Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä avoliittoon avioliiton sijaan?
15.05.2020 |
Yhä useamman suomalaisen on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että avioliitto olisi yhteiselämän muotona avoliittoa parempi. Avioliittoa pidetään usein vanhentuneena ja kahlehtivana instituutiona, kun taas avoliiton katsotaan heijastavan nykyihmisen uutta itsenäisyyttä ja oikeutta päättää itse omista asioistaan.
Tässä lehtisessä käsitellään asioita, jotka osoittavat, ettei avoliittoon muuttaminen ole sittenkään niin ongelmatonta kuin monet kuvittelevat. Sitä harkitsevilla saattaa olla monta hyvää ja käytännöllistä syytä muuttaa saman katon alle, mutta riittääkö se? Ovatko he pohtineet perusteellisesti myös niitä seikkoja, jotka puhuvat avoliittoa vastaan?
https://tosirakkausodottaa.blogspot.com/p/7-avoliitto-miksipa-ei.html
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ilmeisesti romahtanut suosiossaan nuorten, kouluttamattomien ja ei varakkaiden ihmisten keskuudessa. Hyväosaiset avioituvat edelleen. Itse pidän avioliittoa erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja elämääni. Olen kertaalleen jo jäänyt leskeksi ja olin äärimmäisen onnellinen, että jäin leskeksi juuri avioliitosta. Ei tarvinnut antaa puolikasta kaksiota appivanhemmille, vaan perin sen itse. Nyt olen uusissa naimisissa. Lapsen isyyttä ei tarvinnut tunnustaa, raha-asiat ovat täysin yhteisiä ja perheen yhtenäisyyttä ei kyseenalaisteta missään instanssissa.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia. Sen varaan ei siis kannata laskea. Oikeasti, tarkistakaa nyt asiat ennen kuin höpötätte ihan mitä sattuu.
Avioleski perii, ellei kuolleella ole rintaperillisiä.
Ei muuten peri edes silloin. Perintö menee ensin 2. perillisryhmään eli vanhemmille ja veljille/ sisaruksille, sitten 3. perillisryhmään eli isovanhemmille. Vasta jos mitään näistä ei ole, leskellä voi olla mahdollisuus periä.
Ei mene. Leski perii lapsettoman. T: aviomiehensä perinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taidamme olla aika harvinainen pari, että muutimme yhteen vasta, kun menimme naimisiin :D
Osoite oli kummallakin oma loppuun asti, kun odotimme yhteisen asunnon remonttia. Käväisimme maistraatissa, kun sattui viikolle yhteinen vapaapäivä. Siitä viikon päästä pääsimme muuttamaan asuntoomme.
Naimisiin meno tuntuu olevan joillekkin joku ihmeellinen mörkö. Silloin 25 vuotta sitten jo moni äimisteli, että miksi ihmeessä menitte naimisiin, kun ette edes häitä pitänyt. Mitä järkeä sitä on olla naimisissa, jos ei edes juhlia pitänyt ja hääpukuja ja kaikkea sitä hössötystä, päivä prinsessana saanut pitää.
En ole kyllä osannut kenellekkään hirveän hyvää perustelua sanoa, miksi menimme naimisiin. Se nyt vain tuntui hyvältä ajatukselta meiltä, kun olimme yhteen muuttamassa ja lapsen tekoa suunnittelimme. Ei sitä istuttu viikkokausia pohtimassa, viekö vihkiminen itsenäisyyden tai onko se minkäkinlainen instituutioa tai vanhanaikainen tms. Kunhan tuli puheeksi siinä remontin valmistumista odotellessa ja katseltiin kalenteria, onko yhteistä vapaata ja huomattiin, että kas, parin viikon päästä on keskiviikkona kummallakin vapaata. Varataanko aika maistraattiin.
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Totta. Miksipä sitä hyötymään toisen omaisuudesta.
Olen laskeskellut perintökaarta yhden avoliitossa elävän sukulaisen kautta ja todennut, että mieheni tulee perimään ihan kivan potin tästä, koska ovat lapseton, avoliitossa elävä pari. Ovat rakentaneet ison talon hyvälle paikalle ja kun sukulainen kuolee, mieheni perii tuosta talosta puolet. Avoleski tuskin panee vastaan siinä vaiheessa, että talo realisoidaan ja maksetaan siitä puolet miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Totta. Miksipä sitä hyötymään toisen omaisuudesta.
Olen laskeskellut perintökaarta yhden avoliitossa elävän sukulaisen kautta ja todennut, että mieheni tulee perimään ihan kivan potin tästä, koska ovat lapseton, avoliitossa elävä pari. Ovat rakentaneet ison talon hyvälle paikalle ja kun sukulainen kuolee, mieheni perii tuosta talosta puolet. Avoleski tuskin panee vastaan siinä vaiheessa, että talo realisoidaan ja maksetaan siitä puolet miehelleni.
