Aika irvokkaan näköistä, kun täti-ihminen pukeutuu nuorisovaatteisiin

AndymcCoys kirjoitti:

40 vuotias nainen ja revityt farkut on kyllä jotenkin niin karmee näky ja lapsellista, miksi vanha ämmä yrittää näyttää teinix-pissikseltä?

Tiedä yrittääkö hän muuta kuin ettei nimiteltäisi vanhaksi ämmäksi. Miksi nuoria aikuisia nimitellään vanhoiksi ämmiksi? Teinit asialla.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Mun isoisä on 85 ja käyttää Leviksiä, hupparia ja Converseja.

Jos 40-vuotias on vanha ämmä, suurin osa ihmisen elämästä on sitten vanhuutta kun keskimääräinen elinikä huitelee tuolla 80 vuodessa. Aika mielenkiintoinen näkemys.

Tässä taas näkee, että ihmiset rekisteröivät liikkuessaan lähinnä kiinnostavat ihmiset jotka ovat usein oma ikäisiä. Muita tuskin huomataan. Nuoret spottaavat toisia nuoria, tädit tätejä, ja näin molemmat saavat omista havainnoista vahvistusta sille että pukeutuvat hyvin ja samansuuntaisesti kuin enemmistö.

ladylike kirjoitti:

Tällaisia happamia kommentteja kuulee aika usein, jos joku iäkkäämpi daami pukeutuu jotenkin rock-henkisesti. Koomisesti se kuitenkin paljastaa, ettei kommentoija tiedä miten nuoret oikeasti nykyään pukeutuvat. Tiukat farkut, bootsit ja nahkatakit olivat 80-ja ehkä 90-luvulla "nuorisomuotia" (ei ainoa muoti silloinkaan) mutta ko.tyyli on sulautunut aika päiviä sitten jonkinlaiseksi klassiseksi rock-henkiseksi tyyliksi, jonka omaksuneet ovat useimmiten vähintään 40+. Nuoret eivät näin pukeudu.

Asia erikseen ovat nämä surulliset legginsit, jotka eivät näytä lähtevän suomalaisesta katukuvasta millään. Muotia ne eivät ole olleet enää vuosikausiin, pitkien housujen tavoin käytettäväksi niitä ei ole tarkoitettu koskaan ja 99% naisista ne eivät imartele (1 % on yli 175-senttisiä pitkä-ja hoikkaluisia yksilöitä, joita imartelee suunnilleen kaikki vaatteet). Legginsitkään eivät siis ole nuorisomuotia, mutta niitä edelleen näkee ihan kaikenikäisillä naisilla ja ehkä erityisen surkeilta ne näyttävät vähän ikääntyneemmällä daamilla. Persoonasta riippuen tulee joko halpa tai eksynyt vaikutelma.

Tulee vai. Leggarit on kevyt  ja vaivaton vaatekappale eikä syyttä klassikko.  Käytän mutten ole missään suhteessa eksynyt ja tietämätön. Mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Itse 5-kymppisenä en oikein osaa päättää, miten enää pukeutuisin. Jos pukeudun omalta tuntuviin pillifarkkuihin ja tennareihin, näytän kai jämähtäneeltä tädiltä. Nykyinen nuorisomuoti ei kiinnosta. Asiallisen klassiset vaatteet tuntuvat tylsiltä. Mitä jää jäljelle, kun liiat kompromissitkin vesittävät tyylin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Itse 5-kymppisenä en oikein osaa päättää, miten enää pukeutuisin. Jos pukeudun omalta tuntuviin pillifarkkuihin ja tennareihin, näytän kai jämähtäneeltä tädiltä. Nykyinen nuorisomuoti ei kiinnosta. Asiallisen klassiset vaatteet tuntuvat tylsiltä. Mitä jää jäljelle, kun liiat kompromissitkin vesittävät tyylin?

Pukeudut miten itse haluat. Ymmärrät ettei kaikkia voi koskaan miellyttää tyylillään. Suhtaudut sukupolvien erilaisiin pukeutumismieltymyksiin rennosti, ehkä vähän huvittuneestikin.

Tiedät että niille tämän päivän tyylikkäille nuorille käy lopulta samalla lailla kuin edeltävillekin polville: he jämähtävät tyyliinsä ja eräänä päivänä ovat mielestään nuorekkaita ja tyylikkäitä pukeutujia vaikka todellisuudessa ovat tätiytyneet ja mummoutuneet aivan niin kuin edeltäjänsäkin.

