Lue keskustelun säännöt.
Saitko puolisoksesi "unelmiesi prinssin" vai otitko vain jonkun "ihan kivan"?
16.05.2020 |
Olen alle kolmekymppinen sinkkunainen ja ihmettelen, kun sukulaiseni ja muut ympärillä olevat keski-ikäiset tai vanhemmat ihmiset sanovat ihan ristiriitaisia asioita parisuhteesta. Toisten mielestä ei kannata seurustella vain siksi, ettei olisi yksin vaan kannattaa odottaa "sitä oikeaa" eli juuri minulle mahdollisimman sopivaa miestä, toiset puolestaan muistuttavat et täydellistä ihmistä ei olekaan vaan kannattaa tyytyä "ihan kivaan" mieheen ettei jää lopulta kokonaan yksin.
Mitä mieltä olette? Laadun tavoittelu vai tyytyminen? Minkä ikäinen olit kun menitte naimisiin, kauanko olette olleet yhdessä ja oletteko onnellisia avioliitossanne?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä prinssejä kaikille riitä. Minä repsahdin prinssiä odotellessani katumaasturilla kurvailevaan kartanonherraan, joka osoittautui paljon vakaammaksi hankinnaksi kuin jatkuvasti uutta lasivuorta etsivä valkoratsuinen prinssi.
Käyttämäsi kieli paljastaa sinut miesasiamieheksi. Kappas vaan ettet suoraan kertonut myös maasturisi rekisterinumeroa ja onnistuit vaivoin kiertämään sanan "valkoritari".
Sinä olet i n c e l mies, et minkään sortin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lohkea tänäänkään, ap. Mutta voisit tosissaan kääntyä mielenterveyssektorin puoleen; naiset arvostavat tervelatvaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos odottaa sitä unelmien prinssiä, niin se yksikin kiva voi jäädä huomaamatta. Unelmien prinssejä ei ole kuin saduissa, joten tartu hetkeen kun se vähänkin oikealta tuntuva ihminen elämääsi astelee.
Et sä voi sanoo noin. Syyllistät naisia. Nykyiseen disney-feministiseen narratiiviin kuuluu voimaantuminen ja unelmien prinssit
Miesasiamiesnarratiivissa nainen on uhka, ellei ole alistunut, riippuvainen ja toissijainen. Mitähän se sinusta kertoo, moinen naissukupuolen pelko?
Ite pääjehulla oli/on moskovalainen löytö. Vieläkö sillä on? Joku miesasiamies voisi tulla kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä prinssejä kaikille riitä. Minä repsahdin prinssiä odotellessani katumaasturilla kurvailevaan kartanonherraan, joka osoittautui paljon vakaammaksi hankinnaksi kuin jatkuvasti uutta lasivuorta etsivä valkoratsuinen prinssi.
Jaha, alapeukkuja sille, että toteuttaa ihan oikeasti unelmansa eikä kuvittele, että William tai Harry olisi saapunut Suomeen nimenomaan minun takiani.
Viestistäsi saa sen vaikutelman, että valitsit puolison hänen taloudellisen tilanteen perusteella. "Katumaasturi", "kartanonherra" ja "vakaa hankinta" eli kuulosta rakkaudelta eikä miltään tunteelta.
Ihan kivan otin. Tai oikeastaan hän kai valitsi minut ja annoin periksi. Ei hän unelmieni prinssi ole, mutta onko lopulta kukaan. Kivan näköinen, kiltti, huomaavainen ja kaikella tavalla hyvä mies. Mutta jos olisin listannut paperille unelmieni prinssin, ei hän niitä kriteereitä täytä. Toisaalta eipä kukaan muukaan vastaantullut ole täyttänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tapailla ja seurustella "ihan kivan" kanssa ja lopulta hän osoittautui elämäni rakkaudeksi.
Olihan niitä miehiä ja parhaan otin itselleni. En ole katunut. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuli asiakkaakseni 1977. Jo työlounaan aikana aloin huomata molemminpuolista kiinnostusta. Puolen vuoden kuluttua naimisiin. Elämä on ollut hyvää. Molemmat menestyimme työelämässä ja nyt tyytyväisiä eläkeläisiä. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet paitsi metsästys.
