehen tökkivän minua elimellään lusikka-asennossa nukkumaanmennessä.
Viime suhteessa kun yksi facebook-kaverini oli saanut minua mustamaalaavan viestin joltain valeprofiililta, ja eksä paljastui tämän takaa. Oli murtautunut minun töissäollessani facebookiini, sähköpostiini, dropboksiini ja mitähän vielä. Lensi pihalle samana iltana ja sai hakea tavaransa jätesäkeissä vielä samana viikonloppuna.
Olen nyt sinkku, ei oikein houkuttele enää uusi suhde.
On taas niin yksipuolisia tarinoita. Kumma juttu, kun eron syy löytyy aina pelkästään miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas niin yksipuolisia tarinoita. Kumma juttu, kun eron syy löytyy aina pelkästään miehestä.
Johtunee siitä, että tällä keskustelupalstalla on 99,9% naisia.
Veikkaisin, että jokainen keskustelun nainen syyttää kyllä itseään siitä, ettei lähtenyt itse ensimmäisenä jo siinä vaiheessa, kun mies alkoi jahkailemaan tai tiuskimaan tyhjästä. Ei toista kunnioittava ihminen siten käyttäydy.
Koetin pidemmän aikaa kertoa, että koen tunneyhteytemme kadonneen ja haluaisin parantaa sitä. Mies kuittasi sen aina sillä, ettei ymmärrä, mikä se moinen on, eikä välittänyt kuunnella, kun yritin avara asiaa esimerkein ym. Kun kerroin minun kärsivän tilanteestamme ja minun kokevan masennukseni pahenevan siitä, vastaus oli suuttuminen ”syytätkö sä mua sun ongelmista?!?”.
Kun ehdotin toistuvasti hakeutumista pariterapiaan jopa käytyäni ensin terapeutin luona itse juttelemassa ja kuulemassa että tässä tapauksessa meidät tarvitaan sinne molemmat, mies pisti liinat kiinni ja kieltäytyi kategorisesti tulemasta mihinkään sellaiseen. Kun sain hänet Hirveän väännön jälkeen lapsemme haasteiden takia perheneuvolaan ja psykologi tehtyään lapsemme kaikki mahdolliset tutkimukset arveli, että perheemme hyötyisi vanhempien pariterapiasta, mies veti siellä kilarit, että tämä on joku salaliitto häntä vastaan ja hän on tullut tänne lapsen asioissa ja meidän parisuhde ei liity siihen mitenkään... Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies aloitti piilo.. ttuilun, esimerkiksi kehui muita naisia asioista tai tavoista joita itselläni ei ollut. Puhui paljon työkaveristaan, kuinka hyvä on ja kunnianhimoinen. Ei varmasti tarvitse arvata kuka muutti tilalleni kun mies jätti.
Vierailija kirjoitti:
On taas niin yksipuolisia tarinoita. Kumma juttu, kun eron syy löytyy aina pelkästään miehestä.
No jos sinulla on tarina kerrottavana, niin mikset kerro? Ihan vapaasti täällä saa niin miehet kuin naiset kertoa. Anna tulla vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin, että vuorotellen kumpikin kritisoimme toisiamme, aiheesta ”sä kritisoit mua koko ajan jostain”. Kierre oli loputon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas niin yksipuolisia tarinoita. Kumma juttu, kun eron syy löytyy aina pelkästään miehestä.
No jos sinulla on tarina kerrottavana, niin mikset kerro? Ihan vapaasti täällä saa niin miehet kuin naiset kertoa. Anna tulla vaan.
Ei ole tarinaa, mutta eron syy on harvoin vain toisessa osapuolessa. Kannattaisi miettiä myös omaa käyttäytymistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällä hetkellä tilanne, että mies tuntuu suuttuvan kovin helposti ns tyhjästä, mutta ei ole myöskään halukas sitten kertomaan, mikä kyseisessä tilanteessa suututti. Mahdotonta korjata omaa käytöstä, kun toinen on vaan vihainen muttei yhtään avaa miksi.
Lisäksi, jos joskus pyydän tai toivon jotain, hän aloittaa teatraalisen valituksen kuinka hän ei kelpaa koskaan mihinkään.
Meinaan seota, kun pohdin aiheutanko tuon käytöksen jotenkin, mutta jos toinen ei puhu.. No vaikeaa on. Ehkä hän henkisellä tasolla tekee irrottautumistyötä suhteestamme.
Täysin samat setit täällä. Lisäksi puhelin oli aina äänettömällä. Saatoimme molemmat nähdä illalla, että hänen puhelimeensa syttyi valo viestistä, mutta hän ei reagoinut siihen mitenkään. Olin niin tottunut saamaan hänen vihansa jokaisesta huomautuksesta, joten en enää halunnut huomauttaa asiasta.
Suhde päättyi ystävänpäivänä, kun mies sai puhelimessa jonkun raivokohtauksen sen jälkeen, kun olimme sopineet menevämme syömään duunin jälkeen. Ilmeisesti miehellä heräsi syyllisyys, jonka hän halusi vierittää mun niskaani raivoamalla täysin tekaistuista asioista ja kuinka hän ei enää jaksa mua, koska olen niin vaativa. Kotiin tullessa mies oli kerännyt tärkeimmät tavaransa ja häipynyt. Muuttonsa hän hoiti kohtaamatta mua kasvotusten enää ikinä.
