Olen niin kyllästynyt isien kanssa seurusteluun
Alan vakavasti harkita vain lapsettoman miehen etsintää. Harmi kyllä, he sitten itse usein vielä haluavat lapsia ja olen jo 40+
En vain tosiaankaan enää jaksa olla se vähemmän tärkeä parisuhteessa, jonka oletetaan aikuisena aina ymmärtävän että lapset ( jopa melkein aikuiset) ovat tärkeintä maailmassa. Jostain syystä en koskaan ole seurustellut miesten kanssa, joka tapaisi lapsiaan vain joskus viikonloppuisin vaan aina yhteishuoltajuus. Aina kaikki tekemiset miehen exän kalenterin ja toiveiden mukaan ja aina se ikuinen jatkuva yhteydenpito exään/ lapsiin jopa aikuisten ajalla. En jaksa.
Ja kyllä, itsellänikin on lapsia. Omalla ajallani keskityn kuitenkin aikuisen elämääni ja osaan laittaa parisuhteen silloin tällöin etusijalle. Joskus täytyy osata lähteä vaikka vain kylpylään tuntematta huonoa omatuntoa siitä, että lapset ei ole mukana.
Onko tämä eronneiden isien syndrooma muille tuttu? Miten muut naiset selviätte? Eikö jokaisella ole joskus toive tuntea itsensä tärkeäksi ja olla silloin tällöin etusijalla miehen elämässä. Tuntuu, että miehet nykyään palvovat jälkikasvuaan ja sitten ihmetellään kun nainen jossain vaiheessa saa tarpeekseen, kun häntä on pidetty vain itsestäänselvänä iskän paineiden helpottajana siinä sivussa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana naisena koen tulleeni huijatuksi lapsellisten miesten kanssa. Nämä ovat niitä pahimpia naisten pyörittelijöitä, jotka eivät sitoudu enää koskaan, vaan haluavat vain seksiä ja ovat siinäkin huonoja. Eronneissa miehissä on aina joku vika.
Itse haluaisin vuoroviikkokumppanin, onko hänellä omia lapsia vai ei on minulle se ja sama kunhan hänen lapsiluku on täynnä. En hakua yhteisasumista, joka päivä tapaamista (vapaillakaan viikoilla, lapsiviikoilla en luonnollisesti tapaisi ollenkaan), tai muutenkaan mitään rasittavaa yhteydenpitoa että pitää olla koko ajan kommentoimassa jotain. Lisäksi hänen pitäisi olla normaalipainoinen, hyvin toimeentuleva (että voidaan välillä tehdä viikon matkoja, molemmat maksaa itse), ja todella kinky. Tälläiseen olisin valmis sitoutumaan. Ikävä kyllä tälläisiä naisia ei Suomessa ole :(
Asian voi hoitaa niin monella lailla.
Te, joilla on jo vanhempia lapsia - olette kumppanille se ykkönen, mutta ette lapsillenne.
Lapset hakevat omat kumppaninsa, joiden kanssa jakaa elämä.
Hmm. Ehkä miehenä ja vielä lapsettomana miehenä minun ei pitäisi kommentoida tähän mitään. Mutta en malta. Sanon, että ilm. ole Ap kohdannut verraten reiluja "isä-miehiä", jos he ova reilusti ja avoimesti kertoneet, että heillä on lapsia. Itse vosin seurustella ja elää ja olla parisuheessa naisen kanssa, jolla on mahd. lapsi(a).
Mutta hieman menetin aikanaan kiinnostuksen erääseen naiseen, jolla oli lapsia mutta halusi salata asian alukis ja kun asia paljastui, niin kovasi halusi alleviivata ja korosaa, että miten hän ei ole, eikä halua olla lastensa kanssa tekemisissä.
Ehkä tämän hänen ratkaisunsa olisin saattanut ymmärtää paremmin, jos hänellä olisi ollut esimerkiksi jokin syy tai syitä pelätä lastaan tai jopa lapisaan. - En pystynyt itse ymmärtämään, miksi hän halusi ehdotomasti ensin salata lapsensa ja sitten alleviivata, kuinka hän ei ole, eikä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä - Hänen lapsensa olivat alle seitsemän vuotiaita.
