Lue keskustelun säännöt.
Saitko puolisoksesi "unelmiesi prinssin" vai otitko vain jonkun "ihan kivan"?
16.05.2020 |
Olen alle kolmekymppinen sinkkunainen ja ihmettelen, kun sukulaiseni ja muut ympärillä olevat keski-ikäiset tai vanhemmat ihmiset sanovat ihan ristiriitaisia asioita parisuhteesta. Toisten mielestä ei kannata seurustella vain siksi, ettei olisi yksin vaan kannattaa odottaa "sitä oikeaa" eli juuri minulle mahdollisimman sopivaa miestä, toiset puolestaan muistuttavat et täydellistä ihmistä ei olekaan vaan kannattaa tyytyä "ihan kivaan" mieheen ettei jää lopulta kokonaan yksin.
Mitä mieltä olette? Laadun tavoittelu vai tyytyminen? Minkä ikäinen olit kun menitte naimisiin, kauanko olette olleet yhdessä ja oletteko onnellisia avioliitossanne?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan naisi ketään muuten kuin rakkaudesta? Ei ulkonäön, rahapussin tai statuksen varaan voi kestävää ihmissuhdetta rakentaa.
Tunne-elämän häiriötilat ovat ilmeisen yleisiä niillä, jotka muuta väittävät: jauhavat tasoista ja kriteereistä, jotka perustuvat vain ja ainoastaan pinnallisiin ulkoisiin piirteisiin.
Jos ei kykene rakastamaan, on parempi olla yksin, ettei pilaa usean ihmisen elämää: omaa, puolison ja lasten.
Kyllä sinullakin ne tasot ja kriteerit ovat, vaikka et tietoisesti niitä ajattele. Katuojassa makaavaa, kuselta haisevaa pultsaria et olisi puolisoksesi edes harkinnut. Vaikka olisi sisältä maailman kultaisin luonne, tietyt asiat täytyy olla kunnossa ja siitä on ihan turha jeesustella.
No tottakai. Eipä tuossa muuta väitettykkään.
Mutta toisinpäin, se, että ne tietyt asiat on kunnossa, ei vielä tarkoita, että kyseistä ihmistä rakastaa.
Ei tietenkään, se on selvä. Kokonaisuushan se lopulta ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä naamalla olisi turha ollut jäädä odottamaan mitään satuprinssiä. Sain puolison ja lapsia. Olen heistä onnellinen. Lapseni ovat täydellisiä. Heillä on geenitkin kohdallaan ❤️