Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut paskasta suhteesta ja miehestä, mutta kuitenkin ero on ollut vaikea?
15.05.2020 |
Eli jos luettelisin tähän ne miehen huonot puolet, tuskin kukaan ottaisi tai pitäisi ko. miestä, mutta kuitenkin mietiskelen kaikkea että "entä jos"... Kyseessä ei ollut tunteiden hiipuminen, varmaan vieläkin olen rakastunut tai tuntisin vähintäänkin seksuaalista vetoa häneen, mutta kuitenkin tiedän että suhde ei pidemmän päälle kannattaisi.
Onko kellekään muulle käynyt samoin?
Kommentit (14)
Kyllähän se haavekuvien kaatuminen harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen juuri eroa hankalasta miehestä, kun mietin mitä kaikkea tässä vuosien varrella on ollut, niin en kehtaa edes ajatella, että miksi oon tässä jatkanut. Tällä viikolla tuli viimeinen piste. Oon todennut, että parempi kun suljen hänet pois mun elämästä, en vastaa puheluihin tai viesteihin
siin on jotain hyviä puolia, johon oot koukussa ja toivot että vaan ne olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haavekuville ei kannata suhteita perustaa, pitemmän päälle. Kaatuu noin väkisellä ja rytisten. Ikävää mutta tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haavekuville ei kannata suhteita perustaa, pitemmän päälle. Kaatuu noin väkisellä ja rytisten. Ikävää mutta tosiasia.
Eli siis hän muuttuu haaveilulle. Vaan pitää nähdä tosiasiat. Esim. joi selvästi liikaa alkoholia... ja sen kanssa tuli kaikennäköisiä ongelmia, esim. oli sovittu meno, niin olikin humalassa. Niin ei pidä uskoa, että kyllä se siitä rauhoittuu?
Sitten mikä toinen on, nyt kun hän on toisen kanssa, niin pelottaa että se toinen saa hänet rauhoitettua :( tai että rauhoittuu siis sen toisen takia, mutta minun vuokseni ei.
ap
Erosin kolme vuotta sitten "surkeasta" suhteesta, enkä vieläkään ole päässyt yli. Syynä läheisriippuvuuteni. Ahdistaa myös se, että miehellä on vientiä ja itsellä ei. Voin myöntää, että olen kateellinen ja katkeruus valtaa silloin tällöin mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haavekuville ei kannata suhteita perustaa, pitemmän päälle. Kaatuu noin väkisellä ja rytisten. Ikävää mutta tosiasia.
Eli siis hän muuttuu haaveilulle. Vaan pitää nähdä tosiasiat. Esim. joi selvästi liikaa alkoholia... ja sen kanssa tuli kaikennäköisiä ongelmia, esim. oli sovittu meno, niin olikin humalassa. Niin ei pidä uskoa, että kyllä se siitä rauhoittuu?
Sitten mikä toinen on, nyt kun hän on toisen kanssa, niin pelottaa että se toinen saa hänet rauhoitettua :( tai että rauhoittuu siis sen toisen takia, mutta minun vuokseni ei.
ap
Voin melkein lyödä pääni pantiksi että paskaan on se uusi puoliso kätensä työntänyt kyynärpäitä myöten.
Harvemmin juopot mihinkään rauhoittuu.
Itsellä oli tosi hirveä suhde, oli muutakin kuin alkoa ja ihan suonensisäisiä oli käytössä.
5 vuotta olin suhteessa ja vielä lapsenkin tein! Loppua kohti suhde oli jo täysin mahdoton ja pakko oli pistää poikki.
Yritti päästä kuiville ja jonkin aikaa kai olikin kuten monta kertaa meidänkin suhteen aikana. Uusi nainen kehui kuinka on mies muuttunut. Sanoin suoraan että en usko, anteeksi nyt vain. Kuultu samat lässytykset itse niin monta kertaa.
Itse vilpittömästi toivoin että olisin ollut väärässä. Ihan lapsenkin takia mutta niin kaikki alkoi uudestaan ja pahempana. Lapsi näki isänsä viimeksi kun oli 3-vuotias ja nyt täyttää 16-vuotta.
Luojan kiitos älysin lähteä suhteesta. Olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin.
Aika auttaa ja sinäkin ap vuoden päästä ajattelet että voi luoja, olisi pitänyt lähteä aiemmin.
Ei auta muu kuin aika ja eksän näkemisen minimointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin kolme vuotta sitten "surkeasta" suhteesta, enkä vieläkään ole päässyt yli. Syynä läheisriippuvuuteni. Ahdistaa myös se, että miehellä on vientiä ja itsellä ei. Voin myöntää, että olen kateellinen ja katkeruus valtaa silloin tällöin mieleni.
Ehkäpä myös luonnekysymys? Onko jonkun sortin pelimies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haavekuville ei kannata suhteita perustaa, pitemmän päälle. Kaatuu noin väkisellä ja rytisten. Ikävää mutta tosiasia.
Eli siis hän muuttuu haaveilulle. Vaan pitää nähdä tosiasiat. Esim. joi selvästi liikaa alkoholia... ja sen kanssa tuli kaikennäköisiä ongelmia, esim. oli sovittu meno, niin olikin humalassa. Niin ei pidä uskoa, että kyllä se siitä rauhoittuu?
Sitten mikä toinen on, nyt kun hän on toisen kanssa, niin pelottaa että se toinen saa hänet rauhoitettua :( tai että rauhoittuu siis sen toisen takia, mutta minun vuokseni ei.
ap
Voin melkein lyödä pääni pantiksi että paskaan on se uusi puoliso kätensä työntänyt kyynärpäitä myöten.
Harvemmin juopot mihinkään rauhoittuu.Itsellä oli tosi hirveä suhde, oli muutakin kuin alkoa ja ihan suonensisäisiä oli käytössä.
5 vuotta olin suhteessa ja vielä lapsenkin tein! Loppua kohti suhde oli jo täysin mahdoton ja pakko oli pistää poikki.
Yritti päästä kuiville ja jonkin aikaa kai olikin kuten monta kertaa meidänkin suhteen aikana. Uusi nainen kehui kuinka on mies muuttunut. Sanoin suoraan että en usko, anteeksi nyt vain. Kuultu samat lässytykset itse niin monta kertaa.
Itse vilpittömästi toivoin että olisin ollut väärässä. Ihan lapsenkin takia mutta niin kaikki alkoi uudestaan ja pahempana. Lapsi näki isänsä viimeksi kun oli 3-vuotias ja nyt täyttää 16-vuotta.
Luojan kiitos älysin lähteä suhteesta. Olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin.
Aika auttaa ja sinäkin ap vuoden päästä ajattelet että voi luoja, olisi pitänyt lähteä aiemmin.
kiitos kannustuksesta :)
ap
On käynyt. Luulen että johtui läheisriippuvuudesta.