Suomen yliopistojen todistusvalinnoissa suositaan luonnontiede/matemaattisia aineitann

Vierailija kirjoitti:

Tämä matikan arvosanan ylikorostus perustuu Oulun yliopiston tutkimukseen, että matikasta L:n kirjoittaneet menestyivät muita paremmin yliopisto-opinnoissa. Sen jälkeen kaikki tiedekunnat halusivat nämä "huiput".

Ihan loogista minusta.

Vierailija kirjoitti:

Koska pitkä matematiikka on vaativampi aine kuin vaikka terveystieto, lyhyt kieli tai psykologia. 

Kiitos järjen äänestä. Juuri näin.

Jos pärjää lukion pitkässä matematiikassa niin pärjää todennäköisesti myös elämässä, ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan järjetön uudistus. Olisi minultakin jäänyt KTM paperit saamatta, jos en olisi pääsykokeen kautta sinne mennyt.

Olen kyllä matemaattisesti lahjakas, mutta lukiossa olin "taiteilija" ja haistatin matikalle kurat, tuloksena lyhyt matikka kymppirivillä ja keskittyminen kieliin ja taideaineisiin. No taiteessa olin keskinkertainen ja monen välivuoden jälkeen tajusin, että kaupallinen ala kiinnostaa. Nyt olen työelämässäni menestynyt ja kysyttykin alani ammattilainen jo nuorena.

Lukiossa sitä ei moni vielä osaa kunnolla ennustaa, mikä ala sitten on se oma...

Senpä takia lukiossa ei kannata haistattaa pitkät muille kuin ihan humpuuki humanistiaineille. Onneksi ne saa melkein kokonaan valittua pois kun on makefy.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on vaikeeta, jos tietää haluavansa yliopistoon, niin kirjoittaa sitten pitkän matikan ja fyken bilsalla. Mikä estää?

Juuri seurasin lukiolaisen pitkän matikan tuntia ja kyllä siinä aivot sai solmuun. Ei ehkä sovi kaikille, oli sen verran korkealentoista että jos itsenäisesti pitäisi osata soveltaa, olisin pulassa. Mutta teini osaa, ja meinaa kirjoittaa. Hakee yliopistoon, todennäköisesti Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Minä olenkin vain ammattikorkeasta valmistunut sosionomi, hyvä että jonkun uskonnon läpi sain. Matikkaa ei tullut kirjoitettua, eikä sen perään kukaan ammattikorkeassa edes kysellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opintojen luonne on muuttunut todistusvalinnan myötä 3 vuoden pituiseksi valmennuskurssiksi. Pitkä matikka vie todella paljon aikaa ja syö tilaa sekä lukujärjestyksestä että lukiolaisen läksyjen tekoon varatusta ajasta. Matikka syö varmasti ainakin lyhyitä kieliä ja joitakin reaaliaineita, joista saa huonosti pisteitä. Jos haluaa todistusvalinnalla sisään ns. hakupainealoille, on lähes pakko kirjoittaa pitkä matikka, pitkä kieli, äidinkieli ja fysiikka, koska niistä saa selvästi eniten pisteitä. Lyhyet kielet ja terveystiedon kaltaiset reaalit taas ovat todistusvalinnassa ihan turhia, kun niiden laudaturistakaan ei saa kunnolla pisteitä.

Minusta on sääli, jos jatko-opinnot automaattisesti tyssäävät siihen, ettei kykene tai halua opiskella pitkää matikkaa. Kehitys kun näyttää siltä, että todistusvalintakiintiötä kasvatetaan lähelle 90 % ja pääsykokeen kautta otetaan vain pieni murto-osa.

Mitä hyötyä lyhyestä kielestä tai terveystiedosta on jatko-opinnoissa tai työelämässä?

Sullako ei ole muuta elämää, kuin työelämä?

Jokainen saa näitä vapaa-ajan aktiviteettajaan harrastaa ihan omalla panostuksellaan ja joutoaikana. Talouden ja työelämän kannalta ne on turhia.

Itsensä kehittäminen on työelämän ja talouden kannalta aina kannattavaa.

Mistä 16-vuotias voi tietää, mitä taitoja tarvitsee aikuisena? Lyhyenä suoritettu kieli mahdollistaa sen opiskelun jatkumisen myöhemmin aikuisiällä.

