Lue keskustelun säännöt.
Tahtoisin kostaa. En pääse yli kiusalla tehdyistä lastensuojeluilmoituksista.
15.05.2020 |
Ex teki lähipiirinsä kanssa useita todella sairaita, valheellisia ilmoituksia, joista seurasi pitkiä selvittelyjä. Olin mukamas narkkari joka pieksee lapsia, ja myös lapset piekesevät toisiaan. Lapsilla ei ole virikkeitä, he ovat jälkeenjääneitä ja suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Meillä on niin saastaista ettei edes siat viihtyisi meillä. Rangaistuksena työnnän lapset nukkumaan sängyn alle. Olen myös saatananpalvoja.
Näitä tällaisia soittoja he soittivat jopa kriisipäivystykseen keskellä yötä, jotta vaikuttaisi dramaattisemmalta. Keskellä yötä meille ei tultu tarkistuskäynnille, mutta pian kuitenkin. Lapset joutuivat riisuutumaan sos.työntekijöiden edessä mustelmien ja muiden vammojen etsimistä varten. Heitä kuulusteltiin ja yritettiin nyhtää vihjeitä pahoinpitelystä. Minut pakotettiin huumetestiin. Lapsilta otettiin näytteet myös, koska minun väitettiin huumaavan heitäkin. Soitettiin koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, kaivettiin potilastietoni. Kotonamme käytiin tutkimuskäynneillä, meidän piti käydä sos. toimen osoittamissa eri paikoissa arvioitavana.. Juuri kun yksi ilmoitus oli tarkistettu, tulikin toinen ilmoitus ja tutkinta käynnistyi jälleen. Vanhemmuuttani arvioitiin, jokaiseen sanaani takerruttiin, jouduin töissäkin kertomaan asiasta koska työni kärsi sen takia.
Noissa jutuissa ei ollut todellakaan mitään perää. Motiivi tälle kaikelle oli se, että ex ilmeisesti halusi vakuuttaa uuden naisystävänsä ja muun suvun siitä että olen sekopää. Lapsia hän ei kuitenkaan halunnut nähdä. Senkin hän käänsi niin että olen vieraannuttaja. Olen myös kuulemma niin arvaamaton että hän pelkää kohdata minut, mies pelkää eikä uskalla hakea lapsia.
Kaikki väitteet todettiin aiheettomiksi, mutta kaikkeen tähän meni kolmisen vuotta. Soitin poliisillekin ja kysyin voinko tehdä rikosilmoituksen. Sieltä sanottiin että ei näitä tutkita. Ihmisillä pitää olla oikeus ilmoittaa lasuun ilman pelkoa. Katsokaas kun ei voi mitenkään näyttää toteen etteikö olisi ollut aito huoli taustalla! Kaikki tämä traumatisoi meidät pitkäksi aikaa, lapset eivät uskalla mennä lääkäriin ilman kyselyä ja itkua että onko pakko mennä. Perusturvallisuus on järkkynyt pahasti. Lapset muistavat myös väärin noita kuulusteluja, ja saattavat kysyä että miksi löin heitä joskus kun he olivat pieniä. Poliisi siis ei tee mitään. Itse olen niin vihaa täynnä, että itken välillä pelkästä raivosta! Näen unia kuinka kostan. Arvatkaa onko ex ollut missään yhteydessä lapsiin? No ei ole, kolmeen vuoteen. Hän porskuttaa onnellisena vaimonsa ja uusien lastensa kanssa. Edes aika ei auta tähän raivoon.
Kommentit (61)
Minkä ikäisistä lapsista kyse? Voisitko ottaa itse perheneuvolaan tai jonnekin yhteyttä, että mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Kyllähän tuossa sinun lisäksi kärsii lapset - heille varmasti nöyryyttävää kerta toisensa jälkeen joutua riisuuntumaan, jotta nähtäisiin ne "mustelmat". Heidän lapsuus menee siinä, että sossut käy kotona jatkossakin. Eikö eksäsi ymmärrä, että tuolla tavalla hän myös satuttaa lapsia vai onko hänen tarkoitus satuttaa heitäkin?
