Mikä oli ns. viimeinen niitti tai lopullinen sysäävä tilanne, että uskalsit hypätä pois oravanpyörästä ja esim. irtisanoutua?

Mitä aiot tehdä sitten kun olet irtisanoutunut? Ei työttömänäkään ole kovin mukavaa olla.

Teen sitten jotain muuta, kyllä minulla tekemistä löytyy ja jotain työtäkin varmasti. Toki pienemmällä summalla sitä sitten pitää elellä, mutta siihenkin olisin valmis. Olen jo karsinut kulujani minimiin sitä silmällä pitäen.

Nyt haluaisin vain rohkaisevia esimerkkejä siitä miten itse uskalsit lopulta tehdä sen irtioton?

Eikö tosiaan ketään (edes muita haaveilijoita) linjoilla? :)

ap

Joulun aika, eli muutama ylimääräinen vapaapäivä töistä. Olin odottanut "lomaa" (arkipäivät olin välipäivinäkin töissä), mutta kun se koitti, en kyennyt nauttimaan mistään. Kävin pitkillä kävelyillä ja mielessä pyöri vain työpaikka ja hirmulisko siellä. Ymmärsin, että elämäni ei mene eteenpäin, ennen kuin lähden tuosta paikasta, jossa yksi ihminen saa terrorisoida muita pomon puuttumatta asiaan.

Minun piti laskea tarkkaan irtisanomispäiväni niin, että olin oikeutettu ansiosidonnaiseen. Työhistoriaa kyllä oli, mutta en ollut liittynyt kassaan tarpeeksi aikaisin. Päätöksen teosta meni siis aikaa ennen kuin irtisanouduin. Kolmen kuukauden karenssihan siitä tietysti paukahti, vaikka työpaikalla oli väkivallan uhka. Olisi pitänyt kuulemma työsuojelupiirin kautta alkaa asiaa hoitaa, eikä vain irtisanoutua. Olin kyllä pomon kanssa ottanut tilanteen puheeksi, mutta hän antoi tämän mielenvikaisen eläkeikäisen jatkaa riehumistaan työpaikalla. "Koska pitkä ura ja ollut aina uskollinen työntekijä."

Kaikkeen sitä ihminen työelämässä joutuu. Kannattaa aina olla varasuunnitelma ja kolmeksi kuukaudeksi rahaa omasta takaa, niin ei tarvitse kärvistellä. Ja muistakaa aina kuulua johonkin työttömyyskassaan!

Vittumainen kauhuprojekti töissä jonka takia ennen minua oli lähtenyt kaksi avainhenkilöä muualle ja jonka piti jatkua kesäloman jälkeen. Irtisanouduin kesäloman lopulla koska töihin palaaminen alkoi vit.uttaa liikaa.

Mielenterveys petti :/ tuijotin vaan tietokoneen ruutua enkä pystynyt aloittamaan projektia. Tyhjän päälle lähdin. Veloissa ja yksin. Mutta en todellakaan kadu!

Loppuunpalaminen, terveyden vuoksi oli pakko lopettaa kaikki ja levätä

Työnantajan ahneus. En tue työlläni ja osaamisellani sellaista arvomaailmaa.

Parisuhde veteli viimeisiään, oma työ vaati matkustamista, joka ei yksinhuoltajan elämään olisi sopinut. Viimeinen niitti oli exän kanssa yhteinen viimeinen lomamatka, jossa kävi kyllä selväksi että mitään parisuhdetta ei ollut jäljellä. 

Olin jo hakenut uutta työtä, ja loman aikana päätin että työpaikka vaihtuu. Ex vastusti tätä, mutta vaihdoin silti. Samaan syksyyn ajoittui uuden työn aloittaminen, ero ja oman kodin ostaminen + muutto. Todella raskas syksy, mutta en ole yhtään hetkeä kaivannut takaisin vanhaan elämääni.

Tiesin ja tunsin, että olen tuhlaamassa aikaani ja omaa ainutkertaista elämääni tässä työssä. Irtisanouduin kolme vuotta ennen eläkeikää. Paras päätös ikinä!

Mietin samaa tämän koronatilanteen vuoksi. Ei ole mitään järkeä altistaa itseään virukselle lähityössä työpaikassa, missä riskit sairastumiselle ovat koko ajan mielessä ja todellisia. Mietin, uskallanko lähteä ilman tietoa tulevasta - tai uskallanko jäädäkään. Jos koronarokotetta ei löydy, riski sairastumisesta voi hyvinkin toteutua tulevan vuoden aikana, eihän korona ole mihinkään katoamassa vielä pitkään aikaan. 

