Suomen yliopistojen todistusvalinnoissa suositaan luonnontiede/matemaattisia aineitann

Ja koko ajan jauhetaan, kuinka kielten osaaminen on tärkein asia ja kuinka sitä pitää lisätä joka koulutusasteella ja diipadaapaa. Nyt siirrettiin ruotsi alkamaan kutosluokalla, joka johti siihen, että alakouluissa muut valinnaiset kielet romahti. Yläkoulussa ruotsiakin on siis vähemmän kuin ennen. Ei synny ryhmiä valinnaisista kielistä yläkouluun, koska niitä ei aloiteta alakoulussakaan. Ja lukiossa on pakko valita pitkä matikka ja luonnontieteet. Ruotsia kirjoitetaan paljon vähemmän kuin aiemmin, keskitytään nyt siihen matikkaa, fysiikkaan, kemiaan, iäkkään ja enkkuun. Mihin ne kaikki muut tärkeät kielet nyt unohtui?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt ihan samaa. Nythän lukioissa käy niin, että vaikka ei olisi matikkapäätä tai innostusta mafyke aineisiin, kaikki ottaa näitä juuri tuon tyhmän pisteytyksen takia. Ja koska ne ja etenkin laaja matikka vie niin paljon kurssimääriä ja aikaa, ei sitten ehkä valitakaan niitä omia kiinnostuksen ja lahjakkuusprofiilin aineita. Eli vaikka haluaisit opiskella vaikka kieliä, psykologiaa, historiaa ja lähteä vaikka opettajaksi tai kielenkääntäksi tai papiksi tai mitä tahansa niin nyt täytyy muka valita se pitkä matikka ja itkeä ja raataa sen kanssa koko lukio - ja ehkä pilata aineet, joissa muuten olisi pärjännyt.

Ja ei, en ole matikkakielteinen. Olen itse kirjoittanut pitkän matikan ja luonnontieteet hyvin arvosanoin ja päässyt myös opiskelemaan vaikeasti saavutettavalle alalle. Mutta kun esim. omaa ysiluokkalaista poikaa mietin, joka taas pärjää matikassa keskinkertaiset on tai ok, jos jaksaa tehdä töitä mutta on oikeasti lahjakas kielissä ja on enemmän esim. jonnekin opetus- tai sosiaalialalle suuntautumassa ja nyt pitäisi miettiä, ottaako pitkän matikan (ja luti aineita) vai useampia kieliä, psykologiaa jne. Näillä näkymin ottaa lyhyen matikan ja jatkaa espanjaa ja aloittaa venäjän opinnot, ottaa lisäkursseja psykologiaa ym. Yrittää sitten saada vaikka lyhyestä matikasta mahdollisimman hyvän arvosanan (jolla kuitenkin saa enemmän pisteitä kuin pitkän matikan a:llä tai b:llä) ja kehittää sitä puolta itsessään, joka oikeasti on kiinnostavaa ja jossa on lahjoja.

Toki voi valita myös noin ja opiskella sitä mikä kiinnostaa. Onhan meillä olemassa myös amk, jonne voi mennä lukion jälkeen.

Matemaattinen lahjakkuus ei millään tavoin estä kielellistä lahjakkuutta. Tai kielellinen lahjakkuus matemaattista lahjakkuutta.

ne vaa mittaa parhaiten älykkyysosamäärää. Ja se on tärkein tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opintojen luonne on muuttunut todistusvalinnan myötä 3 vuoden pituiseksi valmennuskurssiksi. Pitkä matikka vie todella paljon aikaa ja syö tilaa sekä lukujärjestyksestä että lukiolaisen läksyjen tekoon varatusta ajasta. Matikka syö varmasti ainakin lyhyitä kieliä ja joitakin reaaliaineita, joista saa huonosti pisteitä. Jos haluaa todistusvalinnalla sisään ns. hakupainealoille, on lähes pakko kirjoittaa pitkä matikka, pitkä kieli, äidinkieli ja fysiikka, koska niistä saa selvästi eniten pisteitä. Lyhyet kielet ja terveystiedon kaltaiset reaalit taas ovat todistusvalinnassa ihan turhia, kun niiden laudaturistakaan ei saa kunnolla pisteitä.

Minusta on sääli, jos jatko-opinnot automaattisesti tyssäävät siihen, ettei kykene tai halua opiskella pitkää matikkaa. Kehitys kun näyttää siltä, että todistusvalintakiintiötä kasvatetaan lähelle 90 % ja pääsykokeen kautta otetaan vain pieni murto-osa.