Siellä voi tosin olla testamentti. Testamentilla peritty omaisuus muuten verotetaan kovemmin kuin lesken perimä omaisuus. Leski voi lisäksi periä 200 000 euroa verovapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Totta. Miksipä sitä hyötymään toisen omaisuudesta.
Olen laskeskellut perintökaarta yhden avoliitossa elävän sukulaisen kautta ja todennut, että mieheni tulee perimään ihan kivan potin tästä, koska ovat lapseton, avoliitossa elävä pari. Ovat rakentaneet ison talon hyvälle paikalle ja kun sukulainen kuolee, mieheni perii tuosta talosta puolet. Avoleski tuskin panee vastaan siinä vaiheessa, että talo realisoidaan ja maksetaan siitä puolet miehelleni.
Sinä tiedät, että sukulainen kuolee ensin ja että heillä ei ole keskinäistä testamenttia? Jos avopuoliso on aikuinen ihminen, niin eiköhän hän ole tiennyt, mihin on ryhtynyt siinä vaiheessa, kun on laittanut miehen kanssa raha-asiat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin mennä mutta en mene, koska uusperhe. Miehellä monta lasta, ei omaisuutta, pieni palkka. Eikä mahdollisuutta hankkia asuntoa puoliksi. Minulla taas omistusasunto, yksi lapsi. En halua, että kovalla työllä ja myös lapseni isän kanssa aikanaan säästämällä hankittu omaisuus päätyy miehen lapsille, vaan on tulevaisuuden turva omalleni. Kaikki muu olkoon yhteistä. Avoliitto siis riittää, se on selkeää ja siinäkin on jo riittämiin haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Pahimmassa tapauksessa avoleskelle ei anneta päätösvaltaa puolison hautajaisten suhteen, ei päästetä hyvästelemään ensimmäisenä, ei jätetä ainuttakaan puolison omistamaa tavaraa muistoksi. Tällainen tilanne on ikävä kyllä tullut nähtyä.
Miten tällainen tilanne käytännössä voisi tapahtua? Itse asuin eksäni kanssa avoliitossa, mutta minä kyllä olin se, kenelle soitettiin, kun hän oli sairaalassa. Ja jos hän olisi kuollut, niin miten ihmeessä hänen sukulaisensa olisivat voineet tulla meidän kotiimme ja viedä haluamansa esineet tosta noin vaan? Eihän se niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkästään leskeneläkkeen takia kannattaa. Äidilläni on oma eläke melko vaatimaton, mutta sen päälle tuleva 900e/kk leskeneläkettä tekee elämän mukavaksi.
Saavatko kaikki aviolesket siis loppuelämänsä ajan leskeneläkettä 900 euroa kuukaudessa?
Kertokaa tarkemmin, miten se leskeneläke muodostuu. Hyödyttääkö se vain itse tulottomia naisia, esim. kotirouvia, joilla oli hyvätuloinen mies, vai saavatko työttömien miesten lesketkin miehensä kuoleman jälkeen yhtä hyvää leskeneläkettä?
Nimittäin mikäli leskeneläkkeen määrä riippuu miehen tuloista, tässä kampanjoidaan väärää asiaa. Silloin ei kannata kehottaa menemään naimisiin rakastamansa kumppanin kanssa, vaan silloin kannattaa kehottaa menemään rahan takia naimisiin mahdollisimman varakkaan miehen kanssa riippumatta siitä, tykkääkö tästä vai ei.
Harmillinen juttuhan tuossa leskeneläkkeessä on se, että jos tuleekin ero ja mies ehtii mennä uudestaan naimisiin vaikka jonkun onnenonkijan kanssa, niin ensimmäinen, leskeneläkkeensä varaan laskenut kotirouvavaimo jääkin ilman ja eläkkeen kuittaa uusi puoliso.
En ole niin sitoutumishaluinen. Mies oli se, joka halusi muuttaa yhteen. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Molemmilla on lapset edellisistä suhteista ja tuntuu selkeämmältä elää tällä tavoin "erillään" eli talousasiat kumpikin hoitaa itse. Jos menisimme naimisiin, siitä ei olisi kuin vaivaa. Olemme yhdessä siksi että haluamme olla yhdessä. Jos tiet eroavat, kaikki on yksinkertaista.
Lue boldatut sanat. Minulla ei ole yhteistä taloutta (rahallisesti), ei yhteistä asuntoa, ei yhteistä lainaa. On itsestäänselvää, että lapseni perii kaiken, mitä minulla on. Ja ihan vastaavasti puolisoni omaisuus menee hänen suvulleen.