Aikuisiälläkin saa aloittaa kieliopinnot nollasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne esipisteet menneet ihan suhteessa lukiokurssien määrään? Jos miettii, että fysiikkaa oli joku 9 kurssia ja pitkää matematiikkaa 13 kurssia niin ihmekö tuo, että niistä saa eniten pisteitä? Lisäksi äidinkieltä oli paljon.

Tavallaan ei ihme, mutta jos systeemi on tämä, pitäisi tasavertaisuuden nimissä kaikkien aineiden (ainakin lukuaineiden) kursseja olla tarjolla sama määrä. Miksei kiinnostus vaikkapa historiaa kohtaan ole saman arvoista, kuin fysiikkaa?

Mitä hyötyä ajattelet historian nippelitiedosta olevan kenellekkään? Kuitenkin luonnontieteet selittävät kaiken mitä ympärillämme on. Fysiikkaa ja matematiikka tarvitaan aivan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on vaikeeta, jos tietää haluavansa yliopistoon, niin kirjoittaa sitten pitkän matikan ja fyken bilsalla. Mikä estää?

Älykkyysosamäärä estää. Yliopistoon olisi silti päästävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on vaikeeta, jos tietää haluavansa yliopistoon, niin kirjoittaa sitten pitkän matikan ja fyken bilsalla. Mikä estää?

Älykkyysosamäärä estää. Yliopistoon olisi silti päästävä.

Näitä varten on ammattikoulut. Jos ei selvästikään ole rahkeita opetella teoreettisesti, on parempi valita käytännön ala.

Onpa lapsellisen mustavalkoista kommentointia osalla. Kaikki eivät ole lahjakkaita matematiikassa ja osa on paljon lahjakkaampia jossain muussa. On resurssien hukkaamista, että esim. englannin ja ruotsin lisäksi kaikki muut kielet jäävät opiskelematta ja kaikki panostavat vain epäonnistuneen pisteytysjärjestelmän takia mafyke-aineisiin. Osa kuluttaa näihin järjettömän paljon aikaa ja vaivaa ja lopputuloksena voi olla se pitkän matikan b, jolla ei yhtään kummemmin pääse haluttuun yliopistoon. Samalla jätetään kaikki muut yleissivistävät aineet ja kielet retuperälle, vaikka nimenomaan monipuolista kieliosaamista vaadittaisiin joka puolella. Esim. venäjä, kiina, ranska, espanja... perinteinen enkku ja pakkoruotsiyhdistelmä on vitsi. Myös suomalainen tapa opettaa mm. historiaa, filosofiaa, kirjallisuutta, taiteita on todella alkeellista verrattuna ns. sivistysmaihin. Pääsykoekirjojakaan ei lueta eikä tarvita vaan kävellään suoraan sisään pitkällä matikalla niin oikikseen, lääkikseen, kauppikseen kuin kieltenopettajaksi tai papiksikin. Ja osa huomaa hakeneensa aivan väärälle alalle, kun kerran pisteet vaan riitti. Juridiikka tai kauppatieteet voi ollakin äärettömän tylsää ja vaikeaa suoraan lukion jälkeen. Toki pitkä matikka kasvattaa sitkeyttä ja opettaa tekemään töitä, auttaa kehittämään loogista ajattelua. Mutta koko yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös monipuolista muuta osaamista.

Esim. itse lääkärinä en ole varsinaisesti juuri pitkää matikkaa tarvinnut mihinkään. Toki mafyke on aina toisiaan tukeva paketti, ei sitä voi kiistää. Ja pääsykokeissa aikanaan ratkaisi nopea fy ke kaavanpyöritystaito ja taktikointi (oikeasta vastauksesta plussaa, tyhjästä nolla, väärästä miinuksia). . Ja stressinsietokyky, koska tehtäviä oli niin paljon, että piti valita, mitä ehtii ja mitä kannattaa tehdä. Matikkaa siinä ei sinänsä tarvittu eikä testattu. Omana aikana oli pääsykokeissa myös Ihmisen fysiologia ja anatomia- kirja, joka piti osata pilkulleen sekä psykologia.