Mitä hyötyä lyhyestä kielestä tai terveystiedosta on jatko-opinnoissa tai työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Huomasin itse, että on ihan mikä tahansa ala mihin tällä hetkellä haet yliopistoihin, niin siellä suositaan pitkää matematiikkaa, pitkää englantia, äidinkeli, fysiikka ja kemia.

Sanoisin, että jos teidän lapset haluaa lukioon, niin keskittyvät noihin 5 aineeseen. Niistä saa parhaimmat pisteet hakee sitten minne alalle tahansa.

Näin se on ollut jo lähes sadan vuoden ajan ja niin se kuuluu ollakin. Lukion yleissivistyksellisyydestä tuskin voi puhua, kun valtaosa ylioppilaista on suorittanut suomen, englannin, ruotsin, terveystiedon ja uskonnon.

Ei estä. Mutta jos pitkää matikkaa on mitä - 12 kurssia ja siihen menee joka ilta se pari tuntia aikaa + muut aineet, eipä sitä paljon ylimääräisiin kieliin ja muuhun energiaa ja aikaa jää. Jos ehkä jotain haluaisi vaikka harrastaakin vielä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pedagogiset selvitykset osoittavat että hyvä arvosana yo-kirjoituksissa pitkässä matematiikassa ja äidinkielessä korreloivat menestymisessä korkeakoulu/yliopisto-opinnoissa, alasta riippumatta.

Siksi näitä aineita painotetaan paperivalinnassa.

Tämä on totta. Mutta on paljon aloja, joissa ei tarvita matemaattista osaamista ja toisaalta paljon erityisesti teknisiä aloja, jossa on huutava pula matemaattisesti lahjakkaista opiskelijoista. Nyt todistusvalinta ohjaa luma-aineissa erinomaisesti pärjääviä aloille, joissa tätä osaamista ei tarvita.  Minusta näitä taitajia tulisi kannustaa ensisijaisesti luma-alan ja teknisiin opintoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja koko ajan jauhetaan, kuinka kielten osaaminen on tärkein asia ja kuinka sitä pitää lisätä joka koulutusasteella ja diipadaapaa. Nyt siirrettiin ruotsi alkamaan kutosluokalla, joka johti siihen, että alakouluissa muut valinnaiset kielet romahti. Yläkoulussa ruotsiakin on siis vähemmän kuin ennen. Ei synny ryhmiä valinnaisista kielistä yläkouluun, koska niitä ei aloiteta alakoulussakaan. Ja lukiossa on pakko valita pitkä matikka ja luonnontieteet. Ruotsia kirjoitetaan paljon vähemmän kuin aiemmin, keskitytään nyt siihen matikkaa, fysiikkaan, kemiaan, iäkkään ja enkkuun. Mihin ne kaikki muut tärkeät kielet nyt unohtui?

Meillä ei ole koskaan ollutkaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin alakoulussa englanti, yläkoulussa ruotsi, lisänä 8. luokalta ranska tai saksa, jos tulee riittävästi lukijoita. Ruotsin aikaistuminen 6. luokalle ei muuttanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opintojen luonne on muuttunut todistusvalinnan myötä 3 vuoden pituiseksi valmennuskurssiksi. Pitkä matikka vie todella paljon aikaa ja syö tilaa sekä lukujärjestyksestä että lukiolaisen läksyjen tekoon varatusta ajasta. Matikka syö varmasti ainakin lyhyitä kieliä ja joitakin reaaliaineita, joista saa huonosti pisteitä. Jos haluaa todistusvalinnalla sisään ns. hakupainealoille, on lähes pakko kirjoittaa pitkä matikka, pitkä kieli, äidinkieli ja fysiikka, koska niistä saa selvästi eniten pisteitä. Lyhyet kielet ja terveystiedon kaltaiset reaalit taas ovat todistusvalinnassa ihan turhia, kun niiden laudaturistakaan ei saa kunnolla pisteitä.

Minusta on sääli, jos jatko-opinnot automaattisesti tyssäävät siihen, ettei kykene tai halua opiskella pitkää matikkaa. Kehitys kun näyttää siltä, että todistusvalintakiintiötä kasvatetaan lähelle 90 % ja pääsykokeen kautta otetaan vain pieni murto-osa.

Mitä hyötyä lyhyestä kielestä tai terveystiedosta on jatko-opinnoissa tai työelämässä?

