Lue keskustelun säännöt.
Ollaanpa rehellisiä: korona teki vauvavuodesta hirveän
Koronaäiti
15.05.2020 |
Tästä ei ole puhetta juuri missään, ei mediassa eikä keskustelupalstoilla. Joten minäpä aloitan.
Saimme mieheni kanssa paljon odotetun esikoisemme alkuvuodesta. Sitten puhkesikin korona ja jäimme säppiin neljän seinän sisään, kuten muukin Suomi.
Vauvavuoden piti olla ihanaa vauvakuplassa elämistä. Olin niin paljon odottanut, että saisin kaikessa rauhassa haahuilla kotona ihana pikkuinen sylissäni ja keskittyä rakastamaan ja hoivaamaan häntä. Perhekeskeisenä ihmisenä odotin myös valtavasti, että voisin viettää vauvan kanssa paljon aikaa isovanhempien luona. Erilaisista vauva-aktiviteeteistakin olin kovin innostunut. Halusin tutustua muihin äiteihin ja käydä vauvauinnissa, muskarissa ja vauvajoogassa.
Nyt tilanne onkin se, että olemme jumissa pienessä kerrostalokämpässä. Mieheni tekee stressaavaa työtään etänä kotona keittiön pöytämme ääressä, minä yritän pitää vauvaa hiljaisena makuuhuoneessa hänen videopalaveriensa aikana. Vauvalle laulaminen on pakko ajoittaa sellaiseen hetkeen, että miehellä ei ole tiukkaa paikkaa työpäivänsä aikana. Kotimme on sen verran pieni, että täällä ei pääse pakoon toisen ääniä.
Vauva on varmasti kuitenkin ihan onnellisessa asemassa. Positiivista on, että hän vaikuttaa olevan kiintynyt molempiin vanhempiinsa yhtä paljon, koska olemme molemmat koko ajan kotona. Mies pitää vauvaa sylissään ja höpöttelee tälle aina kun ehtii.
Itsestäni en voi sanoa samaa. Tuntuu, että minulta on viety jotain, mistä olen haaveillut jo tosi pitkään.
Tuntuu, että tästä ei jotenkin saisi "valittaa", koska meillähän on kaikki niin hyvin: meillä on ihana vauva ja saamme olla yhdessä kotona. Kun yritin avata tunteitani parhaalle ystävälleni, hän sanoi kalseasti, että "mutta ethän sinä ole menettänyt mitään, kun olisit koko ajan joka tapauksessa kotona".
Tilanne on kuitenkin äärimmäisen stressaava hormonimyrskyineen. Jokainen päivä on alkanut tuntua yhdeltä stressikimpaleelta. Mies herää joka aamu klo 8 ja alkaa tehdä töitä tietokoneellaan. Hän olettaa, että vauvan hoitamisen lisäksi teen kaikki kotityöt ja valmistan joka päivä ruokaa meille. Töiden jälkeen hän on henkisesti tosi väsynyt ja haluaa selailla puhelintaan pari tuntia ja "rauhoittua".
Välimme ovat muutenkin raskaassa vauva-arjessa entistäkin kireämmät nyt koronan takia, koska kumpikaan ei pääse oikeastaan millään tavalla irrottautumaan tästä arjesta.
Neuvolassa kysytään vain väsyneesti, että "mites te olette jakselleet". Olen sellainen ihminen, etten todellakaan osaa avautua tuntemattomalle ihmiselle yhtäkkiä kovin henkilökohtaisista tunteistani. Olenkin miettinyt, että kysyisin neuvolapsykologin aikoja, mutta pelottaa, että sitten joudumme johonkin erityisseurantaan neuvolan osalta.
Kohtalotovereita/neuvoja/ajatuksia?
Kommentit (78)
Ihanaa kun moni myös ymmärsi ajatuksiani. Sain siitä hyvää mieltä.
On totta, että vauva-arki olisi takuulla ollut rankkaa ilmankin koronaa. Tavallaan helpottaa kuulla se muilta äideiltä.
