Tahtoisin kostaa. En pääse yli kiusalla tehdyistä lastensuojeluilmoituksista.

Ex teki lähipiirinsä kanssa useita todella sairaita, valheellisia ilmoituksia, joista seurasi pitkiä selvittelyjä. Olin mukamas narkkari joka pieksee lapsia, ja myös lapset piekesevät toisiaan. Lapsilla ei ole virikkeitä, he ovat jälkeenjääneitä ja suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Meillä on niin saastaista ettei edes siat viihtyisi meillä. Rangaistuksena työnnän lapset nukkumaan sängyn alle. Olen myös saatananpalvoja.

Näitä tällaisia soittoja he soittivat jopa kriisipäivystykseen keskellä yötä, jotta vaikuttaisi dramaattisemmalta. Keskellä yötä meille ei tultu tarkistuskäynnille, mutta pian kuitenkin. Lapset joutuivat riisuutumaan sos.työntekijöiden edessä mustelmien ja muiden vammojen etsimistä varten. Heitä kuulusteltiin ja yritettiin nyhtää vihjeitä pahoinpitelystä. Minut pakotettiin huumetestiin. Lapsilta otettiin näytteet myös, koska minun väitettiin huumaavan heitäkin. Soitettiin koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, kaivettiin potilastietoni. Kotonamme käytiin tutkimuskäynneillä, meidän piti käydä sos. toimen osoittamissa eri paikoissa arvioitavana.. Juuri kun yksi ilmoitus oli tarkistettu, tulikin toinen ilmoitus ja tutkinta käynnistyi jälleen. Vanhemmuuttani arvioitiin, jokaiseen sanaani takerruttiin, jouduin töissäkin kertomaan asiasta koska työni kärsi sen takia.

Noissa jutuissa ei ollut todellakaan mitään perää. Motiivi tälle kaikelle oli se, että ex ilmeisesti halusi vakuuttaa uuden naisystävänsä ja muun suvun siitä että olen sekopää. Lapsia hän ei kuitenkaan halunnut nähdä. Senkin hän käänsi niin että olen vieraannuttaja. Olen myös kuulemma niin arvaamaton että hän pelkää kohdata minut, mies pelkää eikä uskalla hakea lapsia.

Kaikki väitteet todettiin aiheettomiksi, mutta kaikkeen tähän meni kolmisen vuotta. Soitin poliisillekin ja kysyin voinko tehdä rikosilmoituksen. Sieltä sanottiin että ei näitä tutkita. Ihmisillä pitää olla oikeus ilmoittaa lasuun ilman pelkoa. Katsokaas kun ei voi mitenkään näyttää toteen etteikö olisi ollut aito huoli taustalla! Kaikki tämä traumatisoi meidät pitkäksi aikaa, lapset eivät uskalla mennä lääkäriin ilman kyselyä ja itkua että onko pakko mennä. Perusturvallisuus on järkkynyt pahasti. Lapset muistavat myös väärin noita kuulusteluja, ja saattavat kysyä että miksi löin heitä joskus kun he olivat pieniä. Poliisi siis ei tee mitään. Itse olen niin vihaa täynnä, että itken välillä pelkästä raivosta! Näen unia kuinka kostan. Arvatkaa onko ex ollut missään yhteydessä lapsiin? No ei ole, kolmeen vuoteen. Hän porskuttaa onnellisena vaimonsa ja uusien lastensa kanssa. Edes aika ei auta tähän raivoon.