Esimerkiksi juristin töissä lyhyestäkin kielestä on merkittävästi enemmän hyötyä kuin pitkästä matematiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja koko ajan jauhetaan, kuinka kielten osaaminen on tärkein asia ja kuinka sitä pitää lisätä joka koulutusasteella ja diipadaapaa. Nyt siirrettiin ruotsi alkamaan kutosluokalla, joka johti siihen, että alakouluissa muut valinnaiset kielet romahti. Yläkoulussa ruotsiakin on siis vähemmän kuin ennen. Ei synny ryhmiä valinnaisista kielistä yläkouluun, koska niitä ei aloiteta alakoulussakaan. Ja lukiossa on pakko valita pitkä matikka ja luonnontieteet. Ruotsia kirjoitetaan paljon vähemmän kuin aiemmin, keskitytään nyt siihen matikkaa, fysiikkaan, kemiaan, iäkkään ja enkkuun. Mihin ne kaikki muut tärkeät kielet nyt unohtui?

Mitä hyötyä kielistä on yhteiskunnalle? Jos käytät saksaa tai ranskaa kerran elämässäsi lomalla niin ei se yhteiskuntaa hyödytä, vaikka yksilölle se voisi olla mielekästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt ihan samaa. Nythän lukioissa käy niin, että vaikka ei olisi matikkapäätä tai innostusta mafyke aineisiin, kaikki ottaa näitä juuri tuon tyhmän pisteytyksen takia. Ja koska ne ja etenkin laaja matikka vie niin paljon kurssimääriä ja aikaa, ei sitten ehkä valitakaan niitä omia kiinnostuksen ja lahjakkuusprofiilin aineita. Eli vaikka haluaisit opiskella vaikka kieliä, psykologiaa, historiaa ja lähteä vaikka opettajaksi tai kielenkääntäksi tai papiksi tai mitä tahansa niin nyt täytyy muka valita se pitkä matikka ja itkeä ja raataa sen kanssa koko lukio - ja ehkä pilata aineet, joissa muuten olisi pärjännyt.

Ja ei, en ole matikkakielteinen. Olen itse kirjoittanut pitkän matikan ja luonnontieteet hyvin arvosanoin ja päässyt myös opiskelemaan vaikeasti saavutettavalle alalle. Mutta kun esim. omaa ysiluokkalaista poikaa mietin, joka taas pärjää matikassa keskinkertaiset on tai ok, jos jaksaa tehdä töitä mutta on oikeasti lahjakas kielissä ja on enemmän esim. jonnekin opetus- tai sosiaalialalle suuntautumassa ja nyt pitäisi miettiä, ottaako pitkän matikan (ja luti aineita) vai useampia kieliä, psykologiaa jne. Näillä näkymin ottaa lyhyen matikan ja jatkaa espanjaa ja aloittaa venäjän opinnot, ottaa lisäkursseja psykologiaa ym. Yrittää sitten saada vaikka lyhyestä matikasta mahdollisimman hyvän arvosanan (jolla kuitenkin saa enemmän pisteitä kuin pitkän matikan a:llä tai b:llä) ja kehittää sitä puolta itsessään, joka oikeasti on kiinnostavaa ja jossa on lahjoja.

Onneksi omat lapset ovat lahjakkaita sekä kielissä että matemaattisissa aineissa. Toki on harmi etteivät pystyneet englannin, ruotsin ja saksan lisäksi ranskaa tai espanjaa ottamaan, koska eivät viitIneet venyttää valmistumista neljännelle vuodelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pedagogiset selvitykset osoittavat että hyvä arvosana yo-kirjoituksissa pitkässä matematiikassa ja äidinkielessä korreloivat menestymisessä korkeakoulu/yliopisto-opinnoissa, alasta riippumatta.

Siksi näitä aineita painotetaan paperivalinnassa.

Tämä on totta. Mutta on paljon aloja, joissa ei tarvita matemaattista osaamista ja toisaalta paljon erityisesti teknisiä aloja, jossa on huutava pula matemaattisesti lahjakkaista opiskelijoista. Nyt todistusvalinta ohjaa luma-aineissa erinomaisesti pärjääviä aloille, joissa tätä osaamista ei tarvita.  Minusta näitä taitajia tulisi kannustaa ensisijaisesti luma-alan ja teknisiin opintoihin. 

Niin, että typerimmillekin olisi paikkoja? Jos ei matemaattiset aineet kulje, voi mennä amikseen tai amkhon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pedagogiset selvitykset osoittavat että hyvä arvosana yo-kirjoituksissa pitkässä matematiikassa ja äidinkielessä korreloivat menestymisessä korkeakoulu/yliopisto-opinnoissa, alasta riippumatta.

Siksi näitä aineita painotetaan paperivalinnassa.