Se on tullut tässä vauva-arjessa ja koronassa yllätyksenä, että äidit eivät saisi "valittaa" mistään. Työssäkäyvät saavat kaikessa rauhassa valittaa ylitöistä ja burn outeista ja vaatia itselleen palautumisaikaa töiden jälkeen. Äitien mielenterveysongelmat ovat sen sijaan kotimammojen itsekästä ulinaa. Koronan ei katsota koskevan kotiäitejä lainkaan, koska olisimme joka tapauksessa kotona.
Se pitää kyllä sanoa, että eniten myötätuntoni on uhmaikäisten lasten vanhempien puolella. Olisi ihan karseaa, jos oma lapsi olisi nyt sen ikäinen.
Jotkut kyselivät tekemisistämme. Käyn joka päivä 2 tunnin ulkoilulla lapsen kanssa. Se on ihan mukavaa, mutta en koe sitä kuitenkaan vapaa-ajaksi itselleni, koska rääkyvän lapsen valmistelu rattaisiin ja työnteleminen hiljaiseksi ovat minulle stressaavia asioita. Tähän asiaan korona ei toki vaikuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua. Isovanhempien kanssa pitää olla varovainen ja lisäkäsiä ja seuraa on vaikea järjetää. Väsyneenä lisätyöltä tuntuvaa. Vauvaa olisi kiva ihmetellä tai ihailla porukalla. Nyt se jää vähälle. Onneksi sinun ja vauvan hyviin hetkiin ei pääse mukaan epäempaattiset älä valita kommentaattorit. " minä-minä-olen-aina-pätevä ja tyytyväinen" - henkilöitä joutuisi kuuntelemaan vauva-vanhempi harrastuksissa. Ovat äänekäs vähemmistö, jota muut joutuu kestämään.
Minulla on ollut tosi mukavaa, oikeasti. Pian vauvan syntymän jälkeen koulut menivät kiinni ja mieheltä loppuivat työt(yrittäjä). Ihanaa ollut olla kotona vauvan, esikoisen ja miehen kanssa. Vauvanhoitokin on ollut puolet kevyempää kuin esikoisen aikaan, jonka hoidin yksin vauvana.
Asutaan tosin maalla ja tekemistä on ollut enemmän kuin on ehditty tekemään. Esikoisen kanssa on tehty aamusta kouluhommat vauva kainalossa ja iltapäivästä on lenkkeilty ym. ulkoiltu ja tehty pihahommia. En mielestäni ole menettänyt yhtään mitään. En ole muutenkaan käynyt baareissa vuosikausiin ja inhoan ostoksilla käymistä ja kaikkea muutakin ihmisvilinää.
Ainoa vika tässä koronahommassa on ollut toistaiseksi se, että rahasta on uupeloa kun toisen tulot tippuivat yhdessä yössä nollaan. Mutta pärjätään kyllä, kun laskee tarkasti eikä tilaile mitään tanssivia kameleita postimyynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vastaukset kuvastavat mielestäni koko tätä ongelmaa. Ei kyse ole siitä, että kokisin olevani jotenkin tosi huonossa tilanteessa. On totta, että saamme olla kiitollisia, koska meillä on toisemme, olemme terveitä ja miehelläni on ainakin toistaiseksi töitä. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on paljon parempi kuin monella muulla. Ainakin paperilla.
Tunnekokemukseni on silti tällä hetkellä se, että arki on pilkkopimeässä tunnelissa kävelemistä ilman valoa toisessa päässä.
Inhoan sitä, että tämä korona aiheuttaa pelkkää vertailua ja ilkeyttä ihmisten välillä. En saisi olla uupunut, rättiväsynyt ja masentunut, koska "eihän teidän tilanteenne nyt ole niin paha".
