Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ottaisitko sisaruksesi vauvan jos he eivät voisi sitä pitää?
15.05.2020 |
Minun siskoni on saamassa vauvan, mutta sekä hän että miehensä ovat "erityisaikuisia", eikä heillä ole edellytyksiä huolehtia vauvasta. Sukua kartoitetaan sijaisperheen etsimiseksi ennen kuin katsotaan muualta vaihtoehtoja. Minä olen siskoni ainut sisarus ja miehensä sisarukset ovat liian nuoria. Haluaisin auttaa, mutta olisiko taakka liian suuri?
Kommentit (45)
En ottaisi. Luotan, että lapselle löytyy hyvät adoptiovanhemmat. Sisarus miehineen saisi ihan väärän viestin, jos lapsi jäisi lähipiiriin. Muutaman vuoden päästä sieltä olisi tulossa lapselle sisarus. Sen sijaan kun lapsen joutuu oikeasti antamaan pois, alkanee se ehkäisykin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on erityisaikuinen ja miten ihmeessä tulossa on vauva, jos asiaa ei ole etukäteen suunniteltu? Vai ovatko nämä nyt erityisnarkkareita/-alkoholisteja/-neliraajahalvaantuneita?
Vauvoja ei noin vain oteta vanhemmiltaan siksi, että isä tai äiti on erityinen. Meillä on vaikka millä mitalla tukea tuollaisille perheille.
Ehkä olet kuullut termin "erityislapsi"? Yritin käyttää sitä aikuisversiona kuvailemaan sitä, ettei kyse ole niin sanotusti normaaleista ihmisistä, älykkyydeltään ja / tai toimintakyvyltään. Ei ole päihteitä mukana kuvioissa ja heidän ehkäisystä en voi tietää, koska kuten sanoin, eivät ole mitään holhouksen alaisia. Myös kehitysvammaiset näin esimerkkinä harrastavat seksiä, solmivat parisuhteita ja siitä voi seurata yhtä jos toista. Aloitukseni tarkoitus ei ollut avata siskoni ja miehensä diagnooseja, jos sitä kaipasit.
Onko tuo heidän erityisyytensä periytyvää? Oletko miettinyt asiaa siltä kantilta? Tsemppiä vaikean tilanteen eteen!
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Luotan, että lapselle löytyy hyvät adoptiovanhemmat. Sisarus miehineen saisi ihan väärän viestin, jos lapsi jäisi lähipiiriin. Muutaman vuoden päästä sieltä olisi tulossa lapselle sisarus. Sen sijaan kun lapsen joutuu oikeasti antamaan pois, alkanee se ehkäisykin kiinnostaa.
He ovat olleet yhdessä monia vuosia, joten uskon ehkäisyn olleen käytössä, koska näin ei ole käynyt aiemmin.
Mun siskoni ei ainakaan ottaneet joten vieraalle parille meni lapsi adoptioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo heidän erityisyytensä periytyvää? Oletko miettinyt asiaa siltä kantilta? Tsemppiä vaikean tilanteen eteen!
Toisella on periytyvää mutta melko harvinaista laatua. Toisella taas yleisempää laatua eikä nykytiedon mukaan periydy. Tietämykseni mukaan kumpikaan asia ei näy ultraäänessä, eli kysymys ei ole esimerkiksi downista.
En ehkä. Olen kohta 50v. ja mun lapsi on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä millaista se elämä tulee sen sisaruksen kanssa olemaan, jos kasvatat hänen lastaan. Voi olla, että sisarus ei ihan kivasti ota asiaa.
En ottaisi. En haluaisi antaa sisaruksilleni sellaista mielikuvaa, että he voivat jatkaa samaan malliin kantamatta vastuuta teoistaan. Sen sijaan haluaisin pitää yhdeyden lapseen, ottaa hänet usein hoitoon ja pitää hänet näin kiinni muussa suvussa. Siis mikäli hän ei olisi erityislapsi... Jos hän olisi vammainen, niin en tiedä, olisiko se hänen henkisen kasvunsa vuoksi tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin jos elämäntilanne sen sallisi.
Yllättävän yleistä tämä ajattelu, että sisaruksen lapsesta ei huolehdittaisi. Puhe sisarus rakkaudesta on siis sittenkin liioiteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan otettaisi. Ollaan yli nelikymppisiä ja lapsettomia. Ei olla koskaan haluttu lapsia.
Jos vauva on terve ja oma elämäntilanne sallisi, niin kyllä. Erityistä lasta en taakakseni halua, varsinkaan älylliseltä kapasiteetiltaan vajavaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi veljelleni omaa lastani. Hänellä nuorena huumeongelma josta joutunut oikeuteen asti ja avovaimonsa on huostaanotettu. Ei parhaita mahdollisia vanhempia.
No meillä on kaksi pientä jo nyt, joten olisihan se aika rankkaa. Sinänsä vauvoista ja lapsista kovasti kyllä pidän, joten tosipaikan tullen varmaan ainakin kokeiltaisiin meillä.
Rankkaahan tuo voisi olla, etenkin jos biologiset vanhemmat ovat on-off-mielellä. Jatkuvaa epävarmuutta itselle ja lapselle.
Ottaisin jos lapsi on terve. Tarkoitan ettei ole havaittavissa ainakaan vielä mitään kehityshäiriötä. (en tiedä mitä tarkoitit että ovat erityisaikuisia) minulla on jo kaksi lasta ja voisin hyvin yhden lapsen lisää tehdä itsekkin, joten miksi en ottaisi hoiviin sisarukseni lasta. Mutta koska minulla on jo kaksi lasta ja vauvalla olisikin erityistarpeita jotka vaativat paljon normaalia enemmän, joutuisin harkitsemaan.
Mitä tarkoitatte tuolla että "ne vaan jatkaa samaan malliin"? Eihän tämä pariskunta ole hankkinut lapsia liukuhihnalla vaan tämä on ensimmäinen. Heille on puhuttu vaihtoehdoista ja äidin huononeva tila sekä isän tietyt vaikeudet ovat saaneet heidät ymmärtämään että heille ei ole mahdollista hoitaa vauvaa yksin kotona.
Oletko miettinyt asiaa sisaruksesi suhtautumisen kannalta, miten hän suhtautuisi sinuun ja lapseen? Olisiko hän vihainen, iloinen, kiitollinen, haluaisiko hän jatkuvasti käydä luonasi, puuttua asioihinne, menisivätkö välinne poikki jne? Ja kuinka jaksaisit tällaisten asioiden kanssa?
Ottaisin. Ikä 46 ja vauvakuume oli vielä pari vuotta sitten. 2 lasta, molemtat alakoulussa. Voisin varmasti tarjota lapselle hyvän kodin perheeni kanssa. Mieheni on nuorempari pari vuotta ja hän haluaisi biologisen lapsen.
Todellakin. Elämä mallillaan, velat maksettu ja taloustilanne hyvä.
Alue: Aihe vapaa
En voisi. Varsinkaan jos tiedossa että vanhemmilla mahdollisia periytyviä ongelmia.