Luonnontieteellinen ajattelutapa, ongelmanratkaisutaito ja logiikka on toki lääketieteessä tärkeää. Silti väitän, että käytännössä suurin hyöty kaikista valitsemistani kouluaineista on yläasteen konekirjoitus ja sen avulla opittu kymmensormijärjestelmä... 😉 Ja ruotsin paremmasta puhekielitaidosta ja esim. venäjän tai kiinan osaamisesta olisi potilaiden kanssa ollut monestikin hyötyä. Viestintä on joka tapauksessa lääkärin työssä keskeinen alue ja siitä tulee myös eniten virheitä ja potilasvalituksia.

Suomessa koulutetaan nytkin joka sadas ikäluokassa lääkäriksi ja ala on sellainen, joka kaikille ei todellakaan sovi. Eikä kaikkien tarvitse eikä kuulu siihen ryhtyä, vaikka kuinka mafyke arvosanat riittäisi. Sama koskee muitakin ns. statusaloja.

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisen mustavalkoista kommentointia osalla. Kaikki eivät ole lahjakkaita matematiikassa ja osa on paljon lahjakkaampia jossain muussa. On resurssien hukkaamista, että esim. englannin ja ruotsin lisäksi kaikki muut kielet jäävät opiskelematta ja kaikki panostavat vain epäonnistuneen pisteytysjärjestelmän takia mafyke-aineisiin. Osa kuluttaa näihin järjettömän paljon aikaa ja vaivaa ja lopputuloksena voi olla se pitkän matikan b, jolla ei yhtään kummemmin pääse haluttuun yliopistoon. Samalla jätetään kaikki muut yleissivistävät aineet ja kielet retuperälle, vaikka nimenomaan monipuolista kieliosaamista vaadittaisiin joka puolella. Esim. venäjä, kiina, ranska, espanja... perinteinen enkku ja pakkoruotsiyhdistelmä on vitsi. Myös suomalainen tapa opettaa mm. historiaa, filosofiaa, kirjallisuutta, taiteita on todella alkeellista verrattuna ns. sivistysmaihin. Pääsykoekirjojakaan ei lueta eikä tarvita vaan kävellään suoraan sisään pitkällä matikalla niin oikikseen, lääkikseen, kauppikseen kuin kieltenopettajaksi tai papiksikin. Ja osa huomaa hakeneensa aivan väärälle alalle, kun kerran pisteet vaan riitti. Juridiikka tai kauppatieteet voi ollakin äärettömän tylsää ja vaikeaa suoraan lukion jälkeen. Toki pitkä matikka kasvattaa sitkeyttä ja opettaa tekemään töitä, auttaa kehittämään loogista ajattelua. Mutta koko yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös monipuolista muuta osaamista.

Esim. itse lääkärinä en ole varsinaisesti juuri pitkää matikkaa tarvinnut mihinkään. Toki mafyke on aina toisiaan tukeva paketti, ei sitä voi kiistää. Ja pääsykokeissa aikanaan ratkaisi nopea fy ke kaavanpyöritystaito ja taktikointi (oikeasta vastauksesta plussaa, tyhjästä nolla, väärästä miinuksia). . Ja stressinsietokyky, koska tehtäviä oli niin paljon, että piti valita, mitä ehtii ja mitä kannattaa tehdä. Matikkaa siinä ei sinänsä tarvittu eikä testattu. Omana aikana oli pääsykokeissa myös Ihmisen fysiologia ja anatomia- kirja, joka piti osata pilkulleen sekä psykologia.

Luonnontieteellinen ajattelutapa, ongelmanratkaisutaito ja logiikka on toki lääketieteessä tärkeää. Silti väitän, että käytännössä suurin hyöty kaikista valitsemistani kouluaineista on yläasteen konekirjoitus ja sen avulla opittu kymmensormijärjestelmä... 😉 Ja ruotsin paremmasta puhekielitaidosta ja esim. venäjän tai kiinan osaamisesta olisi potilaiden kanssa ollut monestikin hyötyä. Viestintä on joka tapauksessa lääkärin työssä keskeinen alue ja siitä tulee myös eniten virheitä ja potilasvalituksia.

Suomessa koulutetaan nytkin joka sadas ikäluokassa lääkäriksi ja ala on sellainen, joka kaikille ei todellakaan sovi. Eikä kaikkien tarvitse eikä kuulu siihen ryhtyä, vaikka kuinka mafyke arvosanat riittäisi. Sama koskee muitakin ns. statusaloja.

Matematiikka on ajattelun työkalu, sen hiomakivi ja ilmentymä.