Oma tyylini on klassinen, mutta värikäs. Seuraan trendejä ja JOS jokin miellyttää, niin omaksun sen tyyliini. Toisaalta kaapistani löytyy paljon yli kymmenen vuotta vanhoja hyvänkuntoisia vaatteita joita tykkään käyttää edelleen- aivan kuten ne nuoruudessani ihmettelemäni vanhukset jotka pitivät edelleen selvästi 70-luvulta peräisin olevia vaatteita. Maailma muuttuu, mutta ei kaikkea vaan huomaa. Luonto kiittää kun ei tarvitse uusia koko vaatekaappia trendin vaihtuessa.

Vierailija kirjoitti:

ei sovi airalle minihame. tukka on kuin tarhapöllö jolla peruukki päässä.

siinä näkee naisen logiikan jos jalat kuivat ohuet korput niin mini päälle vaan. typerä kun tavoittelee ikuista nuoruutta.

kyllä muumio on muumio

Ei ole muumio vaan  kaunis ja viisas elävä. Tuohon pyritään, normaaliin elämään loppuun saakka.  Nuorillakin näkee pöllön tukkaa ja tikkujalkoja. Ei haittaa.  Käsittelet  jotain omaa turhaa ongelmaa muiden habituksen kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Tuo sinun kuvauksesi nuorisomuodista kuulostaa aivan omalta nuoruudeltani 90- luvulta. Eikä todellakaan ollut mitään neutraaleja värejä vaan juuri aika mauttomia värityksiä. Enää puuttuu 90- luvin pyöräilyshortsit, sitten olisi täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

AndymcCoys kirjoitti:

40 vuotias nainen ja revityt farkut on kyllä jotenkin niin karmee näky ja lapsellista, miksi vanha ämmä yrittää näyttää teinix-pissikseltä?

Tiedä yrittääkö hän muuta kuin ettei nimiteltäisi vanhaksi ämmäksi. Miksi nuoria aikuisia nimitellään vanhoiksi ämmiksi? Teinit asialla.

Ei nelikymppinen ole enää nuori aikuinen millään muotoa muttei vanha ämmäkään. Ihan on keksi-ikäinen eikä muuksi muutu vaikka olisi päällä mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Itse 5-kymppisenä en oikein osaa päättää, miten enää pukeutuisin. Jos pukeudun omalta tuntuviin pillifarkkuihin ja tennareihin, näytän kai jämähtäneeltä tädiltä. Nykyinen nuorisomuoti ei kiinnosta. Asiallisen klassiset vaatteet tuntuvat tylsiltä. Mitä jää jäljelle, kun liiat kompromissitkin vesittävät tyylin?

Jep. Pukeutumis- ja tyylikriisi voi tulla, kun hoksaa tuon oman ikääntymisen ja myös niiden omien ajatusten, maun, tyylitietoisuuden vanhentumisen (lohdullista tässäkin kuitenkin on, että nekin kiertävät, koska ei ole olemassa muuta kuin muutosta, kiertoa, kierrätystä). Ne 'totuudet' joihin itse kasvoi, onkin yhtäkkiä epätotuuksia, jos nyt ei suoranaisia valheita.

Mutta ehkä kannattaa ajatella niin kuin moni on täällä jo yrittänyt sanoa: jokaisella ikäluokalla on oma merkityksensä esimerkiksi sanalle 'nuorekas'. Tämän päivän nuori näkee nuorekkuuden toisin kuin esim. 30 -vuotias , saati sitten 50-vuotias. Eli kun vastaasi kävelee nuori, se luultavasti katsoo, että tylsä, turvallinen täti siinä menee. Jos ylipäätään huomaa. Jos vastaasi kävelee omanikäisesi tyyppi, niin se voi katsoa, että siinäpä menee nuorekas donna, ei ole yhtään mummomainen (koska hänen 'nuorekas' ja 'mummomainen' merkitsevät todennäköisesti jotain samantapaista kuin sinun sanastossasi).

Live and let die kirjoitti:

Minulla on erittäin tyydyttävä seksuaalielämä, joten ei tarvitse hakea sisältöä elämään muiden pukeutumisesta, painosta, ruokavaliosta jne. Aloittajalla ei taida olla ollenkaan?

N 55

Mikä ihme pakkomielle seksiin joillakin viisikymppisillä on tässä keskustelussa? Tällaisia kommentteja löytyy useita. Tässä ketjussa ei ole puhe seksistä, vaan vaatteista. Vai ovatko tädit niin epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan, että sitä pitää koko ajan korostaa?