Varmaan olet puhunut sossuille tuosta teidän erosta ja siitä, ettei isä halua olla lasten kanssa tekemisissä?
Outoa, ettei poliisi puutu tuohon. Tuttavapiirissäni oli myös perhe, joka joutui koko ajan lasujen kohteeksi. Ilman perusteita siis, tämän ilmoittaja halusi tehdä kiusaa. Eksä oli tässäkin tapauksessa kyseessä.
Lopulta kun hän kuuli, että aiheettomista lasuista voi tehdä kunnianloukkauksesta ja häiriköinnistä (häirintäähän tuo on) rikosilmoituksen, jätti hän perheen rauhaan. Kuuleminen mukaan sosiaalitoimisto voi itsekin tehdä rikosilmoituksen aiheettomista lasuista, jos niitä tulee koko ajan tietyltä henkilöltä. En sitten tiedä onko totta.
Kannattaa vaan sitä rikosilmoitusta laittaa menemään. Loppumaan tuo on saatava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän kans yhden naisen joka tehtailee perättömiä lasuilmoja, mutta eipä ne koskaan mihinkään johda, jos ei oikeesti ole perusteita. Kukaan ei ole joutunut huumetesteihin tms pelkän katkeran osapuolen väitteen perusteella tms. Eikä lapsia ole riisutettu. En siis usko tätä. Jotain jätät kertomatta.
Niin että jos sinä tiedät jonkun. Sehän mainiota. Tämä todistaa että olet aivan oikeassa.
Se oli peruste miksi minä henkkoht en usko pätkääkään näihin, et tuosta noin vaan viedään sinne ja tänne ilman mitään syytä ja työpaikallakin tiedetään ja lapset traumatisoituu. Aloittaja jättää taatusti jotain kertomatta, jos nuo toimet ovat edes totta.
Aivan hyvin voi olla totta.
Meidän lähipiirissä äiti joutui ristikuulusteluun sosiaalityöntekijöiden toimesta. Myös lapselta kyseltiin kotioloista, mutta riisuttu hänen ei pitänyt. Mahdolliset väkivallan merkit tutkittiin päältä päin ja paidan hihoja/housun lahkeita piti nostaa, että näki on käsissä/jaloissa mustelmia.
Pari kertaa tämä äiti joutui käymään veri- ja virtsakokeissa sossujen toimesta. Aiheettomaksi kaikki syytökset todettiin, mutta kyllä heillä on työn puolesta velvollisuus tutkia kotiolot ja vanhemmat tarkkaan, jos jostain vakavasta on lasu tullut.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tullut paljon ihania viestejä. Kiitos!
Taidatte olla oikessa mitä kostamiseen tulee. Se vain pahentaisi asiaa. Exän eräs sukulainen sanoi minulle joskus vuosia sitten, että exän ja äitinsä kanssa ei kannata alkaa riitelemään, koska he osaavat sen taidon ja tulevat aina voittamaan. Silloin en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän.
En todella uskalla mennä puhumaan minnekään perheneuvolaan tms. Luottamus yhteiskuntaan on kokenut kovan kolauksen. Näistä paikoista seuraisi takuulla lastensuojeluilmoitus jos apua menisin hakemaan. Siitä sitten menee ilmoitus exälle, ja riemu olisi valtava kun hän voisi "todistaa" että muutkin on huomannut miten hullu olen. En kestä lisänöyryytystä enempää.
Siis koko systeemi on kääntynyt ihan nurinkurin. Ei ole paikkaa minkä puoleen voisi kääntyä ilman pelkoa. Olen miettinyt tuota julkista ulostuloakin, mutta niin kuin joku sanoi, ei voi olla varma miten toimittaja lopulta asettelisi jutun. Kaikista pahinta tässä varmaan on se, että ihan oikeasti olen alkanut miettiä viranomaisten ja exän syytöksiä siitä että olen vieraannuttaja. Tiedän etten ole, mutta mietin sitä kuitenkin. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mitä sanon lapsille kun he puhuvat isästään ihailevaan sävyyn, ja miettivät milloin isälle tulee ikävä ja hän tulee hakemaan?