Sinkkumies
Teillä kaikilla eronneilla on ongelmia parisuhteen kanssa eikä osata tehdä kompromisseja, muuta kuin suuri itsekkyys, minä haluan ja minä haluan sitä ja tätä. Kukaan tervejärkinen ei lähde toisen valmiiseen lapsiperheeseen tai pitää olla vähän hullu. Äitini erosi kun olin kolme v ja perheessämme eli viisi eri miestä ja arvaatteko kuinka häpesin perhettäni. Koulun juhliin ei tullut ikinä ketään ja kun valmistuin ammattikoulusta niin ketään ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Teillä kaikilla eronneilla on ongelmia parisuhteen kanssa eikä osata tehdä kompromisseja, muuta kuin suuri itsekkyys, minä haluan ja minä haluan sitä ja tätä. Kukaan tervejärkinen ei lähde toisen valmiiseen lapsiperheeseen tai pitää olla vähän hullu. Äitini erosi kun olin kolme v ja perheessämme eli viisi eri miestä ja arvaatteko kuinka häpesin perhettäni. Koulun juhliin ei tullut ikinä ketään ja kun valmistuin ammattikoulusta niin ketään ei kiinnostanut.
Niin, oli kyllä todella itsekästä minulta hakea avioero kun ex-vaimo jäi toistamiseen kiinni pettämisestä ja valehtelusta ja vaati avointa suhdetta. Kukaan tervejärkinen ei esittele uutta aikuista lapsiperheeseen vaan tekee täydellisen eron omien ja lapsiviikkojen välille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana naisena koen tulleeni huijatuksi lapsellisten miesten kanssa. Nämä ovat niitä pahimpia naisten pyörittelijöitä, jotka eivät sitoudu enää koskaan, vaan haluavat vain seksiä ja ovat siinäkin huonoja. Eronneissa miehissä on aina joku vika.
Itse haluaisin vuoroviikkokumppanin, onko hänellä omia lapsia vai ei on minulle se ja sama kunhan hänen lapsiluku on täynnä. En hakua yhteisasumista, joka päivä tapaamista (vapaillakaan viikoilla, lapsiviikoilla en luonnollisesti tapaisi ollenkaan), tai muutenkaan mitään rasittavaa yhteydenpitoa että pitää olla koko ajan kommentoimassa jotain. Lisäksi hänen pitäisi olla normaalipainoinen, hyvin toimeentuleva (että voidaan välillä tehdä viikon matkoja, molemmat maksaa itse), ja todella kinky. Tälläiseen olisin valmis sitoutumaan. Ikävä kyllä tälläisiä naisia ei Suomessa ole :(
Ah, daa!... Sillon siirrytään maahan josta tuollainen saattaisi löytyä. Singaporessa ja Etelä-Koreassa on kuulemma tällaisia uranaisia mitkä ei halua lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Teillä kaikilla eronneilla on ongelmia parisuhteen kanssa eikä osata tehdä kompromisseja, muuta kuin suuri itsekkyys, minä haluan ja minä haluan sitä ja tätä. Kukaan tervejärkinen ei lähde toisen valmiiseen lapsiperheeseen tai pitää olla vähän hullu. Äitini erosi kun olin kolme v ja perheessämme eli viisi eri miestä ja arvaatteko kuinka häpesin perhettäni. Koulun juhliin ei tullut ikinä ketään ja kun valmistuin ammattikoulusta niin ketään ei kiinnostanut.
Ei mulla ole mitään ongelmia parisuhteeni kanssa vaikka olen eronnut. Tulin 19-vuotiaana raskaaksi, päätin pitää lapsen, erosin hänen isästään kun lapsi oli alle vuoden ikäinen, ja sittemmin olen ollut naimisissa jo kauan. Lapseni on 22-vuotias.
Onneksi voi ihan itse valita kenen kelkkaan lähtee, eli helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana naisena koen tulleeni huijatuksi lapsellisten miesten kanssa. Nämä ovat niitä pahimpia naisten pyörittelijöitä, jotka eivät sitoudu enää koskaan, vaan haluavat vain seksiä ja ovat siinäkin huonoja. Eronneissa miehissä on aina joku vika.