Olen aina suosinut laadukkaita vaatteita olematta silti tätimäinen. Kun tietää oman tyylin ja omaa värisilmää niin ei voi mennä pukeutumisessa pieleen. Laadukkaat kengät ja laukut kruunaa pukeutumisen. Olen jo 50v ja mulla on ollut sama vaatekoko ihan nuoresta asti joten miksi pitäisi pukeutua mummomaisesti? Hiuksetkin ovat aina olleet pitkät ja hyväkuntoiset, miksi pitäisi pätkiä kouvola tukka? Napapaitoja en ole käyttänyt nuorempanakaan mutta kyllä mun kroppaa kehtaa vielä näyttää tiukoissa farkuissa, en silti koe että yrittäisin olla joku teini.

Pukeudun just niin kuin haluan ja mua ei kiinnosta tippakaan mitä mieltä joku on pukeutumisestani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Tuo sinun kuvauksesi nuorisomuodista kuulostaa aivan omalta nuoruudeltani 90- luvulta. Eikä todellakaan ollut mitään neutraaleja värejä vaan juuri aika mauttomia värityksiä. Enää puuttuu 90- luvin pyöräilyshortsit, sitten olisi täydellistä.

Pyöräilyshortsit tulivat viime kesänä kehiin, eiköhän niitä näy vielä tänäkin kesänä. 

Muoti kiertää, mutta aina siihen mukaan tulee jotain uutta. Esim. näitä urheiluvaatteita on käytetty jo ainakin 60-luvulta, mutta nyt urheiluvaatteisiin yhdistetään ihan erilaisia asioita kuin ennen - olisi ollut hirveä tyylimoka ennen yhdistää jotain kimaltavaa ja verkkarit ja kulkea täysipäisten joukossa, esimerkiksi. Nyt on paljon vaikutteita 90-luvulta ja 2000-luvun alustakin. Ne, jotka silloin olivat nuoria ja käyttivät tuontyyppisiä vaatteita, ovat siirtyneet muihin tyyleihin ja kauhistelevat ja naureskelevat omaa teinityyliään. Jotkut harvat jämähtävät siihen.

Tyypillisempää on, että se joka on ollut 90-luvulla jo vähän iäkkäämpi, sanotaan n. 30-vuotias, mutta on seurannut trendejä ja ollut muodikas tuon ajan mukaan,  ja on sitten mennyt naimisiin ja tekaissut pari lasta ja se aika on kulunut rattoisasti muoteja ja trendejä sen kummemmin seuraamatta, niin jos tällainen tyyppi lähtee sitten baanalle yhtäkkiä, niin saattaa olla, että hänen tyylinsä 2000-luvulla on ollut niiiiiiiiin 90-lukua, niin eilistä, ja se saattaa olla sitä vielä tänäkin päivänä. Hän on jäänyt siihen aikaan, jolloin meni lujaa ja seuraa sai ja oli vielä nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. 

'Minä en ole tätimäinen', 'en halua olla mummomainen, joten pukeudun farkkuihin, bändipaitaan' - kertovat 50-70 -vuotiaat tädit ja mummot ja näyttävät (ilmeisesti tietämättään) tyypillisiltä mummoilta ja tädeiltä.

Näiden 50-70-vuotiaiden tädit ja mummot aikoinaan olivat harmaita, nutturapäisiä, midihameita ja laadukkaita paitapuseroita ja villatakkeja käyttäviä, muumi-mamma- laukkua käsivarressa roikottavia tyyppejä, jotka kuuntelivat jotain jatsia tai sen junttiversiota, humppaa. Tämä tyyli tuli sieltä 1930-40-luvuilta lähinnä. 

Nyt 50-70-vuotiaat ovat itse tätejä ja mummoja ja heidän lapsenlapsensa katsovat huvittuneina mummun ja isotädin vaatteita - on nahkarotsia, on jonkin ikiaikaisen bändin t-paitaa ja farkkuja tai sitten legginsin tapaisia strecheja ja joku väljä yläosa, värjättyä lyhyttä tukkaa tahi rastoja, ja ne kuuntelee jotain rokkia tai sen junttiversiota, suomi-rokkia. Tämä tyyli tulee sieltä 1960 - 1980 -luvuilta lähinnä.