Hirveä syyllisyys vyöryy yli. Exän vaimo sanoi minulle kerran että tulen huomaamaan miten paha saa palkkansa, eli minä. Somessa oli myös minusta heidän kirjoituksiaan avoimella seinällä, johon oli osallistunut iso joukko ihmisiä kauhistelemaan "vieraannuttajaa".
Huomaan miten mieli alkaa murtua, ja miten olen alkanut tutkimaan asiakirjoja joista löytäisin sittenkin totuuden vieraannuttamisesta.
Ap
Pakko kysyä, mutta voiko sinut tunnistaa noista kirjoituksista? Jos voi, niin tulostat ja lisäät ne rikosilmoitukseen mukaan. Tunnistettavissa olevasta kirjoituksesta rapashtaa syyte.
Kyllä on pahasti eksälläsi ja uudella emännällä päässä vikaa. Voimia sulle!
Mikä ongelma on käydä antamassa seuloja säännöllisin välein? No ei mikään. Teet kärpäsestä härkäsen. Joo susta tuntu varmaan pahalta, mutta koita päästä yli. Ja miksi ihmeessä ette menisi perheneuvolaan? Miksi perheneuvola tekisi lasun, jos menette sinne nimenomaan keskustelemaan nimettömien lasujen aiheuttamista traumoista? Heillehän voi toimittaa lasun paperit, joissa todetaan, että ne ilmotukset todella oli perättömiä. Lasussakin katsotaan hyvällä niitä, jotka hakevat apua itselleen, ei niitä, jotka yrittävät piilottaa totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma on käydä antamassa seuloja säännöllisin välein? No ei mikään. Teet kärpäsestä härkäsen. Joo susta tuntu varmaan pahalta, mutta koita päästä yli. Ja miksi ihmeessä ette menisi perheneuvolaan? Miksi perheneuvola tekisi lasun, jos menette sinne nimenomaan keskustelemaan nimettömien lasujen aiheuttamista traumoista? Heillehän voi toimittaa lasun paperit, joissa todetaan, että ne ilmotukset todella oli perättömiä. Lasussakin katsotaan hyvällä niitä, jotka hakevat apua itselleen, ei niitä, jotka yrittävät piilottaa totuutta.
Oletko ihan tosissasi? Sinäkö olisit valmis juoksemaan seuloissa toisen kiusanteon takia? No, oletkin provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän kans yhden naisen joka tehtailee perättömiä lasuilmoja, mutta eipä ne koskaan mihinkään johda, jos ei oikeesti ole perusteita. Kukaan ei ole joutunut huumetesteihin tms pelkän katkeran osapuolen väitteen perusteella tms. Eikä lapsia ole riisutettu. En siis usko tätä. Jotain jätät kertomatta.
Ystäväni erosi ja hänelle jä parin yhteinen lapsi. Nainen teki perättömiä ilmoituksia jonka johdosta lapsi otettiin isältä alle kouluikäisenä kuukaudeksi pois, koska "tutkittiin" onko isä käyttänyt lasta hyväkseen niin kuin äiti väitti. MYös niin tapahtui, että isän mennessä hakemaan lasta tarhasta, ei lasta annettu hänelle, vaan lapsi oli viety sostekijöiden toimesta pois. Isälle ei ilmoitettu ennen kuin tarhassa vasta lasta hakiessa. Kuulemma siksi ettei tämä voisi vaikuttaa lapseen. Muutaman vuoden jälkeen poliisi löi sitten jo äidille luuria korvaan, mutta kyllä pari vuotta siinä meni ennen kuin uskottiin ettei isä molestaa lastansa.
Onpa surullisa ehdä lapsille kiusaa.
Toivottavasti teillä on kaikki hyvin nyt.
