Ärsyttää miehen vastaus lapselle, jos lapsi kysyy jotain kadonnutta asiaansa, esim. ”Missä mun tabletti on?”

Vastaa sinäkin miehellesi noin.

Meillä mies vastaa "kysy äitiltä"

Vierailija kirjoitti:

Vastaa sinäkin miehellesi noin.

No seuraavalla kerralla kyllä vastaankin jos hän etsii kadonneita autonavaimiaan tai kännykkäänsä. Ap

Yrittää vihjata että lapsi voisi itse huolehtia omaisuudestaan, jopa vaivautua etsimään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies vastaa "kysy äitiltä"

No meilläkin kyllä vois muelummin näin vastata lapselle. Parempi vaihtoehto sekin olisi kuin tuollainen alituinen naljailu. Ap

Tuohan on hyvä keino muistuttaa lapselle, että oppii pitämään itse huolen tavaroistaan. Tai jos on kadonnut, voi hyvin etsiä itse eikä curling-vanhempien tarvitse kaikkea etsiä liisapetterille valmiiksi. Toki miehesi voisi ehkä avata tätä niin sinä, ja lapsikin ymmärtäisi miksi vastaa noin.

Ensi kerralla kun mies pyytää hellyyttä, vastaa ”se söi saippuaa ja halkesi”.

Oikea vastaus olisi "se on siellä, minne sen viimeksi jätit".

Minä en pidä vinoilusta. Tuskin lapsikaan pitää.

Meillä ei koiraakaan naruteta siksi, että on vähemmän älyllisesti kehittynyt.

Minä sanon että voi voi kun minä en sinun tablettia käytä. Tämä siksi, että on opetettu, mihin tavarat laitetaan käytön jälkeen. Etenkin tabletin ja puhelimen kaltaista laitetta ei voi jättää jonnekin lojumaan niin että on hukassa.

Eikö se lapsi tajua, että on itse jättänyt sen johonkin? Onko hän erityislapsi?

Lapsi kykenee ihan itsekin etsimään tavaransa. Mutta kyllä tälläkin taas päästään miestä haukkumaan. 

Meillä mies vastaa aina ”en tiedä” koska ei jaksa auttaa lasta etsinnöissä.

Veistelen tässä kysyjän perseeseen tulppaa

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kykenee ihan itsekin etsimään tavaransa. Mutta kyllä tälläkin taas päästään miestä haukkumaan. 

Mutta tarvitseeko lapselle vittuilla? Sellaiset ihmiset, joiden normaali tapa kommunikoida on joku ihme naljailu, ovat todella rasittavia.

Tuota. Olen siitä samaa mieltä ap:n kanssa, että keljuilu ja ironia ovat aika huonoja asioita lapselle. Siinä viestii, että "sun pyyntösi on naurettava ja olet itsekin hölmö".

Minulle tulee aina tuollaisista naljailukommenteista mieleen Tove Janssonin erinomainen Näkymätön lapsi. Tyttö muuttui näkymättömäksi, kun häntä kasvattava täti koko ajan ironialla latisti häntä.

Mutta se minusta on ihan ok, että lasta kehotetaan itse edes yrittämään etsiä sitä kadonnutta tavaraa. Tuskinpa miehesi tietää, missä se tabletti on, eikä vaan keljuuttaan kerro.

Eli olisi parempi sanoa, että "sori, en ole nähnyt, koeta etsiä ensin itse ja kerro, jos et löydä sittenkään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kykenee ihan itsekin etsimään tavaransa. Mutta kyllä tälläkin taas päästään miestä haukkumaan. 

Mutta tarvitseeko lapselle vittuilla? Sellaiset ihmiset, joiden normaali tapa kommunikoida on joku ihme naljailu, ovat todella rasittavia.

Samaa mieltä. Aikuiselle nyt voi joskus vähän lohkaistakin, mutta lapselle ei.

16

Ja lapsihan ei opi kommunikoimaan normaalisti jos hänelle ei kommunikoida normaalisti.

Lapsi voi pitää huolen ihan itse omista tavaroistaan.

Lapselle ei saa keljuilla ja vastailla ärsyttävästi. Ei aikuiselle myöskään, mutta ei varsinkaan lapselle ja teinille.

Huumori on eri asia, mutta sen pitää sitten olla todella niin, että molemmat sen tajuaa huumoriksi tai hyväntahtoiseksi vitsiksi.

Sekin on joskus veteen piirretty viiva. Moni sanoo, jos kertoo, että loukkaantuu, että sehän oli vain huumoria. Tahallista Ilkeyttä ei saa kääntää huumoriksi.

Minä alkaisin vastailla miehelle samalla mitalla jos kyselee avaimiaan tai lompakkoa.

Myös kyllä sanoisin suoraan, että älä vastaile noin lapselle.

Opetusmielessäkin voi ja täytyy vastata asiallisesti.