Ja ne lapsenlapset itse värjää tietysti hiuksensa harmaiksi (erottuu nykymummoista, joilla on kirkkaanpunaista ja platinablondia), pitää tukkaa pitkänä tai nutturalla (erottuu nykymummoista, joilla on kananprse tai rastat), käyttää midiä, paitapuseroita, villatakkia ja käsilaukkua (erottuu takuulla nykymummoista, noita tyylejä ei ole näkynyt vuosikymmeniin nuorisomuodissa, joten ne näyttäytyvät nuorille todella raikkaina ja radikaaleina trendeinä). Jne, jne. Niin ne trendit pyörivät ja se ikuisen 'nuorekkuuden' metsästys on toivoton tehtävä, Don QUijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan, 

mutta se 'nuorekkuus' on myös armollisesti vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Jos joku on mielestään, satavarmasti, 'nuorekas' (koska ei ole samanlainen mummo kuin oli hänen oma mummonsa aikoinaan), niin sitten hän on.  Mitä siitä, että lapsenlapset katsovat hellästi hymyillen hänen mummotyyliään. Niinhän hän itsekin katsoi oman mummonsa tyyliä aikoinaan. Sitä se on.

Tämä. Nämä "En ole mummomainen"-vaakkujat ajattelevat vaakkuessaan omaa mummoaan, jota eivät siis yhtään muistuta vaan pukeutuvat yhä aika samaan tyyliin kuin nuorempanakin. Eivät ymmärrä että muoti elää koko ajan eikä ole mitään nuoriso-univormua jota käyttivät nuoret 1990-luvulla ja 2020-luvulla. Kuten ei ole mitään mummounivormuakaan. Jos ei erityisesti seuraa trendejä, on vaan se oma nuoruudesta kumpuava käsitys siitä millaista on nuorekas tai vanhempien naisten tyyli.

Mutta vaatteet eivät tee tätiä tai mummoa, vaan täti-ikäisten vaatteet assosioituvat nykynuorten silmissä tätityyliksi. Vaikka ne kuinka olisivat nuorekkaita tiukkoja farkkuja, nilkkureita ja t-paitoja ikuisesti tyylikkäässä mustassa.

Tässäkin ketjussa on jo tuotu esiin, etteivä sellaiset vaatteet edusta nykyistä nuorisomuotia. Nykyään nuorekasta ovat leveähköt pohjepituiset hameet, hihalliset kukkamekot, möhkälelenkkarit, colleget tai värikkäät kangaspuserot, löysähköt korkeavyötäröiset farkut. Tiukkojen ja niukkojen vaatteiden vuosikymmenten jälkeen muoti on nyt löysää, eikä olennaista ole näyttää mahdollisimman laihalta tai tyrkkyseksikkäältä. Neutraalit värit olivat pinnalla 15-5 vuotta sitten ja nykypäivän nelikymppiset kasvoivat jatkuvaan toitotukseen siitä miten käteviä ovat neutraalit vaatekaapin kulmakivet. Nykymuotiin ovat värit palanneet, ja näkee todella erikoisiakin väri- ja kuvioyhdistelmiä. 

Vain se on pysyvää, että keski-ikäiset eivät ymmärrä nuorten tyyliä, eivätkä nuoret keski-ikäisten käsityksiä siitä millainen pukeutuminen on tyylikästä.

Tuo sinun kuvauksesi nuorisomuodista kuulostaa aivan omalta nuoruudeltani 90- luvulta. Eikä todellakaan ollut mitään neutraaleja värejä vaan juuri aika mauttomia värityksiä. Enää puuttuu 90- luvin pyöräilyshortsit, sitten olisi täydellistä.

Jo vain. Nykymuodissa on paljon vaikutteita 70- 80- ja 90- luvulla. Mutta niin että näiden vuosikymmenten tyyleistä on valikoitunut uusintakierrokselle vain osa, ja pukeutumisessa yhdistellään näitä vuosikymmeniä.

Esim. leveät pohjepituiset vekkihameet, pienet olkalaukut ja  voimakkaat, oudot väriyhdistelmät ovat selvää 70-lukua.

Neonvärit, colleget, korkeavyötäröiset löysästi istuvat kivipestyt farkut ja valtavat iskälenkkarit 80-90- luvun ilmiöitä. Se mitä esim. 90-luvulta ei ole tullut muotiin on tämä grungehtava tyyli johon monet sen ajan nuoret oikeasti pukeutuivat, ehkä siksi että sitä tyyliä näkee nykyään edelleen 40+naisilla. Kaikki on viimeistelty ripauksella nykyaikaa, tai sitten toteutettu niin että ne eivät ole yksi yhteen toisintoja siitä millaisia asuja 70-90- luvuilla käytettiin. Jos on kasvanut näillä vuosikymmenillä ja oppinut sen aikaisen käsityksen siitä mitkä vaatteet menevät minkäkin kanssa, on vaikea hypätä mukaan tämän päivän estetiikkaan jossa kiiltävästä satiinista tehty vihreä vekkihame yhdistetään sujuvasti valkoisiin myllynkivilenkkareihin ja laatikkomaiseen paitaan. Vaikka yksittäiset vaatteet ovat retroa, kukaan ei silloin ennen vanhaan kuitenkaan yhdistellyt niitä nykynuorten tapaan.