Lapset ansaitsevat vanhemman, joka panostaa heihin. Koita keskittyä lasten onnellisuuteen, jota paha unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselen vielä että mitä te kertoisitte lapsille kun he kysyvät isästään? Voisitteko te antaa anteeksi tai jopa koittaa lähestyä isää uudelleen jotta suhteet lapsiin rakentuisivat?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyselen vielä että mitä te kertoisitte lapsille kun he kysyvät isästään? Voisitteko te antaa anteeksi tai jopa koittaa lähestyä isää uudelleen jotta suhteet lapsiin rakentuisivat?
Ap
Sori mut sanoisin suoraan että kaikki ei ole hyviä vanhempia. Kuka vanhempi haluaa uskotella muille oman lapsensa olevan kehitysvammainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli on ollut yh 12v, lapsen äiti lähti kun lapsi oli pieni. Veli on ollut aina isä ja äiti lapselle, äitiä ei lapsi ole kiinnostanut muuten kuin rahallisesti ja kostanut aina kaikki mun veljelle lapsen kautta.
Tämä 12v on ollut aivan järkyttävää aikaa. Tämä äiti (äidin irvikuva) on koko ajan tehnyt perättömiä lasuja, jopa viikottain. Jatkuvaa kiusaamista, kiristystä, uhkailua ihan mitä vaan. Mun veli oli välillä niin loppu että joutui sairaalaan.
Aluksi sossu uskoi tätä äitiä ja mun veli sai kärsiä. Oli käräjiä jne ja kaiken joutui veli maksamaan. Sitten viimein sossu tajusi että tämä äiti tekee kaiken vain kiusatakseen ja ei enää uskonut yhä hullummaksi muuttuvia juttuja. No, sitten kun sossu ei enää auttanut tämä äiti otti yhteyttä poliisiin ja teki rikosilmoituksen mun veljestä että veli vainoaa ja kiusaa. Siis käänsi jutun aivan toisinpäin.
Nyt taas käräjille meno ja kalliit asianajajan laskut odottavat. Veli on jo ulosotossa aiempien laskujen takia joten meidän vanhemmat joutuvat maksumiehiksi.
Tämä on aivan uskomatonta miten Suomessa voi näin käydä ja viattomat kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Kyselen vielä että mitä te kertoisitte lapsille kun he kysyvät isästään? Voisitteko te antaa anteeksi tai jopa koittaa lähestyä isää uudelleen jotta suhteet lapsiin rakentuisivat?
Ap
Mulla itselläni ei ole lapsia, joten en tiedä osaanko asettua vanhemman asemaan tällaisessa tilanteessa.
Mutta jos isä ei ole kerta oikein kuvioissa mukana kertomuksesi perusteella, niin yrittäisin hellävaraisesti sanoa ettei tällä hetkellä ole mahdollista tavata isää, etkä tiedä milloin se taas on mahdollista.
Et ole kertonut lastesi ikiä, joten hankala sanoa miten, millä tavalla ja millä sanoilla asiaa pitäisi lähestyä lasten kanssa. Jos lapsesi on tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, että isänsä tekee kiusaa, niin sanoisin että minkä takia ne sosiaalityöntekijät teillä käy. Ja että isä tuskin heille on tarkoittanut pahaa, ja saisivat itse päättää haluavatko häntä tavata vai ei.
Anteeksi, en oikein osaa auttaa tuon paremmin. Mutta itse tekisin mahdollisesti näin, jos tilanteeni olisi tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselen vielä että mitä te kertoisitte lapsille kun he kysyvät isästään? Voisitteko te antaa anteeksi tai jopa koittaa lähestyä isää uudelleen jotta suhteet lapsiin rakentuisivat?
Ap
Mulla itselläni ei ole lapsia, joten en tiedä osaanko asettua vanhemman asemaan tällaisessa tilanteessa.
Mutta jos isä ei ole kerta oikein kuvioissa mukana kertomuksesi perusteella, niin yrittäisin hellävaraisesti sanoa ettei tällä hetkellä ole mahdollista tavata isää, etkä tiedä milloin se taas on mahdollista.