Edelleen yhdessä. Kun kuulen hänen hänen äänensä, sydän sykähtää edelleen.
Helppoa se on naisilla kun kysynnän ja tarjonnan lain perusteella naiselle löytyy kumppani käytännössä aina. Kyse on lähinnä siitä kenet suostuu kelpuuttamaan. Myös sairaalloisen ylipainoisilla naisilla on ottajansa, mutta koitappa hintelänä lyhyenä ujona miehenä löytää kumppani. Ei tule tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuumeen kourissa otin itselle sopivan, helposti hallittavan miehen. Vuosien varrella olemme molemmat kasvaneet ja nykyään suhteemme on hyvä ja tasa-arvoinen. Tämän voi kääntää niinkin että oletko itse täydellinen kumppani, onko sellaisia olemassakaan? Avioliitto on yhdessä kasvamista ja lasten kasvattamista varten.
Minä olen se prinsessa, jonka kanssa olisi kuka vaan halunnut jakaa valtakunnan, mutta minä otin hänet ja hän lähti mukaan. win win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se on naisilla kun kysynnän ja tarjonnan lain perusteella naiselle löytyy kumppani käytännössä aina. Kyse on lähinnä siitä kenet suostuu kelpuuttamaan. Myös sairaalloisen ylipainoisilla naisilla on ottajansa, mutta koitappa hintelänä lyhyenä ujona miehenä löytää kumppani. Ei tule tapahtumaan.
Jaaha, taasko luvataan että naisen ei tarvitse kuin valita? Ja sitten myönnetään, että ei nainen oikeastaan saa sitä, jonka haluaa, mutta saa halutessaan kyllä jonkun.
Minulla on sinulle uutisia: tuolla logiikalla saa myös mies. Sinäkin saat aivan varmasti jonkun.
Sain mielestäni unelmieni prinssin, ainakin siltä se tuntui siinä kohtaa kun tapasimme. Olin juuri täyttänyt 29 ja mies oli täyttämässä 31. Menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen ja olemme olleet nyt 20 vuotta naimisissa. En kiellä etteikö välillä olisi tuntunut, että menin sammakon kanssa naimisiin, mutta kyllä se kuitenkin on takaisin prinssin puolelle kallistunut ja olemme onnellisia.
Yhden lapsenkin saimme ensimmäisen avioliittovuoden aikana, joten alku meillä oli vauhdikas. Ensin 1,5 vuotta kahdestaan, sitten 17 vuotta lapsen kanssa perheenä ja nyt ollaan taas kahdestaan, kun lapsi on jo omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se on naisilla kun kysynnän ja tarjonnan lain perusteella naiselle löytyy kumppani käytännössä aina. Kyse on lähinnä siitä kenet suostuu kelpuuttamaan. Myös sairaalloisen ylipainoisilla naisilla on ottajansa, mutta koitappa hintelänä lyhyenä ujona miehenä löytää kumppani. Ei tule tapahtumaan.
Jaaha, taasko luvataan että naisen ei tarvitse kuin valita? Ja sitten myönnetään, että ei nainen oikeastaan saa sitä, jonka haluaa, mutta saa halutessaan kyllä jonkun.
Minulla on sinulle uutisia: tuolla logiikalla saa myös mies. Sinäkin saat aivan varmasti jonkun.
Eikä ihan turhaan luvata. Voit testata vaikka itse: kunhan yökerhot taas aukeavat, voit tehdä eräänlaisen kokeen: menet tiskille notkumaan tekemättä itse aloitteita ja katsot kuinka monta iskuyritystä saat. Et taatusti jää "nollille" vaikka näyttäisit suoraan puskasta heränneeltä. Ei-niin-hyvännäköisenä miehenä sen sijaan saa pokata vaikka kuinka monta kertaa ja silti saattaa jäädä nollille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään unelmien prinnssiä ikinä tavannutkaan, puolisoksi otin mukavan ja huumorintajuisen miehen, siis taviksen. Osoittautui kultakimpaleeksi.
Uskallan väittää, että 99 %:lla meistä tähän ketjuun kirjoittavista naisista on puolisona tavis. Se ei sulje millään tavalla pois sitä, että meille kullekin hän on juuri se "unelmien prinssi" tai "Se Oikea".