Lisäksi jotkut aikanaan hyvinkin suositut tyylit ovat jääneet menneisyyteen: 70-luvun slim fit-paidat pitkillä kauluksilla, 80-luvun punk-tyyli, 90-luvun salihousut eivät ole palanneet massamuotiin, ainakaan toistaiseksi. 

Minä olen kyllä sen verran täti että myönnän suosiolla etten ikinä voisi tuntea oloani vekkihame+myllynkivilenkkarit-yhdistelmässä tai kuoseja miksaavassa sateenkaarenkirjavassa asussa, olkoonkin että nämä tällaiset ovat kivaa vaihtelua neutraaleille ja sen verran peittäviä että käyvät monenlaisille vartaloille.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina suosinut laadukkaita vaatteita olematta silti tätimäinen. Kun tietää oman tyylin ja omaa värisilmää niin ei voi mennä pukeutumisessa pieleen. Laadukkaat kengät ja laukut kruunaa pukeutumisen. Olen jo 50v ja mulla on ollut sama vaatekoko ihan nuoresta asti joten miksi pitäisi pukeutua mummomaisesti? Hiuksetkin ovat aina olleet pitkät ja hyväkuntoiset, miksi pitäisi pätkiä kouvola tukka? Napapaitoja en ole käyttänyt nuorempanakaan mutta kyllä mun kroppaa kehtaa vielä näyttää tiukoissa farkuissa, en silti koe että yrittäisin olla joku teini.

Pukeudun just niin kuin haluan ja mua ei kiinnosta tippakaan mitä mieltä joku on pukeutumisestani

Tässä ketjussa on tullut jo moneen kertaan esiin, että juuri sinunlaisesi on täysi mummo. Sinulla on mummon tyylitaju, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta myöntäisit nyt tosiasiat. Edes värisilmä ei ole pysyvä, ja usko huviksesi, sinulla on mummon värisilmä.

Valitettavasti nykyään monella neli- viisikymppisellä on huomattavasti timmimpi kroppa kuin alle 30 v naisilla. Ainakin täällä Savossa.

Olen reilu 40 v ja kävin viime vuonna synnyttämässä ja muut äidit osastolla oli pelottavan lihavia ja paljon minua nuorempia. Harmillista.

Toivottavasti Ap selviät surustasi. Voi voi, kun nykyajan ihmiset on niin herkkiä, toisten pukeutuminenkin saa surun puseroon. :/ Tsemppiä kauheasti!!

Vierailija kirjoitti:

Nuorisovaatteidenkin määritelmä on vähän niin ja näin. Mitä nyt muotilehtiä selaa, niin siellä on kaikki tyylit iloisesti sekaisin, ja mallit aina nuoria. Jostain päin Instagramia löytyy aina joku nuorisojoukko, joka pukeutuu jollain tavalla. Jonkun mielestä joppa farkut ja T-paita ovat "nuorisopukeutumista", ja jos haluaa pukeutua yhtään muodikkaasti, se on aina "nuorisopukeutumista". Sellaista selkeästi kypsemmän väen pukeutumista ei enää ole, ellei halua jo kolmekymppisestä eteenpäin pukeutua kuin yli 70-vuotias.

Miten yli 70-vuotias pukeutuu?! Nykyään iäkkäätkin naiset pukeutuvat farkkuihin ja t-paitoihin. Itse asiassa niihinhän he pukeutuivat jo silloin, kun olivat nuoria parikymppisiä 70-luvulla. Missä iässä tulee vaatteisiin parasta-pitää-ennen-ikää?

Vierailija kirjoitti:

AndymcCoys kirjoitti:

40 vuotias nainen ja revityt farkut on kyllä jotenkin niin karmee näky ja lapsellista, miksi vanha ämmä yrittää näyttää teinix-pissikseltä?

Tiedä yrittääkö hän muuta kuin ettei nimiteltäisi vanhaksi ämmäksi. Miksi nuoria aikuisia nimitellään vanhoiksi ämmiksi? Teinit asialla.

40-vuotias nuori aikuinen? 😂 Nyt hei jotain rajaa tuonkin termin kanssa