-Ap
Mä en oikeasti ymmärrä sua. Sen ymmärrän, että sua ottaa päähän, kun et päässyt vauvajoogaan yms jonkun muun järjestämään tilausuuteen, koska yli 10 hengen tilausuuksia ei saanut järjestää. Mutta olisit aivan hyvin verkostoitua muiden alueesi vauvaperheiden kanssa esimerkiksi somen kautta ja järjestää yhteistä tekemistä vaikka puistossa, mutta alle 10 hengen porukalla. Muskarin olisi voinut pitää ulkonakin, samoin kauniimpina päiviä ainakin joogata. Eiköhän tässä ole vähän jokainen joutunut keksimään jotain korvaavaa tekemistä sellaisille kodin ulkopuolisille harrastuksille, joita nyt ei koronan vuoksi järjestetä.
Ymmärtämättömyytesi on ymmärrettävää. Jos olisin henkisesti vahva, niin olisin voinut tehdä nuo asiat. Tällä hetkellä voimavarani eivät kuitenkaan riitä siihen, että kehittäisin itse äitiverkostoja ja ylläpitäisin niitä, tai että soittelisin eri harrastustoimialoja läpi ja yrittäisin löytää ulkona toteutettavia harrastuksia. En yksinkertaisesti jaksa, koska olen henkisesti hyvin uupunut.
Tuo että mies on henkisesti töiden jälkeen väsynyt ja haluaa selailla puhelintaan pari tuntia on oikeasti aika iso asia. Teillä on perheenä ilta-aikaa ehkä 4-5 tuntia? Ja mies nappaa siitä omaksi ajaksi pari?
Tuohon joku tolkku. Joko jaatte oman ajan vuoropäiville, tai sitten tunti/hlö/pvä.
Ja btw mun mies tekee toimistotyötä kotona, meillä on 2 lasta (1v ja 4v) ja hirveä meteli koko ajan, ihan normaali perhe-elämää eletään. Ei kotona töitä tekevä voi edellyttää että on hiljaista, jos perheessä on lapsia. Mun mies käyttää vastamelukuulokkeita, ja minä ulkoilen lasten kanssa tietysti myös.
Ja ruokaa kannattaa laittaa 3 kertaa viikossa, sellaisia määriä että niistä riittää lämmitettäväksi.
Mun mielestä kuulostaa siltä että osa tuota alakuloa tulee ihan siitä, että elämä vanhempana on monella tavalla kuormittavampaa kuin mihin osaa varautua. Itsekin koin olevani vauvan kanssa ansassa, sillä voimat eivät riittäneet tekemään kaikkia vauvajuttuja joita kuvittelin tekeväni. Muskarissa mun vauva ei viihtynyt, huusi vaan, ja lisäksi koin tosi stressaavaksi kahviloissa käynnit sun muut, kun mietin että milloinkohan vauva on tyytymätön tai herää tms.
Se vauvavuosi on aika romahduttava, ensimmäisen kohdalla siis, kaikki pilvilinnat romahtaa ja äitiys viekin paljon enemmän kuin antaa. Toisen lapsen vauvavuosi onkin sitten ihana, kun on äiti jo valmiiksi, niin ei tarvitse opetella elämää uudestaan vaan voi vain nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta kuulosti minunkin vauvavuoteni, paitsi se oli jo vuonna 2018.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti miehesi olisi käyttäytnyt ihan samalla tavalla ilman koronaakin. Tosin silloin hän ei olisi ollut ärsyttämässä sua olemassaolollaan vaan olisi ollut työpaikalla. Mutta jos nyt miettii koronan vaikutuksia, niin kiellettyähän on ollut
- yli 10 hengen julkiset kokoontumiset
- ravintolat ja kahvilat ovat olleet kiinni, vain ruuan ulosmyynti on ollut sallittua
- museot,kirjatot, uimahallit ja muut kuntien ylläpitämät liikuntatilat ovat olleet suljettuina
- Uusimaa oli 19 päivää suljettuna eli Uudenmaan rajaa ei saanut ylittää
- hoivakodeissa ja sairaaloissa ei saa omaiset vierailla
Eli mikä tai mitkä ylläolevista oli nyt ne, mitkä sulta jäi koronan vuoksi tekemättä?