Tämä on totta. Mutta on paljon aloja, joissa ei tarvita matemaattista osaamista ja toisaalta paljon erityisesti teknisiä aloja, jossa on huutava pula matemaattisesti lahjakkaista opiskelijoista. Nyt todistusvalinta ohjaa luma-aineissa erinomaisesti pärjääviä aloille, joissa tätä osaamista ei tarvita.  Minusta näitä taitajia tulisi kannustaa ensisijaisesti luma-alan ja teknisiin opintoihin. 

Ihmiset, jotka luontaisesti pitävät pitkästä matematiikasta ja luonnontieteistä,  kyllä hakeutuvatkin mm. teknisille aloille. Esimerkiksi Tapiolan lukiosta on perinteisesti menty Otaniemeen. 

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisluonnontieteelliset aineet korreloivat älykkyyden ja myöhemmin opiskeluissa onnistumisen kanssa paremmin kuin reaaliaineet.

Joo. Kyllä suomalaisten insinöörien rallienglanti kertoo, että ei matematiikan opiskelulla kieliä opita eikä opita lukemaan nopeasti omaksuen vaikkapa 5 kpl 300-1000 sivun tenttikirjaa vaikkapa kauppiksen management -opinnoissa. Nähty on. "Raksti" ruutuun tehtävät saattavat just ja just toimia. 

Mietin sitäkin hukkaan laitettua aikaa, että jos väkisin vääntää 12 kurssia pitkää matikkaa jollain 5-6 arvosanoilla ja kirjoittaa siitä A:n. Tai reputtaa sen takia. Mikä oli tässä se isompi hyöty? Ei sillä A:llä mihinkään sen kummemmin pääse. Vai pitäisikö tajuta vaihtaa suuntaa ajoissa eikä hakata päätä seinään. Lyhyen matikan L olisi kuitenkin parempi kuin pitkän A. Ja olisi ehtinyt opiskella muutakin kiinnostavaa.

Eikös ne esipisteet menneet ihan suhteessa lukiokurssien määrään? Jos miettii, että fysiikkaa oli joku 9 kurssia ja pitkää matematiikkaa 13 kurssia niin ihmekö tuo, että niistä saa eniten pisteitä? Lisäksi äidinkieltä oli paljon.

Minä olen edelleen pääsykokeiden kannattaja, koska niissä erotellaan jyvät akanoista. Todistusvalinta ei ole toiminut Ruotsissa, mutta se silti apinoitiin tänne. Typerää. Korkeintaan joku pieni osa, esim 20% opiskelupaikoista, voitaisi jakaa suoraan lukion perusteella. Muutoin pääsykoe erottelee enemmän alalle haluavat niistä, jotka lukevat vain hauki on kala -metodilla lukion läpi.

Lisäksi todistusvalinta suosii kohtuuttomasti tyttöjä, jotka ovat paljon kypsempiä lukioiässä ja kirjoittavat hyvät arvosanat. Pojat vielä etsii identiteettiään parikymppiseksi ja harvalla on kypsyyttä keskittyä lukioon täysillä. Ehkä tuo matemaattisten aineiden suosiminen sitten edes hieman tasaa tätä epätasapainoa.

Parin vuoden päästä poliitikot ja opetusvirasto pyörittelevät ihmetellen päätään, kun vähän pisteitä tuovien aineiden, esim. kielten opiskelu romahtaa. Toisaalta pitkän matikan kanssa tappelevat jatkossa nekin, joilla ei ole siihen kiinnostusta ja/tai valmiuksia. Lopulta pitkän matematiikan oppisisältöjä joudutaan helpottamaan, näinhän on käynyt peruskoulun puolella kun kaikki laitettiin opiskelemaan samaa matematiikkaa. 

Oopperalaulaja Johanna Rusanen sanoi äskettäin yhdessä haastattelussa, että "lahjakkuuden osuus on 10 % ja loput on kovaa työtä". Hän tarkoitti musiikkia, mutta eiköhän se sama päde muissakin töissä. Lahjakkuudella ei pitkälle pötki, ellei ole joku superlahjakkuus, joka on tohtori jo 15-vuotiaana lähinnä hyvän muistinsa ansiosta. Enemmän vaaditaan perslihaksia kuin aivoja, turha mennä minkään tekosyyn tai lahjakkuusfraasien taakse.   

Vierailija kirjoitti:

Ei estä. Mutta jos pitkää matikkaa on mitä - 12 kurssia ja siihen menee joka ilta se pari tuntia aikaa + muut aineet, eipä sitä paljon ylimääräisiin kieliin ja muuhun energiaa ja aikaa jää. Jos ehkä jotain haluaisi vaikka harrastaakin vielä?

Pakollisia kursseja 10. Syventäviä 3 ja koulukohtaisia ainakin meidän lähilukiossa 6. Yhteensä 19 kurssia.