Niin kuin 99% niistä kirjoittavista naisista on "taviksia". Silti se nainen voi olla puolison silmissä hemaisevan kaunis ja suloinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan naisi ketään muuten kuin rakkaudesta? Ei ulkonäön, rahapussin tai statuksen varaan voi kestävää ihmissuhdetta rakentaa.
Tunne-elämän häiriötilat ovat ilmeisen yleisiä niillä, jotka muuta väittävät: jauhavat tasoista ja kriteereistä, jotka perustuvat vain ja ainoastaan pinnallisiin ulkoisiin piirteisiin.
Jos ei kykene rakastamaan, on parempi olla yksin, ettei pilaa usean ihmisen elämää: omaa, puolison ja lasten.
Kyllä sinullakin ne tasot ja kriteerit ovat, vaikka et tietoisesti niitä ajattele. Katuojassa makaavaa, kuselta haisevaa pultsaria et olisi puolisoksesi edes harkinnut. Vaikka olisi sisältä maailman kultaisin luonne, tietyt asiat täytyy olla kunnossa ja siitä on ihan turha jeesustella.
Vierailija kirjoitti:
1. kierroksella ihan kivan, 2. kierroksella ymmärsin jo unelmien prinssin olevan se kestävä vaihtoehto. 15 vuotta myöhemmin on edelleen unelmien prinssi.
Minulla on mennyt vähän samalla tavalla.
Korostan kuitenkin intuition merkitystä, otti puolisokseen ihan kivan tai sen prinssin.
Toisella kierroksella opin, että itseään ja intuitiota tulee kuunnella. Oli kyse ihan kivasta tai unelmien prinssistä. Eli pysähtyä ja kysyä useasti itseltään ”menenkö hänen kanssaan naimisiin?”. Ja sitten olla hiljaa ja katsoa, millaisia reaktioita tulee kehosta, tunteista ja mielestä.
Eksän kohdalla minä järkeilin asiat. Muistan omissa häissäni, kuinka ajattelin mieheni kaverista, että voi kunpa minulla olisi tällainen. Havaihduin, että mitä minä häissäni tällaista ajattelen... se kertoi siitä, että en ollut kuunnellut itseäni aiemmin.
Minulla unelmien prinssi jonka kanssa kolme yhteistä lasta. Oltu kihloissa kohta kymmenen vuotta, ei kiire avioon vaikka hyvin menee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se on naisilla kun kysynnän ja tarjonnan lain perusteella naiselle löytyy kumppani käytännössä aina. Kyse on lähinnä siitä kenet suostuu kelpuuttamaan. Myös sairaalloisen ylipainoisilla naisilla on ottajansa, mutta koitappa hintelänä lyhyenä ujona miehenä löytää kumppani. Ei tule tapahtumaan.
Jaaha, taasko luvataan että naisen ei tarvitse kuin valita? Ja sitten myönnetään, että ei nainen oikeastaan saa sitä, jonka haluaa, mutta saa halutessaan kyllä jonkun.
Minulla on sinulle uutisia: tuolla logiikalla saa myös mies. Sinäkin saat aivan varmasti jonkun.
Eikä ihan turhaan luvata. Voit testata vaikka itse: kunhan yökerhot taas aukeavat, voit tehdä eräänlaisen kokeen: menet tiskille notkumaan tekemättä itse aloitteita ja katsot kuinka monta iskuyritystä saat. Et taatusti jää "nollille" vaikka näyttäisit suoraan puskasta heränneeltä. Ei-niin-hyvännäköisenä miehenä sen sijaan saa pokata vaikka kuinka monta kertaa ja silti saattaa jäädä nollille.
Jos sinä tuolla tavalla etsit parisuhdetta, niin ei ihme, että ei ole napannut. Mutta sinä taas puhutkin irtoseksistä, eikö niin?
Uskallan väittää, että 99 %:lla meistä tähän ketjuun kirjoittavista naisista on puolisona tavis. Se ei sulje millään tavalla pois sitä, että meille kullekin hän on juuri se "unelmien prinssi" tai "Se Oikea".