Näiden lisäksi meillä ainakin vauvauinti peruttiin, seurakunta lakkautti vauvakerhonsa ja toinen kerho sulki ovensa. Eli aikuisen arkea rytmittävät vauvaohjelmat lopetettiin. Ja esikoinen ei tietenkään ole hoidossa. Muita kontakteja on kehotettu välttämään myös.
Meidän vauva on jo 9 kk, eli olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ehdittiin harrastaa ennen koronaa ja esikoisen kanssa tietty koettiin vauva-arki. Mies on ollut lomautettuna, joten nyt ollaan sitten oltu tiiviinä perheenä.
Ymmärrän ap:tä kyllä, tsemppiä arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat muutkin ovat nyt joutuneet luopumaan jostakin ja menettäneet jonkun unelmansa. Et ole mikään poikkeus. Jos ei olisi tullut tätä tautia, olisi kuitenkin tullut joku muu asia, jota olisit voinut syyttää vauvavuotesi pilaamisesta.
Yleensä mikään ei ole niin täydellistä kuin sen kuvittelee olevan.
Mikset mene vauvan kanssa vaunulenkille, kun miehellä on palaveri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun moni myös ymmärsi ajatuksiani. Sain siitä hyvää mieltä.
On totta, että vauva-arki olisi takuulla ollut rankkaa ilmankin koronaa. Tavallaan helpottaa kuulla se muilta äideiltä.
Se on tullut tässä vauva-arjessa ja koronassa yllätyksenä, että äidit eivät saisi "valittaa" mistään. Työssäkäyvät saavat kaikessa rauhassa valittaa ylitöistä ja burn outeista ja vaatia itselleen palautumisaikaa töiden jälkeen. Äitien mielenterveysongelmat ovat sen sijaan kotimammojen itsekästä ulinaa. Koronan ei katsota koskevan kotiäitejä lainkaan, koska olisimme joka tapauksessa kotona.
Se pitää kyllä sanoa, että eniten myötätuntoni on uhmaikäisten lasten vanhempien puolella. Olisi ihan karseaa, jos oma lapsi olisi nyt sen ikäinen.
Jotkut kyselivät tekemisistämme. Käyn joka päivä 2 tunnin ulkoilulla lapsen kanssa. Se on ihan mukavaa, mutta en koe sitä kuitenkaan vapaa-ajaksi itselleni, koska rääkyvän lapsen valmistelu rattaisiin ja työnteleminen hiljaiseksi ovat minulle stressaavia asioita. Tähän asiaan korona ei toki vaikuta mitenkään.
Kannattaa olla varoivainen tuon ajatuksen kanssa, että äidit eivät saisi valittaa. Pysähdy tietoisesti sen tunteen ääreen ja kysy mistä se tulee. Tuleeko todella ulkopuolelta, vai onko se sinun sisäinen äänesi? Onko se lopulta sinä joka moitit itseäsi kun et nauti 24/7 hymy herkässä ja kehtaat kokea vaikeat asiat negatiivisina. Helposti sitä alkaa toistamaan samaa ajatusta ja projisoi sen muihin. Ajattelee muiden puolesta että ne tuomitsee mut. Ole itsellesi armollinen, anna itsellesi henkinen halaus seuraavalla kerralla kun koet uupumuksen. Jos joka kerta kohtaat ne vaikeat tunteet rankaisemalla ja moittimalla itseäsi niin painut vain syvemmälle synkkyyteen. Mikään negatiivinen tunne ei poistu sillä että sen kieltää ja siitä sättii itseään. Anna rakkautta itsellesi.
Ja tää on henkisesti rankkaa aikaa. Yllättää meistä useimmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vastaukset kuvastavat mielestäni koko tätä ongelmaa. Ei kyse ole siitä, että kokisin olevani jotenkin tosi huonossa tilanteessa. On totta, että saamme olla kiitollisia, koska meillä on toisemme, olemme terveitä ja miehelläni on ainakin toistaiseksi töitä. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on paljon parempi kuin monella muulla. Ainakin paperilla.
Tunnekokemukseni on silti tällä hetkellä se, että arki on pilkkopimeässä tunnelissa kävelemistä ilman valoa toisessa päässä.
