Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää miehen vastaus lapselle, jos lapsi kysyy jotain kadonnutta asiaansa, esim. ”Missä mun tabletti on?”
16.05.2020 |
Mies vastaa: ”se söi saippuaa ja halkesi” tai ”susi vei sen”. Ärsyttävää naljailua kun vois vaan sanoa suoraan lapselle, missä tuo kadonnut asia on.
Kommentit (34)
Jos aikoo opettaa lapselle tapoja niin sillloin opettajan ja opetustyylin myös täytyy olla asiallinen.
Näljailemalla tai ilkeilemällä annettu opetus harvoin tuottaa toivottua tulosta.
Jos asian haluaa menevän perille niin sanoman muoto kannattaa miettiä.
Tämä jo on ihan perusasioita viestinnässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittää vihjata että lapsi voisi itse huolehtia omaisuudestaan, jopa vaivautua etsimään?
Nimenomaan kertoo paskaperse kersalle, että niistä kamppeista pidetään huolta eikä jätetä niitä lojumaan siihen mihin ne sattuu käsistä irtoamaan. Aivan oikein tuollaisille kakaroille !
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo opettaa lapselle tapoja niin sillloin opettajan ja opetustyylin myös täytyy olla asiallinen.
Näljailemalla tai ilkeilemällä annettu opetus harvoin tuottaa toivottua tulosta.
Jos asian haluaa menevän perille niin sanoman muoto kannattaa miettiä.
Tämä jo on ihan perusasioita viestinnässä.
Kummastipa se ennen aikaa remmin kanssa meni jakeluun, ILMAN jatkuvaa päkättämistä. Se riitti kun kerran sanoi, ja jos ei alkanut aivotoimintaa löytyä niin remmin jälkeen sitä kummasti piisasikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kykenee ihan itsekin etsimään tavaransa. Mutta kyllä tälläkin taas päästään miestä haukkumaan.
Mutta tarvitseeko lapselle vittuilla? Sellaiset ihmiset, joiden normaali tapa kommunikoida on joku ihme naljailu, ovat todella rasittavia.
Oliko tuo v-ttuilua? Minusta se oli vitsikästä. Itse vastaan joskus muistisairaalle äidilleni, kun hän kaipaa jotain tavaraa (joka on rikkoutunut, hävitetty tai kadonnut vuosia sitten): Se on mennyt vuorten taa. Vastaus naurattaa häntä ja tavaran etsiminen unohtuu.
Paljon riippuu sävyistä ja ilmeistä miten jonkin asian sanoo.
Lapselle töksähtelevän kiukkuisesti tai ivallisesti sanottu asia korostuu, ilmeet ja äänensävy jää enemmän mieleen kuin "vitsikäs" sanonta.
Huumori toimii jos molemmat sen kokevat hyväntahtoiseksi huumoriksi. Ja usein niin, että ihmiset ovat samalla tasolla.
Ei niin, että toinen "kasvattaa".
Lasta ehkä itseäänkin harmittaa kun ei löydä tärkeää tavaraansa. Ehkä lasta voisi rohkaista etsimään itse ja mennä avuksi jos ei löydä, toki lapsen iästä riippuen (kouluikäiselle vähän eri kuin vaikka 4-vuotiaalle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo opettaa lapselle tapoja niin sillloin opettajan ja opetustyylin myös täytyy olla asiallinen.
Näljailemalla tai ilkeilemällä annettu opetus harvoin tuottaa toivottua tulosta.
Jos asian haluaa menevän perille niin sanoman muoto kannattaa miettiä.
Tämä jo on ihan perusasioita viestinnässä.Kummastipa se ennen aikaa remmin kanssa meni jakeluun, ILMAN jatkuvaa päkättämistä. Se riitti kun kerran sanoi, ja jos ei alkanut aivotoimintaa löytyä niin remmin jälkeen sitä kummasti piisasikin.
Olen pahoillani että sinua on kohdeltu näin.
Miksi tehdä lapsia jos ne kokee paskaperse kersoiksi? 😮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veistelen tässä kysyjän perseeseen tulppaa
Meillä se oli pulikka 😃
"isä, mitä sä teet?"
"kysyjän perseehin pulikkaa" 😄
Meillä mies teki tuota noin 6v:lle eli kun lapsi etsi kadonnutta pipoaan tai leluaan, oli miehen vakiovastaus, että susi söi.
Sitten katosi miehen puhelin, mukana tietty pankkikortit. Ei löytynyt mistään. Lopulta 3v sanoi, että kyllä hän on sen nähnyt pöydällä, mutta varmaan susi söi. Syyllinen löytyi, mutta apua ei siitä suunnasta saatu.
5 vko myöhemmin - kun kortit oli uusittu ja uusi puhelin hankittu - löytyi kadonnnut puhelin juuri sieltä, minne lapsi oli sen laittanut eli vaatehuoneen perältä talvisaappaaseen tungettuna. Lapsen kommentti oli, että susi on sen oksentanut sinne.
Mutta mies oppi, että kadonneeseen tavaraan kannattaa suhtautua aikuisesti. Muuten susi sen syö. Eikä lapsi ymmärrä sarkasmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen tuosta "Söi saippuaa ja halkesi" lausahduksesta, kun itse olin noin 4-vuotias kysyin isältä minne äiti on mennyt ja hän vastasi tuolla hurjan hauskalla lauseella. Rupesin lohduttomasti parkumaan kun en voinut tajuta minkä takia äitini menisi tekemään jotain noin typerää.
Jos lapsi on niin vässykkä, ettei tiedä mihin on laittanut tablettinsa tai muut tavaransa, niin silloin kannattaa miettiä ihan niitä omia kasvatusmetodejaan, eikä alkaa syyttelemään henkilöitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko asiaan. Puhut miehestä, joka ei mitä ilmeisemmin edes ole lapsen isä, vaan joku jalkapallojoukkeen tyyppi, joka nyt vaan sattuu olemaan kierroksessasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on niin vässykkä, ettei tiedä mihin on laittanut tablettinsa tai muut tavaransa, niin silloin kannattaa miettiä ihan niitä omia kasvatusmetodejaan, eikä alkaa syyttelemään henkilöitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko asiaan. Puhut miehestä, joka ei mitä ilmeisemmin edes ole lapsen isä, vaan joku jalkapallojoukkeen tyyppi, joka nyt vaan sattuu olemaan kierroksessasi...
Oisko iltalääkkeiden aika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on niin vässykkä, ettei tiedä mihin on laittanut tablettinsa tai muut tavaransa, niin silloin kannattaa miettiä ihan niitä omia kasvatusmetodejaan, eikä alkaa syyttelemään henkilöitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko asiaan. Puhut miehestä, joka ei mitä ilmeisemmin edes ole lapsen isä, vaan joku jalkapallojoukkeen tyyppi, joka nyt vaan sattuu olemaan kierroksessasi...
Oisko iltalääkkeiden aika?
Lapsella vai äidillä?
Oliko tuo v-ttuilua? Minusta se oli vitsikästä. Itse vastaan joskus muistisairaalle äidilleni, kun hän kaipaa jotain tavaraa (joka on rikkoutunut, hävitetty tai kadonnut vuosia sitten): Se on mennyt vuorten taa. Vastaus naurattaa häntä ja tavaran etsiminen unohtuu.