Itsenäinen ajattelu on yliopistossa elintärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pedagogiset selvitykset osoittavat että hyvä arvosana yo-kirjoituksissa pitkässä matematiikassa ja äidinkielessä korreloivat menestymisessä korkeakoulu/yliopisto-opinnoissa, alasta riippumatta.

Siksi näitä aineita painotetaan paperivalinnassa.

Onko alapeukuttajat eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisen mustavalkoista kommentointia osalla. Kaikki eivät ole lahjakkaita matematiikassa ja osa on paljon lahjakkaampia jossain muussa. On resurssien hukkaamista, että esim. englannin ja ruotsin lisäksi kaikki muut kielet jäävät opiskelematta ja kaikki panostavat vain epäonnistuneen pisteytysjärjestelmän takia mafyke-aineisiin. Osa kuluttaa näihin järjettömän paljon aikaa ja vaivaa ja lopputuloksena voi olla se pitkän matikan b, jolla ei yhtään kummemmin pääse haluttuun yliopistoon. Samalla jätetään kaikki muut yleissivistävät aineet ja kielet retuperälle, vaikka nimenomaan monipuolista kieliosaamista vaadittaisiin joka puolella. Esim. venäjä, kiina, ranska, espanja... perinteinen enkku ja pakkoruotsiyhdistelmä on vitsi. Myös suomalainen tapa opettaa mm. historiaa, filosofiaa, kirjallisuutta, taiteita on todella alkeellista verrattuna ns. sivistysmaihin. Pääsykoekirjojakaan ei lueta eikä tarvita vaan kävellään suoraan sisään pitkällä matikalla niin oikikseen, lääkikseen, kauppikseen kuin kieltenopettajaksi tai papiksikin. Ja osa huomaa hakeneensa aivan väärälle alalle, kun kerran pisteet vaan riitti. Juridiikka tai kauppatieteet voi ollakin äärettömän tylsää ja vaikeaa suoraan lukion jälkeen. Toki pitkä matikka kasvattaa sitkeyttä ja opettaa tekemään töitä, auttaa kehittämään loogista ajattelua. Mutta koko yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös monipuolista muuta osaamista.

Esim. itse lääkärinä en ole varsinaisesti juuri pitkää matikkaa tarvinnut mihinkään. Toki mafyke on aina toisiaan tukeva paketti, ei sitä voi kiistää. Ja pääsykokeissa aikanaan ratkaisi nopea fy ke kaavanpyöritystaito ja taktikointi (oikeasta vastauksesta plussaa, tyhjästä nolla, väärästä miinuksia). . Ja stressinsietokyky, koska tehtäviä oli niin paljon, että piti valita, mitä ehtii ja mitä kannattaa tehdä. Matikkaa siinä ei sinänsä tarvittu eikä testattu. Omana aikana oli pääsykokeissa myös Ihmisen fysiologia ja anatomia- kirja, joka piti osata pilkulleen sekä psykologia.

Luonnontieteellinen ajattelutapa, ongelmanratkaisutaito ja logiikka on toki lääketieteessä tärkeää. Silti väitän, että käytännössä suurin hyöty kaikista valitsemistani kouluaineista on yläasteen konekirjoitus ja sen avulla opittu kymmensormijärjestelmä... 😉 Ja ruotsin paremmasta puhekielitaidosta ja esim. venäjän tai kiinan osaamisesta olisi potilaiden kanssa ollut monestikin hyötyä. Viestintä on joka tapauksessa lääkärin työssä keskeinen alue ja siitä tulee myös eniten virheitä ja potilasvalituksia.

Suomessa koulutetaan nytkin joka sadas ikäluokassa lääkäriksi ja ala on sellainen, joka kaikille ei todellakaan sovi. Eikä kaikkien tarvitse eikä kuulu siihen ryhtyä, vaikka kuinka mafyke arvosanat riittäisi. Sama koskee muitakin ns. statusaloja.