Inhoan sitä, että tämä korona aiheuttaa pelkkää vertailua ja ilkeyttä ihmisten välillä. En saisi olla uupunut, rättiväsynyt ja masentunut, koska "eihän teidän tilanteenne nyt ole niin paha".
-Ap
Mä en oikeasti ymmärrä sua. Sen ymmärrän, että sua ottaa päähän, kun et päässyt vauvajoogaan yms jonkun muun järjestämään tilausuuteen, koska yli 10 hengen tilausuuksia ei saanut järjestää. Mutta olisit aivan hyvin verkostoitua muiden alueesi vauvaperheiden kanssa esimerkiksi somen kautta ja järjestää yhteistä tekemistä vaikka puistossa, mutta alle 10 hengen porukalla. Muskarin olisi voinut pitää ulkonakin, samoin kauniimpina päiviä ainakin joogata. Eiköhän tässä ole vähän jokainen joutunut keksimään jotain korvaavaa tekemistä sellaisille kodin ulkopuolisille harrastuksille, joita nyt ei koronan vuoksi järjestetä.
Ymmärtämättömyytesi on ymmärrettävää. Jos olisin henkisesti vahva, niin olisin voinut tehdä nuo asiat. Tällä hetkellä voimavarani eivät kuitenkaan riitä siihen, että kehittäisin itse äitiverkostoja ja ylläpitäisin niitä, tai että soittelisin eri harrastustoimialoja läpi ja yrittäisin löytää ulkona toteutettavia harrastuksia. En yksinkertaisesti jaksa, koska olen henkisesti hyvin uupunut.
Toivottavasti jaksat kuitenkin sen verran, että olet etsinyt ja liittynyt joihinkin teidän alueen vauva- tai lapsiperheryhmiin, niissä etsitään välillä ulkoiluseuraa.
Minä olen tosi paljon kotona viihtyvä ihminen, enkä käynyt missään vauva-aktiviteeteissa, mutta tarvitsin kyllä pieniä irtiottoja vauvaelämästä. Se oli ihan päivän kohokohta, kun mies tuli töistä kotiin ja otti iloisena vauvan hoitoonsa, kun ei ollut nähnyt tätä työpäivän aikana. Minä vetäydyin silloin omaan rauhaani kotona tai välillä lähdin hetkeksi kaupungille hoitamaan jotain asioita, menin hetkeksi kirjastoon tai kahvilaan istumaan. Kotityöt hoidin aina miehen työpäivän aikana yhdessä vauvan/taaperon kanssa, se oli ihan "laatuaikaa" lapsellekin, kun höpöteltiin samalla ja lapsi sai myös osallistua niihin hommiin jos mahd.
Ymmärrän sinun harmituksesi :( Pystyisittekö te jotenkin rytmittämään teidän elämää, että sinulla olisi selkeästi oma vapaa-aikasi? Onko sinulla vaikka jotain harrastusta, johon voisit paneutua vapaa-ajallasi? Minulla on harrastus, johon liittyen etsin netistä tietoa ja teen suunnittelutyötä, vaikka en itse sitä juttua pystyisi tekemään. Entä muut jutut, jotain ekstrahuolella suunnitellut ja valmkstetut viikonloppulounaat tai brunssit? Ehkä olisi hyvä, että elämä rytmittyisi paremmin arkeen ja pyhään ja siinä olisi jotain kohokohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä hyvinkin sinua Ap. Et odottanut tietenkään miehesi pyörivän kotona 24/7. Pääsetkö kuitenkin vauvan kanssa vaunukävelylle, että saat edes hetken olla ilman miestäsi? Nyt kun korona jo vähän helpottaa. Onko miehesi palaamassa takaisin työpaikalleen?
Aika on kullanut muistoni, mutta eikö noin pieni vauva nuku paljon?
t. teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä kaatu koko parisuhde tämän takia kun vauva oli 6kk. Nyt olen yksin hänen kanssaan. Neuvolakaan ei ole auki, joten ei käydä sielläkään, olen vain ypöyksin vauvan kanssa, pian alkaa seinät kaatumaan päälle. Ei se mennyt ihan niinkuin suunnittelin.