Et ole kertonut lastesi ikiä, joten hankala sanoa miten, millä tavalla ja millä sanoilla asiaa pitäisi lähestyä lasten kanssa. Jos lapsesi on tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, että isänsä tekee kiusaa, niin sanoisin että minkä takia ne sosiaalityöntekijät teillä käy. Ja että isä tuskin heille on tarkoittanut pahaa, ja saisivat itse päättää haluavatko häntä tavata vai ei.
Anteeksi, en oikein osaa auttaa tuon paremmin. Mutta itse tekisin mahdollisesti näin, jos tilanteeni olisi tuo.
Ja siis, itse en tuollaista tekoa antaisi anteeksi mutta se ei tarkoita, etteikö lapset saisi tavata isäänsä kunhan "pöly on laskeutunut" ja olet päässyt pahimmasta vihasti yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselen vielä että mitä te kertoisitte lapsille kun he kysyvät isästään? Voisitteko te antaa anteeksi tai jopa koittaa lähestyä isää uudelleen jotta suhteet lapsiin rakentuisivat?
Ap
Sori mut sanoisin suoraan että kaikki ei ole hyviä vanhempia. Kuka vanhempi haluaa uskotella muille oman lapsensa olevan kehitysvammainen?
Voi kuule, tuon ylläolevan tarinan äiti (kirjoitin veljestäni) on itkenyt ja kerjännyt netissä rahaa koska hänen lapsensa on aivoinfarktin takia sairaalassa. Todellisuudessa tämä lapsi oli terveenä kun pukki isovanhempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa tullut paljon ihania viestejä. Kiitos!
Taidatte olla oikessa mitä kostamiseen tulee. Se vain pahentaisi asiaa. Exän eräs sukulainen sanoi minulle joskus vuosia sitten, että exän ja äitinsä kanssa ei kannata alkaa riitelemään, koska he osaavat sen taidon ja tulevat aina voittamaan. Silloin en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän.
En todella uskalla mennä puhumaan minnekään perheneuvolaan tms. Luottamus yhteiskuntaan on kokenut kovan kolauksen. Näistä paikoista seuraisi takuulla lastensuojeluilmoitus jos apua menisin hakemaan. Siitä sitten menee ilmoitus exälle, ja riemu olisi valtava kun hän voisi "todistaa" että muutkin on huomannut miten hullu olen. En kestä lisänöyryytystä enempää.
Siis koko systeemi on kääntynyt ihan nurinkurin. Ei ole paikkaa minkä puoleen voisi kääntyä ilman pelkoa. Olen miettinyt tuota julkista ulostuloakin, mutta niin kuin joku sanoi, ei voi olla varma miten toimittaja lopulta asettelisi jutun. Kaikista pahinta tässä varmaan on se, että ihan oikeasti olen alkanut miettiä viranomaisten ja exän syytöksiä siitä että olen vieraannuttaja. Tiedän etten ole, mutta mietin sitä kuitenkin. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mitä sanon lapsille kun he puhuvat isästään ihailevaan sävyyn, ja miettivät milloin isälle tulee ikävä ja hän tulee hakemaan?
Hirveä syyllisyys vyöryy yli. Exän vaimo sanoi minulle kerran että tulen huomaamaan miten paha saa palkkansa, eli minä. Somessa oli myös minusta heidän kirjoituksiaan avoimella seinällä, johon oli osallistunut iso joukko ihmisiä kauhistelemaan "vieraannuttajaa".
Huomaan miten mieli alkaa murtua, ja miten olen alkanut tutkimaan asiakirjoja joista löytäisin sittenkin totuuden vieraannuttamisesta.
Ap
Eksäsi kuulostaa aivan narsistilta. He pystyvät tekemään tuollaisia perättömiä lasuja ja hyvillä mielin, koska uskovat olevansa oikeutettuja tuollaiseen toimintaan. Ihan silkkaa kiusantekoa tuo on ollut sinua kohtaan.