Itse haluaisin vuoroviikkokumppanin, onko hänellä omia lapsia vai ei on minulle se ja sama kunhan hänen lapsiluku on täynnä. En hakua yhteisasumista, joka päivä tapaamista (vapaillakaan viikoilla, lapsiviikoilla en luonnollisesti tapaisi ollenkaan), tai muutenkaan mitään rasittavaa yhteydenpitoa että pitää olla koko ajan kommentoimassa jotain. Lisäksi hänen pitäisi olla normaalipainoinen, hyvin toimeentuleva (että voidaan välillä tehdä viikon matkoja, molemmat maksaa itse), ja todella kinky. Tälläiseen olisin valmis sitoutumaan. Ikävä kyllä tälläisiä naisia ei Suomessa ole :(
Ah, daa!... Sillon siirrytään maahan josta tuollainen saattaisi löytyä. Singaporessa ja Etelä-Koreassa on kuulemma tällaisia uranaisia mitkä ei halua lisääntyä.
Itse varmaan saisin töitä kohtalaisen helposti ainakin Singaporesta. Vahvasti epäilen että ex-vaimo saisi kun ei meinaa tässäkään maassa työllistyä. Viikon välein Singaporeen ja takaisin lentäminenja kahden kodin ylläpito ei kuulosta hirveän realistiselta sekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana naisena koen tulleeni huijatuksi lapsellisten miesten kanssa. Nämä ovat niitä pahimpia naisten pyörittelijöitä, jotka eivät sitoudu enää koskaan, vaan haluavat vain seksiä ja ovat siinäkin huonoja. Eronneissa miehissä on aina joku vika.
Itse haluaisin vuoroviikkokumppanin, onko hänellä omia lapsia vai ei on minulle se ja sama kunhan hänen lapsiluku on täynnä. En hakua yhteisasumista, joka päivä tapaamista (vapaillakaan viikoilla, lapsiviikoilla en luonnollisesti tapaisi ollenkaan), tai muutenkaan mitään rasittavaa yhteydenpitoa että pitää olla koko ajan kommentoimassa jotain. Lisäksi hänen pitäisi olla normaalipainoinen, hyvin toimeentuleva (että voidaan välillä tehdä viikon matkoja, molemmat maksaa itse), ja todella kinky. Tälläiseen olisin valmis sitoutumaan. Ikävä kyllä tälläisiä naisia ei Suomessa ole :(
Ah, daa!... Sillon siirrytään maahan josta tuollainen saattaisi löytyä. Singaporessa ja Etelä-Koreassa on kuulemma tällaisia uranaisia mitkä ei halua lisääntyä.
Itse varmaan saisin töitä kohtalaisen helposti ainakin Singaporesta. Vahvasti epäilen että ex-vaimo saisi kun ei meinaa tässäkään maassa työllistyä. Viikon välein Singaporeen ja takaisin lentäminenja kahden kodin ylläpito ei kuulosta hirveän realistiselta sekään
Ellei tuo singaporelainen satu saamaan Ruotsista/Norjasta töitä. Parempi palkkaus kuin Suomessa ja välimatka lyhenisi huomattavasti. Aina kannattaa kuitenkin yrittää :)
Kuka haluaa jonkun vieraan ihmisen kersat riesakseen??!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen kokemus vastaavasti, että lapseton mies on jotenkin kummallinen naisten silmissä tyyliin "tuossa on varmaan jotain vialla".
M37
Mulle kelpais! Varsinki jos oot hot! Itsellä kyllä yksi lapsi mutta ei asu mun kanssa. Oon sua nuorempikin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana naisena koen tulleeni huijatuksi lapsellisten miesten kanssa. Nämä ovat niitä pahimpia naisten pyörittelijöitä, jotka eivät sitoudu enää koskaan, vaan haluavat vain seksiä ja ovat siinäkin huonoja. Eronneissa miehissä on aina joku vika.