Mm, mullakin on aina puhelin äänettömällä ja en heti katso viestiä, vaikka huomaan, että näytön valo syttyi. Minulla ei oo salarakasta vaan olen töissä asiakaspalvelussa, jossa puhelut ja viestit tulevat jatkuvasti niin kotona haluan olla rauhassa. Avopuolisoni ihmetteli tätä suhteen alussa, muttei enää..
Kaikissa suhteissa on joskus joku vialla, mutta kaikki eivät eroa. Tähän asti ketjussa on vaan juttuja eroista. Mä oon ollu 30v saman ihmisen kans. Jonku mielestä oon idiootti. Omasta mielestäni onnekas, että rakastetaan edelleen toisiamme ja pidämme toistemme seurasta jne puspus-osastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin miehen kanssa, joka oli minua 2cm pidempi. Hän teki selväksi, ettei halunnut minun käyttävän korkeita korkoja, koska halusi olla pidempi minua.
Ja tämä oli ok, alkuun.
Tiesin suhteen olevan ohi, kun ostin kaverin polttareille huikeat korkkarit, joihin ihastuin ensisilmäyksellä.
(Ja tämä eri ei johtunut miehen pituudesta, vaan siitä että emme oikeasti olleet sopivia toisillemme. )
987654321 kirjoitti:
Nainen arvioi penikseni kokoa: "voisi tää olla vähän isompi". Vertaili ilmeisesti pornossa näkemiinsä jättikaluihin. Myöhemmin totesi että "eihän tämä nyt niin pieni olekaan". Tajusin että hän on käynyt vieraissa ja törmännyt keskivertokaluihin. Mulla on siis keskikokoa suurempi.
Muitakin pettämisen merkkejä ilmaantui ajastaan. Suhde päättyi lopulta eroon.
Uusi mies ilmaantui kuvioihin samantien. Ei se sattunut sillä tunteet olivat kuolleet. On edelleen pikkumunansa kanssa.
Vai olisiko hänellä kuitenkin ollut suhteita ennen sinuakin? Ei nähnyt kikkeliä ensimmäistä kertaa ja sekös sinua jurppi.
Itse muistan, suututtaneeni erään miehen kehaisemalla hänen vehkeensä kokoa. Hän tulkitse sen niin, että olen ollut entisessä elämäsäni jakorasia ja siitä aiheestahan ei sitten päästy enää eroon. En tee tuota virhettä enää toiste. Näyttää siltä, että sanot "siitä" mitä tahansa, kylmää vettä tulee niskaan. Kehua ei uskalla. Tulee heti nämä "kehet vertaat? Muisteletko häntä useinkin?"
Ei kiittos.
Kun mies kännissä kertoi, että exä on yhä hänen sydämessään, ja minä en ole.
Kun miesystävä alkoi vaahtoamaan, että on sinkku ja saa panna vaikka viittätoista naista. No, nyt hän saa toteuttaa haaveensa. Onnea vain matkaan. Näytti vähän aikaa sitten olevan Iskurissa ja nyt hänelle kelpaisi ilmoituksensa mukaan vapaa, varattu, kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Helpottava ketju. Niin tuttuja juttuja. Yleensä olen itse ollut onnellinen suhteesta jne., kun mies alkanut sitten perääntyä. Joskus vääntö ennen eroa kesti jopa vuosia vaikka eron siemen oli kylvetty jo tapailuvaiheessa. Ehkä kaikkien vain ei ole tarkoitus löytää kumppania.
Itse en ainakaan enää jaksaisi muuttaa yhteen. Ihanaa, ettei tarvitsekaan. Koen myös "suhteilun" uuvuttavana, jos loppusaldoksi jää, että olen viimekädessä vain sänkymateriaalia. Ei se seksi niin ihmeellistä ole, että sen takia viitsisi itseään nöyryyttää näillä tyhjäpäisillä miehillä. Varmasti on muitakin, mutta eipä niitä toistaiseksi ole kävellyt vastaan. Tulee tai on tulematta - elämä on jokatapauksessa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kun miesystävä alkoi vaahtoamaan, että on sinkku ja saa panna vaikka viittätoista naista. No, nyt hän saa toteuttaa haaveensa. Onnea vain matkaan. Näytti vähän aikaa sitten olevan Iskurissa ja nyt hänelle kelpaisi ilmoituksensa mukaan vapaa, varattu, kuka tahansa.
Just. Siellähän toteuttaa unelmiaan.
Meillä on tällä hetkellä tilanne, että mies tuntuu suuttuvan kovin helposti ns tyhjästä, mutta ei ole myöskään halukas sitten kertomaan, mikä kyseisessä tilanteessa suututti. Mahdotonta korjata omaa käytöstä, kun toinen on vaan vihainen muttei yhtään avaa miksi.
Lisäksi, jos joskus pyydän tai toivon jotain, hän aloittaa teatraalisen valituksen kuinka hän ei kelpaa koskaan mihinkään.
Meinaan seota, kun pohdin aiheutanko tuon käytöksen jotenkin, mutta jos toinen ei puhu.. No vaikeaa on. Ehkä hän henkisellä tasolla tekee irrottautumistyötä suhteestamme.