Et ehkä lääkärinä ole tarvinnut vektori- tai differentiaalilaskentaa mutta niiden osaaminen osoittaa sinulla olleen muita avuja korkeakouluopinnoissa. Äidinkieli ja pitkä matematiikka korreloivat myöhemmin opintomenestyksen kanssa pedagogisisten selvitysten mukaan, kaikissa. Siksi tämä painotus.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Kaikkien yliopisto-ohjelmien sisältö voitaisiin avata kaikille julkiseksi nettiin ja jokainen voisi sieltä heti vaikka ysiluokkaa käydessä mitä siellä opiskellaan ja mitä pitää omaksua. Sen jälkeen jokainen voisi omaan tahtiin oppia niitä olennaisia tietoja ja käydä tenttimässä ne jollain koneella ja suoritukset kirjattaisiin johonkin rekisteriin, kunnes kaikki teoriatiedot olisi omaksuttu. Sen jälkeen joku keskus rupeaisi hommaamaan työssäoppimista näille opiskelijoille. 

Nykyhommassa on vähän sellainen maku, että nuorille ja aikuisille rakennetaan keinotekoisia esteratoja:

-lukio

-"hyvä" lukio

-hakeminen korkeakouluun

-maksullinen avoin väylä

-arvosanojen korottaminen

jne. 

ja aikaa kuluu hirveästi epäolennaiseen ja kun aikaa on tarpeeksi tuhlattu, sitä tuhlannut sukupolvi yrittää perustella itselleen toiminnan pakottamalla sen muillekin kuten esim.osa ympärileikatuista miehistä pakottaa ympärileikkauksen omalle lapselle, kun niin on ennenkin tehty ja olisi ehkä jopa epäreilua jos uusi sukupolvi ei joutuisi käymään samoja vaikeuksia läpi. 

Tämä esteratojen rakentaminen luo myös osin turhiakin pelkoja ja jännityksiä ja esim.yliopistosta rakennetaan kuva ekslusiivisena ja pelottavana paikkana, missä pitää omata jotain salaperäisiä erityistaitoja, että pärjää. Moni ei sitten uskalla yrittää ollenkaan. 

Osittain tätä illuusiota korkeakouluista vaikuttavana mörkönä luodaan myös tällä Aatamin aikaisella oppiarvojärjestelmällä, jossa ihminen lisää yliopiston oppiarvonsa omaan nimeensä ja vaikka Kelan asiakkaan pitää ilmaista oma 'statuksensa' ylimmän tutkinnon mukaan. Tällaisessa järjestelmässä annetaan kuva nimenomaan tietyn organisaation hierarkiassa nousemisesta kiinnostuneiden ihmisten puuhista erityisen arvokkaina ja hienoina ja näin ollen ihmiset eivät samalla tavalla välttämättä näe esim.sitä miten vaikka joku lapsena aloitettu liikuntaharrastus saattaakin olla monella tavalla vaikeampi kuin mikään yliopisto, mutta tällaiset ajatukset on verbaalisella vallankäytöllä saatettu pimentoon ja on kulttuurillinen tabu sanoa sitä. Ihmisiä tavallaan sokaistaan kaasuvaloilla ja taivutellaan vähättelemään omia saavutuksiaan jos ne eivät sovi tähän lomakekehykseen. 

Minkälainen yhteiskunta meillä olisi jos oppiminen ja muodollinen pätevöityminen olisi tasa-arvoista ja yhtäkkiä erilaisia ammattilaisia olisi kaikilla aloilla paljon enemmän? Tietysti se lisäisi jonkinlaista kilpailua viroista ja työpaikoista, mutta samalla myös ihmiset saisivat itseluottamusta näytöistään ja ehkä herkemmin perustaisivat esim.yrityksiä, kun heillä olisi psykologinen 'lupa' olla ammattilaisia eikä tarvitsisi hävetä itseään lomakkeen rastin takia. Monissa tai useimmissa korkeakouluissa, joissa hakuun liittyy joku haastattelu, ei ole edes mahdollista tietää mihin sisäänpääsy oikein tyssäsi (ulkonäkö voi esim.ratkaista) ja se, että joku ei "päässyt" johonkin kouluun ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi osannut opiskella asioita siinä missä muutkin. 

Minkälainen psykologinen vaikutus ihmiseen on sillä, että saa olla Brasilian jalkapallojoukkueen varapenkillä, jos joku pelaaja loukkaantuu verrattuna siihen, että ei saisi mitään pelimahdollisuuksia edes teoriassa? Vaikka ei pääsisi sieltä kentän laidalta nurmelle, niin varmasti sillä reserviin pääsemisellä olisi myönteinen osallisuutta edistävä vaikutus. 