Itse haluaisin vuoroviikkokoumppanin, onko hänellä omia lapsia vai ei on minulle se ja sama kunhan hänen lapsiluku on täynnä. En hakua yhteisasumista, joka päivä tapaamista (vapaillakaan viikoilla, lapsiviikoilla en luonnollisesti tapaisi ollenkaan), tai muutenkaan mitään rasittavaa yhteydenpitoa että pitää olla koko ajan kommentoimassa jotain. Lisäksi hänen pitäisi olla normaalipainoinen, hyvin toimeentuleva (että voidaan välillä tehdä viikon matkoja, molemmat maksaa itse), ja todella kinky. Tälläiseen olisin valmis sitoutumaan. Ikävä kyllä tälläisiä naisia ei Suomessa ole :(
Minä täytän nuo kaikki ehtosi ja vielä vähän extrahyvää. Silti en riitä isimiehille, jotka paikkaavat syyllisyyttään kai loppuelämänsä. Valitettavasti olen vielä kiinni nyt yhdessä sellaisessa, jossa nämä merkit tulleet taas esiin. Olen reilusti sanonut hänelle heti alussa, että parisuhde pitää olla joskus ykkönen ja tarvitsen huomiota. Että ei tule sitten yllätyksenä, kun häippäsen. Luulen, ettei siihen mene ihan hirveän kauaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana naisena koen tulleeni huijatuksi lapsellisten miesten kanssa. Nämä ovat niitä pahimpia naisten pyörittelijöitä, jotka eivät sitoudu enää koskaan, vaan haluavat vain seksiä ja ovat siinäkin huonoja. Eronneissa miehissä on aina joku vika.
Itse haluaisin vuoroviikkokoumppanin, onko hänellä omia lapsia vai ei on minulle se ja sama kunhan hänen lapsiluku on täynnä. En hakua yhteisasumista, joka päivä tapaamista (vapaillakaan viikoilla, lapsiviikoilla en luonnollisesti tapaisi ollenkaan), tai muutenkaan mitään rasittavaa yhteydenpitoa että pitää olla koko ajan kommentoimassa jotain. Lisäksi hänen pitäisi olla normaalipainoinen, hyvin toimeentuleva (että voidaan välillä tehdä viikon matkoja, molemmat maksaa itse), ja todella kinky. Tälläiseen olisin valmis sitoutumaan. Ikävä kyllä tälläisiä naisia ei Suomessa ole :(
Minä täytän nuo kaikki ehtosi ja vielä vähän extrahyvää. Silti en riitä isimiehille, jotka paikkaavat syyllisyyttään kai loppuelämänsä. Valitettavasti olen vielä kiinni nyt yhdessä sellaisessa, jossa nämä merkit tulleet taas esiin. Olen reilusti sanonut hänelle heti alussa, että parisuhde pitää olla joskus ykkönen ja tarvitsen huomiota. Että ei tule sitten yllätyksenä, kun häippäsen. Luulen, ettei siihen mene ihan hirveän kauaa.
-ap
No, en minä ainakaan ole mitään syyllisyyttä paikkaamassa. Haluan vain olla turvallinen vanhempi lapsilleni. Lapsiviikoilla lapset ovat se tärkein eikä muille ole sijaa. Omilla viikoilla voi sitten tehdä mitä vaan. Tuo huomioin kaipuu kuulostaa kyllä epäilyttävältä. Lapsilukuni on jo täynnä
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Itsellä lapsella jo isoja. Miehellä pienempi. Se on hänellä joka viikko. Puhelimitse tavoitettavissa koko ajan. Ei hirveesti jää kahenkeskistä aikaa. Katsotaan miten tää tästä lähtee rullaamaan. Onneksi minulla on omia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Itsellä lapsella jo isoja. Miehellä pienempi. Se on hänellä joka viikko. Puhelimitse tavoitettavissa koko ajan. Ei hirveesti jää kahenkeskistä aikaa. Katsotaan miten tää tästä lähtee rullaamaan. Onneksi minulla on omia juttuja.
Siis joka viikonloppu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Itsellä lapsella jo isoja. Miehellä pienempi. Se on hänellä joka viikko. Puhelimitse tavoitettavissa koko ajan. Ei hirveesti jää kahenkeskistä aikaa. Katsotaan miten tää tästä lähtee rullaamaan. Onneksi minulla on omia juttuja.
Siis joka viikonloppu
Niin eli pienellä lapsella on viikossa kaksi päivää viettää aikaa isänsä kanssa ja tietenkin isän pitäisi dumpata lapsi ja käyttää kaikki aika sinun huomioimiseen
Tyytykää te porsineet naiset vaan niihin yh-isiin. En aio maksaa penniäkään kenenkään naisen lapsille, joita se ei ole tehnyt minun kanssa ja jotka muistuttavat päivästä toiseen, että nainen ei valinnut minua.
Ajattelin jos sinulla olisi ollut näkemystä asiaan..
M37