Loppuunpalaminen ja sadisti esimies. Paras päätös ikinä, vaikka elänkin ansiosidonnaisella. Työterveyslääkäri ei antanut sairaslomaa, kun pomo kielsi. Terveysasemalta sain heti sairaslomaa irtisanomisen jälkeen. Näin pääkaupunkiseudulla.

Infarkti. Tiedän, ettei kukaan palkkaa enää keski-ikäistä, ja keskityn omiin projekteihini.

Lähi esimiehen jatkuva kiusaaminen. Se ilmeni jatkuvana pikku nakertamisena ja nälvimisenä. Pisti korjaamaan olemattomia virheita ja oikeita juttujakin vääriksi. Sitten kun ensi kerralla asia oli tehty niin kuin hän oli korjannut, niin taas muuttui suunta. Loppujen lopuksi lähiesimiehen kirjelmä "virheistä" johdolle oli se viimeinen niitti. Taustalla on hänen hylkäämisensä. Pieni orastava romanssi, jonka blokkasin pois. Tätä ei hänen egonsa pystynyt sulatamaan. Eikä sitä, että pärjäsin oikeasti kaikkien muiden kanssa hyvin, mutta en hänen kanssaan. Lähimies oli myös niin hyvä perustelemaan, että hän puhui vaikka mustan valkoiseksi.

En onneksi jäänyt tyhjän päälle. Onneksi olen sijoittanut rahani hyvin. Oma maksettu omistusasunto, 2 sijoitusasuntoa, jossa vain vähän velkaa ja osakkeita. Pärjään oikein hyvin nytkin pelkällä työttömyyskorvauksella. Ikää 55-vuotta. Oikeastaan nautin nyt elämästäni ja en ole ajatellut palaavani enää työelämään. Jossain vaiheessa myyn toisen sijoitusasunnoista pois ja ostan Espanjasta asunnon, jossa tulen viettämään mieheni kanssa talvia, kunhan hän pääsee eläkkeelle.

Isompi voitto lotossa.

Viineinen niitti oli täysin kusipäinen pomo, jäätävä nillittäjä ja vittuilija, autisen epäempaattinen tunnevammainenjonka tarkoitus oli savustaa mut ulos ja siinä hän tosiaan onnistui. Epäilin ko. henkilön kärsivän jonkinasteen aivovammasta, koska hänen päätään oli pidetty vessanpytyssä koulun välitunnilla.

Työpaikkakiusaaminen, jossa kiusaaja vielä teki minusta kiusaajan ja mm. teki minusta ilmoituksen pomolleni ( onneksi pomoni ei tuota ihan noin niellyt, olin kuitenkin todella hyvä työntekijä)

Homma helpottuu huomattavasti kun haet uuden työn ja allekijoitat työsopimuksen, johon on määritelty töiden aloituspaikka. Silloin tiedät mihin päivään mennessä sinun tulee hoitaa irtisanoutuminen nykyisestä työstäsi. Itse olen vaihtanut työpaikkaa omasta aloitteesta neljä kertaa. Yleensä sen vuoksi että palkkakehitys on alkanut junnaamaan. Työpaikan vaihdolla on aika helppo positioida itsensä uudestaan organisaatiokaavioon.

Kiitos, ihanaa kun jaatte näitä stooreja! Luulen että minulla on ihan siinä hilkulla nyt. Seuraava niitti on varmaan se viimeinen. Irtisanoutuminen saattaa vaikuttaa siinä kohtaa ulkopuolisen silmiin äkilliseltä, mutta ei toden totta ole, vaan olen prosessoinut tätä pitkään.

Pomo sinänsä on tosi kiva jne, mutta olen vaan niin tyhjä. Olen antanut tälle työlle ja työnantajalle ihan kaikkeni. Jatkossa tähtään hieman vähemmän kuormittavaan elämään, vaikkakin sitten vähemmillä tuloilla. Yksi ainutkertainen elämä, todellakin.

ap.

Suunnittele vähän eteenpäin mitä aiot, ota selvää uusista mahdollisuuksista. Mä olen tehnyt useankin irtioton töiden suhteen enkä koskaan ole pudonnut siihen pelottavaan mustaan aukkoon. Varsinkin, jos olet velaton etkä elätä suurta perhettä niin muuta et tarvi kuin rohkeutta. Silloin kun on saanut tarpeekseen ja tuntee kuolevansa pystyyn on lähdettävä. Elämässä kaikki järjestyy jollain tavalla.