On eri asia sanoa ihmiselle, että "sinulla ei ole koulutusta" (valikoivaa ja jopa hävytöntä kielenkäyttöä monessa tapauksessa) kuin sanoa tälle, että "sinulla on syytä olla ylpeä saavutuksistasi, mutta valitettavasti tällä kertaa emme voi palkata uutta työvoimaa. Kiinnostaisiko yrittäminen?"

Kyllähän jokainen 15-vuotias tietää, mitä haluaa tehdä isona.

En nyt näe miten tuo liittyy siihen mitä minä kirjoitin.

Se, että kaikki tieto olisi selkeästi kasattu nettiin ja sen voisi sieltä kuka tahansa taustoista riippumatta tenttiä joko ilmaiseksi tai maksua vastaan ei ole nähdäkseni keneltäkään pois. Ei siinä sitouteta ketään mihinkään, vaan paljon enemmän sitoutetaan tässä nykysysteemissä, jossa on ensikertalaiskiintiöt, käytännössä muuttopakko vieraalle paikkakunnalle ja monenlaista metatyötä ja säätämistä, ryhmätyöpakkoa ja kaikenlaisten esseiden kirjoittamista, joissa aikaa pitää kerta toisensa jälkeen käyttää lähteiden merkitsemiseen, monesti hankkia joku tietty kirja kirjastosta, vaikka sama tieto olisi netissäkin ja sitten maksaa kirjastolle 40e pokkarista jos limsa vahingossa tipahtaa kirjan päälle. Lisäksi siellä koulussa voi mennä sukset ristiin opettajien tai opiskelijoiden kanssa, voi joutua vainotuksi tai kiusatuksi ja vaikka mitä muuta.

Korkeakoulut myöskin vetoavat omaan hallinnolliseen statukseensa ja tällä tavalla ulkoistavat työssäoppimispaikkojen hakemista opiskelijoille, mikä on erilaisten koulutuslakien kannalta ongelmallista, koska tässä koulutuksellinen tasa-arvo ei välttämättä toteudu; jos opiskelija ei ole tarpeeksi ekstrovertti ja hyvinvoiva, hän ei ehkä saa tyrkytettyä itseään työpaikalle ja ei saa tutkintoa. Ammattiopistoissa koulutuksellinen tasa-arvo ilmeisesti toteutuu enemmän ja tähän saa apua, vaikka itse epäilen, että eri alojen opiskelijat ovat tässä räikeän epätasa-arvoisia. Joka tapauksessa ihmisen ikä tai keinotekoinen hallintoaste (toinen vs. kolmas aste) ei ratkaise tuen tarvetta. 

Luulen että 99% porukasta ennemmin maksaisi 1000e jostain supertentistä, jonka voisi käydä haluamassaan paikassa haluamaansa aikaan ja saisi sen jälkeen vaikka toimia virassa X kuin kävisi läpi tuota esterataa minkä minä olen tuossa yrittänyt koota listaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jotta miehilläkin olisi mahdollisuus päästä yliopistoon... Salajuoni. Sanokaa mun sanoneen.

On kyllä törkeää painottaa jotain matikkaa.

Ei se ihan noin mene. Yhteen hakukohteeseen (vuosia sitten) laitettiin pääsykokeeseen fysiikka mukaan että saataisiin poikia enemmän sisään. Miten kävi? No tytöt penteleet (hyvässä mielessä) osasivat fysiikankin paremmin, että se siitä sitten. Mutta eihän se ole tyttöjenvika jos ovat parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on vaikeeta, jos tietää haluavansa yliopistoon, niin kirjoittaa sitten pitkän matikan ja fyken bilsalla. Mikä estää?

Älykkyysosamäärä estää. Yliopistoon olisi silti päästävä.

