Milloin lapsi on "parhaassa iässä"?
Milloin sinun mielestäsi lapsi on hauskimmassa iässä / kehitysvaiheessa, jos ajattelee itsekkäästi aikuisen näkökulmasta? Mistä iästä olet nauttinut erityisesti tai mikä ikä on jäänyt mieleen? Mietiskelin asiaa tänään, kun katselin pienen lapsukaiseni touhuja. Mietin, että mitähän aikaa tulen joskus vielä kaipaamaan ja onko se mahdollisesti jo mennyt. Tämä on tietysti makuasia ja lapsestakin riippuvaista, mutta kiinnostaisi kuulla ajatuksia.
Kommentit (16)
Nyt.
4 lasta, 3 lastenlasta ja he ovat aina parhaassa iässä❤
Noin 19 v kun lähtee opiskelemaan ja muuttaa pois kotoa.
Kyllä se vauva vuosi on kaikista paras ja ihanin, kun toinen on niin pieni ja avuton ja tarvitsee sinua aivan kaikessa koko ajan ❤️
Abortoituneena roskiksessa. Viis raskausviikoista.
2-3-vuotiaana, olettaen että on terve lapsi. Puhuu, ymmärtää puhetta, mutta kuitenkin vielä tarvitsee aikuista niin että ei tarvitse olla huolissaan, missä menee, on päässyt vaipoista ja kehittymistä tulee silmissä.
Joskus +30v kun sillä on oma perhe.
Taaperoaikaa kaipaan eniten. Lapset oli söpöjä halinalleja jotka vaappuivat pikkupingviineinä menemään. Puhuivat hassuilla omilla sanoillaan jotka vain me vanhemmat ymmärrettiin. Kaikki kiinnosti ja uutta opittiin jatkuvasti, leluksi kävi mikä vaan. Köllittiin sängyssä lukemassa satuja kunnes pikkuiset nukahti kainaloon. Ihanaa aikaa!
Varmaankin juuri ennen murrosikää. On jo iso ja fiksu ja silti edelleen kiltti "pikkutyttö".
Joka iässä on hyvät ja huonot puolensa. Pienet on ihania, mutta koululaisten kanssa voi keskittyä välillä omiin juttuihinsa, nukkua yöt ja tehdä yhdessä vaikka mitä.
Vauvavuosi on työläs ja 1-2-vuotiaaksi lapsella on vauhti päällä, mutta järki puuttuu. 2-3-vuotiaan kanssa oli minusta helpointa ennen uhmaikää.
Vierailija kirjoitti:
Joka iässä on hyvät ja huonot puolensa. Pienet on ihania, mutta koululaisten kanssa voi keskittyä välillä omiin juttuihinsa, nukkua yöt ja tehdä yhdessä vaikka mitä.
Minustakin näin sen yhden lapsen perusteella, joka minulla on. Hän on jo aikuinen.
7-vuotiaana
Tarpeeksi pieni vielä tulemaan kainaloon köllöttelemään, mutta osaa jo nukkua, käydä vessassa, pukea jne Ja voi jo hetkeksi jäädä vaikka yksin kaupassakäynnin tms ajaksi.
Ja on jo sen ikäinen, että esim matkustaminen on mukavaa ja lapsen kanssa voi tehdä melkein mitä vaan (lähteä patikoimaan, mennä syömään vähän fiinimpäänkin ravintolaan, mennä snorklailemaan...) Ja jos tarvetta, niin isovanhempien kanssa pärjää muutMan päivän, ilman että isovanhempien täytyy sen kummemmin ”hoitaa”.
Jälkikäteen ajateltuna taaperoaika, mutta oikeasti ei se silloin siltä tuntunut :) työlästä aikaa, lapsi vaatii paljon äitiä ja hoitoa, ja sitten tulee se 2v uhma, huh.
Silti vaan se 1-2v. on jäänyt erityisen hyvin mieleen. On jo oma persoonansa ja sellainen halittava mussukka. Kunnes vetää raivarit siitä ettei osaa pukea itse ja haluaisi kuitenkin kovasti pukea ihan itse ;)
Näin yhtenä lapsena itse sanon, että paras ikä 50. Huomaatte kun tulette siihen ikään.
21v kun sillä on oma asunto ja elämä.