Jos hän on jo lopettanut ja siirtynyt uuteen uhriin, niin voit olla onnellinen. Kun hänen uusi suhteensa kariutuu, niin hän tekee samat temput sillekkin naiselle. Luulisi siinä vaiheessa lastensuojelussa jo heräävän ihmetys, mutta sinua kohtaan tapahtuneita vääryksiä mikään ei poista.
Minun ex sai minut myös aikoinaan tolaltani ja hetken uskoin niitä syytöksiä mitä hän minuun asetti. Kaikki meni tosiaan ympäri ja aloin epäilemään omaa järkeäni. Se on jännä juttu, että kun tarpeeksi sinnikkäästi ja moni sanoo sinun olevan jonkunlainen, niin lopulta saattaa alkaa uskoa siihen. Se on se mitä narsisti tekee. Hajoittaa psyyken.
Paras kosto mitä voit tehdä on mennä elämässä eteenpäin. Rakentaa elämääsi ja pyyhkiä menneet harteiltasi. Se ei onnistu hetkessä, mutta pala kerrallaan.
Huh kun miehet on kauheita susia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän kans yhden naisen joka tehtailee perättömiä lasuilmoja, mutta eipä ne koskaan mihinkään johda, jos ei oikeesti ole perusteita. Kukaan ei ole joutunut huumetesteihin tms pelkän katkeran osapuolen väitteen perusteella tms. Eikä lapsia ole riisutettu. En siis usko tätä. Jotain jätät kertomatta.
Niin että jos sinä tiedät jonkun. Sehän mainiota. Tämä todistaa että olet aivan oikeassa.
Se oli peruste miksi minä henkkoht en usko pätkääkään näihin, et tuosta noin vaan viedään sinne ja tänne ilman mitään syytä ja työpaikallakin tiedetään ja lapset traumatisoituu. Aloittaja jättää taatusti jotain kertomatta, jos nuo toimet ovat edes totta.
Aivan sama minulle uskotko vai et. Toivon saavani jonkunlaista tukea/vertaistukea tai neuvoa tunteideni käsittelyyn.
Ap
Kostaminen olisi samalle tasolle alentumista.
Ainoa mitä voit tehdä on uhata kunnianloukkaussyytteellä, joka voidaan nostaa jos henkilö ei lakkaa.
Kamalaa se kun ihmiset uskovat toisinaan mielenvikaisiltakin vaikuttavia väitteitä, kuten jotakuta haukutaan epäsiistiksi vaikka se ei ole totta ja henkilö tunnetaan. Oikein viranomainen oli laitetttu katsomaan koston tähden mutta henkilö teki väärin kun suuttui. Tosiasiassa oli päinvastoin, ilmoituksen tekijä hoiti asiansa huonosti.
Suinpäin ei kannata tehdä mitään muutoksia elämässä.
En siloittelisi lapsille liikaa sitä millainen isä on. Lasten ei ehkä ole parasta ajatella isästä hyvää, jolta he odottavat tapaamisia ym. kivaa ja normaalia. Ja vuosi vuodelta vain pettyvät syvemmin.
Kertoisin lapsille isän mielen sairaudesta ja että sen vuoksi isästä ei ole normaaliin isyyteen.
Joo, kunnianloukkaussyytettä pystyyn vähintään. Todella sairasta eksältäsi aiheuttaa tuollaista omille lapsilleen - tai kenen tahansa lapsille, myös lastensuojelun resursseja on käytetty todella paljon turhaan ja se on aina joltakin tarvitsevalta pois. Ota yhteyttä lakimieheen ja selitä tilanne.
Älä kosta. Pysy sinä edes fiksuna. Karma is a bitch.
Hyvä Ap että katsot peiliin ja tunnistat että olet vieraannuttaja. Se on ensimmäinen askel kaikkien toipumiseen. Isä on ollut varmasti epätoivoinen kun on tehnyt ilmoituksia. Ihminen on ollut hädissään, surullinen ja epätoivon vallassa ettei näe enää lapsiaan. Voimia selvittelyyn!