Ei ole älykkyydestä kiinni. No mistä tiedän. Siitä kun pärjäsin pitkässä matematiikassa enkä ole älykäs. Sisukas pikemminkin

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisen mustavalkoista kommentointia osalla. Kaikki eivät ole lahjakkaita matematiikassa ja osa on paljon lahjakkaampia jossain muussa. On resurssien hukkaamista, että esim. englannin ja ruotsin lisäksi kaikki muut kielet jäävät opiskelematta ja kaikki panostavat vain epäonnistuneen pisteytysjärjestelmän takia mafyke-aineisiin. Osa kuluttaa näihin järjettömän paljon aikaa ja vaivaa ja lopputuloksena voi olla se pitkän matikan b, jolla ei yhtään kummemmin pääse haluttuun yliopistoon. Samalla jätetään kaikki muut yleissivistävät aineet ja kielet retuperälle, vaikka nimenomaan monipuolista kieliosaamista vaadittaisiin joka puolella. Esim. venäjä, kiina, ranska, espanja... perinteinen enkku ja pakkoruotsiyhdistelmä on vitsi. Myös suomalainen tapa opettaa mm. historiaa, filosofiaa, kirjallisuutta, taiteita on todella alkeellista verrattuna ns. sivistysmaihin. Pääsykoekirjojakaan ei lueta eikä tarvita vaan kävellään suoraan sisään pitkällä matikalla niin oikikseen, lääkikseen, kauppikseen kuin kieltenopettajaksi tai papiksikin. Ja osa huomaa hakeneensa aivan väärälle alalle, kun kerran pisteet vaan riitti. Juridiikka tai kauppatieteet voi ollakin äärettömän tylsää ja vaikeaa suoraan lukion jälkeen. Toki pitkä matikka kasvattaa sitkeyttä ja opettaa tekemään töitä, auttaa kehittämään loogista ajattelua. Mutta koko yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös monipuolista muuta osaamista.

Esim. itse lääkärinä en ole varsinaisesti juuri pitkää matikkaa tarvinnut mihinkään. Toki mafyke on aina toisiaan tukeva paketti, ei sitä voi kiistää. Ja pääsykokeissa aikanaan ratkaisi nopea fy ke kaavanpyöritystaito ja taktikointi (oikeasta vastauksesta plussaa, tyhjästä nolla, väärästä miinuksia). . Ja stressinsietokyky, koska tehtäviä oli niin paljon, että piti valita, mitä ehtii ja mitä kannattaa tehdä. Matikkaa siinä ei sinänsä tarvittu eikä testattu. Omana aikana oli pääsykokeissa myös Ihmisen fysiologia ja anatomia- kirja, joka piti osata pilkulleen sekä psykologia.

Luonnontieteellinen ajattelutapa, ongelmanratkaisutaito ja logiikka on toki lääketieteessä tärkeää. Silti väitän, että käytännössä suurin hyöty kaikista valitsemistani kouluaineista on yläasteen konekirjoitus ja sen avulla opittu kymmensormijärjestelmä... 😉 Ja ruotsin paremmasta puhekielitaidosta ja esim. venäjän tai kiinan osaamisesta olisi potilaiden kanssa ollut monestikin hyötyä. Viestintä on joka tapauksessa lääkärin työssä keskeinen alue ja siitä tulee myös eniten virheitä ja potilasvalituksia.

Suomessa koulutetaan nytkin joka sadas ikäluokassa lääkäriksi ja ala on sellainen, joka kaikille ei todellakaan sovi. Eikä kaikkien tarvitse eikä kuulu siihen ryhtyä, vaikka kuinka mafyke arvosanat riittäisi. Sama koskee muitakin ns. statusaloja.

Kiitos! Mielestäni muutenkin lukion koko perusidea menee kuralle. Mulle ainakin mainostettiin lukiota sillä perusteella, että saat itse valita mielenkiintoiset oppiaineet ja hakea suuntaa toiveammatille.

Tällä hetkellä tilanne on se, että niitä itselle mielenkiintoiseksi koettuja aineita ei kannata kirjoittaa, jos hamuaa yliopistoon papereilla.

Matemaattisia aineita suositaan niilläkin aloilla, joissa niitä ei edes tarvita. Miksi psykologiassa korostetaan fysiikkaa? Kertooko makefy - osaaminen sovelluutta opiskelemaan kieliä? Onko yksilö vähemmän pätevä sosiaalisille yliopistoaloille, koska häntä ei kiinnosta fysiikka tai pitkä matikka?

En ole kovin ymmärtänyt näiden oppiaineiden pisteytyksien logiikkaa. Se luo vain hillittömiä paineita nuorille, varsinkin niille, jotka eivät ole matemaattisesti lahjakkaita. Ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat tyhmempiä kuin muut. Enemmänkin sitä, että mielenkiinto on jossakin muussa, esim. kielissä tai realiaineissa.