Tsemppiä! Onhan tämä juuri sieltä syvältä. Minulla tulossa esikoinen, nyt rv40 ja edelleen puoliso ei pääse mukaan sairaalaan tai ultriin. Pelkästään vaan synnytyssaliin. 🙄 Meillä oli suunnitelmissa olla perhehuoneessa synnytyksen jälkeen yhdessä, mutta ei taida onnistua. Molempia harmittaa tosi paljon. Tää on kuitenkin kokemuksena niin spesiaali ettei sitä voi korvata. Puoliso työskentelee sossupuolella niin voivat perua kesän lomat, tarkoitus oli lomailla ja sen jälkeen isyysloma pitää. 😥 Niin ja ristiäisetkin pitäisi pitää 😂
puhukaa miehesi kanssa. Ei hän voi olettaa, että olette hipi hiljaa nurkassa ja vain hänen työntekonsa on tärkeää. Ja omaa aikaa ei ole miehellekkään 2 tuntia, joka päivä. Missä on sinun vapaa-aika, joilloin isä on ksksin vauvan kanssa?
Miksei mies kokkaa? Yhteinen vauva ja kummallakin teistä on tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Onhan tämä juuri sieltä syvältä. Minulla tulossa esikoinen, nyt rv40 ja edelleen puoliso ei pääse mukaan sairaalaan tai ultriin. Pelkästään vaan synnytyssaliin. 🙄 Meillä oli suunnitelmissa olla perhehuoneessa synnytyksen jälkeen yhdessä, mutta ei taida onnistua. Molempia harmittaa tosi paljon. Tää on kuitenkin kokemuksena niin spesiaali ettei sitä voi korvata. Puoliso työskentelee sossupuolella niin voivat perua kesän lomat, tarkoitus oli lomailla ja sen jälkeen isyysloma pitää. 😥 Niin ja ristiäisetkin pitäisi pitää 😂
Siis tämä on niin kurjaa, olen tosi pahoillani puolestasi ja muidenkin, joilla on nyt synnytys. Ihan kauheaa, että isältä estetään mahdollisuus olla elämän kenties tärkeimmässä tapahtumassa mukana.
Toivottavasti saatte aikaa yhdessä syksyllä
-Ap
Hmm, vaihdetaanko, ottaisin ilomielin YHDEN vauvan tähän poikkeusarkeen, saat meidän kaksi alakoululaista ja yhden päiväkotilaisen JA teetkö vielä minun työt samalla? Isommat tosin meni onneksi kouluun eilen.
Ei sulla oikeasti ole mitään valittamista niinkuin ei ole mullakaan, toisilla on erityislapsia kotona tai kova huoli omasta tai läheisten terveydestä, tai työpaikka mennyt alta ja mietitään millä ruokitaan lapset. Meillä on vaan tylsää ja vähän hankalaa.
Vuorottelu että viette vaunulenkeille niin toinen saa omaa aikaa, joka päivä. Sinä tietenkin aamulla-päivällä, ja mies sitten illalla töiden jälkeen.
Ymmärrän kyllä hyvin tunteet, siihen vielä päälle stressi siitä miten vauvan käy jos itse hengityskoneessa tai että vauva sairastuu (joita on kuollut maailmalla).
Onko teidän KAIKKI isovanhemmat yli 70 vuotiaita? Nuorempiahan on saanut tavata ja pääministerinkin lasta hoiti tämän ajan hänen äitinsä.
Toisaalta, vauvavuosi lienee hyvin erilainen kuin kukaan kuvitteli, oli koronaa tai ei. Onneksi suomessa pahin on toistaiseksi ohi, ja ulkona on aina saanut liikkua. Ajatukset on esimerkiksi Espanjassa, jossa lapset olivat 48 päivää putkeen sisällä... (ei nokittelua, kaikilla on omat tunteensa, itse päässyt vähällä 9+12v lasten kanssa kodissa jossa työhuone )